Siis ai kamala. Katson juuri elokuvaa Slummien miljonääri, tämä ei todella ole mikään elokuvanautinto, ahdistava sanoisin, vaikka elokuva on silti jollain tavalla hyvä. Enkä voi lopettaa katsomista vaikka toisaalta kovasti haluaisin.
Elokuva kertoo kahdesta veljeksestä ja heidän elämästään slummissa. Kuinka kaikki kaameudet tapahtuvat heille, aikuiset eivät välitä tai toisaalta aiheuttavat niitä tahalleen lisää. Pelastajanaan pitämää miestä pitikin lähteä henkensä kaupalla karkuun. Koko elämä tuntuukin olevan yhtä piiloutumista ja olinpaikan etsimistä. Aina pitää juosta, pelätä, tarkkailla selustaa.
Ihan hirveää ajatella, että oikeasti joidenkin, monenkin, elämä on tuollaista. Olosuhteet, elämänperus tarpeet eivät täyty ja jokapäiväisen ruuan eteen tehdään vaikka mitä. Ihminen ei ole arvostettu, ihan sama oletko lapsi, tyttö tai poika tai nainen. Kyse on vain rahasta ja kuinka sitä saa lisää, paljon lisää. Elokuvan aikuiset miehet ovat niin lapsellisia ja suoraansanottuna tyhmiä. Varmasti noin alhaisen tason älykkyyden maassa niitä on vieläkin. Ajattelutapa on hyvin vanhanaikainen.
Matkustushalu Intiaan on tällähetkellä -100. Ei kiinnosta rahoittaa tuollaista kulttuuria. Vaikkei se siltä näyttäisikään paikan päälle, tiedän että pinnan alta löytyy.
Jai Ho!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti