Tällä kertaa paasaan "arasta aiheesta", joten kovin uskonfofriikit älkää lukeko enempää!
Nimittäin olen hyvin paljon ja vahvasti sitä mieltä, että uskonnot on perseestä. En ole edes pienenä lapsena tykännyt koulun ussan tunneista eikä uskonto ole minua ikinä kiinnostanut. Se on aina tuntunut vaan tosi tyrkytetyltä, keksityltä sadulta. Ja tommonen pakottaminen uskontoon on tietty kaiken kiinnostuksen herättämisen tappaja tai tukahduttaja... Ainakin minulla!!
Jokainen saa uskoa mihin haluaa, ei siinä mitään. Ja saa yhtälailla olla uskomatta. Minä en usko mihinkään Jumala-Jeesus lätinöihin, en siihen että joku joku mies (?) on luonut tämän maailman, ihmiset, eläimet.... Ei ei ei..
Tässä muutamia perusteluita ajatuksilleni, että miksi näin ajattelen:
1. Uskonnot eivät saa aikaan mitään hyvää
Tämä perustuu siihen, että hyvin monet sodat, ihmisvihat ja järjettömät teot perustuvat "väärälle" uskonnolle. Jotain ihmisryhmää vihataan niin paljon, että heidät massamurhataan vain sen takia, mihin uskontoon he kuuluvat. Uskonnot ovat joskus muinoin olleet vielä nykypäivää enemmän hallitsevia ja uskonnon nimissä voit tehdä mitä vaan, kenelle vaan, vaikka ko. uskonnon perusopetuksissa lukisi jotain ihan muuta...
2. Jumala
Jos Jumala olisi olemassa, miksi hän olisi tehnyt ihmisistä niin tyhmiä? Miksi hän antaisi pahaa tapahtua niin paljon? Joku sadistinen paskahan se olisi, miettikää nyt itsekin: antoi ainoan poikansa ristiinnaulittavaksi. Miksei tullut itse? Kuka hullu antaa lapsensa kärsiä? Niin, ja mistä lähtien neitsyet ovat alkaneet synnyttää... Ja jos Jumala on vain hengellinen hahmo, ei se edes voi olla Jeesuksen isä. Ja Maria ei tosiaankaan ole neitsyt... Tainnut naapuripaimen olla vetävämpi kuin Joosef. Kuka tämä Jumala on? Missä hän on? Tämä menee jo niin yli ihmisten kusettamisessa, että ihme että tämmöistä sallitaan. Joku on joskus miljoona vuotta sitten keksinyt tämmöisen ja ihmiset ovat jääneet "koukkuun". Onhan niitä vaikka mitä hihhulijohtajia nykyäänkin, jotka aivopesee ja käännyttää ihmisiä ja se toiminta sitten on ihan sairasta...
3. Kirkko ja ilmapiiri
Suomessa ev.lut. uskonnossa kirkoissa on aina ihan helvetin (hahhaa!!) ankea ilmapiiri. Ne virret on niin tylsiä, masentavia ja surumielisiä.. Miksei saa iloita? Vähän revitellä ja pitää hauskaa?! Niinkuin esim. Gospel-musiikki saa ihan täyden 10 uskonnollisista biiseistä. Voitais vähän ottaa mallia Jenkkilästä :) Urut hiiteen, torvia, kitaraa ja pianoa peliin, niin johan irtoo! Kirkoissa on muutenkin tosi ahdistavaa.
4. Taivas-Helvetti
No niin, sitten kun meidän on aika poistua tästä maanpäällisestä Luojan lahjasta, niin joudut porttien eteen ja joku kätyri sitten päättää pääsetkö Taivaaseen vai joudutko tulen sekaan Helvettiin.. Niin... Luultavasti maapallon väestöstä alle puolet ovat eläneet niin hyvä elämän, että pääsisit Taivaaseen. Mutta eikös jossain lue, että Jumala antaa kaikki synnit anteeksi ja rakastaa kaikkia kuitenkin. Niin miksipä pitää ihmisiä pelotella jollain Helvetillä? Ja kuka edes tietää, että on jotain Taivasta?
5. Kirkolliset juhlat
Häät: Miksi häistäkin tehdään niin vakavan viralliset? Riippuu tietty papista, mutta silti... Silloin kun menin naimisiin, menimme maistraatissa. En olisi halunnut Jumalan siunausta ja mitä lie muuta paskaa kuunnella... hölynpölyä! Menin naimisiin mieheni kanssa, siihen ei liity Jumala eikä muitakaan.
Hautajaiset: Hautajaiset ovat aina ahdistavat, mutta silloin vähiten ajattelen mitään uskonnon asioita. Itken aina niin hirveesti hautajaisissa, että unohtuu ihan paikka ja muu. Muut asiat ovat tärkeitä silloin. Toinen asia, mikä ärsytti lukea lehdestä: kirkkoon kuulumattomille kuolleille maksullinen siunaus. Miksi ihmeessä haluaisin siunauksen, jos en kuulu kirkkoon?? Ihme pelleilyä. Mua ei ainakaan siunata yhtään minnekään.
Ristiäiset: Se pahin kirkollinen juhla!!! Vaikka sen ei pitäisi. Ristiäiset jos mitkä tuntuvat (taas jälleen kerran), niin surumielisiltä. Ne virret on ihan kamalia! Kai papeista on kiva itkettää ihmisiä ja muistuttaa ristiäisissäkin kuolemasta ja elämän epävarmuudesta.. että "nauttikaa lapsesta nyt kun vielä voitte, kiehkieh".. Meillä on lapsien kohdalla ollut pappeja hyvä, kamala ja tosi hyvä. Tossa järjestyksessä. Keskimmäinen pappi ei hyväksynyt mun ja mieheni päätöstä, että yhtään laulua ei tule. Senkö muksun ristiäiset ne oli? Olis pitänyt sanoo sille suorat sanat. Mitä vittua se puuttuu meidän juhliin!?
Jotain hyvää Raamatussa lukee kuitenkin. 10 käskyä. Ne voisivat olla
ihan missä opuksessa vaan, missä kerrotaan hyviä käytöstapoja ja
käyttäytymissääntöjä. Kuten "kohtele muita, kuten haluat itseäsi
kohdeltavan" erittäin fiksu lause. Mutta kuten sanoin, ilman uskontojen
olemassa oloa, luulen, että se lause lukisi silti jossain. Ja aika
itsestäänselväähän se oikeasti on. Tai "älä tapa". Niin no, ei normaali
ihmisen tarvitse tappaa.. Puhumalla asiat selvii pikkasen paremmin ja
hoitoon saa hakea, jos ei omia hermoja pysty hallitsemaan.
Meidän lapset siis kuuluu kirkkoon ja menevät koulussa uskonnon tunneille. Mieheni varmasti haluaa niin, mutta itse olen sitä mieltä, että se on ihan yleissivistävää. Ja saavat sitten itse päättää mihin uskoo.
Uskonnot otetaan liian vakavasti. Saa ne vakavasti ottaa, mutta ei liian. Ja jos joku tästä tekstistä loukkaantuu/ pahoittaa mielen, niin sille en voi mitään. Anteeksi en pyytele, koska tämä on mielipiteeni ja sen saan julkistaa, jos ja kun halusin.
Itse uskon siihen, että kuoleman jälkeen ihmisen sielu tai jokin menee "jonnekin". Se on läsnä ja siltä saa apua, jos haluaa. En usko Jumalaan, Jeesukseen tms.. Uskon telepatiaan, yliluonnollisiin kykyihin, ufoihin. Itse pyydän usein apua omalta edesmenneeltä mummiltani. Hän on minun voimahenkilö <3
Uskon ihmisiin, rakkauteen, toiselle hyvän tekemiseen. Uskon, että olemalla läsnä, empaattinen, positiivinen annat toiselle hyvää mieltä, kuuntelet huolia ja osaat lohduttaa, ne ovat niitä voimavaroja jotka kantavat sinua ja läheisiäsi paremmin kuin mikään muu. Siihen tietysti vahvasti liittyy se, että osaa itse kertoa pahasta olostaan ja purkaa pahaa mieltään oikein ettei tule patoutumia ja tapahdu jotain peruuttamatonta. Tämä on jo toinen stoori :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti