Tavallinen elämä ei ole kuin elokuvissa....
Elokuvissa kaikki käy yleensä aina hyvin -sittenkin. Kaikki näyttävät hyviltä, kukaan ei ole ylipainoinen, rasvatukkainen, huono ihoinen, tyvikasvua ei ole ja hiukset on aina laitettu, normaalit hiukset eivät ole ikinä hyvin, ilman että niitä saa laittaa ajan kanssa... Ja aamullakin elokuvissa herätään täydessä tällingissä. Leffoissa hiukset hulmuaa tuulessa aina seksikkäästi,vaikka oikeassa elämässä ne pyörii rumasti ihan missä sattuu, tarttuu huuliin ja on lopulta ihan takussa. Vaatteet ovat ihan varmasti merkkivaatteita vaikkei niillä brassaillakaan. Tietysti leffasta riippuen.. Sateessa meikitkin leviää -jos edes leviää- nekin seksysti eikä näytä yhtään tärähtäneeltä.
Elokuvissa on aina nainen, jota miehet palvovat, pitävät kauniina ja hän saisi kenet vain haluaisi jne. Hehe, ei varmaan tarvitse tosielämää enempää selitellä :) Miehilläkin on tietyt kriteerit eikä "tavallinen pulliainen" ole läheskään sinnepäin. Kaikki näyttelijät ovat kokoa XS tai XXS. En ihmettele syömishäiriöitä, kun ei muunlaista kuvaa tule. Annetaan ymmärtää alitajunnakin tasolla, että se on normaalipaino. (Niinkuin näyttelijätär Lucy Liu oli muutamia vuosia sitten Vilan mainoskasvo ja Vilan piti tehdä hänelle omat vaatteet, koska Vilan normikoon pienimmät koot olivat liian isoja!)
Elokuvien nolot kommellukset ovat kuitenkin sellaisia, että toinen päähenkilöistä katsoo sitä koheltavaa hellyydellä ja on aivan rakastunut. Normaalisti sinulle nauretaan ja itse häpeät tai olet nolona... Ei kukaan rakastu toisen hölmöilyyn. Ja lopuksi hölmöilyt on taltutettu ja hölmöilijästä tulee hyvin menestyvä tai arvostettu henkilö. Ja ne krapulapäivät! Aamulla herätessä pidetään vain hetki kättä ohimolla ja sitten noustaan ylös. Ei ne niin ohi mene!!
Ajoitus on myös sellainen, jota ei oikeassa elämässä tapahdu kovin usein. Niinkuin mies ja nainen, jotka tapaavat ensimmäistä kertaa sattumalta korttelin kulmalla. Tai pariskunnan toisella osapuolella on ikävä/ huono päivä, niin jo on toinen ovella ja illasta tulee mitä ihanin! Toisaalta leffoista löytyy myös se toinen ajoitus, joka osuu AINA tosielämässä oikein.. Eli kaikki menee päin mäntyä. Ei niin pahasti -onneksi- kuin leffoissa! Kauhu-elokuvissa auto ei käynnisty vaikka nyt-heti-tällä-sekunnilla sen pitäisi! Tai sitten se menee rikki juuri tien pimeimmässä kohdassa, jonka lähellä ei ole asutusta vaan pelkkää metsää ja se hullu tappaja on juuri siinä viiden metrin päässä kiven takana vaanimassa.. Mikä sattuma! Miten ennalta-arvaamatonta... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti