Ekat lomaviikot takana

Kaksi viikkoa lomaa takana. Nyt on nuha ja yskäkin selätetty ja tänään oli loman eka salitreeni!! Ei kulkenut niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta menihän se. Painojen tsekkailu on kaikkein ärsyttävintä, kun pitkän tauon jälkeen lähtee puntteja nostelemaan.. Pikkasen reilu viikko ja sit olis tarkoitus mennä Fitness Expoon. En ole aiemmin ollut ja nyt on fiilistä! En tosin tiedä, että menenkö la vai su, ehkä su. Kaikki riippuu perjantaista! Ja Fresitasta ;) We will see what gonna happen! Päiväkodissa on mennyt ihan hyvin. Benskukin alkaa sopeutumaan pikku hiljaa. Kekellä menee edelleen hyvin ja Ade on jo kiukutellut ja ollut mustasukkainen hoitajastaan! Sepä kertoo siitä, että hyvä hoitaja onkin! Mä olen niin onnellinen, että hän sattui juuri meidän Adelle. Siellä päiväkodissa on kyllä kaikki tapaamani hoitajat vaikuttaneet hirmu mukavilta! Ei tunnu niin pahalta jättää lapsia sinne, kun tietää että niistä pidetään oikeasti hyvää huolta. Mä en ole viettänyt yhtään mun lomapäivää kotiasioita hoitaen... ehkä ens viikolla pitää jo sitäkin puolta tehdä. Pyykit hoituu illalla ja ruuakin teko vasta lapsien ollessa kotona.. Onneksi haen ne "aikasin", niin ehtii ruuan tehdä iltapäivällä. No seuraava tämmöinen loma on sitten joskus kun lapset on isoja, niin on se ihan hyvä touhuta aivan omia juttuja ja just silloin kun haluaa! "Oho, suunnitelma muuttui, no ei haittaa!" <- tuo lause on hyvin tuttu :) Huomenna onkin mussukoilla taas vapaapäivä. <3 <3 <3 Ihan kuin olis jo perjantai.

Lomasuunnitelmat

Se on kuulkaan nyt sellanen juttu, että mä olen oikeasti oikealla lomalla. Mulla on kesäloma. Vaikka tuntuu syyslomalta, muttä pääasia, että tuntuu lomalta. Mä en kyllä aina hetkittäin edes tajua tätä, että voin tehdä mitä vaan ihan ittekseni!! Mahtavaa.

Tämä kyllä maksaa sen, että olen erossa lapsista ja vien niitä sinne päiväkotiin. Hyvänä puolena toki se, että saavat totutella lyhyillä päivillä aluksi, koska sitten kun menen töihin se on 07-17, mitä siellä pk:ssa aikaa viettävät jos siis menevät mun aikataulun mukaan. Ihana isi pelastaa ja sitten saavat olla lyhyempiä päiviä. Siis mustahan toi 10h päivä on törkeä, ei noin pienillä pitäisi olla!

Mulla oli/ on kovat suunnitelmat oman liikuntani kanssa. Rakastan aamuisin liikkua ja näin lomalla ollessa sehän on helppo ja hyvä toteuttaa. No, mites sitten kävi? Tulin flunssaan !!! Kyllä nyt muutamat kirosanat sopii tähän väliin #%$¥\ kaipa se stressi siitä hiljalleen purkautuu....

Onneksi sentään jotain hemmottelua: olin kampaajalla ja sitten rakas ystäväni teki minulle lyhyen (25min) reikihoidon. Se oli uusi kokemus, mutta oikein hyvä sellainen!! Sydän Chakrassani tunne oli voimakkain. Jotenkin aistin sen jo ennalta, että siinä kohdassa, rintalastassa, (jos siihen edes kosketaan) tuntuu eniten. Ja niin se kuulkaas tuntuikin! Tuntui käsivarsissani asti. Huh!

Nyt sitten kuntosali ja lenkit on out of question, ennen kuin taas tervehdyn. Tänään "lenkkeilin" kyllä kauppakeskuksessa hankkien synttärilahjoja viikonlopun sankareille. Huomasi kyllä, että kuuma alkoi puskea eli ihan kunnossa ei olla. No ei hei, omaan kunnon viskibassoäänen, välillä yskittää ja välillä niistän. Onneksi nenä pysyy suht hyvin auki. Kyllä yritin välttää puhumista niin paljon kuin mahdollista tuolla kaupoilla. Mutta miten just silloin, kaikki myyjät innostuu kyselemään, että "tarviitko apua?" ...varmaan hämmästyivät, kun suuni avasin! ;)

Eilen sitten sairaspäivänä kokeilin akryylimaalausta kynsiin. Opettelin kukkia. Noh, sanotaanko että ihan ok ekaksi kerraksi -ja jopa vasemmalla kädellä-, mutta kyllä sitä kehitystä pitää näkyä ja mielellään pian! Mun on pakko välttää noita kynsitarvikekauppoja ja askartelukauppoja... Mä oon ihan hurahtanut noiden kynsien koristeluun!! Vähän lisää värigeelejä, erilaisia timatteja, hileitä, helmiä, rouheita..... :)

Kohta hakemaan mussukoita päiväkodista! Voisin mennä jo, en osaa olla kotona ihan vaan ilman tekemistä.. Ja kun Bensku aamulla itki isoja kyyneleitä ettei halua mennä sinne... Annoin huivini sille, niin saa äidin hajut tueksi ja turvaksi. On se kyllä kova paikka ja itsellekin tosi kurjaa. Saa pidätellä kyyneliä ja yrittää olla mahdollisimman rohkaiseva ja kannustava. Meillä on yleensä iltaisin tämä itkukohtaus.. Nyt se tuli ekaa kertaa päiväkodissa. Adepade alkaa itkeä heti kun sanon, että "äiti lähtee töihin. Hei hei!" sitten Ade alkaa itkeä ja haluaa syliin. Keke ei ole vielä tähän mennessä itkenyt tai pistänyt hanttiin. Yöpissailut on ollut poissa tällä viikolla. Laitoin sille vaipan yöksi... Viime yönä ei ollut vaippaa ja kuulin, että poika kävi vessassa. Sitten myös alkoi kuulua ääntä ja menin katsomaan, niin Keke katsoi Youtubesta lastenohjelmia klo. 03.55... Sanoin, että nyt pitää vielä nukkua, nyt on vielä yö. :) reipas 3vee :) se päiväkodista hakeminen on kyllä ihan parasta!! Ne ilmeet ja se jälleennäkemisen riemun osoitus!! Parasta <3

Elämäni yhden jännittävimmän päivän aatto

Huomenna se sitten alkaa, nimittäin päiväkoti. Apua!!!! En tosiaan osaa kuvitella miltä se tuntuu jättää lapset tarhaan... Tuo sana 'jättää' on itsessään jo kamala liitettäessä omiin lapsiin.

Päiväkodin aloitus jännittää eniten Benskua. Onhan hän ollut koko ikänsä kotona kanssani. Tutustumiskäynneillä Benskua on jännittänyt ihan hirveesti eikä omassa ryhmässä oleminen ole ollut mielekästä. Nyt illalla tuli kunnon itku ettei halua mennä sinne ilman minua. Yritin parhaani mukaan lohduttaa, ymmärtää, kannustaa ja kertoa, että kyllä äitiäkin jännittää ja iso ikäväkin tulee aivan varmasti!!

Keke on tutustumisten aikana osoittautunut hirmu reippaaksi! Hän leikkii täysillä uusien kavereiden kanssa ja pois lähteminen on sitten ollut se kurja juttu. Katsotaan, onko alkuhurmos menossa ja jonkun ajan päästä tulee sitten se ikävä, kiukku ja pelko. Näitä kolmea siellä päiväkodissa kuulemma työstetään, niiden aika tulee kaikille tavalla tai toisella jossain vaiheessa. Yökastelut on meidän reippaalle tullut, muuten ei ole reagoinut eikä ainakaan tunnusta että jännittää. Ehkei sitten jännitä :)

Adepade on päiväkodin pienin lapsi, mutta yllättävän reippaasti on touhunnut ja ihan tarkoituksella olen välillä ollut pihalla kauempana tai touhunnut Keken kanssa. Onhan se vielä liian pieni päiväkotiin, mutta no can do.

Mä en kyllä voi ajatella, että miltäköhän lapsista nyt tuntuu tai miltä niistä sitten tuntuu kun ikävä yllättää... Miten mä pystyn huomenna aamulla pidättää kyyneliä, kun ne jää sinne.. En halua sillä hetkellä niille näyttää, että äitikin itkee hulluna, vaan yritän kaikkeni, että kannustan ja rohkaisen.. Annan sen luottamuksen, että kaikki hyvin ja äiti hakee teidät sitten.

Sitten kun työt alkaa, niin jännitän kyllä arkia. Miten väsynyt on, millä ajalla sitä hoitaa kodin asiat ja miten paljon se stressaa, ettei muksuja enää näe kuin hetken illalla ennen nukkumaan menoa. Viikonloput menee varmaan ihan siivillä... Tällä hetkellä, kun asiasta ei ole kokemusta, työn, perheen ja kotihommien (saati omien harrastusten) yhteen sovittaminen tuntuu työläältä, stressaavalta ja ahdistavaltakin. Yhtään positiivista asiaa ei tule mieleen.....

Tänään on ollut pää kipeä, olen nukkunut jopa päiväunet.. Olo on turvonnut.. Huomaa, että myrskyisä muutoksen tuuli on täällä. Ei auta, kun mennä läpi ja selviytyä. Rintaa ahdistaa ja sydäntä särkee. Mun omat rakkaat mussukat. Ihan kuin mä joutuisin luopumaan niistä.No nyt en enää nää kirjoittaa, kun kyyneleet sokaisevat minut....

Huoh. Huominen on varmasti yksi kamalimmista ja raskaimmista päivistäni.

KynnetKynnetKynnet

Helmikuussa ostin rakennekynsivempeleet (pitkän pitkän harkinnan jälkeen) itselleni ja kyllä kiinnostus kynsiin, tekniikoihin, koristeluihin jne.. sen kuin vaan kasvaa!! Nyt olen superinnoissani akryylimaalauksesta :) Samoin akryylitekniikka kiinostaa ihan hirveesti, mutta en kyllä uskalla sitä itselle (vielä) toteuttaa... Ne akryylimassalla tehdyt kohokukat haluan kyllä oppia, mutta ei kaikkea kerralla. Ensin toi maalaaminen!

Youtube on ihan ykköskanava tällaselle kotiopiskelijalle ja sieltä löytyy vaikka ja mitä. Kaikkii kivoja juttuja aion kokeilla maalailla, mutta ensin paperille! Tai ylijääneisiin tippeihin. Coooooll!!!

Teen kynsiä siis itselleni ja omaksi iloksi! Innostuksissani olen saanut myös vähän toisillekin kokeilla ;)
Lapsille tein tänään Turtles-kynnet kynsilakalla ja akryylimaalilla sekä kukkakuviot ekaa kertaa akryylimaalilla. Onneksi kunnon siveltimet tupsahtaa postilaatikosta lähipäivinä!! :)

Terveydeksi

Useimmiten terveys sijoittuu "elämäsi tärkeimmät asiat"-gallupien kärkisijoille. Mitä terveys tarkoittaa? Miten terve haluat olla? Se on hyvä, että niin ajatellaan, muttamitä sen eteen tehdään? Yleensä ei mitään. Asia otetaan huomioon vasta sitten, kun se on menetetty. Kokonaan tai osittain. Vai onko terveys gallupeiden kärjessä vain siksi, koska "niin pitää sanoa/ ajatella"?? Yleensähän ylipainoisetkin aina sanovat,että pitäisi laihduttaa.. Aina se jääkin siihen pitäisi asteelle, koska asialle ei tehdä mitään. Odotellaan vain ihme pilleriä, joka laihduttaisi minut mun puolesta. Monet eivät jaksa nähdä vaivaa terveytensä eteen. Mieluummin maataan sohvalla, katsotaan teeveetä ja syödään.. Eikä edes huomata täyttymisen tunnetta, jos sitä enää muulloinkaan huomaa. Syödään vaan!

Itse ajattelen näin:
Liikkuminen on kivaa, siitä tulee hyvä olo ja hyvä mieli. Keho voi paremmin, verisuonisto, sydän ja keuhkot voivat paremmin, lihakset saavat ärsykettä ja vahvistuvat. Kroppa näyttää hyvältä, mutta se ei ole tärkeintä, vaan se että voi hyvin.

Yleensä nuorena ei osata ajatella aikaa eteenpäin. Jos nyt olet 20v tai (vielä pahempaa) 30v liikkumaton, ylipainoinen ja todennäköisesti omaat epäterveelliset ruokailutottumukset, niin miltähän terveydentilanteesi mahtaa näyttää kun olet 50, 60, 70v... Kuinka pitkälle mahdat elää ja missä kunnossa?! Fyysinen alamäki starttaa, kun 30 pärähtää mittatiin. Tsing! Jos liikunnalisuus jää jääkaapin ja sohvan väliin, niin voi voi.. Kolesteroli, 2 tyypin diabetes, korkea verenpaine, sydäntaudit ja muut verisuonitaudit alkaa ottaa valtaa. Et jaksa kävellä lyhyitä matkoja puuskuttamatta ja hikoilematta ämpärillistä.. Kenkien laitto on tukalaa suuren vatsan takia. Olo on väsynyt, ärtyinen ja tukala koko ajan. Koko ajan.  Miltäs se kuulostaa, oikein mukavalta tulevaisuudeltako? Sitäkö haluat??

Sinulla on vain yksi keho, joka yrittää pitää sinut toimintakykyisenä parhaansa mukaan, jos vain autat sitä. Ravitse kunnolla, terveellisillä vaihtoehdoilla (nälkää ei tarvitse nähdä!!), liikuta sitä pidemmälle kuin jääkaapille ja nuku kunnolla! Aloita pienillä muutoksilla ja lisää niitä hiljalleen, niin ne eivät tunnu liian isoilta ja mahdottomilta. Aloita ravinnosta. Lisää hieman liikuntaa ja arkiaktiivisuutta. Unen määrää en vähättele, totuttele siihenkin, jos tarvetta. Huomaat nopeasti muutoksia ja mielesi virkistyy. Tärkeintä on, ettei anna periksi ja palaa vanhoihin tapoihin. Herkutellakin saa, mutta esim. Kerran viikossa eikä silloinkaan ylilyöntejä. Liikunnassakaan ei kannata hötkyillä, turha se on juoksemaan lähteä ennen kuin osaa kävellä ;)

Huolestuttavaa on se, että lihavuutta ei tunnusteta, ajatellaan itsensä hoikemmaksi ja terveemmäksi kun onkaan. Pelätään vaakaa, kuntosalia, uimahallia... Se on pelkkää itsensä huijaamista! Myös teollisuus on mukana tässä suuressa huijauksessa. Esim. Vaatekauppojen vaatekoot ovat suurentuneet. S,M, L, XL ovat eri koko luokaa kuin ennen. Eri maiden välillä on edelleen eroja, se nyt on selvä. Ruokakaupassa oletkin sellaisessa viidakossa, että huhhuh!! Se vaatii aluksi enemmän  vaivaa tutkia tuoteselosteita, että mitä ne tuotteet oikeasti sisältävätkään. Rasva ei ole vihollinen, niinkuin kevyt tuotteita aina mainstetaan "0% rasvaa!", eikä missään kerrota, että sokeria (=hiilihydraattia) on lisätty senkin edestä ja sehän sitä laardia lisää. Mutta, hiilihydraatti on pääenergianlähde, rasvan ja proteiinin ohella, eikä sitäkään pidä minimoida. Eli älä karppaa tai hulluile muutenkaan ravinnon kanssa. Jalat maassa, järki päässä. Ikävä tosiasia on, että Suomessa kasvikset ja hedelmät ovat kalliita. Liha ja maitotuotteet vielä kalliimpia. Luomusta puhumattakaan! Mutta mieluummin tee ruuat itse niin alusta kuin pystyt.

Tämä on taas sellainen aihe, josta voisi kirjoittaa vaikka miten paljon!


Totuus on totuus, omasta kehosta ja terveydentilasta kannattaa ja pitää olla rehellinen ja realistinen kuva. Sen laiminlyönti kostautuu mitä ikävimmällä tavalla. Toiset saavat uuden mahdollisuuden, toivottavasti ymmärtävät sen käyttää oikein. Kolmatta tuskin enää tulee...