Frustration

Miksi annankin yhden ihmisen vaikuttaa itseeni niin paljon...

Minua on mietityttänyt, että olikohan ihan viisasta tehdä sellaisia kotisivuja, joissa kirjoitan ns. puutelistaa/ lahjalistaa lapsieni lahjatoiveista... Mielestäni se oli hyvä ajatus -ja on yhä. Ajatuksena oli helpottaa muita, varsinkin näin joulun alla. Minusta olisi kiva, jos muillakin olisi koska olisi paljon kivempi miettiä mitä ostaa ja on sitten varmasti jotain miellyttävää. No niin. Mieleni siis sai epäröimään veljeni. Hän siis piti ideaa ihan tyhmänä ja epänormaalina. Hänelle sanottakoon: ei ole pakko sitä listaa käyttää! Yhteistyöllä sekin lista pelaa, koska sitä samaa mieheni ja minäkin käytämme ostaessamme joululahjoja lapsillemme.

No joo, veljelläni nyt on aina tapana sanoa joka asiasta ja aina jotenkin dissata minua ja tekemisiäni, sanomisiani, ilmeitäni, eleitäni, ihan jokaista asiaa minussa. Ja muissa. Hän on hyvin kapeakatseinen ja pitää itseään parempana kuin muut. Ainakin esittää sellaista, jos ei muuta. Hän on hyvin samanlainen kuin isäni. Rasittava aika ajoin. Ehkä jopa pahempi kuin isäni tai nyt on muuten vaan ollut parempi ajan jakso isäni kanssa. Veljeni kanssa on aina pahempi ajanjakso menossa! Eli siis, tässähän tämä jo selvisi, en välitä hänen typeristä kommenteista. Jos hän on sitä mieltä, niin fine (ja kuulen päässäni, miten hän matkii ääntämistäni sanasta `fine´) hän on muutenkin kypsymätön, ajattelematon ja lapsellinen joten hänen kommenteistaan ei tosiaan kannata välittää.

En tosiaan ymmärrä miten hän voikaan olla sellainen ja minä tälläinen. Ehkä se johtuu siitä, että hän on viettänyt juuri tärkeän ajan eli murrosiän hyvin tiivisti isän kanssa. Minua ärsyttää, jos ihmiset eivät ymmärrä/ halua ymmärtää oppia, että asioita voi katsoa/ tehdä toisellakin tavalla, monella eri tavalla. Sama ulosannissa. Sellaisille ihmisille puhuminen on niin turhauttavaa ja sekös vasta ärsyttävä tunne onkin! Turhautuneisuus. Siis aarrghh!