Iiik! Tänään tuli postissa Kauneus- jaterveysmessujen ohjelmalehti. Taas olisi niin paljon nähtävää, kuultavaa, testattavaa, koettavaa ja varmasti myös ostettavaakin. En malta odottaa! Parhaat messut ikinä!!
Tänään pitää mennä kauppaan ja ostaa se tyhjäksi Red Devilistä (energiajuoma).. K on nyt joka ikinen yö, en edes osaa laskea kuinka kauan sitä on jo jatkunut, itkenyt ja kestää 1,5 - 2 tuntia ennenkuin taas nukahtaa. Ei välttämättä itke koko tuota aikaa, mutta suurimman osan. Olemme mieheni kanssa hyvin väsyneitä. Ja toivottomia. Mitä ihmettä voimme tehdä? Mistä se johtuu? Eihän K sitä tahallaan tee.. Onko se joku tottumiskysymys, hampaat (en enää usko siihen teoriaan, kun nyt ei ole tullut hampaita kuin se yksi uusi lisää enkä usko että se viikko tolkulla valvottaa). En tiedä, mutta olen jopa liian väsynyt miettimään.
Myös B:n yöunet ovat alkaneet myös katkeilla eikä se johdu K:n itkuista, ainakaan joka kerta. B on alkanut pelätä pimeää. Illalla se tuntuu hänestä pelottavalta ja yöllä, jos B herää niin sanoo, että pitäisi laittaa valot päälle. Myös mielikuvitus on päässyt valloilleen. Oli eräänä iltana kysynyt isältään nukkumaan mennessä, että ei kai krokotiilit tule... :) Voi toista, ei tule. B:llä on nykyään unilelu, joka pitää aina olla kainalossa, masun päällä tai muuten vain lähellä. Se on pupu, joka on saatu serkultani Ruotsista.
Tunnen itseni erittäin väsyneeksi. Huomaan sen vaikuttavan muistiini, asiat eivät jää päähän enkä muista mitään. Ajattelutyö tuntuu mahdottomalta, liian työlästä, ei vaan jaksa. Tuntuu ettei asioiden haku omassa päässä toimi, vaikka yritän niin tietoa ei löydy. Tietysti väsymys ajaa hermot liian lyhyiksi ja K:n eroahdistus ei helpota asiaa. Tunnen erittäin huonoa omaatuntoa siitä, millainen äiti olen nyt lapsilleni. En todellakaan haluaisi olla tämmöinen. Tietysti oma kireys heijastuu muuhun perheeseeni eikä se ole kivaa. Päästelen suustani sammakoita, jotka sitten B latelee aina sopivissa tilanteissa...
Kodin hoitokaan ei oikein ota onnistuakseen... Imurointi menee ehkä kerran viikossa ja lattian pesu ei oikein ollenkaan. En viitsi, koska pitäisi käsiä liottaa pesuvedessä ja siitähän rutikuivat käteni eivät pitäisi.. Ruuan laitto tuntuu siltä, ettei sitä jaksa aloittaa ja aina on kuitenkin samaa ruokaa. Huomaan väsymyksen vaikuttavan myös tanssiessani. Viime kerralla tanssissa en pysynyt helpoissa askelkuvioissa perässä, kun en muistanut helppoa koreografiaa.. En jaksanut kunnolla keskittyä.
En tunne itseäni enää omaksi itsekseni. En ole enää iloinen. Saatan ilostua jostain, mutta perusminä on nykyään vain väsynyt ja ärtyisä. Tuntuu pahalta myöntää sitä, mutta totuushan se on. Kamalaahan se on kun tajuaa ajattelevansa kesken kaaos tilanteen, että tekisi mieli vaan kävellä ulos ovesta. En olisi ikinä uskonut olevani huono äiti, että tunnen näin. Se ei sovi perfektionisti luonteeseeni ollenkaan. Alan kohta liimailla jotain tsemppi-lappuja seinille ja oviin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti