Asioilla tuppaa aina olemaan hyvät ja huonot puolet. Eli aina voi löytää jotain hyvää, vaikka tilanne näyttäisi huonolta. Asioita kannattaakin tarkastella eri näkökulmista eikä aina ajatella vain kapea-alaisesti. Omat huonot puolet syyniin siis, pian niitä ei enää olekaan ;)
Yksi luonteenpiirteeni on perfektionismi. Siinä on hyvää ja huonoa. En taida kuitenkaan olla ihan täysin äärimmäisestä päästä oleva perfektionisti (hyvä puoli). Muita hyviä puolia asiassa on: teen asiat kunnolla ja huolella, haluan tietää kaiken jotta osaan ja ymmärrän täysin (ja täydellisesti), huomaan myös pikku asiat, ok ei riitä, perfektionismi näkyy kaikessa ei ainoastaan yhdessä asiassa. Entäs ne huonot piirteet? Tässäpä ne: pilkun viilaus, ok ei kelpaa (hyvin laaja käsite, joka sisällyttää hyvin monta asiaa), perfektionismi näkyy kaikessa...
Tuota kohtaa, perfektionismi näkyy kaikessa, pitää kyllä hieman avata.... Oma perfektionismini ei yllä alueelle, jossa mielenkiintoni on täysi 0. Silloin ehkei huvita tehdä asioita kunnolla. Teen ne silloin tahallaan vasemmalla kädellä ja silmät kiinni, kunhan tulee tehtyä vaan ihan ok:sti.. Tämä piirre ei ole hyvä!!! Sitä voi siis muuttaa, koska a) tiedostan sen, b) haluan muutosta.
Sisäinen kapinoitsijani herää silloin, jos ei motivaatiota löydy mistään - sama se mistä asiasta on kyse. Tällaista "teinimeininkiä" pitäisi kyseenalaistaa, mutta en ehkä edes halua.. Ja valitettavasti, olen hyvin hyvin paljon tunne-ihminen, en niinkään järki-ihminen. Minulle tulee tunteet hyvin vahvoina (olipa ne hyviä tai huonoja tunteita) ja nehän on pakko tuoda esiin. Se on sellainen pakottava tarve -tunne, joka tulee, että nyt suutun ja ihan varmasti näytän sen! Tai ei kiinnosta yhtään ja ihan yhtä varmasti huomaat kyllä senkin. Eipä jää patoutumia tähän päähän. Sama juttu on kyllä positiivisten tunteiden kanssa! Kyllä nekin tulee esiin! Sehän nyt on taas vaan ihan normaalia. "Normaalia" olisi kai myös hillitä omat negatiiviset tunteet eikä niitä saisi tuoda esiin, paitsi kotona tai purkamalla paha energia esim. liikuntaan. No joo, en minäkään työpaikallani rupea räyhäämään, pitää se nyt jonkin sortin roti olla. Ja asiathan voi ilmaista monella tavalla....!! Muistakaahan se, minäkin yritän.
Suoraan sanominen on sellainen aihe, josta löydän myös paljon asiaa :) Aina opetetaan, että rehellinen pitää olla, ketään ei saa loukata. No, me suomalaiset juntit ollaan sellaisia, että rehellisyyttä ei kestetä, koska se otetaan heti loukkauksena... Hyökkäys on paras puolustus.. Or not. Et voi sanoa ystävällesi, että hänellä on vaikka liikaa meikkiä tai tukka söhöttää... Hei haloo, ystävillehän juuri pitäisi voida sanoa rehellisesti mistä vaan, eikä toisen tarvitse siitä loukkaantua, koska toinen yrittää vain auttaa... Ja tässä taas, kuinka asia ilmaistaan...!! Vink vink..
En muista enää kuka se oli, mutta hän sanoi ettei kehtaa sanoa ystävälleen, että sateessa hänen ripsari on levinnyt.. On siinäkin ystävä! Antaa kaverin mieluummin kävellä ripsarit poskille töhriintyneenä kaupungilla!! Eihän siitä voi edes kukaan suuttua, jos joku kauniisti huomauttaa asiasta... Itse suuttuisin siitä, että sovituskopin peilistä huomaan levinneet ripsarin, joista kaverini ei ole pariin tuntiin viitsinyt mainita.. Itse arvostan rehellisyyttä ja en suutu jos minulle on rehellinen.
Positiivisemman elämän asenteen alkuun pääsee sillä, kun joka päivä muistaa ajatella asioista ne hyvätkin puolet. Uskokaa pois, niitä kyllä löytyy! Myös se, ettei heti ajattele negatiivisesti tai aloita lausetta sanalla ei, auttaa miellyttävämpään tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti