maanantai 30. marraskuuta 2009

Kohta alkaa lähtölaskenta...

Nyt on sitten kirppariviikko takana ja hyvinhän se meni, vaikka aluksi ajattelin ettei menesty...! Toin takaisin vain yhden äitiyspakkauksen verran tavaraa! :) Vein ihan hirveesti. Good.

Ollaan saatu autokin VIHDOIN takaisin ja nyt on hieno! Eikä ole niin epäkäytännöllisen matala, kuin oli jo epäilyksiä ilmassa :) Neljän päivän työhön meni sitten kolme viikkoa, mutta kannatti odottaa, sillä hyvitys oli mahtava! Saatiin itse valita vanteet :) Nyt meidän rumien peltivanteiden tilalla on siis alumiinivanteet! Oli reilua, vaikka kyllähän sitä savua ehti jo korvista useampaan otteeseen tulla tuon kolmen viikon aikana.

Eilen illalla kävin B:n kanssa vähän shoppailemassa! B oli onnessaan ja intona ja käveli kaupoissa ja sanoi haluavansa sovittaa niitä vaatteita, joita voitaisiin ostaa :) Hassu! Meni peilin eteen ja mallaili vaatteita ja välillä vetäisi hameen päälleen! Kiva tehdä tyttöjen juttuja, kun toinen on niin innokas.

Ihanaa, huomenna alkaa joulukuu ja pian tuodaan kuusi ja koristellaan se! Joulun odotus ja joulu on niin ihanaa aikaa. Kunpa vaan tulisi lunta, niin saisi oikean fiiliksen. Pitäisi käydä ostamassa joku kiva joululevy. B ei taida osata vielä joululauluja. Kerhossa olivat tänään vähän laulelleet ilmeisesti -ainakin kuulosti siltä ;) - ja olivat askarrelleet tontunkin.

Voi apua! K siis täytti 1v ja sehän iski paniikin... Kohtahan mun pitää palata töihin!! Nooooouuuu!! Onks pakko jos ei haluu?! Mä en taida haluta... Sitä kun on tottunut tähän kotiarkeen ja vapauteen päättää miten päivät viettää, niin eipä paljoo nappais työelämä. Ei siinä muuta hyvää ole kuin raha. Liian pienellä palkalla en kuitenkaan töitä tee, mitä järkeä? Vitsit kun pääsis näkemään tulevaisuutta, että mikä sitten on tilanne.. Että missä on töissä, miten viihtyy, millaisia lapset ovat, asutaanko muualla, miten mieheni firmalla menee... Kaikkea sellaista. No, turhaapa tuota oikeasti on nyt alkaa murehtia. Saan kuitenkin olla kotona vielä kaksi vuotta, eikä tulevasta koskaan tiedä. Pitää vaan nauttia tästä hetkestä nyt. Ettei sitten töihin lähdön jälkeen mieti, että niin se kotona oloaikakin meni vain töitä stressatessa! Sehän se vasta surkeeta oliskin! Ja toisaalta, mitä se hyödyttää stressata tulevaa? Ei se sitä paranna enkä halua elämänlaadun kärsivän jostain turhasta. Muistothan siinä kärsii!

Eilen oli tanssitunti pitkästä aikaa!! Oli aivan ihanaa! Voisin aina vaan hehkuttaa sitä :)

Ensi lauantaina on "lasten pikkujoulut" mummilassa! Piparinleivontaa, taikinan syöntiä ja joululauluja! :) Tuo keskimmäinen on ainakin minun ehdoton suosikki ;) Katsotaan mitä pikkuleipurit saavat aikaan...

Niin, ja sitä yhtä pientä nyyttiä vielä odotellaan.... <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti