Nyt olo on ihan tilt.
Sitä kamalasti ajattelee, mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta ei oikein saa aikaiseksi mitään. Kaupassakaan en osaa ajatella, että mitä tarvitaan, kun kauppalista jäi kotiin. Ajatus ei juokse ollenkaan vaikka kuinka yrittää ajatella. Se on ihan hirveä tunne! On vain tyhjää, sekavaa eikä mikään ole järjestyksessä pään sisällä. Tuntuu, että kaikki ajatukset menee tuhatta ja sataa edes takaisin eikä yhtäkään saa kiinni tai sitten ajatukset ovat yksi iso möykky, jota ei saa avatuksi.
Jalat painaa tonnin ja niska on jäykkä. Tänään piti imuroida, tyhjentää astianpesukone ja pyykätä... Niin, piti. Tein ruuan ja muutaman tunnin päästä lähdettiin ulos, käytiin kaupassa. Sitten vasta meni B nukkumaan, iltapäivällä ja nukkuu vieläkin. On välillä heräillyt, mutta jatkanut uniaan.
Tiedän, mistä tilt-oloni johtuu. Olen väsynyt, koska yöuneni ovat katkonaisia K:n heräilyjen takia. Olen ollut jo reilun viikon nuhassa ja sekin verottaa jaksamista. Huomaan myös, että tanssitunneilta saan virtaa ja hyvää fiilistä, jota nyt ei ole ollut, koska en ole päässyt tanssimaan. On minulla ollut hyväkin fiilis, mutta tunneilta saa erilaista virtaa ja voimaa.
Väsyneenä olen muutenkin maailman huonointa seuraa. Olen hyvin pahantuulinen ja sanon asioita, joita ei pitäisi. Väsymys on kamalaa.. Tosin nyt olen ollut niinkin väsynyt, että en jaksa edes puhua. Mielessäni annan vastauksen jokaiseen kysymykseen ja kommentoin (ihan positiivisestikin), mutta ulosanti on nollan luokkaa. Joku hassu hymähdys saattaa tulla, muttei todella sen enempää. Tai sitten ulos saatettu lause on suuren työn takana. Yösyötöilläkin istun sängyn reunalla silmät kiinni ja havahdun jossain vaiheessa, kun huomaan että K on lopettanut syömisen ja nukkuu sylissäni. Laitan hänet omaan sänkyyn ja kaadun itse omaani. Ei mene kauaa, kun olen taas höyhensaarilla.
Tällainen väsymys herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä ajattelen, että se on ok tunnustaa ja se on "normaalia", ihminen väsyy ja siitä toipuu. Toisaalta ajattelen, että ei, en ole niin heikko että väsyn. Miksi väsyn? Luulenko vai olenko vain laiska? En ole hyvä äiti, jos väsyn eli en saa väsyä. Samalla myös tunnen syyllisyyttä, koska olen poikki.
Kohta alkaa olla ne hetket käsillä, kun voin totuttaa vauvani nukkumaan yöt putkeen, ihanaa! Sitten helpottaa väsymys, kun saa itsekin nukkua yöt. ainakin suurimman osan. :) Katsotaan, niin siitä unikoulu-vaiheesta ei tule helppo. On sellainen tunne..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti