Odota. Odota. Odota.
Sitä tämä loppuaika on.. Vaikka pari viikkoa näiden kuukausien päälle ei oikeasti ole mitään, niin kyllä se synnytys on vaan mielessä koko ajan. Onneksi aika menee nyt huomattavasti nopeammin, kun on jo lapsia, jotka vievät ajatuksia muualle ja päivissä on tekemistä. Pieniä merkkejä on välillä ilmassa, mutta siihen ne sitten jäävät ja loppuvat kokonaan. Olen kyllä asennoitunut siihen, että ensi viikolla on h-hetki, vaikka salaa haluan sen olevan HETI!!
Olisin kyllä erittäin iloinen, jos vauva syntyisi ennen yliaikaisuuskontrollia, jottei tarvitsisi kysellä hoitajaa lapsille siksi aikaa.. Se on aina se rasittavin puoli, vaikka onkin helposti aina löytynyt.
Meidän neidillä on varmaan 4-vuoden uhmaa.. Voi luoja.. On kyllä aikamoinen esiteini! Ovet paukkuu, kiukuttelee asiasta kuin asiasta ja puhuu välillä niin rasittavalla äänensävyllä.. On muuten ihan älyttömän rasittavaa, koska sitä on jatkunut ties kuinka monta viikkoa jo.
Myös K:lla on jonkin sortin uhmaa tai jotain menossa. Itku tulee heti, jos ei saa jotain mitä haluaa. K myös huutaa B:lle herkästi, jos jokin asia ei mene halutulla tavalla. K:lla on myös nyt sellainen vaihe, että hänen lelut ovat hänen omia ja muut eivät saa niitä ottaa..
Asuntoja on nyt niin huonosti tarjolla, että en usko todeksi! Toivotaan, että sillä saralla vilkastuu lumien lähdettyä.. Tämä jatkuva lumien tulo on kyllä saanut jo epäilemään koko kevään tuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti