Huh, meitä on nyt koeteltu tautien merkeissä! Toivottavasti se olisi tältä erää ohi... Pääsee taas normaalirytmiin kiinni.
Lapset nukkuvat samaan aikaan ja tuntuu niin oudolta, että MITÄ sitä tekisi... En mitään, istun vain ja ihmettelen. Ja mietiskelen...
Pikkuvarpaan rakko muistuttaa eilisestä tanssitunnista! Ja ihan hyvällä muistelen :) Eilen tanssin ensi kertaa tanssilenkkarit jalassa.. nooh, sanotaanko vaikka niin, että pitää tottua niihin. Tanssipaikassa on epätavallinen lattia, pehmeä ja "tahmea" eli sukkasillaan on ollut miellyttävä tanssia. Kengät jalassa pitää opetella, kun tuntuu että liukuaskelia ei voi tehdä, koska aina töksähtää! Normaalistihan tanssisalin lattia on liukas ja korkkareiden pohja myös, siksi juuri opettelemmekin, miten askeleet tulee ottaa ettei jalka lähde alta luisuun. Eihän sitä tuolla tunneilla edes tajua ajatella, ainakin viime tunnilla energia meni siihen, että sai jalat irti lattiasta! :) "yy et kaa.. koo et nee.. cha cha cha!"
Pitäisi vähän suunnitella ruokalistaa, kun tuntuu että aina ne samat ruuat kiertää ja itse olen lihaan taas vaihteeksi niin kyllästynyt. Ennen sain inspiraatioita tietyissä ruokakaupoissa kierrellessä, enää se(kään) ei onnistu. Jos kaupassa ei ole listaa, ei osaa mitään ostaakaan.. Surkeeta, I know. Onneksi on nettisivuja toisensa perään täynnä reseptejä!
On vielä tuo lastenhuone-projektikin. Pakko saada tavarat järjestykseen! Tällä hetkellä näen punaista, kun katson kirjoja, jotka ovat lattialla olevissa laatikoissa. Pitää hommata minikirjahylly tai pari Lack-hyllyä Ikeasta seinälle. En vielä tiedä, kumpi olisi parempi vaihtoehto. Ja aina tuntuu, että pieneksi jääneitä vaatteita on lipaston päällä odottamassa laittamista omaan paikkaan. Tällä hetkellä lastenhuone näyttää muutenkin kaaokselta, koska ensi talvea varten pitää laittaa lasten talvivaatteita säilöön, jonnekin, josta saan ne sitten helposti enkä unohda niitä. Kuulostaa niin "hyvältä", kun tätä säilytystilaa ei ole mitenkään erityisen paljoa. Varsinkaan vapaana! Pitäisi varmaan tehdä kaappien ruhtinaallinen kevätsiivous ja heittää kaikki turha pois. Sen voisinkin toteuttaa heti päikkäreiden jälkeen! :) Voipi myös olla mahdollista, että joutuu käymään Ikeassa vielä tänään... Sinne B olisi halunnut jo eilen mennä!
torstai 23. huhtikuuta 2009
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Heti asunto mulle tänne!
Tämä aika on kamalaa... Haluan sen asunnon niin kovasti!!
Mutta on vielä niin monta mutkaa ja asiaa, jotka täytyy hoitaa ja selvittää, että ei elämä, se asunto on mennyt ennenkuin se on meidän... Ja sehän ei sovi! Miksi en voisi kurkistaa tulevaisuuteen ja saada tietää, että mistä, millainen ja milloin saadaan meille uusi koti! Tämä epävarmuus ja epätietoisuus on aivan kamalaa....
Pitää vaan ajatella, että jos se on meille tarkoitettu, saamme sen. En halua ajatella, että joku muu saa sen.... Toisaalta tiedän, että me emme saa sitä. Mutta en jaksa enää odottaa, koska pääsemme muuttamaan!
...Ennemmin tai myöhemmin totuus valkenee meille. Ensi viikolla luulisi asian selviävän johonkin suuntaan...
Mutta on vielä niin monta mutkaa ja asiaa, jotka täytyy hoitaa ja selvittää, että ei elämä, se asunto on mennyt ennenkuin se on meidän... Ja sehän ei sovi! Miksi en voisi kurkistaa tulevaisuuteen ja saada tietää, että mistä, millainen ja milloin saadaan meille uusi koti! Tämä epävarmuus ja epätietoisuus on aivan kamalaa....
Pitää vaan ajatella, että jos se on meille tarkoitettu, saamme sen. En halua ajatella, että joku muu saa sen.... Toisaalta tiedän, että me emme saa sitä. Mutta en jaksa enää odottaa, koska pääsemme muuttamaan!
...Ennemmin tai myöhemmin totuus valkenee meille. Ensi viikolla luulisi asian selviävän johonkin suuntaan...
torstai 16. huhtikuuta 2009
Touch of Spring
Upea ilma ja samanlainen fiilis! :)
Eilen pääsin pitkästä aikaa tanssitunnille. On liian monta (kolme) jäänyt välistä, kun on ollut sairasteluja perheessä. Aloinkin jo olla vihainen ja väsynyt. Tänään ei tunnu enää yhtään siltä. Aamunkin aloitin lasten kanssa mukavasti -lähdimme shoppailemaan! B oli innoissaan saamastaan hampurilaisateriasta, mutta söi silti pelkät ranskalaiset ja vain muutaman haukun hampparia. :) Käytiin myös pesemässä auto ja se "pesukone" oli niin kiva ja jännä. Siinä samalla meni sitten K:n imettäminenkin ja vauva oli sitten taas turvaistuimessaan, kun piti koneesta ajaa ulos. Kätevää. :)
Huomenna saan viettää tyttöjen iltaa ihanan serkkuni kanssa! <3 Toivon syvästi etten nyt tule kipeäksi. Se olisi kyllä niin sitä mun tuuria. :/ Peukut pystyyn!
Tänään pitäisi vielä siivota ja pyykätä niin ja tehdä se ruoka. As allways. Samat hommat joka päivä, jota kuinkin. No, niin se arki pyörii ja pitää pitää rutiineista ja rytmistä kiinni! Muuten menee hommat uusiksi -ainakin lisääntyy! Nyt on päässyt niin käymään... Hups! Ei vielä pahasti ja tänään se korjaantuu.
Kevät on kyllä ihanaa aikaa! Aurinko, lämpö, sulat tiet.. Tuntuu, että ihmisetkin heräävät ja tulevat positiivisemmiksi. Alkaa tulla enemmän tekemistä ja on se kesän tulo tullut lähemmäs ja varmemmaksi. En osaa valita lempi vuoden aikaani, pidän kaikista. Vaihtelu virkistää! Jokaisessa on puolensa ja on piristävää, että vuodenajat ovat olemassa. Ikikesää tai -talvea en välttämättä jaksaisi.. Kesä saisi tosin olla hiukan pidempi ja talvi lyhyempi, mutta eivät kuitenkaan kokonaan poissa!
Eilen pääsin pitkästä aikaa tanssitunnille. On liian monta (kolme) jäänyt välistä, kun on ollut sairasteluja perheessä. Aloinkin jo olla vihainen ja väsynyt. Tänään ei tunnu enää yhtään siltä. Aamunkin aloitin lasten kanssa mukavasti -lähdimme shoppailemaan! B oli innoissaan saamastaan hampurilaisateriasta, mutta söi silti pelkät ranskalaiset ja vain muutaman haukun hampparia. :) Käytiin myös pesemässä auto ja se "pesukone" oli niin kiva ja jännä. Siinä samalla meni sitten K:n imettäminenkin ja vauva oli sitten taas turvaistuimessaan, kun piti koneesta ajaa ulos. Kätevää. :)
Huomenna saan viettää tyttöjen iltaa ihanan serkkuni kanssa! <3 Toivon syvästi etten nyt tule kipeäksi. Se olisi kyllä niin sitä mun tuuria. :/ Peukut pystyyn!
Tänään pitäisi vielä siivota ja pyykätä niin ja tehdä se ruoka. As allways. Samat hommat joka päivä, jota kuinkin. No, niin se arki pyörii ja pitää pitää rutiineista ja rytmistä kiinni! Muuten menee hommat uusiksi -ainakin lisääntyy! Nyt on päässyt niin käymään... Hups! Ei vielä pahasti ja tänään se korjaantuu.
Kevät on kyllä ihanaa aikaa! Aurinko, lämpö, sulat tiet.. Tuntuu, että ihmisetkin heräävät ja tulevat positiivisemmiksi. Alkaa tulla enemmän tekemistä ja on se kesän tulo tullut lähemmäs ja varmemmaksi. En osaa valita lempi vuoden aikaani, pidän kaikista. Vaihtelu virkistää! Jokaisessa on puolensa ja on piristävää, että vuodenajat ovat olemassa. Ikikesää tai -talvea en välttämättä jaksaisi.. Kesä saisi tosin olla hiukan pidempi ja talvi lyhyempi, mutta eivät kuitenkaan kokonaan poissa!
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Ei burn, mutta ihan out
Nyt olo on ihan tilt.
Sitä kamalasti ajattelee, mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta ei oikein saa aikaiseksi mitään. Kaupassakaan en osaa ajatella, että mitä tarvitaan, kun kauppalista jäi kotiin. Ajatus ei juokse ollenkaan vaikka kuinka yrittää ajatella. Se on ihan hirveä tunne! On vain tyhjää, sekavaa eikä mikään ole järjestyksessä pään sisällä. Tuntuu, että kaikki ajatukset menee tuhatta ja sataa edes takaisin eikä yhtäkään saa kiinni tai sitten ajatukset ovat yksi iso möykky, jota ei saa avatuksi.
Jalat painaa tonnin ja niska on jäykkä. Tänään piti imuroida, tyhjentää astianpesukone ja pyykätä... Niin, piti. Tein ruuan ja muutaman tunnin päästä lähdettiin ulos, käytiin kaupassa. Sitten vasta meni B nukkumaan, iltapäivällä ja nukkuu vieläkin. On välillä heräillyt, mutta jatkanut uniaan.
Tiedän, mistä tilt-oloni johtuu. Olen väsynyt, koska yöuneni ovat katkonaisia K:n heräilyjen takia. Olen ollut jo reilun viikon nuhassa ja sekin verottaa jaksamista. Huomaan myös, että tanssitunneilta saan virtaa ja hyvää fiilistä, jota nyt ei ole ollut, koska en ole päässyt tanssimaan. On minulla ollut hyväkin fiilis, mutta tunneilta saa erilaista virtaa ja voimaa.
Väsyneenä olen muutenkin maailman huonointa seuraa. Olen hyvin pahantuulinen ja sanon asioita, joita ei pitäisi. Väsymys on kamalaa.. Tosin nyt olen ollut niinkin väsynyt, että en jaksa edes puhua. Mielessäni annan vastauksen jokaiseen kysymykseen ja kommentoin (ihan positiivisestikin), mutta ulosanti on nollan luokkaa. Joku hassu hymähdys saattaa tulla, muttei todella sen enempää. Tai sitten ulos saatettu lause on suuren työn takana. Yösyötöilläkin istun sängyn reunalla silmät kiinni ja havahdun jossain vaiheessa, kun huomaan että K on lopettanut syömisen ja nukkuu sylissäni. Laitan hänet omaan sänkyyn ja kaadun itse omaani. Ei mene kauaa, kun olen taas höyhensaarilla.
Tällainen väsymys herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä ajattelen, että se on ok tunnustaa ja se on "normaalia", ihminen väsyy ja siitä toipuu. Toisaalta ajattelen, että ei, en ole niin heikko että väsyn. Miksi väsyn? Luulenko vai olenko vain laiska? En ole hyvä äiti, jos väsyn eli en saa väsyä. Samalla myös tunnen syyllisyyttä, koska olen poikki.
Kohta alkaa olla ne hetket käsillä, kun voin totuttaa vauvani nukkumaan yöt putkeen, ihanaa! Sitten helpottaa väsymys, kun saa itsekin nukkua yöt. ainakin suurimman osan. :) Katsotaan, niin siitä unikoulu-vaiheesta ei tule helppo. On sellainen tunne..
Sitä kamalasti ajattelee, mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta ei oikein saa aikaiseksi mitään. Kaupassakaan en osaa ajatella, että mitä tarvitaan, kun kauppalista jäi kotiin. Ajatus ei juokse ollenkaan vaikka kuinka yrittää ajatella. Se on ihan hirveä tunne! On vain tyhjää, sekavaa eikä mikään ole järjestyksessä pään sisällä. Tuntuu, että kaikki ajatukset menee tuhatta ja sataa edes takaisin eikä yhtäkään saa kiinni tai sitten ajatukset ovat yksi iso möykky, jota ei saa avatuksi.
Jalat painaa tonnin ja niska on jäykkä. Tänään piti imuroida, tyhjentää astianpesukone ja pyykätä... Niin, piti. Tein ruuan ja muutaman tunnin päästä lähdettiin ulos, käytiin kaupassa. Sitten vasta meni B nukkumaan, iltapäivällä ja nukkuu vieläkin. On välillä heräillyt, mutta jatkanut uniaan.
Tiedän, mistä tilt-oloni johtuu. Olen väsynyt, koska yöuneni ovat katkonaisia K:n heräilyjen takia. Olen ollut jo reilun viikon nuhassa ja sekin verottaa jaksamista. Huomaan myös, että tanssitunneilta saan virtaa ja hyvää fiilistä, jota nyt ei ole ollut, koska en ole päässyt tanssimaan. On minulla ollut hyväkin fiilis, mutta tunneilta saa erilaista virtaa ja voimaa.
Väsyneenä olen muutenkin maailman huonointa seuraa. Olen hyvin pahantuulinen ja sanon asioita, joita ei pitäisi. Väsymys on kamalaa.. Tosin nyt olen ollut niinkin väsynyt, että en jaksa edes puhua. Mielessäni annan vastauksen jokaiseen kysymykseen ja kommentoin (ihan positiivisestikin), mutta ulosanti on nollan luokkaa. Joku hassu hymähdys saattaa tulla, muttei todella sen enempää. Tai sitten ulos saatettu lause on suuren työn takana. Yösyötöilläkin istun sängyn reunalla silmät kiinni ja havahdun jossain vaiheessa, kun huomaan että K on lopettanut syömisen ja nukkuu sylissäni. Laitan hänet omaan sänkyyn ja kaadun itse omaani. Ei mene kauaa, kun olen taas höyhensaarilla.
Tällainen väsymys herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä ajattelen, että se on ok tunnustaa ja se on "normaalia", ihminen väsyy ja siitä toipuu. Toisaalta ajattelen, että ei, en ole niin heikko että väsyn. Miksi väsyn? Luulenko vai olenko vain laiska? En ole hyvä äiti, jos väsyn eli en saa väsyä. Samalla myös tunnen syyllisyyttä, koska olen poikki.
Kohta alkaa olla ne hetket käsillä, kun voin totuttaa vauvani nukkumaan yöt putkeen, ihanaa! Sitten helpottaa väsymys, kun saa itsekin nukkua yöt. ainakin suurimman osan. :) Katsotaan, niin siitä unikoulu-vaiheesta ei tule helppo. On sellainen tunne..
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Kop kop.. kuka siellä?
Tämä asuntoasia kummittelee ja koputtelee olkapäähän... Nyt se on vielä yltynyt: TONTTI-asiatkin ovat alkaneet koputella.. Vaikka juuri kirjoitin, että emme ole rakentajiksi ehken sopivia... Ja toiseksi, olemme vain katselumielellä vielä.
Kamalasti asioita, joita pitää miettiä, tutkia, pohtia, punnita..... Miksei se ole yhtä helppoa, kun shoppailu? "Yksi ihana uusi, tilava, avara ja valoisa omakotitalo, mielellään valkoinen ja rapattu, suurella tontilla, kahden auton tallilla ja rauhallisella, lapsiystävällisellä sijainnilla kuitenkin keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä, eikä mielellään kovin kallis." Miksei se voisi olla noin helppoa?!
Olemme katselleet netistä ja käyneet muutamissa esittelyissäkin. Aina niissä on ollut jotain, joka ei miellytä, ei kolahda. Nettikuvissa kuvat ovat saattaneet näyttää paremmilta kuin livenä tai asuinalue ei ole sitä, mitä on ehkä kuvitelmissaan ajatellut... Ei sinnepäinkään.
Yleensäkin koko asunnon etsimisprojekti alkaa jo paljon ennen kuin niitä alkaa edes katselemaan. Se alkaa siitä, kun mielessään pyörittelee ajatusta uudesta kodista. Yleensä tilan tarve -enemmän tai vähemmän- on se alkusysäyksen antaja. Tai jos kodissaan on jokin toimimaton osa ja siihen on perin kyllästynyt ja kaipaa muutosta. Sitten myytäviä asuntoja aletaan vilkuilemaan netissä ja/ tai lehdissä, puhutaan puolison kanssa, että "olen tässä vähän miettinyt, miltä kuulostaa?" ja sitten puidaan omat ja yhteiset arvot ja ne tärkeimmät asiat, mitä haluaa, mistä, millä hinnalla ja missä kunnossa. Etsitään yhdessä ja aletaan käymään esittelyissä ja pankissa tietysti. Siis kamalasti työtä! Ja kuinka kauan se kestääkään..... Välillä tuntuu, että soudetaan ja huovataan. Omat fiilikset menevät ihan aaltona, ei sinne tai sittenkin ehkä, ei sellaista tai miksipä ei.. Uskon, että sitten kun Se Oikea Koti löytyy, niin sen kyllä tietää ja sen saa.
Ja, voi luoja, ne välittäjät! Miksi ne ovat semmoisia... ärsyttäviä?? Liian päällekäyviä ja haluavat sanoa sen, minkä haluat kuulla. Kaikki myyjät ovat rasittavia, hakevat vaan omaa etuaan ja pitävät asiakasta pomputettavana. Tosin viime näytössä oli niin hissukka (!!) välittäjä, että sekin ärsytti. Ajattelin, että saako se mitään ikinä aikaiseksi. Oven raosta vielä kyseli rahoituksesta ja kyseessä oli kerrostalo! Haloo, en halua koko rapun tietävän, mistä ja onko jo rahoitusta. Eikä siellä mikään ryysis ollut, että olisi voinut ihan hyvin kysyä siellä asunnossa kaikki asiat.
Kun isäni myi asuntonsa, niin välittäjä oli ihan ok, rento, mutta hoiti asiansa ajallaan. Sama välittäjä oli eräässä esittelyssä, jossa olimme olleet ennen kuin isäni alkoi asuntoaan myymään ja siellä esittelyssä välittäjä oli samanlainen kuin muutkin, ärsyttävä. Ei suostunut edes tinkimään hinnasta, ei yhtään. Tosin me emme sitä edes kysyneet, kuuntelin vain, mitä muut hänen kanssaan juttelivat. Kyllä he muuttuvat, onko kyseessä ostaja vai myyjä.
Etuovi.com minne se meidän asunto mennyt on?? :)
Kamalasti asioita, joita pitää miettiä, tutkia, pohtia, punnita..... Miksei se ole yhtä helppoa, kun shoppailu? "Yksi ihana uusi, tilava, avara ja valoisa omakotitalo, mielellään valkoinen ja rapattu, suurella tontilla, kahden auton tallilla ja rauhallisella, lapsiystävällisellä sijainnilla kuitenkin keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä, eikä mielellään kovin kallis." Miksei se voisi olla noin helppoa?!
Olemme katselleet netistä ja käyneet muutamissa esittelyissäkin. Aina niissä on ollut jotain, joka ei miellytä, ei kolahda. Nettikuvissa kuvat ovat saattaneet näyttää paremmilta kuin livenä tai asuinalue ei ole sitä, mitä on ehkä kuvitelmissaan ajatellut... Ei sinnepäinkään.
Yleensäkin koko asunnon etsimisprojekti alkaa jo paljon ennen kuin niitä alkaa edes katselemaan. Se alkaa siitä, kun mielessään pyörittelee ajatusta uudesta kodista. Yleensä tilan tarve -enemmän tai vähemmän- on se alkusysäyksen antaja. Tai jos kodissaan on jokin toimimaton osa ja siihen on perin kyllästynyt ja kaipaa muutosta. Sitten myytäviä asuntoja aletaan vilkuilemaan netissä ja/ tai lehdissä, puhutaan puolison kanssa, että "olen tässä vähän miettinyt, miltä kuulostaa?" ja sitten puidaan omat ja yhteiset arvot ja ne tärkeimmät asiat, mitä haluaa, mistä, millä hinnalla ja missä kunnossa. Etsitään yhdessä ja aletaan käymään esittelyissä ja pankissa tietysti. Siis kamalasti työtä! Ja kuinka kauan se kestääkään..... Välillä tuntuu, että soudetaan ja huovataan. Omat fiilikset menevät ihan aaltona, ei sinne tai sittenkin ehkä, ei sellaista tai miksipä ei.. Uskon, että sitten kun Se Oikea Koti löytyy, niin sen kyllä tietää ja sen saa.
Ja, voi luoja, ne välittäjät! Miksi ne ovat semmoisia... ärsyttäviä?? Liian päällekäyviä ja haluavat sanoa sen, minkä haluat kuulla. Kaikki myyjät ovat rasittavia, hakevat vaan omaa etuaan ja pitävät asiakasta pomputettavana. Tosin viime näytössä oli niin hissukka (!!) välittäjä, että sekin ärsytti. Ajattelin, että saako se mitään ikinä aikaiseksi. Oven raosta vielä kyseli rahoituksesta ja kyseessä oli kerrostalo! Haloo, en halua koko rapun tietävän, mistä ja onko jo rahoitusta. Eikä siellä mikään ryysis ollut, että olisi voinut ihan hyvin kysyä siellä asunnossa kaikki asiat.
Kun isäni myi asuntonsa, niin välittäjä oli ihan ok, rento, mutta hoiti asiansa ajallaan. Sama välittäjä oli eräässä esittelyssä, jossa olimme olleet ennen kuin isäni alkoi asuntoaan myymään ja siellä esittelyssä välittäjä oli samanlainen kuin muutkin, ärsyttävä. Ei suostunut edes tinkimään hinnasta, ei yhtään. Tosin me emme sitä edes kysyneet, kuuntelin vain, mitä muut hänen kanssaan juttelivat. Kyllä he muuttuvat, onko kyseessä ostaja vai myyjä.
Etuovi.com minne se meidän asunto mennyt on?? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)