tiistai 29. toukokuuta 2012

Nautiskelua

Kyllä meitä on hellitty ja lellitty niin lämpimillä ilmoilla! Nyt sitten viileni - ja sen kyllä huomaa!! Olipas kurja pukea takkia päälle... :/ Kai se siitä vielä pian lämpenee??

Tämän kesän eka (ja ylipäänsä ensimmäinen) trampoliini äksidentti kävi! Benskulla on musta silmä. Se on jo parempi, kun tapahtuneesta on jo pari (?) viikkoa.. Kyllä olen viikoissa sekaisin, kun ensin mä olin kipeenä 5 päivää ja sitten mieheni oli myös.. Siinähän ne pari viikkoa meni..

Pihalta saatiin roskat pois, jes! :) Meidän salaatit, herneet, porkkanat ja kurkut kasvavat hienosti! Adepade tykkää niin hiekkalaatikosta ja leikkimökistä!! Sisällä se hakee aina kengät eteisestä ja tuo ne minun lähelle, se tarkoittaa, että olis aika lähteä pihalle.

Pade on alkanut hirveesti matkimaan puhetta! Nyt se etsii navan, laittaa sormen sinne ja sanoo "papa" eli napa :) "au" on toinen sana, jonka se sanoo kaatuessaan. Yksi päivä Ade puhalsi saippuakuplia! Ihan oikeesti onnistui siinä ;) Se kiipeää sohvalle, menee itse hiekkalaatikkoon ja sieltä pois, samoin ammeeseen... Itse en uskalla kovin kaukana olla, kun on se vielä epävarmaa, että muksahtaako vai ei. Mutta koskea ei saa, sitten se suuttuu.. Ulko-ovestakin tulee itse. Nyt lämpiminä päivinä ollaan oltu niin paljon ulkona kuin mahdollista. Vesipullot mukana :) Välipalat ollaan viety ulos ja syöty viltin päällä. Maistuu paremmin! Kuumalla päivällä ulkoallas teki kauppansa! Vaikka se on pieni, niin se riitti hyvin. Kaksi ämpärillistä lämmintä vettä oli just sopivasti vettä siihen altaaseen. Ja Adepade oli niin söpö sen uikkareissa!! Liikkis!

Niin ja yläselkäni paloi.... :( Olen kyllä käyttänyt aurinkorasvaa, ilmeisesti selkään en.... Hmph.. Asia korjaantui kyllä hyvin nopeasti. Ei se palaminen tarvinnut kuin sen yhden päivän pihahommia.. No, nyt se on jo ihan hyvä, ruskeehan siitä tulee :D

Alkukesän kaunis OHO: En muistanut, kuinka kauniita omenapuunkukat onkaan!! Meillä on kaksi omenapuuta ja molemmissa niin paljon kukkia! Vaikka pienemmän omenapuun runkoa puput söivät talvella, se ei ainakaan vielä näytä siitä vaurioituneen.. Se on kukkia täynnä! Tosin en ole mikään viherpeukalo enkä tiedä mitä sille pitää tehdä. En ole tosin ottanut selvääkään. Samoin kuin meidän salaatteja yms, pitäisi varmaan harventaa, kun iskettiin vaan kaikki siemenet sinne ja nyt niitä kasvaa ehkä vähän liian tiheesti... Ens vuonna viisaampana, eiks je?

Jumbossa käytiin ostamassa mulle ripsari! Vanhan, joka ei edes ollut kovin vanha (Inglot), heitin pois silmätulehduksen takia. Se Inglotin ripsari on ihan jees, mutta ei kyllä jotenkin sovi mulle. Se ei peseydy kunnolla pois ja tuntuu oudolta.... Nyt ostin lemppariani: Cliniquen High Impact:in!! Se on niiin hyvä, tuuheuttaa kunnolla!! Samalla käytiin kahvilla ja sämpylällä ja muksut sai leikkiä leikkipaikoissa. Niitä on nyt kaksi! Niitä leikkipaikkoja siis :) Mikäs siinä, kun ei ole kiire. Täytyyhän sitä lastenkin saada nauttia! <3











torstai 24. toukokuuta 2012

Hyvä paha maailma

Olen pitkään ollut huolissani maailman menosta. Lähinnä ihmisten mielenterveydestä. Missä vika? Vanhemmissa? Omien korvien välissä? Molemmissa? Lähteekö se sieltä lapsuudesta?

Tässä maailmassa on liian paljon negatiivista energiaa. Tai ainakin se välittyy voimakkaammin. On vihaa, inhoa, kateutta, mustasukkaisuutta, epäluotettavuutta, hyväksikäyttöä... Lapset voivat olla toisilleen hyvin pahoja suustaan. Kateelliset ihmiset käyttävät hirveän määrän energiaa toisten mollaamiseen. Epäonnistuminen tai kieltävä vastaus kaataa maailman. Syyllisten hakeminen mitättömiinkin asioihin. "en se ollut minä/ mä en oo tehny mitään" vastaus kaikkeen. Mitään ei viitsitä tehdä itse, odotetaan palvelua aina.

Miksi huonokäytös tarttuu helpommin? Miksi luvataan asioita, joista tiedät ettet voi niitä pitää? Miten kukaan jaksaa käyttää energiaansa negatiiviseen niin paljon? Miksi on "coolimpaa" olla pahis kuin hyvis (vaikka hyvikset voittaa kuitenkin)? Miksi nuoret hakee hyväksyntää toisiltaan negatiivisten asioiden kautta?

Tämä maailma kaipaa enemmän empatiaa, hyväksymistä, iloa ja rakkautta! <3

Lempi lauseekseni onkin nyt muodostunut: Peace and Love. Kaikessa kliseisyydessään (?) se kyllä pitää sisällään paljon.

Lapset ovat hyvä esimerkki, sillä niistä on paljon omaa kokemusta. Lapsethan eivät itke siksi, että haluavat ärsyttää sinua. Mitä pienempi lapsi, sitä paremmin pitää paikkaansa. Eri asia on lapsi, joka on OPPINUT siihen, että tietyn ajan jankkaamisen ja kenties itkun ja raivon jälkeen lupa/ myönnytys tulee kuitenkin. Se ei kuitenkaan ole lapsen vika vaan vanhemman. Älä vie nälkäistä/ väsynyttä lasta kauppaan tai roikota mukana omilla menoillasi. Kun huomioi ruokailut ja unet, on tekemiset ja menemiset paljon miellyttävämpiä kaikille!

Jos lapsi käyttäytyy huonosti, löytyy syy hyvin usein vanhemmista. Miten he juttelevat lapselle/ toisilleen, miten perheessä sujuu arki, millainen päivärytmi on, missä asemassa jokainen perheenjäsen on perheessä, ovatko vanhemmat läsnä, kehuvatko vai sättivätkö, onko lapsella rajoja, ovatko vanhemmmat toistensa kanssa linjassa kasvatuksen ja rajojen kanssa (toinen kieltää, toinen myötää). Lapset kopioivat vanhempiensa käytöstä ja (ikävä) kyllä, lapsista sen huomaa, jos käytöstavat eivät ole vanhemmilla kohdillaan tai niihin ei ole jaksettu puuttua.

Lasten kasvatus ei ole helppoa. Pitää jaksaa olla johdonmukainen vaikka olisi väsynyt, pitää yrittää ymmärtää vaikkei ymmärtäisikään. Parasta mitä voit lapsellesi tarjota on syli, rakkaus, lohdutus, malttaa mieli. Itse olemme aikuisia, lasten "tukivuoria", joille he saavat purkaa ja raivota. Me emme ole lapsia, meidän ei tarvitse raivota lapsille. Kyllä mullakin ääni nousee aikas herkästi, myönnän. Yritän korjata tapani.

Muutos lähtee siitä, että itse ensin havaitset muutettavan asian ja sen jälkeen sinulla on halua muuttaa sitä. Omien heikkouksien myöntäminen ei ole helppoa, mutta sitä ei kannata pelätäkään. Voin taata, että saat enemmän itseluottamusta, rohkeutta ja elämänlaatu paranee (eikä ainoastaan sinulla!), kun rehellisesti tarkastelet itseäsi -vahvuuksia JA heikkouksia-, huomaat ne (kirjaa vaikka paperille) ja haluat muuttaa niitä parempaan suuntaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä!!

Itse on huomannut toimiviksi ja hyvin loogisiksi "kasvatusohjenuoriksi" seuraavat asiat:

1. Päivärytmi
Joka päivä sama rytmi. Samat asiat (ruokailut, päiväunet, yöunille meno..) tapahtuu samaan aikaan. Joka päivä. Se luo lapselle turvallisuuden tunnetta. Erikoispäiviä tulee ja se on ok. Silloin pitää muistaa huomioida tarkemmin, kuinka ruokailut ja päikkärit hoidetaan. Säännölliset päivärytmit tuovat helpotusta omaan arkeen ja on helpompi suunnitelma menemisiä, kun tietää monelta tulee nälkä ja uni.

2. Johdonmukaisuus
Jokaikisessä asiassa, varsinkin, niissä mitä kiellät ole johdonmukainen äläkä anna periksi. Seuraava kerta on entistä vaikeampi! Se on lapsellekin helpompi ymmärtää, että tiettyihin asioihin ei kosketa tms. Sekin luo sitä turvallisuuden tunnetta ja on lapselle selkeää, että tuon asia on kiellyttä eikä niin, että tänään se on kielletty ja huomenna ei. Got the point?

3. Rajat
Lapsille pitää sanoa ei ja ottaa se kiukku vastaan, rauhassa. Kiukun laannuttua asiasta voidaan puhua, että miksi näin, jos perusteluita ei ole aiemmin ilmoittanut. Muista aina perustella. Pelkkä "siksi" ei ole mikään vastaus!

4. Itsetunnon kehitys
Anna lapsen kokeilla, yrittää ja touhuta sinun kanssa. Ei haittaa vaikkei onnistu, pääasia on, että yrittää! Kehu, luo iloinen ilmapiiri, ole kannustava! Anna ja auta siinä, että lapsellesi kehittyy hyvä itsetunto. Aikuiset eivät ainoastaan opeta lapsia, lapsilta voit oppia niin paljon! Avoimuus, rohkeus, kiinnostus. Siinä muutama asia, joita aikuisenkin olisi hyvä palautella mieliin. Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa. Miksei välillä voi hullutella ja tehdä jonkun asian ihan toisella tavalla, jos lapsi niin ehdottaa?

5. Ole läsnä
Kuuntele lastasi, vastaa ymmärrettävästi, auta lasta oppimaan ja ymmärtämään. Ole täysillä aisteilla mukana hänen kanssaan! Älä silloin kaso tv:tä, ole netissä tai tee muuta saati ajattele kasaantuvaa pyykkivuorta tai sohvan alustaa valtaavia villakoiria. Halaa, silitä, kehu, helli, ota syliin niin usein kuin voit. Kukapa meistä ei tykkäisi mukavista sanoista, ystävällisestä katseesta, iloisesta hymystä ja rakastavasta kosketuksesta!

Kirjassa nimeltä "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa" (Cacciatore Raisa, WSOY) on mielestäni oikein hyvä vertaus lapsen itsetunnon kasvuun on käyttää esimerkkinä puuta. Kuinka vahvaksi runko kasvaa vertaa kuinka vahva itsetunto lapselle kehittyy. Miten puu kantaa myrsyissä, kuinka oksat jaksavat kantaa painavat lumikerrokset. Puun vuosirenkaiden tapaan, itsetunnon kehitys näkyy lapsessa ja tapahtumat jättävät jälkensä. Merkittävää on, kuinka negatiiviset tapahtumat käsitellään, jotta saadaan vahvistumista edelleen aikaiseksi ja kehitys pysyy nousujohteisena. Kyseistä kirjaa suosittelen kaikille vanhemmille ja isovanhemmille tai lasten kanssa työskenteleville!! Itse sain sieltä apuja (ts. opin ymmärtämään paremmin, mistä esim. kiukut johtuu tai mistä ne eivät ainakaan johdu) ja kirja on ollut nyt kierrossa kavereilla ja sukulaisilla. Se on todella hyvä!!

Loppuun vielä aiheeseen sopiva (ja mun suosikki!) runo:

Pieni puu ei vielä myrskyä siedä,
pieni puu ei vielä myrskystä tiedä.
Ole suojana pienelle suuri puu, 

jotta pienellä juuret vahvistuu.

Usko koetuksella

Tällä kertaa paasaan "arasta aiheesta", joten kovin uskonfofriikit älkää lukeko enempää!

Nimittäin olen hyvin paljon ja vahvasti sitä mieltä, että uskonnot on perseestä. En ole edes pienenä lapsena tykännyt koulun ussan tunneista eikä uskonto ole minua ikinä kiinnostanut. Se on aina tuntunut vaan tosi tyrkytetyltä, keksityltä sadulta. Ja tommonen pakottaminen uskontoon on tietty kaiken kiinnostuksen herättämisen tappaja tai tukahduttaja... Ainakin minulla!!

Jokainen saa uskoa mihin haluaa, ei siinä mitään. Ja saa yhtälailla olla uskomatta. Minä en usko mihinkään Jumala-Jeesus lätinöihin, en siihen että joku joku mies (?) on luonut tämän maailman, ihmiset, eläimet.... Ei ei ei..

Tässä muutamia perusteluita ajatuksilleni, että miksi näin ajattelen:

1. Uskonnot eivät saa aikaan mitään hyvää
Tämä perustuu siihen, että hyvin monet sodat, ihmisvihat ja järjettömät teot perustuvat "väärälle" uskonnolle. Jotain ihmisryhmää vihataan niin paljon, että heidät massamurhataan vain sen takia, mihin uskontoon he kuuluvat. Uskonnot ovat joskus muinoin olleet vielä nykypäivää enemmän hallitsevia ja uskonnon nimissä voit tehdä mitä vaan, kenelle vaan, vaikka ko. uskonnon perusopetuksissa lukisi jotain ihan muuta...

2. Jumala
Jos Jumala olisi olemassa, miksi hän olisi tehnyt ihmisistä niin tyhmiä? Miksi hän antaisi pahaa tapahtua niin paljon? Joku sadistinen paskahan se olisi, miettikää nyt itsekin: antoi ainoan poikansa ristiinnaulittavaksi. Miksei tullut itse? Kuka hullu antaa lapsensa kärsiä? Niin, ja mistä lähtien neitsyet ovat alkaneet synnyttää... Ja jos Jumala on vain hengellinen hahmo, ei se edes voi olla Jeesuksen isä. Ja Maria ei tosiaankaan ole neitsyt... Tainnut naapuripaimen olla vetävämpi kuin Joosef. Kuka tämä Jumala on? Missä hän on? Tämä menee jo niin yli ihmisten kusettamisessa, että ihme että tämmöistä sallitaan. Joku on joskus miljoona vuotta sitten keksinyt tämmöisen ja ihmiset ovat jääneet "koukkuun". Onhan niitä vaikka mitä hihhulijohtajia nykyäänkin, jotka aivopesee ja käännyttää ihmisiä ja se toiminta sitten on ihan sairasta...

3. Kirkko ja ilmapiiri
Suomessa ev.lut. uskonnossa kirkoissa on aina ihan helvetin (hahhaa!!) ankea ilmapiiri. Ne virret on niin tylsiä, masentavia ja surumielisiä.. Miksei saa iloita? Vähän revitellä ja pitää hauskaa?! Niinkuin esim. Gospel-musiikki saa ihan täyden 10 uskonnollisista biiseistä. Voitais vähän ottaa mallia Jenkkilästä :) Urut hiiteen, torvia, kitaraa ja pianoa peliin, niin johan irtoo! Kirkoissa on muutenkin tosi ahdistavaa.

4. Taivas-Helvetti
No niin, sitten kun meidän on aika poistua tästä maanpäällisestä Luojan lahjasta, niin joudut porttien eteen ja joku kätyri sitten päättää pääsetkö Taivaaseen vai joudutko tulen sekaan Helvettiin.. Niin... Luultavasti maapallon väestöstä alle puolet ovat eläneet niin hyvä elämän, että pääsisit Taivaaseen. Mutta eikös jossain lue, että Jumala antaa kaikki synnit anteeksi ja rakastaa kaikkia kuitenkin. Niin miksipä pitää ihmisiä pelotella jollain Helvetillä? Ja kuka edes tietää, että on jotain Taivasta?

5. Kirkolliset juhlat
Häät: Miksi häistäkin tehdään niin vakavan viralliset? Riippuu tietty papista, mutta silti... Silloin kun menin naimisiin, menimme maistraatissa. En olisi halunnut Jumalan siunausta ja mitä lie muuta paskaa kuunnella... hölynpölyä! Menin naimisiin mieheni kanssa, siihen ei liity Jumala eikä muitakaan.
Hautajaiset: Hautajaiset ovat aina ahdistavat, mutta silloin vähiten ajattelen mitään uskonnon asioita. Itken aina niin hirveesti hautajaisissa, että unohtuu ihan paikka ja muu. Muut asiat ovat tärkeitä silloin. Toinen asia, mikä ärsytti lukea lehdestä: kirkkoon kuulumattomille kuolleille maksullinen siunaus. Miksi ihmeessä haluaisin siunauksen, jos en kuulu kirkkoon?? Ihme pelleilyä. Mua ei ainakaan siunata yhtään minnekään.
Ristiäiset: Se pahin kirkollinen juhla!!! Vaikka sen ei pitäisi. Ristiäiset jos mitkä tuntuvat (taas jälleen kerran), niin surumielisiltä. Ne virret on ihan kamalia! Kai papeista on kiva itkettää ihmisiä ja muistuttaa ristiäisissäkin kuolemasta ja elämän epävarmuudesta.. että "nauttikaa lapsesta nyt kun vielä voitte, kiehkieh".. Meillä on lapsien kohdalla ollut pappeja hyvä, kamala ja tosi hyvä. Tossa järjestyksessä. Keskimmäinen pappi ei hyväksynyt mun ja mieheni päätöstä, että yhtään laulua ei tule. Senkö muksun ristiäiset ne oli? Olis pitänyt sanoo sille suorat sanat. Mitä vittua se puuttuu meidän juhliin!?

Jotain hyvää Raamatussa lukee kuitenkin. 10 käskyä. Ne voisivat olla ihan missä opuksessa vaan, missä kerrotaan hyviä käytöstapoja ja käyttäytymissääntöjä. Kuten "kohtele muita, kuten haluat itseäsi kohdeltavan" erittäin fiksu lause. Mutta kuten sanoin, ilman uskontojen olemassa oloa, luulen, että se lause lukisi silti jossain. Ja aika itsestäänselväähän se oikeasti on. Tai "älä tapa". Niin no, ei normaali ihmisen tarvitse tappaa.. Puhumalla asiat selvii pikkasen paremmin ja hoitoon saa hakea, jos ei omia hermoja pysty hallitsemaan.

Meidän lapset siis kuuluu kirkkoon ja menevät koulussa uskonnon tunneille. Mieheni varmasti haluaa niin, mutta itse olen sitä mieltä, että se on ihan yleissivistävää. Ja saavat sitten itse päättää mihin uskoo.

Uskonnot otetaan liian vakavasti. Saa ne vakavasti ottaa, mutta ei liian. Ja jos joku tästä tekstistä loukkaantuu/ pahoittaa mielen, niin sille en voi mitään. Anteeksi en pyytele, koska tämä on mielipiteeni ja sen saan julkistaa, jos ja kun halusin.

Itse uskon siihen, että kuoleman jälkeen ihmisen sielu tai jokin menee "jonnekin". Se on läsnä ja siltä saa apua, jos haluaa. En usko Jumalaan, Jeesukseen tms.. Uskon telepatiaan, yliluonnollisiin kykyihin, ufoihin. Itse pyydän usein apua omalta edesmenneeltä mummiltani. Hän on minun voimahenkilö <3

 Uskon ihmisiin, rakkauteen, toiselle hyvän tekemiseen. Uskon, että olemalla läsnä, empaattinen, positiivinen annat toiselle hyvää mieltä, kuuntelet huolia ja osaat lohduttaa, ne ovat niitä voimavaroja jotka kantavat sinua ja läheisiäsi paremmin kuin mikään muu. Siihen tietysti vahvasti liittyy se, että osaa itse kertoa pahasta olostaan ja purkaa pahaa mieltään oikein ettei tule patoutumia ja tapahdu jotain peruuttamatonta. Tämä on jo toinen stoori :)

lauantai 19. toukokuuta 2012

The Sick Day

No niin siinä sitten kävi, että maanantaina alkanut silmän punoitus on äitynyt kunnon taudiksi. Allerginen tai ei, mutta sidekalvon tulehdus vasemmassa silmässä ja nyt tulossa oikeaan silmään! Tänään sai molemmat silmät dropit. Silmätulehduksen lisäksi on kuumetta vaihtelevasti 37-39 välillä, kurkussa imusolmukkeet (tai mitkä lie) ihan turvoksissa. Nenä myös tukossa, välillä auki ja tuntuu, että pitää niistää mutta ilman tuloksia :( kaksi kertaa oltu lääkärissä, toisella kerralla otettiin myös nieluviljely, koska kurkussani on rakkuloita!! Melko hyvin hoidettu koko pää sairaaksi.. Onneksi miehelläni oli pitkä viikonloppu, niin on itse saanut levätä, koska nyt olo on tuntunut niin kipeeltä, ettei todellakaan olis jaksanut tehdä mitään. Tosin, olisi senkin pidennetyn viikonlopun voinut toisinkin käyttää.... Tällä hetkellä olo on pikkaisen parempi, söin jopa ruokaa vähän, jaksaa olla pystyssä. Aamulla oli vielä niin hirveä olo, ettei uskoisikaan! Vasemmassa silmässä alkaa punaisuus vähetä hiljalleen, sain uuden lääkkeen perjantaina. Tänään tulee jännä MM lätkäpeli! Suomi-Venäjä. A p u a ! ! Onneksi en voi huutaa ;) Päässä humisee, ei ajatukset liiku, joten tää postaus jää nyt näin lyhyeksi ja kuvattomaksi.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Viikkotiedote ;)

Zuippaduida! ;)

Meidän Bensku on ollut suurena apuna tällä viikolla. No, onhan se aina, kun haluaa auttaa ja tehdä isojen juttuja ihan itse. Nooo, tällä viikolla se teki mulle iltapalan valmiiksi! Pääsin suihkusta valmiiseen pöytään syömään hyvät voileivät. Kyllä silloin olikin nälkä, kun tulin suoraan tanssitunnilta kotiin! Viime viikolla oli kahdella tunnilla ja jälkimmäisen koreografia jäi hyvin mieleen ja oon tanssinut sitä täällä kotona. Mä näin untakin joku yö, että tanssin vaan! Sitä voisin kyllä tehdä joka päivä, nautin siitä niin paljon.

Sitten loppuviikosta Bensku tuli sanomaan mulle keittiöön, että "Äiti, mulla on sulle yllätys. Tuu tänne. Laita silmät kiinni.". Sitten se ohjasi mut meidän makkariin ja sanoi "Saa avata!" Minä jäin ovelle seisomaan, ihan että mitäs tässä nyt pitäisi katsella... Kysyinkin varmaan, että mikä se yllätys on, johon Bensku sanoi reippaasti, että "mä petasin teidän sängyn ihan itse!" WAAAAUUU!! Siinä vaiheessa (vasta!) tajusin, että enhän mä ollut sitä sänkyä sinä aamuna pedannut edes. Bensku oli niin hienosti sen sängyn pedannut! Oli myös Adepadenkin sängyn hienosti pedannut! :)

Äitienpäivänä sain aamupalan (leipää, maitoa ja kahta eri kakkua) sänkyyn. Piti melko nopeasti siirtyä pöytään, kun Adepade ei ihan tajunnut tätä sänkyyn tarjoiltua aamupalaa, vaan olisi halunnut syödä sen itse ja sitten vaan itki isin sylissä.. Parempi oli siis tänävuonna syödä äitienpäivän aamiainen pöydässä ;) Sitten lähdin lasten kanssa omalle isoäidilleni, jonne tuli oma äitini ja muita sukulaisia. Oli kyllä kivaa!! Hani meni katsomaan Suomi-USA pelin Hartwall areenalle!! Harmi, kun Suomi pelasi huonosti... MUTTA toivotaan, että tänään menee paremmin, sillä mä ja Hani mennään kattoo tänään Suomi-Kazakstan!!! Wuhuuu, me huudetaan Leijonat voittoooooonnn!!!!! Se on eka MM-peli, jota pääsen livenä katsomaan! :D

Nyt on ollut kyllä niin kauniita päiviä (paitsi ne kaksi sadepäivää), että ollaan vaan nautittu ja ulkoiltu. Lapset ajaa ihan hulluna pyörillä ja Padepade käppäilee siellä seassa! On se niin mainio tyyppi, aina pikku virne tai superhymy kasvoilla. Ihana ilopilleri!! Ade pääsi isin pyörän kyytiin, siihen istuimeen. Oli kuulemma koko ajan päristellyt! ;D Ade päristelee leikkiessään autoillakin ja tykkää niillä leikkiä. Myös hoitaa nukkeja siskon huoneessa. Laittaa niitä pinnasänkyyn ja peittelee, työntää nukenrattaita ja pitää sylissä - kunnes heittää maahan! Kovat on otteet vielä ;)

Mulla on aina näin keväisin hirvee rusketusvillitys! Solariumiin en mene, koska se on vaarallista ja kesäsinkään en oikein hyvin rusketu, joten värin otan purkista. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt Doven päivettävää kosteusvoidetta, sitä vaaleampaa sävyä. Se on ollut ihan ok, rasvaa saa laittaa muutaman kerran ennenkuin mitään väriä näkyy... Tänävuonna ostin sen tummemman sävyn. Sillä näkyi jo heti ekalla kerralla! Tästä mä tykkään!! Ainoa miinus on hitaasti imeytyminen vaikka hieroisi ihoon kunnolla... Tuoksussa on myös parantamisen varaa, mutta ei se nyt ihan pahin ole. Acolla on myös hyvä päivettävä kosteusvoide vartalolle ja varsinkin kasvoille! Sitä vartalolle tarkoitettua lotionia käyttäisin enemmän, jos olisin Doven kanssa saman hintainen..

Tänään alkoikin sitten mun 1 herkkupäivä/ vko.. Oh my.. Mulla kun se on mennyt pikkasen toisin päin, nimittäin mulla on ollut vain 1  herkuton pv/ vko!! Hupsii.. Päikkäriajat ja iltapäivät on ne pahimmat hetket... Just kun lapset nukkuu, olis vapaa-aikaa.... Pitää jotain Xylitol-pastilleja hommata ja laittaa vaikka sellanen suuhun, jos oikein pahaks menee.. Mut ei kai se mee, jos ei liikaa ajattele!

Padepade muuten "puhuu" jo! Syömään leipää = "määmääm pääpää", kaatuessaan sanoo "au", joo sillä on niin hassu, etten osaa sitä edes kirjoittaa! Se on jotain "jee":n, "jaa":n ja "joo":n sekoitusta.. Keke = "Tete", äiti = "ääti".. Sillä on muutenkin niin hauskoja juttuja..!

                                                 Aina niin iloinen Adepade!

                                            Lähemmäs kesää.....

                                         Benskun valmistama iltapala!

                         Tässä Benskun taidonnäyte sängyn petaamisesta. Waude!