Treat Me Like A Queen

Äitinä mietin, millaisia ihmisiä lapsistani kasvaa.

Nyt uhmaikäinen neiti B tuntuu välillä pitävän meitä otteessaan! Sehän ei sovi. Ehkä se vaan tuntuu. Saahan lapsikin jotain valita. Elämä ei saa olla liian vakavaa, rentouttakin pitää löytyä, mutta aikuisilla on se valta.

Toivon, että lapsistani tulee järkeviä, omatahtoisia, toisia kunnioittavia jne... Sitä mitä nyt yleensäkin kaikki toivovat lapsistaan. Että pärjäävät elämässä, hyvässä elämässään, että osaisivat tehdä oikeita ratkaisuja, olisivat itsevarmoja.

Haluan opastaa ja neuvoa lapsiani parhaani mukaan, toivon että osaan sen tehdäkin. Haluan myös, että lapseni tietävät vanhepinakin, että vanhemmat ovat aina tässä, kun he meitä tarvitsevat. Onneksi en ole yksin, vaan ihana mieheni on tukenani ja myös kasvattaa lapsia kanssani. Me yhdessä, meidän tavallamme.

Kukaan ei ole varmaan ikinä "valmis", niin lapsena kuin vanhempanakaan.

Lastenhoidosta

Luin juuri aiheesta, joka minua jaksaa ihmetyttää...

Nimittäin kotiäideistä, jotka laittavat vanhemman lapsensa päiväkotiin vauvan synnyttyä tai sitten vanhempi lapsi on jo ollut päivähoidossa ja annetaan edelleen olla siellä vaikka äiti on kotona. Perusteluina oli, että he haluavat helpottaa arkeaan, eivät voi tarjota vanhemmalle lapselle samanlaisia virikkeitä tai haluavat säilyttää hoitopaikan. NO HUH HUH!!!!! Näen punaista jälleen.

Tässä on minun "vastaukseni" heille: ne äidit, jotka haluavat helpottaa arkeaan, ei olisi kannattanut hankkia lapsia tai jättää lapsiluku siihen yhteen ja ainoaan! Jumankauta, ihan oikeesti. Onko ihmiset vaan niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia vai mistä on kysymys? Haluaako äidit vaan maata sohvalla, surffailla netissä ja vetää herkkuja naamaan?

Ne, jotka sanovat etteivät voi tarjota virikkeitä, niin on olemassa leikkipuistot, kerhot, avoimet päiväkodit ja harrastukset (uinti, jumppa jne...). Niin ja ihan omasta päästääkin voi keksiä virikkeitä ja heittäytyä lasten leikkiin mukaan! Kuulostaa niin tekosyyltä.

Sitten vielä ne jotka haluavat säilyttää hoitopaikan, niitä saa myöhemminkin! Hyvällä tuurilla samaan, tai sitten toiseen, mutta ei se tarkoita että muut paikat ovat huonompia kuin se missä lapsi on jo ollut. Se hoitopaikka on aina sellaiselta lapselta pois, jonka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Onhan se tietysti helppoa antaa lapsi toisten kasvatettavaksi, itse voi vain keskittyä toiseen ja olla vain illat ja viikonloput molempien kanssa kun isäkin on kotona. Tai miksi vähistä äitiysrahoista viitsii maksaa hoitopaikkaa? Entäs kun hoitovapaa alkaa, meneekö silloin äiti töihin vai vieläkö viitsii maksaa hoitopaikasta? Aivan naurettavaa, minulta ei heru arvostusta tai ymmärrystä tähän asiaan ollenkaan.

Itse olen kahden pienen lapsen kanssa kotona ja hyvin sitä pääsee liikkumaan ja tekemään vaikka mitä! Se on niin kiinni äidin omasta kiinnostuksesta, aktiivisuudesta ja halusta. Sitähän pystyy siihen, mitä pitää tärkeänä. On se kumma, jos minäkin olen pystynyt siihen ilman se suurempia ihmetekoja vaikka mies tekeekin 10 tuntisia työpäiviä eikä ole kahteen vuoteen pitänyt lomaa! Kotikin pysyy siistinä ja lapsilla on tekemistä ja virikettä. Onhan se omallekin mielelle virkistävää, kun puuhastelee lasten kanssa kaikenlaista.

Lapset ovat vain hetken pieniä ja on tärkeää, että jos vain on mahdollista he saavat olla vanhempien kanssa mahdollisimman paljon. Kyllä tulevaisuus maksaa kaiken sen ajan takaisin monin kertaisena!!

Avoin työpaikka: KOTIÄITI

Kotiäitiys on erittäin yleistä ja luonnollista. Siihen kuuluu paljon kaikenlaista ja se on rankkaakin, mutta samalla se antaa niin paljon, että uskallan väittää, että mikään asia ei saa aikaan samanlaista tunnetta. Yhtä hyvää tunnetta. Kotiäitiys on työtä siinä missä muukin, mutta valitettavasti sitä ei katsota niin suurella arvostuksella kuin olisi syytä.

Kotiäidin työssä on seuraavanlaisia kohtia:

• siivooja
• kokki (ruuan teko, suunnittelu, osto)
• lastenhoitaja
• pyykkäri
• ohjelmaorganisaattori, viihdyttäjä
• roudari
• autonkuljettaja
• pesijä
• opettaja/ kouluttaja
• nukuttaja
• pukija

Työaika on 24 tuntia vuorokaudessa, 7:nä päivänä viikossa. Olet hälytystilassa koko työajan. Työaikaan sisältyy ruokatunnit vai pitäisikö sanoa hetket, jonka aikana nouset pöydästä ainakin kolme kertaa ja/ tai syötät samalla pienempää lasta ja seuraat isompaa. Alla olevasta "esimerkki työpäivän kulusta" puuttuvat itkukohtaukset yms negatiivinen ja muu, jotka pidentävät tietyn asian loppuunhoitamista. Sekä vaippojen vaihdon ja potan tyhjennykset puuttuvat, joita molempia noin 5-9 kertaa päivässä. Suurimman osan päivästä vie ruokailut, ruuan teko ja sen miettiminen. Toinen aikasyöppö on siivous ja tavaroiden keruu ja laitto omille paikoilleen.

Kotiäidiltä vaaditaan hyviä hermoja, rehellisyyttä, empaattisuutta, positiivisuutta, rauhallisuutta, auktoriteettiä, mielikuvitusta, iloisuutta, stressin sieto kykyä. Lapsenmielisyys ja heittäytymiskyky ovat erittäin suotavia. Maalaisjärjenkäyttö sallittua ja suotavaa. Ilkeyttä, väkivaltaa, lapsellisuutta, huutamista yms ei tule olla lainkaan.

Palkka on todella huono, yö-, ilta-, likaisentyönlisää tms ei ole. Ainoa lisä on lapsilisä, joka on pieni ja menee ruokaan ja laskuihin. Ylimääräistä rahaa ei ole ja joudut kokoajan laskemaan varojasi, säästöön et saa juurikaan mitään. Koulutusta työhön ei ole. Kirjallisuutta löytyy paljon ja sitä voi halutessaan lukea. Lomia ei ole ja vapaa-aika on vieras käsite tällä alalla.

Esimerkki työpäivän kulusta:

Työpäivä alkaa aamupalalla, jonka ensin tai samaan aikaan kanssasi syö lapset. Laitat aamupalan esille, syöt itse ja syötöt toista, peset kädet ja naamat syönnin jälkeen. Ruuat takaisin kaappeihin, pyyhit pöydän ja lattian. Vähän meikkiä, hiusten laittoa ja dödöä kainaloon. Hampaiden harjaus yhdessä lasten kanssa.

Sitten pyykkäät, likaiset koneeseen, puhtaat pois narulta, viikattuina kaappeihin. Siivoukseen kuuluu seuraavat: pyyhit pölyt, imuroit, peset wc:n ja mahdollisesti lattiat. Tätäkään kaikkea et saa tehtyä kerralla ilman keskeytyksiä. Valmistat ruuan. Kattaat pöydän, syötät ja syöt mahdollisesti itse. Lapsien käsien ja kasvojen pesut, pöydän siistiminen ja siivoaminen. Jossain välissä uloskin? Pian päiväunille nukutukset, menee yhtäaikaa tai ei. Yleensä ei. Saat omaa vapaata aikaa noin tunnin päivässä, joka menee netissä...

Sitten välipalaa, syönnin jälkeen taas pesut ja pöydän siivoamiset. Ja ai niin, ne pyykit koneesta narulle! Sitten leikkipuistoon. Mutta se lähteminen ei olekaan niin nopeaa. Pitää antaa isommalle vaatteet, joka pukee itse melkein oikein, vähän pitää auttaa. Puet vauvan, puet itsesi. Pakkaat mukaan kaiken tarpeellisen (avaimet, puhelin, lompakko, aurinkolasit, vaipat, puhdistusliinat, pyyhkeen, rasvat, aurinkorasvan, vettä, hedelmiä...) otat rattaat ja menoksi. Matkalla muistuta liikenteen vaaroista ja olet silmä tarkkana koko ajan. Samoin siellä puistossa, vahdit lapsia ja rattaita ja samalla juttelet muille ja lapsillesi. Kotiinlähtö, taas tsekkaus, että kamat kasassa ja mitään ei puutu. Lapset rattaisiin (tai autoon) ja kotiinpäin.

Sitten kotiin, käsipesut ja syömään. Pöydän kattaus, syöttäminen ja syöt itse, vahdit taas isompaakin. Käsien ja kasvojen pesut, pöydän korjaus ja siivous. Tiskikoneen tyhjennys ja uudelleen lataus, leikkimistä, tavaroiden laittamista paikoilleen, riitojen selvittelyä, neuvomista jne. Tässä välissä usein kauppaan, mutta mielellään ilman lapsia, niin se on nopeampaa ja helpompaa ja muistaa ehkä ostaa kaikki tarvittavat.

Pian jo iltapala ja taas pöydän kattaminen, syöttäminen, pesut ja siivoukset. Iltakylvyt ja rasvaukset, rauhoittuminen ja nukuttaminen. Tavaroiden omille paikoilleen laittaminen, jotta aamulla on mukava herätä. Itse on niin poikki, että nukahtaa ajoissa itsekin. Yöllä heräämiset 0-3 kertaa, yleensä ainakin sen kerran. Sitten taas aamulla aikaisin ylös...

Tästä esimerkistä saattaa puuttua jotain, mutta sallittakoon se tältä kotiäidiltä, sillä raskaus ja kotiäitiys pehmittävät päätä ja aivotyöskentely on suht hidasta, jos on kyse muusta kuin arjen pyörityksestä. Siksi ja jotta kotiäiditkin jaksaisivat paremmin pitää lapsista huolta, heidän pitää pitää itsestään huolta! Sitä omaa aikaa olisi hyvä löytyä myös harrastuksen merkeissä, mielellään liikunnan ja yhdessä ystävän kanssa! Päivässä tuntuu usein tunnit olevan vähissä ja oman harrastuksen mahduttaminen aikatauluun tuntuu stressaavalta.

Lopuksi vielä tsemppiä: HYVÄ ME ÄIDIT! :)

Must Be Funny In The Rich Mans World

Minulla on kamala säästövimma!

Outoa minulta, koska en ole koskaan oikein osannut säästää. Se menee mitä tulee, mitään ei jää säästöön. Ei minkään varalle, ei pahan päivän eikä ostosten.. Huonompi homma.

Säästövimman on saanut aikaan pian alkava hoitovapaa, joka tarkoittaa tulojen suurta romahdusta ja vuoden päähän sijoittuva etelänmatka!! Siihen kun saisi vähän säästettyä... Ja tietysti muutenkin se olisi ihan hyvä tapa. Osata säästää siis.

Ainahan sitä voi parantaa kulutustaan.. Kait. Vaikka olen tähänkin asti elänyt suht niukasti, pystyn karsimaan. Teen edelleen tyhmiä hankintoja, kuten shoppailen silloin tällöin. En läheskään siinä määrin kuin ennen lapsia, mutta kuitenkin. Lapsillehan sitä voisi ostaakin kaupat tyhjiksi! Samoin ruokakaupassa alan tutkimaan vielä tarkemmin tarjoukset ja ostan ruuat vaikka kolmesta eri kaupasta, jos tarve vaatii. Inhoan ainaista rahan riittämisen laskemista, mutta minkäs teet. Yritän ajatella positiivisesti, että aika aikaansa kutakin ja toivon, että tämä ajan jakso on elämämme köyhintä.

Nyt alkaakin sitten semmoinen kausi, että MITÄÄN en osta itselleni (uskokaa vaan, saatte nähdä!), paitsi välttämättömät kuten meikit tai rikkinäisten sukkien tilalle uudet ;) Vaatteita on, jotain voisin myydäkin kirppiksellä, niin saisi sitäkin kautta vähän rahaa. Samoin lasten vaatteita. Olen aina laittanut kaikki UFF:ille vain siksi, koska se on niin helppoa ja saan käyttämättömät vaattet nopeasti pois tilaa viemästä. Kirppispöydän varaaminen ja sinne meneminen yms tuntuvat kovin hankalalta. Eihän se ole, kun vaan menisi ja tekisi.. Pistetään mietintään...

Liikaa jos ajattelee rahaa, sen säästämistä, määrää (tai vähyyttä) yms. tulee hulluksi! Silloin iskee stressi ja ahdistus. Tuntuu niin mahdottomalta tai epätoivoiselta edes yrittää saada jotain säästöön. Ei saa ajatella, pitää yrittää pitää pää kylmänä, ajatella muuta. Mutta entäs, jos haluaa tehdä jotain lasten kanssa? Harva juttu on ilmaista tai edes halpaa. Tai sitten pitää mennä autolla ja bensakin on liian kallista... Nyt olen muutenkin ajanut aika paljon, vaikka olisin voinut mennä bussilla. Se kun on ilmaistakin. No, aletaan säästää siinäkin! :) Bussilla ja junalla liikkuminenhan on lapsillekin pientä seikkailua! Niin, ja onhan minulla jalatkin!

Köyhä on kekseliäämpi. Kyllä sitä vähälläkin rahalla saa, kun en muutenkaan tarvitse merkkituotteita. Tuotteen hinta ei ole suoraan verrannollinen sen kestävyyteen, parempaan ulkonäköön tai käyttöikään tai tuotteesta riippuen parempaan makuun tai hajuun. Sen olen todennut itse useasti.

Äh, nyt raha pois mielestä..!

H-hetki lähestyy

Iiik ääk ja öök!! :)

Vain kaksi päivää ja sitten ne on, hääjuhlat! Kamala stressi ja ihan sekavat ajatukset... :) Vahingossa muistin hääkarkitkin, joita sitten ostin kilon liikaa... Uuups! Se oli kyllä hyvä vahinko, vaikka ei ne kovin hyvältä maistunut vaikka onkin italialaista suklaata. Kaikki jäi nyt kovin viime tinkaan, kun olin viikon mökillä enkä luonnollisestikaan sieltä hoitanut mitään hääjuttuja. Kakun koriste tosin löytyi vahingossa, vaikka olin jo ajatellut olla ilman! Musiikkia tarvitaan kahdeksalle tunnille, joten se puoli on vielä hieman hakusessa... Alkaa tässä vaiheessa tuntua se, että ei otettu DJ:tä sangen huonolta idealta... No, mutta se minkä rahassa säästää, loppu jää nähtäväksi! (Aika hyvin keksitty vai mitä?!?) Tai "loppu on aina yllätys" kävis myös.

Pahin pelkoni on, että juhlista tulee tylsät. Kaikki vaan on ja istuu ja ihmettelee. Ei ole meininkiä.. Paniikki alkaa tulla, enhän edes tiedä että missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu.. Ensin syödään ja sitten leikataan kakku ja sitten varmaan tanssitaan ja sitten vaan... ollaan. Apua! Entäs jos se oleminen onkin sit ihan boring? Täytyy varmaan paeta hotelliin siinä vaiheessa! Nämä nyt on vähän tavallisesta poikkeavat häät (kuten hääparikin), kun ei ole bestmania ja kaasoa..

Eilen panikoin miehelleni, että entä jos juhlissa tulee tylsää, kun ei ole ohjelmaa (se ei toisaalta pelasta mitään). Sanat menivät hieman sekaisin ja sanoin: kun nämä ei ole mitkään perinteiset häät kun ei ole sulhasta ja bestmania... :D Siitä se riemu repesi!! Olisi kyllä pikkaisen epätavalliset häät... En sentään ole niitä tyttöjä, että sulhanen kyllä löytyy. Ja hyvä sellainen löytyykin! Vaikka partsikukat kuoli veden puutteeseen mökkireissuni aikana, mutta on se hyvä mies silti! :) Hihii..

Pikku hiljaa alkaa metrien pituinen tehtävälistakin supistua... Kaikki minut tuntevat tietävät tämän lista-hulluuteni. Aina pitää kirjoittaa lista kaikesta... Siivouspäivälle jopa kotitöistä! Niitä on sitten kiva ruksailla, kun on tehnyt ja nähdä miten tehtävät vähenevät :) Sanokaa vaan hulluksi, ei se kaukaa liippaa! :)

Siis ajatella, jos minulla olisi ollut vuosi aikaa järjestää häitä.. jos nyt jo stressaan näin, niin mikä se stressitaso voisi olla sitten? Verisuonethan siinä menis alta aika yksikön. Olisin kamala bridezilla enkä ollenkaan varma saapuisiko sulhanen paikalle!

Tietyt hommat olen poistanut omalta tehtävälistaltani kokonaan kuten opastekyltit ja musiikki. Tosin musiikkia olen vähän kasannut, mutta pääasiassa en tee sitä. Opastekyltit taas ei kiinnosta yhtään. En jaksa edes miettiä minne ja kuinka monta ja milloin ne laitetaan ja haetaan pois ja kuka ja kenen kanssa... Kaikki vieraat ovat niin tuttuja että ihan hyvin voi puhelimessa neuvoa ja osaahan nyt ihmiset karttaa lukea herran jestas sentään. Tai ostakoot navigaattorit, on muuten erinomainen keksintö!! Ten points.

Toivon niin kovasti, että juhlista tulee kivat ja kaikilla on mukavaa ja hyvä fiilis! :) Kai sitä pitää alkaa rukoilemaan, jos jotain extra-apua sais...