Voi itku!

Seuraava projekti on K:n yösyöttöjen ja samalla koko imetyksen lopettaminen. Odotan sitä ja en odota. Vieroitus tulee olemaan yhtä helvettiä, mutta se, että imetys loppuu ei tunnu pahalta -päin vastoin. K on hyvin kriittinen ja niin tissimies kuin voi olla. Yöllä väsyneenä ei jaksaisi taistella... Pakkohan se vain on.

Neiti B:n kanssa meni vieroitus hyvin ja kivuttomasti. Oltiin varauduttu, että pariin yöhön ei nukuta ja ollaan päivät ihan tilt, mutta yöt meni hyvin. Heräilyjä ei tullut normaalia enempää, ehkä jopa vähemmän, muista tarkkaan, ja nukahtaminen ilman imetystä sujui helposti.

Luulen, että K:n kanssa se tulee olemaan juuri sitä valvomista ja toisen rauhoittelua. K varmaan itkee aivan täysiä todella kauan. Toivottavasti ei montaa yötä. En oikein tiedä miten rauhoittelisin K:n yöllä. Tai hoitaako mieheni sen, mikä olisi parempi ettei vauva haista maitoa minusta.

Tällä hetkellä oma fiilis on sekava. En muista mitä tehtiin, kun B alkoi itkeä yöllä eika saanutkaan imettää ja tuttia hän ei syönyt koskaan. Tassutusta se ei ollut, koska siitä tuli aivan järkyttävä huuto. Silloin oli varma olo, tiesin mitä tein ja mitä piti tehdä ja kaikki meni hyvin. Nyt ei ole ollenkaan sellainen olo!! En tiedä yhtään... Ihan tyhmä olo, koska yhden vauvan olemme jo vieroittaneet onnistuneesti ja helposti. Näinkö sitä vaan kaiken unohtaa? Voi voi, olisi pitänyt kirjoittaa kaikki ylös...

Samoin inhottaa se, että B:n unet häiriintyvät yhtälailla kuin minun ja miehenikin. Vaikka B nukkuukin silloin eri huoneessa, mutta silti niin lähellä että itkua ei pääse meidän pienessä kodissa karkuun. Ollaan sitten kaikki hereillä ja aikuiset nukuttamassa pikkuisia. Päiväunilla ollaan sitten koko porukka samaan aikaan! (Toivottavasti)

Niin, ajattelimme että tänään se alkaa. Katsotaan nyt mikä on tilanne illalla. En haluaisi pitkittää enää päivääkään. Haaveena uusia rintsikoita -tai ne vanhatkin tuntuvat varmaan uusilta kun ei ole aikoihin saanut niitä käyttää! Mikäli ovat sitten sopivia.

Toivokaa meille onnea!! :)