Nurisemisesta

Joillekin ei vaan kelpaa mikään. Aina pitää nurista ja valittaa, ihan sama mistä, kunhan saa pahoittaa toisen mielen ja pilata päivän. Jos vain pystyy.. Tarkoitan uutisia ja kun niitä saa nykyään kommentoida! Facebookistakin näkee kaikenlaista.. Ja on ihan tavallisissakin uutisissa valittajia! Viimeisin esimerkki: Ruotsin uusin pronsessa Estelle, jonka nimeä ruotsalainen kirjailija, historoitsija Herman Lindqvist arvosteli.. Miksi? Miksei se ole hyvä nimi ja jos siitä nyt ei pidä, niin tarviiko se nyt ihan medialle kertoa? Se ei muuta asiaa ja eikö ole tärkeintä, että nimen antajien mielestä, eli vauvan vanhempien, nimi on kaunis ja juuri täydellinen heidän lapselleen. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä pidäkään. Mutta kun aina pitää nurista. On toinenkin asia, josta hyvin helposti sanotaan heti pahaa tai on helppo arvostella (ja johon olen itsekin langennut, myönän, mutta onneksi olen siitä tavasta päässyt eroon). Tästäkin on esimerkki: nuori laulajapoika Robin. Häntä on helppo haukkua, että "ihan paskaa musaa, vittu mikä pelle" niin, oletteko kateellisia? Ajatelkaa, miten rohkea tämä Robin on, kun noin nuorena uskaltaa tehdä musiikkia, esiintyä. Olla oma itsensä. Sitä eivät monet uskalla olla. Ainakaan teininä. Vaikka hänen soittama musiikki ei iskisikään sinun sydämeesi, niin tarviiko heti haukkua ja nurista? Aika paljon saa haukkua ja nurista, jos aina alkaa jokaisesta huonosta biisistä nurisemaan. Ja mikä hukkaan heitetty energia määrä!!! Miksei sitä voisi suunnata johonkin positiiviseen?! Älkääkä vaan sanoko, että siitä tulee hyvä mieli, kun saa haukkua muita. Silloin on jotain pielessä.. Ja pahasti! Negatiivisuudesta pääsee aika helposti eroon tällä konstilla: ajattele jokaisesta asiasta, myös huonoista, edes yksi positiivinen asia! Siitä se huomaamattaan lähtee, se positiivinen ajattelu. Sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" toimii varmaan myös soten, että iloisuus lisää iloisuutta.