Miksi asioiden tärkeyden tunnistaa vasta sitten kun sen menettää tai on menettämässä?
Elämme kylläisessä maassa, voimme hyvin, meillä on kaikkea. Riittävästi. Asiat ovat jo itsestään selvyyksiä eikä niitä tarvitse sen kummemmin ajatella. Kunnes yksi kaunis päivä se asia on poissa, rikki tai ei toimi. Tämä asia voi olla sähkö, vesi, ruoka, juoma, happi, turvallisuus, terveys, ystävä, sukulainen, perheenjäsen tai vaikka (luonnon) katastrofi...
Meillä on materiaa ja tavaraa. Pitää olla luksus merkkiä ja kalliita autoja.... Onko niillä loppujen lopuksi merkitystä?
Ei ihminen ole parempi kuin toinen jos sillä on sika iso talo, helvetin kallis auto ja pelkkiä merkkivaatteita... Niin kliseistä, mutta tärkeintä on se, mitä on sisällä. Aitous ja rohkeus olla se mitä on, ei mihinkään muottiin sulloutumista. Erilaisuus on rikkaus, niin kauan kun se on positiivista.
Raha ei tuo onnea, ehkä. Riippuu mitä sillä tekee.. Rahattomuus ei myöskään tuo onnea, pelkkää stressiä ja laskemista. Paljon rahaa voi tuoda toisenlaisia ongelmia, joista me tavalliset pulliaiset emme tiedä mitään. Niitä ongelmia en kaipaa, enemmän rahaa kyllä ;)
Me ihmiset kuvittelemme olevamme kaiken yläpuolella, joten voimme muka käyttäytyä niin.
EI.
Kaikilla meillä on arvo ja se on kaikilla sama vaikka muuten olisimme kuinka erilaisia.
Kaikista ei tarvitse tykätä, toimeen pitäis tietty tulla tai sit vältellä viimeseen asti. Mutta ei toisten mieltä tarvii ehdoin tahdoin pahoittaa -me vaan ollan erilaisia.
Parhaiten oppii kun kuuntelee ja tarkkailee ympäristöään. Millaisia tyyppejä ympärillämme on, kuka ammentaa hyvää, kuka huonoa. Millainen itse olet, millainen haluaisit olla, millaisen kuvan annat itsestäsi ulos päin?
Tässä kaunis kappale, jota kuunnellessani eilen kyyneleet vain nousivat silmiini ... Ajattelin rakkaimpiani..
Diandra - Prinsessalle:
http://www.youtube.com/watch?v=cJL8WCuw4xo&feature=player_detailpage
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti