Nää työkuviot on ne, joista saan ajoittain stressiä ja uni ei oikein maistu. Pään ympärillä on kiristävä vanne. Miksi sen pitääkin olla näin vaikeaa???
Jos lähden miettimään, että mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mitkä vaikuttavat ja mitä pitää ottaa huomioon, mitkä asiat innostavat ja mitkä ei, minkälainen työ tuntuisi mukavalta, minkälaisia toimenpiteitä sen saavuttaminen tarvitsisi... Ja ne lähtökohdatkin on otettava huomioon.
Minulle tärkeitä asioita ovat tietysti lapset ja mieheni eli perheeni. Eli työn pitäisi olla pääasiassa päivätyötä, ei työmatkoja (ainakaan kauas/ useita päiviä putkeen).
Minua innostaa rentous, tietty vapaus, monipuolisuus. Ahdistusta tuo liian tiukat säännöt ja esimerkiksi valmiiksi työaikoihin merkityt tauot!!! Se kuulostaa aivan superahdistavalta.
Tällä hetkellä haluaisin tehdä työtä, jolla on oikeasti tarkoitus. Se, että pystyisi vaikuttaa toisen elämään jollain tapaa tai että työllä olisi muu merkittävämpi tarkoitus. Olisi mahtavaa tehdä työtä oman koiran (jota ei vielä edes ole ;) ) kanssa. Ainakin harrastuksena, jos ei muuten. Toisaalta työ, jossa saisi suunnitella, olla välillä liikkeellä, välillä toimistolla tai kotitoimistolla ja toteuttaa luovuuttaan. Olisi ihanaa olla tulevaa ekaluokkalaista vastassa koulun jälkeen.
Nykyään tuntuu, että olisi ihanaa olla ylipäänsä edes kotona rakkaiden kanssa!!! Arjessa vien lapset päiväkotiin+eskariin yhdeksäksi. Siitä töihin ja kotona ollaan 18.30-20.45. Lapset menevät nukkumaan 20.00-21.00. Eipä siinä jää paljoo aikaa illalla, kun on iltapalaa ja iltapesua. Kaikilla kova ikävä! Kyllä sen huomaa. Aamulla taas ajoissa ylös ja lähtö päiväkodille... Ekana vapaapäivänä aikaa menee siivoamiseen ja kodin hommiin. Ei niitä vaan ehdi tehdä iltaisin tai jaksa.. Tai imurointia viitsi edes aloittaa klo. 21.00. En oo ikinä kotona. Paitsi nukkumassa....
Ihannetilanne päässäni olisi tällainen: Koira (mä en tajuu miksi tää koirakuume ei ota laantuakseen!), jonka kanssa treenaisin joka päivä, aamupäivällä esim. kun muksut viety kouluun, eskariin+päiväkotiin, sitten töitä kotona (jotain suunnittelua tai mitä vaan), siivoukset, kaupassakäynnit, pyykit ja ruuanlaitot onnistuisi, myös salilla käynnitkin. Sitten lapsien hakua jne. Koiran kanssa harrastaisin tottelevaisuutta ja etsintää (jäljestystä), niin voisimme olla mukana etsimässä kadonneita eläimiä/ ihmisiä.
Mutta tämä olisi ihanne, totuushan ei ole näin ruusuinen. Miten saisin kunnon palkkaa, jos periaatteessa työaikana tekisin myös kaikkea muuta.... Eihän nyt joka päivä tarvii imuroida, mutta silti siis, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Enemmän vapaa-ajan ohjelmaa kuin työtä.
Nykyinen taloustilanne ei näytä valoisalta ja töitäkin on vaikea saada. Itselläkin tietysti 5 kotiäitiysvuotta rankkaavat jo valmiiksi lyhyttä "työuraa", eli kokemusta ei juurikaan ole juurikaan mistään. Jippii! Uudelleen koulutuskin vois olla yksi mahdollisuus, mutta mitä, miten pitkään ja millä tuella?
Tämä työasia on todella stressaava ja oikeasti ahdistavaa. Ja helkkarin sekava tuolla mun päässä. Ei jotenkin saa mitään fiksua ajateltua ja tämä teksti on varmasti yhtä sekava... Hypitään asiasta toiseen eikä päästä mistään mihinkään.. Mieheni ei jaksa enää mun uusia ideoita, että mikäs musta nyt vois tulla. Ymmärrän, toisaalta hyvin, toisaalta en. Mulle työasiat ei ole koskaan ollut helppoja ja selvillä. Ei ne ole vieläkään. Ja kun mun on pakko puhua, pakko purkaa tunteitani. Muuten mä räjähdän!!! On varmaan rasittavaa kuulla aina mun uusia ideoita, mutta on se itsellekin rasittavaa kun ei tiedä mistään mitään ja yrittää vaan saada selville. Se olisi helppoa, jos tietäisikin mitä työtä haluaa tehdä ja löytää kivan työpaikan.
Äh, tämä ei tuntunut kyllä yhtään helpottavan omia tunteita... Onneksi välillä osaan olla ajattelematta, silloin vanne päänympärillä löystyy ja elämä tuntuu kivemmalta. Tämmöinen stressi elämä ei vie kuin hautaan, kun kaiken maailman sairaudet tulee rytinällä päälle kun kroppa on ihan sekaisin. Mutta ei mietitä niitä. Mun kyllä pitäis ihan oikeesti alkaa meditoimaan. Ja ostaa ne enkelikortit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti