Hyvä paha maailma

Olen pitkään ollut huolissani maailman menosta. Lähinnä ihmisten mielenterveydestä. Missä vika? Vanhemmissa? Omien korvien välissä? Molemmissa? Lähteekö se sieltä lapsuudesta?

Tässä maailmassa on liian paljon negatiivista energiaa. Tai ainakin se välittyy voimakkaammin. On vihaa, inhoa, kateutta, mustasukkaisuutta, epäluotettavuutta, hyväksikäyttöä... Lapset voivat olla toisilleen hyvin pahoja suustaan. Kateelliset ihmiset käyttävät hirveän määrän energiaa toisten mollaamiseen. Epäonnistuminen tai kieltävä vastaus kaataa maailman. Syyllisten hakeminen mitättömiinkin asioihin. "en se ollut minä/ mä en oo tehny mitään" vastaus kaikkeen. Mitään ei viitsitä tehdä itse, odotetaan palvelua aina.

Miksi huonokäytös tarttuu helpommin? Miksi luvataan asioita, joista tiedät ettet voi niitä pitää? Miten kukaan jaksaa käyttää energiaansa negatiiviseen niin paljon? Miksi on "coolimpaa" olla pahis kuin hyvis (vaikka hyvikset voittaa kuitenkin)? Miksi nuoret hakee hyväksyntää toisiltaan negatiivisten asioiden kautta?

Tämä maailma kaipaa enemmän empatiaa, hyväksymistä, iloa ja rakkautta! <3

Lempi lauseekseni onkin nyt muodostunut: Peace and Love. Kaikessa kliseisyydessään (?) se kyllä pitää sisällään paljon.

Lapset ovat hyvä esimerkki, sillä niistä on paljon omaa kokemusta. Lapsethan eivät itke siksi, että haluavat ärsyttää sinua. Mitä pienempi lapsi, sitä paremmin pitää paikkaansa. Eri asia on lapsi, joka on OPPINUT siihen, että tietyn ajan jankkaamisen ja kenties itkun ja raivon jälkeen lupa/ myönnytys tulee kuitenkin. Se ei kuitenkaan ole lapsen vika vaan vanhemman. Älä vie nälkäistä/ väsynyttä lasta kauppaan tai roikota mukana omilla menoillasi. Kun huomioi ruokailut ja unet, on tekemiset ja menemiset paljon miellyttävämpiä kaikille!

Jos lapsi käyttäytyy huonosti, löytyy syy hyvin usein vanhemmista. Miten he juttelevat lapselle/ toisilleen, miten perheessä sujuu arki, millainen päivärytmi on, missä asemassa jokainen perheenjäsen on perheessä, ovatko vanhemmat läsnä, kehuvatko vai sättivätkö, onko lapsella rajoja, ovatko vanhemmmat toistensa kanssa linjassa kasvatuksen ja rajojen kanssa (toinen kieltää, toinen myötää). Lapset kopioivat vanhempiensa käytöstä ja (ikävä) kyllä, lapsista sen huomaa, jos käytöstavat eivät ole vanhemmilla kohdillaan tai niihin ei ole jaksettu puuttua.

Lasten kasvatus ei ole helppoa. Pitää jaksaa olla johdonmukainen vaikka olisi väsynyt, pitää yrittää ymmärtää vaikkei ymmärtäisikään. Parasta mitä voit lapsellesi tarjota on syli, rakkaus, lohdutus, malttaa mieli. Itse olemme aikuisia, lasten "tukivuoria", joille he saavat purkaa ja raivota. Me emme ole lapsia, meidän ei tarvitse raivota lapsille. Kyllä mullakin ääni nousee aikas herkästi, myönnän. Yritän korjata tapani.

Muutos lähtee siitä, että itse ensin havaitset muutettavan asian ja sen jälkeen sinulla on halua muuttaa sitä. Omien heikkouksien myöntäminen ei ole helppoa, mutta sitä ei kannata pelätäkään. Voin taata, että saat enemmän itseluottamusta, rohkeutta ja elämänlaatu paranee (eikä ainoastaan sinulla!), kun rehellisesti tarkastelet itseäsi -vahvuuksia JA heikkouksia-, huomaat ne (kirjaa vaikka paperille) ja haluat muuttaa niitä parempaan suuntaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä!!

Itse on huomannut toimiviksi ja hyvin loogisiksi "kasvatusohjenuoriksi" seuraavat asiat:

1. Päivärytmi
Joka päivä sama rytmi. Samat asiat (ruokailut, päiväunet, yöunille meno..) tapahtuu samaan aikaan. Joka päivä. Se luo lapselle turvallisuuden tunnetta. Erikoispäiviä tulee ja se on ok. Silloin pitää muistaa huomioida tarkemmin, kuinka ruokailut ja päikkärit hoidetaan. Säännölliset päivärytmit tuovat helpotusta omaan arkeen ja on helpompi suunnitelma menemisiä, kun tietää monelta tulee nälkä ja uni.

2. Johdonmukaisuus
Jokaikisessä asiassa, varsinkin, niissä mitä kiellät ole johdonmukainen äläkä anna periksi. Seuraava kerta on entistä vaikeampi! Se on lapsellekin helpompi ymmärtää, että tiettyihin asioihin ei kosketa tms. Sekin luo sitä turvallisuuden tunnetta ja on lapselle selkeää, että tuon asia on kiellyttä eikä niin, että tänään se on kielletty ja huomenna ei. Got the point?

3. Rajat
Lapsille pitää sanoa ei ja ottaa se kiukku vastaan, rauhassa. Kiukun laannuttua asiasta voidaan puhua, että miksi näin, jos perusteluita ei ole aiemmin ilmoittanut. Muista aina perustella. Pelkkä "siksi" ei ole mikään vastaus!

4. Itsetunnon kehitys
Anna lapsen kokeilla, yrittää ja touhuta sinun kanssa. Ei haittaa vaikkei onnistu, pääasia on, että yrittää! Kehu, luo iloinen ilmapiiri, ole kannustava! Anna ja auta siinä, että lapsellesi kehittyy hyvä itsetunto. Aikuiset eivät ainoastaan opeta lapsia, lapsilta voit oppia niin paljon! Avoimuus, rohkeus, kiinnostus. Siinä muutama asia, joita aikuisenkin olisi hyvä palautella mieliin. Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa. Miksei välillä voi hullutella ja tehdä jonkun asian ihan toisella tavalla, jos lapsi niin ehdottaa?

5. Ole läsnä
Kuuntele lastasi, vastaa ymmärrettävästi, auta lasta oppimaan ja ymmärtämään. Ole täysillä aisteilla mukana hänen kanssaan! Älä silloin kaso tv:tä, ole netissä tai tee muuta saati ajattele kasaantuvaa pyykkivuorta tai sohvan alustaa valtaavia villakoiria. Halaa, silitä, kehu, helli, ota syliin niin usein kuin voit. Kukapa meistä ei tykkäisi mukavista sanoista, ystävällisestä katseesta, iloisesta hymystä ja rakastavasta kosketuksesta!

Kirjassa nimeltä "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa" (Cacciatore Raisa, WSOY) on mielestäni oikein hyvä vertaus lapsen itsetunnon kasvuun on käyttää esimerkkinä puuta. Kuinka vahvaksi runko kasvaa vertaa kuinka vahva itsetunto lapselle kehittyy. Miten puu kantaa myrsyissä, kuinka oksat jaksavat kantaa painavat lumikerrokset. Puun vuosirenkaiden tapaan, itsetunnon kehitys näkyy lapsessa ja tapahtumat jättävät jälkensä. Merkittävää on, kuinka negatiiviset tapahtumat käsitellään, jotta saadaan vahvistumista edelleen aikaiseksi ja kehitys pysyy nousujohteisena. Kyseistä kirjaa suosittelen kaikille vanhemmille ja isovanhemmille tai lasten kanssa työskenteleville!! Itse sain sieltä apuja (ts. opin ymmärtämään paremmin, mistä esim. kiukut johtuu tai mistä ne eivät ainakaan johdu) ja kirja on ollut nyt kierrossa kavereilla ja sukulaisilla. Se on todella hyvä!!

Loppuun vielä aiheeseen sopiva (ja mun suosikki!) runo:

Pieni puu ei vielä myrskyä siedä,
pieni puu ei vielä myrskystä tiedä.
Ole suojana pienelle suuri puu, 
jotta pienellä juuret vahvistuu.