Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki sisälläsi tuntuu hyvältä, oikealta, juuri sellaiselta kuin pitää?
Minulla on nyt sellainen tunne. Vähän aikaa sitten ei ole ollut, mutta nyt on. On rauhallinen, hyvä olo. Painotan sitä hyvän olon tunnetta. Hermot kestää ja asioista ajattelee positiivisemmin. Mikään ei ole muuttunut, paitsi pääni sisällä. Eikös se ole se paras muutos?
Välillä arki tökkii, ei kiinnosta oikein mikään tavallinen, väsyttää ja kaipaa muutosta. Jotenkin ei ole niin hyvä olo sisältä päin, vaikkei ne asiat nyt niin huonosti ole olleetkaan. En tiedä tarkalleen, mikä on saanut tämän olon aikaan -nautin siitä olosta nyt täysin! Mikään siis ei ole muuttunut. Ei asuminen, ei rahatilanne, ei mikään. Aina muutosta ei edes tarvita. Yleensä puhuminen ja, että toinen oikeasti kuuntelee ja välittää, ovat ne tärkeimmät asiat ja pitävät ihmiset yhdessä. Onnellisesti yhdessä.
Kotona olo ei tunnu niin... turruttavalta vaan siltä, että näinhän tämän kuuluu olla ja se tuntuu hyvälle. Jaksan puhua rauhallisemmin lapsille kireissäkin tilanteissa, siitä saa muuten lisävoimaa, vaikka itse tekisi mieli sanoa jotain muuta tms.. Kai se on samalla sitä henkistä kasvamistakin?
Tietysti tämä olo vaikuttaa parisuhteeseen, siihen jaksaa panostaa ja näyttää välittämistään toista kohtaan. Tämä euforinen tila saa tuntemaan, että ei ole vain kotona, tee vain kotitöitä ja hoida/ kasvata vain lapsia. Tuntee työnsä tarpeelliseksi, hyväksi ja että sitä arvostetaan.
Haluankin, että lapseni saavat normaalin, tasapainoisen kasvuympäristön, luotettavat ja rakastavat vanhemmat, joita ei tarvitse pelätä tai jännittää. Haluan, että lapseni saavat terveen ja vahavan itsetunnon, saavat lapsuudesta asti positiivisia kokemuksia, joista heillä on hyvä alkaa rakentaa omaa elämää, kun sen aika tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti