Aina puhutaan normaalista lainausmerkeissä. Että mikä nyt on normaalia. Ne asiat ovat normaaleita, mitä yleensä tehdään, miten yleensä toimitaan yms yms..
On normaalia, että opiskellaan, on normaalia käydä töissä, on normaalia omata hyvät käytöstavat, on normaalia tietää mikä on oikein ja väärin, on normaalia että on aikuisia, lapsia, miehiä, naisia, tyttöjä, poikia.. Rautalangasta: on normaalia asua talossa, on normaalia käydä vessassa hädän tullen, on normaalia nukkua sängyssä, on normaalia pukea vaatteet ulos lähdettäessä, on normaalia ettei saa lyödä tai varastaa.....
Luin hiljattain taas vanhemmista, isästä ja äidistä, miehestä ja naisesta, jotka kasvattavat lapsensa sukupuolettomasti. Siis, he eivät puhu ihmisistä tyttöinä/ poikina, naisina/ miehinä vaan he puhuvat lapsista ja aikuisista. Lapselleen he eivät kerro mitä sukupuolta hän on, hän saa sen kuulemma itse päättää.
Siis mitä vit...!??! Järki hoi älä jätä.
Millainen lapsi heidän lapsestaan kasvaa? Mitä tämmöinen aiheuttaa hänelle? Hän saattaa joutua koulukiusaamisen urhiksi, kiusaaminen voi alkaa jo tarhassa. Lapsi saattaa kokea hämmennystä ymmärtäessään, että hän on erilainen. Hänelle voi tulla isotkin psyykkiset ongelmat ja niitä ei tähän yhteiskuntaan enempää tarvittaisi. Ja miksi niitä pitää aiheuttaa tahallaan? Lapsi haluaa luonnostaan vastauksia kaikenlaisiin kysymyksiin ja sukupuoliroolit alkavat kiinnostaa aika aikasessa vaiheessa, ihan ilman että niitä tyrkytettäisiin.
Ajatelkaa vaikka tätä lasta koulussa, jossa usein tytöille ja pojille on omat vessat. Entä jos hän on vaikka poika ja meneekin tyttöjen vessaan, koska luulee sen olevan hänen vessansa. Sehän on nolo tilanne tälle lapselle ja muut kummaksuvat tai liikuntatunnin pukuhuoneet voisi olla toinen esimerkki. Lapsen itsetunto on hyvin herkkä ja tämmöiset tilanteet joita koulumaailmassa voi tulla vastaan nakertavat sitä. Lapset osaavat olla toisilleen hyvin julmia jo tarhassa. Kaikki ujot tai "oudot" joutuvat liian usein kiusauksen kohteiksi.
Mielestäni lapsen uteliaisuutta ei saa tukahduttaa ja asioihin pitää vastata asiallisesti, rehellisesti. Tietysti tiettyjä asioita voi hieman kaunistella, tiedätte kyllä. Lasta ei kuitenkaan tarvitse traumatisoida. Minusta olisi hyvä "valmentaa" lasta tulevaa varten, antaa hyvän kodin, rakkautta, suojaa, rajoja, rehellisyyttä... Opettaa toimimaan oikein, kertoa mikä on väärin. Ja perustella miksi, niin lapsikin ymmärtää. Vanhemman olisi hyvä katsoa eteenpäin, lapset kasvavat ja oppivat uutta muualtakin kuin vanhemmiltaan. Kouluissa opetetaan tietyn kaavan mukaan. Tätähän voisi verrata kaupassa käyntiin. Opettavatko nämä vanhemmat, että kaupassa laitetaan kärriin/ koriin se mitä tarvitaan tai halutaan ostaa. Sitten mennään kassalle ja maksetaan kärrissä/ korissa oleva/ olevat tuote/ tuotteet. Vai opettavatko, että välillä voit maksaa ja välillä ei, tai nyt olet siinä iässä, että päätä itse miltä tuntuu haluatko maksaa vai tungetko taskuun.
Ihmettelen tällaisiä vanhempia. Miksi he haluavat tehdä oman rakkaan lapsensa elämästä vaikeaa? Onko heille kerrottu asiat samalla tavalla? Jos ei, niin aiheuttiko se heille traumoja tai ongelmia elämään, tuskinpa. En ole ollenkaan homoja tai lesboja vastaan, vaikka seuraava lause siltä helposti saattaa kuulostaa, mutta helpompi olisi ymmärtää tämä tilanne heidän tekemänään (olen yhdestä lesboparista lukenut lehdessä, jotka myöskin kasvattivat sukupuoliroolittomasti lapsensa), tässä tilanteessa kysessä on kuitenkin nainen ja mies. No sama se ketkä näin tekevät, en ymmärrä, kysyn vain että MIKSI? Kyllä se lapsi osaa sukupuoli-identiteettinsä valita myöhemminkin, vaikka niistä olisi vauvasta asti puhuttu. Kuitenkin vain pienellä prosentilla oma fyysinen sukupuoli tuntuu väärältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti