tiistai 3. marraskuuta 2009

Some day there is, some day there isn't

Miten se meneekin niin, että kaikki asiat tapahtuu samaan aikaan?!

On se semmoista, että välillä on hiljaista ja sitten välillä ei todellakaan. Nyt sitä meninkiä on ollut ihan, että huh huh! Meillä on nyt yksi karvainen yökyläilijä, koska isäni joutui sairaalaan yhdeksi yöksi. Mielenkiinnolla odotan, kun toinen koira tulee lenkillä vastaan. Onhan tuo Roni kiltti, mutta on sillä jumankauta sitä voimaa! En mahda yhtään mitään, jos se päättää lähteä. Mietin vaan, että pidänkö remmistä kiinni vai päästänkö irti.. Ehken kuitenkin pidän kiinni. Kyseessä on siis susikoira uros. Ihan kiva meidän kaksiossa! :) K konttaa Ronin perässä ja nauraa! Hauska seurata. B on myös innoissaan ja sanoi haluavansa taluttaa (!!), ehkei kuitenkaan. On tottunut taluttamaan pikkuista bichon friseetä, toinen ei vielä ymmärrä miksei äiti anna tätäkin koiraa taluttaa.

Perjantaina se mylläkkä siis alkoi... Lapset hoitoon, ruokakauppaan, ambulanssia, päivystystä, kotiin, bilettämään tai rentoutumaan, kotiin, hae lapset...

Soita, huolehdi, hoida.. ..imuroi, kokkaa, pyykkää.. Koira hoitoon, lapset neuvolaan, mies kipeä, koira lenkille, fengshui-kurssi...

Whaaat?!? Millä ajalla? Ja vielä ne uniongelmat tähän samaan pinoon. Viime yönä sain hyvin nukuttua, liekö hurjan aktiivinen päivä sen aiheuttanut? Sama se mikä, niin oli ihanaa nukkua!
Toivotaan, että ensi yönä -ja tulevina- menee samalla tavalla. Hyvin.

Olen joskus ollut kaupassa töissä ja sielläkin ihmettelin sitä, että miten asiakkaat tulevat sykleissä. Välillä ei ketään, välillä ruuhkaa... Semmoinen tasainen tahti olisi paras. Mistä se johtuukaan, outoa. Kaikki pääsee samaan aikaan töistä ja tulevat samaan aikaan kauppaan, kiertävät kaupan samaan aikaan samassa tahdissa, joten ovat samoilla hyllyillä ja kassoilla samaan aikaan. Pelottavaa... Robotti-ihmiset. Siltä se kuulostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti