Mammadementiaa ilmassa

Ohhoh! Onpas aika vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta!!!

Nykyään tuntuu pää niin tyhmältä ettei ole edes tänne mitä kirjoittaa... Se on sitä babybluesia. Aika menee vauhdilla! Se menee vauhdilla vaikkei tällä viikolla olla tehty juurikaan yhtään mitään. Näköjään kotonakin on ihan kivaa :) Viikonlopulle onkin aivan erityisen mukavaa ohjelmaa tiedossa! Tosin olin toivonut, että sää olisi juuri viikonlopuksi hyvä, mutta nyt näyttääkin siltä, että sataa molempina päivinä!!! Nooooouuuuu....

Nyt on tilaamani Raisa Cacciatoren kirjat luettu. Ne olivat hyviä, joista huippu hyväksi koin "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa". Suosittelen!!! Tuntuu, että siitä sain enemmän apua kiukun sietämiseen ja siihen reagoimiseen. Kiukkukirjassa toisteltiin liikaa sitä, että lapseen ei saa käyttää henkistä/ fyysistä väkivaltaa. Kai se sitten on niin yleistä, että siitä pitää ihan oikeasti joka sivulla sanoa.. Mietin, että lukeeko sellaiset vanhemmat ko. kirjaa ollenkaan tai miettivätkö he tekemisiään ollenkaan.. On erittäin sääli lasten kannalta sellainen/ sellaiset vanhemmat. Tästäkin aiheesta voisi kirjoittaa piiitkät pätkät ja usein. Jätetään se nyt tähän, niin verenpaineet pysyy kohtuullissa rajoissa.

Mua jotenkin nyt stressaa tämä imetykseen liittyvä painon tippuminen. Tai lähinnä painon muuttumattomuus. Se on tasan sama ollut nyt koko ajan, se ei laske eikä onneksi suurenekaan. Miksei se laske???!?! Kai näistä kevät tytöistä se laskee hitaammin, pojasta lähti parissa kuukaudessa. Ei saisi stressata, kyllähän se paino ehtii vielä kääntyä laskuun ja saavuttaa sen normin! Jotenkin sitä vaan niin jo raskauden lopussa odotti, että kohta pääsee käyttää entisiä vaatteita ja saa omat mitat takaisin. Ja tyhmänä luulin, että paino putois nyt samalla vauhdilla kuin viimeksi. Ihmettelen kyllä, miksei siinä tapahdu MITÄÄN muutosta.. Ei sais ajatella koko asiaa, kyllä se vielä siitä.

Uskallatko oikeasti olla rehellinen ja kriittinen itsellesi??

Olen hurahtanut vanhemmuuteen. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, tarttua epäkohtiin itsessäni ja olla siten parempi esimerkki ja parempi äiti lapsilleni.

Toisinaan huomaan käyttäytyväni huonosti lapsiani kohtaan. Se harmittaa minua, enkä oikeasti halua tehdä niin. Haluan muuttaa huonon käytöksen paremmaksi. Siksi tilasinkin itselleni kaksi kirjaa, joista toisen olen saanut ja toisen saan tällä viikolla - kenties jo huomenna!! :) Olen tyytyväinen itseeni, että olen itse huomannut epäkohdat itsessäni ja, että minulla on vieläpä halua muuttaa ne!!

Usein ihmiset ajattelevat, ettei heissä ole mitään vikaa, he eivät ehkä oikeasti huomaa huonoa käytöstään tai eivät halua/ uskalla huomata sitä. Hei eivät uskalla tunnustaa, että "nyt mä käyttäydyin tosi typerästi vaikka en oikeasti tarkoittanut". Monet yrityksetkin pelkäävät totuutta ja se näkyy mm. näin: heidän asiakastyytyväisyyskyselyissään on enemmän positiivisia vastausvaihtoehtoja tai kritiikki heitetään roskiin, siihen ei puututa, sitä ei haluta tietää. Suljetaan silmät totuudelta.

Miksi omia huonoja puolia pitää yrittää haudata? Miksi ja miltä haluaa itseään suojella?Jokaisella niitä kuitenkin on. Eikös se olisi vain hyväksi, että tietää omat heikkoudet ja vahvuudet ja yrittää saada heikkoudet pois..

Tilasin siis Raisa Cacciatoren kirjat "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa" ja "Kiukkukirja". Jälkimmäistä odottelen saapuvaksi - ehkä jo huomenna! :)
Minusta on erittäin tärkeää, että lapsi saa hyvän itsetunnon. Silloin hän pärjää ja voi elää miellyttävää elämää, eikä pieni vastoinkäyminen romahduta häntä. Ja vaikka horjuttaisi, haluan, että lapseni tietävät, että kotoa saa aina tukea. Kiukkukirjan halusin itselleni tueksi, jotta osaan käsitellä uhmaikäistä paremmin. Tämä 4 vuotiaan uhma tuntuu välillä ihan mahdottomalta ja haluan saada uutta näkemystäkin uhman kanssa elämiseen ja siihen suhtautumiseen. Eihän se lapsi sitä tahallaan tee..

Myöhemmin aion vielä ostaa Raisa Cacciatoren kirjan "Huomenna pannaan pussauskoppiin". Se on seksuaalikasvatukseen, jotta se homma ei mene punastellen "ja vähän niinku tiätsä, no se nyt on.. no kyllä sä tiiät, mitä nyt voisin tästä sanoo, no kai sä tiiät, eiks teillä koulussa oo ollu mitään puhetta tai kysy vaikka tolta isältäs, jos se osais tähän nyt jotain sanoo.."

Tämä itsetunto-kirja osu ja upposi. Se on aivan mahtava!!! En tosiaan ole päässyt vielä puoliväliin, mutta se teos kyllä lisää omaa motivaatiota ja saan vahvistusta omaan ajatusmaailmaani. Voisin lukea kirjaa kokoajan, välillä pitää laittaa oppeja käytäntöönkin ;)

Minua kiinnostaa hyvin paljon, mistä ihmisen käyttäytyminen johtuu ja kuinka tilanteet hoidetaan. Haluan löytää syyt, jotta ymmärrän lapsiani, osaan olla tilanteissa paremmin läsnä ja mukana oikealla tavalla. Oikealla tavalla pitää sisällään sen, että osaan sanoa oikeat sanat, olla tarpeeksi vahva, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja, että olen rauhallinen, olen myös ajatuksillanikin rauhallinen, koska muuten hermostuneisuus näkyy eleissä, sanoissa tai äänenpainossa..

Kukaanhan ei ole täydellinen enkä väitä, että kahden viikon päästä olen aivan erilainen kuin nyt. En myöskään usko, että ihminen ei voisi muuttua. Suhtautumistaan ja käytöstään voi muuttaa. Sen tosin pitää lähteä itsestään, eli olla vapaaehtoista, kukaan ei voi muuttaa toista - eikä tarvitsekaan. Olenkin jostain lukenut, että "täydellinen vanhempi on melkein pahinta, mitä lapsella voi olla, koska silloin lapsi tuntee itsensä huonoksi, koska ei voisi koskaan olla parempi kuin hänen äitinsä/ isänsä". Toinen lause, joka kuuluu "tsemppilauseisiini" (joita on hyvä silloin tällöin palautella mieleensä) on "koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa muuttaa omaa käytöstään/ käyttäytymistään".

Mitään ei voi itsessään muuttaa ellei ole huomannut ja tunnustanut huonoa käytöstään ja löytänyt halun muuttaa sitä.