...zzzZZzzZzz...
Kyllä se väsymys tuli taas.. Viikko sitten tulin itse kipeäksi, nuhaa ja tais olla hiukan lämpöäkin, mutta en antanut sen haitata menoa, kun oli niin kivaa! No, nyt on enää nuhaa ja illalla vähän yskää. Tuntuu siltä, kuin olisi pölyä kurkussa... =) Sitten meidän vauva tuli kipeäksi lauantaina. Kuumetta ja nuhaa, nyt enää nuhaa ja myös yskää makuuasennossa.. Eilen K tuli kuumeeseen ja nenäkin vuotaa.. B:llä nenä vuotaa myös, toistaiseksi ei kuumetta. Viime yönä nousin ylös 7-8 kertaa, että kyllä väsyttää..! Kohta otan pikku päikkärit, niin jaksaa iltapäivän hieman paremmin. Nukkuminen on parasta <3
Tänään mennään ostamaan meille parisänky!! Voi vinde, ette tiedä miten ihanalta tuntuu edes se ajatus, että oma makuuhuone ja oma SÄNKY on jo lähellä!!! Asuntoa ei ole tiedossa, mutta kohta kelpuutan melkeen minkä tahansa -tai mistä tahansa. Haaveissani pyörii pimeä ja hiljainen makuuhuone.... aah. Voi ihanuus!
Mä olen päässyt makeanhimosta ihan ilman mitään kommervenkkejä.. Ehkä en ole vain ajatellut asiaa. Tai siis en ole ajatellut herkkuja! Niitä ei vain tee mieli.. Mutta puolustaudun heti: jos joku toisi pöydälle eteeni herkkuja, niin kyllä ottaisin! Mutta ei siis ole sellaista herkkuhimoa ollut enää. Enemmänkin jotain smoothieta voisi tehdä itse ja kunnon ruokaa.. Tosin väsymykseni on siinä pisteessä ettei ruuanlaitto kiinnosta ollenkaan, tosin pakkohan sitä on tehdä, niin teen hyvin perussafkaa ja ilman mitään hienouksia (salaattia tms..). Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Sitten kun A kasvaa, lupaan ottaa tässäkin asiassa itseäni niskasta, eikä sen luulisi olevan edes vaikeaa sitten. Yleensä asiat menee ihan itsestään paikoilleen.
Nyt on kyllä niin tyhjä pää, ettei sinne tule mitään tietoa ;) Ei vaikka kuinka miettisi.. Sitten miettii, että mitä mä nyt edes mietinkään! :D Voi voi sentään..
Vähän noi duunikuviotkin alkaa taas haahuilemaan mielessä, kun vuoden päästä pitäis palata takaisin.. Saas nähdä miten käy! Mitä ne laittais mut tekee vai potkiiko pihalle... Tai missä lukemissa palkka huitelee... Sielläkin kaikki aina ja koko ajan vaan muuttuu, niin ei voi ikinä tietää mitä tuleman pitää. On se sellasta... On varmaan joka paikassa. No en ajattele sitä nyt, olkoon ensi kevään huolenaihe. =)
Nyt Feng shui-kirja käteen, lukemaan kuinka niitä muutoksia saisi aikaiseksi =)
Kauniita unia kaunokaiset <3
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 20. elokuuta 2011
Itsestään selvää
Vaikka asumme Suomessa, ei koulutus, työpaikka ja ihmisarvo ole itsestään selvää. Liian helposti maailma muuttuu kylmäksi ja kovaksi, jossa pärjää vain röyhkeydellä, väkivallalla tai jollain muulla negatiivisella asialla. Hyvät jäävät ikään kuin pahisten jalkoihin, koska pahiksia on cool ihailla ja heihin samaistua. Nuoret huomaavat, kuinka pelottelulla, kiusaamisella ja väkivallalla saa valtaa ja toiset tottelemaan.. Mutta miksi nämä nuoret ajautuvat tekemään niin?
Ihmisethän saa tekemään haluamiansa asioita myös positiivisella tavalla, eli olemalla itse positiivinen. Se onkin se kaikkein paras tapa ja tuloksia syntyy, motivaatio säilyy samoin tehokkuus! Mikään ei ole parempaa, kuin aidosti innostuneet ihmiset hyvällä tuulella!!
Mutta kysymys oli miksi.. Ehkä siksi etteivät he ole saaneet kotoaan perusturvan tunnetta, heistä ei ole huolehdittu eikä annettu huomiota. Vanhemmilta on opittu tapa hukuttaa murheet ja oma pahaolo päihteisiin ja nuoret hakevat huomiota häiriökäyttäytymisellä.. Nuoret eivät ole saaneet vahvaa itsetuntoa, joten eivät uskalla sanoa omaa mielipidettä tai sanaa "ei", he ajautuvat samankaltaisten nuorten pariin, josta he tekevät ns. perheen.. Sielläkään kun ei saa aitoa rakkautta ja välittämistä ja ympäristön paine on liian kova, joten päihteet, varastelu yms. saa liian helposti vallan ja siitä kierteestä on hyvin vaikea irrottautua. Sitä voimaa itsestä on vaikea löytää, jos voimaa ei ole ollut ennenkään. Ehkä jotkut kokevat ettei elämässä ole muuta, ehkä työelämä tai maailman vastaanotto pelottaa..
Mutta mitä käy sellaiselle ihmiselle, joka on syyttä joutunut kokemaan lapsena ja nuorena kaltoinkohtelua, raukkaudettomuutta, turvattomuutta, ehkä väkivaltaakin.. Hän on ajautunut samaan jamaan, mutta on saanut jostain voimaa ja halua lopettaa sellaisen elämän. Hän hakeutuu katkaisuhoitoon, saa sitä ehkä joskus puolen vuoden päästä, jos silloin enää edes kiinnostaa. No, tätä tapausta nyt vielä kiinnostaa ja hän ottaa hoitopaikan vastaan. Hän on ehkä löytänyt jostain uuden ystävän, joka on kaikkea muuta kuin sen hetkisessä elämässä on yksikään ollut ja on saanut herätettyä ko.henkilön toivon kipinän paremmasta tulevaisuudesta. Hoito alkaa auttaa ja hän hakee kouluun. Opiskelupaikan saaminen onnistuu ja uuden elämän alku on hyvässä nousussa. Asuntokin löytyy ja Kelalta tulee tukia alkuponnistuksiin. Hän valmistuu ok arvosanoin ja alkaa etsiä töitä. Sitten nousu lakkaa, alkaa ehkä syöksylasku. Työnantajat eivät katso hyvällä CV:tä, jossa on pitkä aukko peruskoulun päättymisen jälkeen, eikä varsinkaan jos löytyy rikosrekisteri.. Peruskoulun jälkeen meni noin 10 vuotta, ennenkuin tämä henkilö, joka jaksoi vetää itsensä suosta, on nyt tässä. Hän halusi muuttua, hän halusi jättää entisen elämän taakseen, mutta uskooko häneen kukaan muu kuin hän itse? Mitä sitten tapahtuu? Helposti siinä taas sortuu, kun kerta kerran jälkeen "kiitetään kiinnostuksesta yritystämme kohtaan, mutta emme valitettavasti tällä kertaa valinneet Sinua.." Niin kysyn nyt, että miksei ihmiset saa toista mahdollisuutta? Tällä henkilöllä olisi aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, koulutustakin, mutta henkilön historia leimaa hänet kenties ainiaaksi.. On itsestään selvää ettei hänestä ole koskaan työelämään, eihän häneen voi luottaa, hänellähän on kamala menneisyys! PUM, leima otsaan.
Täällä hyvinvointivaltiossa ei sittenkään voida hyvin.
Tarina on keksitty henkilöineen ja tapahtumineen, mutta voisi hyvinkin olla totta.
Pitäkää huolta lähimmäisistänne.
Ihmisethän saa tekemään haluamiansa asioita myös positiivisella tavalla, eli olemalla itse positiivinen. Se onkin se kaikkein paras tapa ja tuloksia syntyy, motivaatio säilyy samoin tehokkuus! Mikään ei ole parempaa, kuin aidosti innostuneet ihmiset hyvällä tuulella!!
Mutta kysymys oli miksi.. Ehkä siksi etteivät he ole saaneet kotoaan perusturvan tunnetta, heistä ei ole huolehdittu eikä annettu huomiota. Vanhemmilta on opittu tapa hukuttaa murheet ja oma pahaolo päihteisiin ja nuoret hakevat huomiota häiriökäyttäytymisellä.. Nuoret eivät ole saaneet vahvaa itsetuntoa, joten eivät uskalla sanoa omaa mielipidettä tai sanaa "ei", he ajautuvat samankaltaisten nuorten pariin, josta he tekevät ns. perheen.. Sielläkään kun ei saa aitoa rakkautta ja välittämistä ja ympäristön paine on liian kova, joten päihteet, varastelu yms. saa liian helposti vallan ja siitä kierteestä on hyvin vaikea irrottautua. Sitä voimaa itsestä on vaikea löytää, jos voimaa ei ole ollut ennenkään. Ehkä jotkut kokevat ettei elämässä ole muuta, ehkä työelämä tai maailman vastaanotto pelottaa..
Mutta mitä käy sellaiselle ihmiselle, joka on syyttä joutunut kokemaan lapsena ja nuorena kaltoinkohtelua, raukkaudettomuutta, turvattomuutta, ehkä väkivaltaakin.. Hän on ajautunut samaan jamaan, mutta on saanut jostain voimaa ja halua lopettaa sellaisen elämän. Hän hakeutuu katkaisuhoitoon, saa sitä ehkä joskus puolen vuoden päästä, jos silloin enää edes kiinnostaa. No, tätä tapausta nyt vielä kiinnostaa ja hän ottaa hoitopaikan vastaan. Hän on ehkä löytänyt jostain uuden ystävän, joka on kaikkea muuta kuin sen hetkisessä elämässä on yksikään ollut ja on saanut herätettyä ko.henkilön toivon kipinän paremmasta tulevaisuudesta. Hoito alkaa auttaa ja hän hakee kouluun. Opiskelupaikan saaminen onnistuu ja uuden elämän alku on hyvässä nousussa. Asuntokin löytyy ja Kelalta tulee tukia alkuponnistuksiin. Hän valmistuu ok arvosanoin ja alkaa etsiä töitä. Sitten nousu lakkaa, alkaa ehkä syöksylasku. Työnantajat eivät katso hyvällä CV:tä, jossa on pitkä aukko peruskoulun päättymisen jälkeen, eikä varsinkaan jos löytyy rikosrekisteri.. Peruskoulun jälkeen meni noin 10 vuotta, ennenkuin tämä henkilö, joka jaksoi vetää itsensä suosta, on nyt tässä. Hän halusi muuttua, hän halusi jättää entisen elämän taakseen, mutta uskooko häneen kukaan muu kuin hän itse? Mitä sitten tapahtuu? Helposti siinä taas sortuu, kun kerta kerran jälkeen "kiitetään kiinnostuksesta yritystämme kohtaan, mutta emme valitettavasti tällä kertaa valinneet Sinua.." Niin kysyn nyt, että miksei ihmiset saa toista mahdollisuutta? Tällä henkilöllä olisi aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, koulutustakin, mutta henkilön historia leimaa hänet kenties ainiaaksi.. On itsestään selvää ettei hänestä ole koskaan työelämään, eihän häneen voi luottaa, hänellähän on kamala menneisyys! PUM, leima otsaan.
Täällä hyvinvointivaltiossa ei sittenkään voida hyvin.
Tarina on keksitty henkilöineen ja tapahtumineen, mutta voisi hyvinkin olla totta.
Pitäkää huolta lähimmäisistänne.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Levottomat jalat
Eilen aloitin juoksuharrastuksen... Samalla tuli selväksi se, kuinka huonossa kunnossa olenkaan!! No, juoksuharrastus alkaa siis reippailla kävelylenkeillä, joihin lisätään myöhemmin juoksu/ hölkkäpätkiä. Lähinnä aion hölkätä, ei musta varmaan koskaan ihan juoksijaa tule :) Enemmän vois muutenkin alkaa kävellä tohon "cityyn" eikä aina käyttää autoo.. Toisaalta, jos lähdetään jonnekin kylään, niin ei silloin muu kulkuväline käy edes mielessä kuin auto. Jostain syystä.. Mukaavuden halu on ottanut minusta vallan..
Niin, lenkki siis kesti vain 30min, mutta olo oli hyvä! Ei saa liikaa repiä näin aluksi. Kyllä ne sykkeet nousi muutaman juoksuaskeleen jälkeen 180, eli huh-huh-huono kunto!! ;) Tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Ja kolmen kuukauden päästä pitäis pystyy jo juoksee, ilman että sykkeet karkaa, 3-5 kilsaa. Sittenhän on jo varmaan lunta maassa, mutta ei voi mitään! Jos ei ole jäätä, mega pakkasia ja varusteet sallii, YRITÄN jatkaa harrastusta!
Syksyllä alkaa tanssi ja sitä on odotettu!!! Heti, kun tilanne (lue: vauva) sallii, tanssin kaksi tuntea putkeen! Sitten pitäisi aloittaa jooga rakkaan ystäväni kanssa <3 Nämä suunnitelmat kuulostaa aivan liian hyville ollakseen totta, joten jotain takapakkia on odotettavissa...ko? Toivottavasti ei! Negatiivinen-Johis taas miettii... Jooga voisi tuoda mielenrauhaa tällaiselle kiivaalle luonteelle.. Vähäiseksi jäävät yöunet ovat kyllä pahin kiukuttaja. Katotaan nyt, milloin Ade-vauvalle pidetään unikoulu. Aikaisintaan kahden kuukauden päästä saa aloittaa, jos uskaltaa ;)
On niin kova liikunnanhimo, että tuntuu kuin yrittäisin tarttua kaikkiin roikkuviin köysiin, jotka tarjoaa mahdollisuuden liikunnalliseen kokemukseen! Haaveeni liitää tulevaisuuden ammatissani, jota varten hyvä kunto on saatava kokoon. Haluan siis liikunnan alalle, personal traineriksi! Se on haaveeni, jonka toteutumiseen vaaditaan vielä paljon.. Koulutus maksaa paljon rahaa ja sitä ennen pitää tehdä monta asiaa, yksi niistä juuri on saada oma kunto kohdilleen. Minua niin kiehtoo liikunta, terveys, hyvinvointi ja haluan saada ihmiset pitämään huolta itsestään ja että hekin alkaisivat nauttia liikunnasta eikä se tuntuisi vain pakko-pullalta. nämä tunteet ovat vain vahvistuneet ja saan enemmän voimaa, rohkeutta, halua ja itseluottamusta niiden toteutumiseen! Olen muutenkin sitä ihmistyyppiä, jotka pitkästyvät ja ärsyyntyvät, jos eivät keksi/ saa tekemistä.. Pelkkä paikallaan olo ei sovi, jos ei ole jotain puuhailtavaa siinäkin..
Odotan jo pikkuisen kylmenenviä syyspäiviä, raikasta ilmaa ja kaunista luontoa! Kesän jälkeen on taas ihana saada pukeutua hieman enemmän :)
Reipasta loppukesäääääääääääää!!!!!!!!!!!!!
Niin, lenkki siis kesti vain 30min, mutta olo oli hyvä! Ei saa liikaa repiä näin aluksi. Kyllä ne sykkeet nousi muutaman juoksuaskeleen jälkeen 180, eli huh-huh-huono kunto!! ;) Tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Ja kolmen kuukauden päästä pitäis pystyy jo juoksee, ilman että sykkeet karkaa, 3-5 kilsaa. Sittenhän on jo varmaan lunta maassa, mutta ei voi mitään! Jos ei ole jäätä, mega pakkasia ja varusteet sallii, YRITÄN jatkaa harrastusta!
Syksyllä alkaa tanssi ja sitä on odotettu!!! Heti, kun tilanne (lue: vauva) sallii, tanssin kaksi tuntea putkeen! Sitten pitäisi aloittaa jooga rakkaan ystäväni kanssa <3 Nämä suunnitelmat kuulostaa aivan liian hyville ollakseen totta, joten jotain takapakkia on odotettavissa...ko? Toivottavasti ei! Negatiivinen-Johis taas miettii... Jooga voisi tuoda mielenrauhaa tällaiselle kiivaalle luonteelle.. Vähäiseksi jäävät yöunet ovat kyllä pahin kiukuttaja. Katotaan nyt, milloin Ade-vauvalle pidetään unikoulu. Aikaisintaan kahden kuukauden päästä saa aloittaa, jos uskaltaa ;)
On niin kova liikunnanhimo, että tuntuu kuin yrittäisin tarttua kaikkiin roikkuviin köysiin, jotka tarjoaa mahdollisuuden liikunnalliseen kokemukseen! Haaveeni liitää tulevaisuuden ammatissani, jota varten hyvä kunto on saatava kokoon. Haluan siis liikunnan alalle, personal traineriksi! Se on haaveeni, jonka toteutumiseen vaaditaan vielä paljon.. Koulutus maksaa paljon rahaa ja sitä ennen pitää tehdä monta asiaa, yksi niistä juuri on saada oma kunto kohdilleen. Minua niin kiehtoo liikunta, terveys, hyvinvointi ja haluan saada ihmiset pitämään huolta itsestään ja että hekin alkaisivat nauttia liikunnasta eikä se tuntuisi vain pakko-pullalta. nämä tunteet ovat vain vahvistuneet ja saan enemmän voimaa, rohkeutta, halua ja itseluottamusta niiden toteutumiseen! Olen muutenkin sitä ihmistyyppiä, jotka pitkästyvät ja ärsyyntyvät, jos eivät keksi/ saa tekemistä.. Pelkkä paikallaan olo ei sovi, jos ei ole jotain puuhailtavaa siinäkin..
Odotan jo pikkuisen kylmenenviä syyspäiviä, raikasta ilmaa ja kaunista luontoa! Kesän jälkeen on taas ihana saada pukeutua hieman enemmän :)
Reipasta loppukesäääääääääääää!!!!!!!!!!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)