Taas sitä ollaan kipeenä :/ Tylsää. No parempi tänä viikonloppuna kuin seuraavana! Silloin on minulla koulutus, jonne menen vaikka pääkainalossa! Ettäs tiedät kohtalo.
Meillä on jälleen ollut haipakkaa ja kaikkea ollaan ehditty. Ihan uupumiseen asti! Ehkä siksi olenkin kipeä, kuka tietää. Tai siksi tuntui niin uuvuttavalta, kun oli tulossa kipeäksi. Ja uskokaapas, tänä viikonloppuna minun piti lähteä kaverini tupareihin, onneksi ne sitten siirtyi, koska tulin kipeäksi. Huijasin kohtaloa tai huonoa tuuriani, what ever! Ha!
Kyllä lasten kanssa välillä tarttisi näyttelijän taitoja! Tarkoitan sitä, että vaikka ärsyttäisi tms, eikä halua näyttää lapsille sitä, niin näyttelijän taidoilla olisi käyttöä. Joskus myös näyttelijöiden mielikuvituksella :) Oma pää lyö tyhjää turhan usein...
Siitä tulikin mieleeni tämä "mammadementia". On se hyvä, että kirjoitan blogia, tietää miltä tuntui K:n ollessa pieni etc. Välillä tuntuu, että olenko minä tosiaan kirjoittanut tämän. Minun muisti ei ole koskaan ollutkaan mikään erityisen hyvä. En muista juurikaan lapsuudesta, koulusta, mitä olen tehnyt 10 vuotta sitten tai kolme vuotta sitten.. Jotain tietysti, mutta todella vähän. Koulun käynnistäkään ei ole muistissa juuri mitään.. Sanotaan vaikka yläasteen historia, en muistanut siitä edes paria vuotta myöhemmin. Ts. voisi luulla etten ole siellä kuunnellut/ osallistunut/ ollut edes paikalla (vaikka, äiti, kyllä olen). Matikastakin pääsin kertotaulukokeet aina läpi, mutta heti kokeen jälkeen kertotaulut hävisivät muistista. Entäs kauppis sitten? ..On hyvin unohtunut nekin! Ou mai gaad.. Ja pian pitäisi taas töihin palata. Pitäisi olla oma sihteeri tai assistentti, joka voisi välillä valottaa elämääni minulle! :) Olisipas se kiva! Vapaaehtoisia?
Joku sanoi minulle, että kyllä ne opiskellut asiat nousevat muistiin, kun palaa töihin ja niiden asioiden äärelle, joita on tehnyt. Niin se varmaan on. Jos jotain tieto/taitoa et tarvitse moneen vuoteen - ja tiedät sen, niin ehkä ne jäävät taka-alalle, mutta eivät poistu muistista kokonaan. Voihan tämäkin olla sellaista aivoja valmentavaa työtä, että ne asiat palautuvat muistiin.
Odotan jo niin paljon kevättä, että lumet sulaa pois ja pääsisi lasten kanssa ulos touhuamaan! Joku varmaan ajattelee, että miten niin et nyt pääse. Kerron sen nyt. B haluaisi aina ulos, on iso ja osaa ja pystyy tekemään siellä vaikka mitä. Olisi ihanaa päästä puuhastelemaan hänen kanssaan. Mutta sitten K.. K-reppana on vielä niin pieni, että ei viihdy ulkona. Kädet ovat niin pienet, että peukku ei oikein pysy peukun paikalla lapasessa, joten ei saa käteen mitään eikä tyydy vain tumpuilla sohimaan lunta, eikä suostu kävelemään! Joten, K haluaa vain olla sylissä ja jos lasken hänet alas, niin alkaa itku. No onpas sitten kivaa lähteä ulos, kun en voi B:tä auttaa missään ja jos autan niin K huutaa ja palelee vaan kun ei liiku.
Okrait, nyt parantelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti