Minkälainen vanhempi sinä olet lapsillesi? Minkälainen vanhempi haluaisit olla lapsillesi? Mitä haluat heidän oppivan? Millaiset arvot haluat heidän sisäistävän? Miten ohjaat lastasi arkipäivän asioissa? Kuinka lohdutat häntä? Selitätkö asioita, jotta lapsesi ymmärtää, mistä on kysymys? Vastaatko hänen kysymyksiinsä? Jaksatko, vaikka olisit väsynyt? Mistä saat energiaa? Kuinka usein tarvitset omaa aikaa? Miksi halusit lapsia? Oletko valmis vastuuseen? Oletko valmis elämäntyöhön, joka palkitsee lastesi ollessa aikuisia? Mitä olet miettinyt ennakkoon? Osaatko ajatella asioita lapsen kantilta? Osaatko antaa hellyyttä, läheisyyttä, turvaa, rajoja ja rakkautta? Mitä teet kun suutut? Millaiset rajat asetat? Kuinka ilmaiset itseäsi? Kiinnostaako lapsesi kehitys sinua? Oletko läsnä? Miten haluat, että sinua kohdellaan? Millaisia käyttäytymismalleja haluat viedä eteenpäin omasta lapsuudenajoiltasi? Millaisia et? Minkälaisen elämän haluat antaa lapsillesi? Entä itsellesi?
Näitä kysymyksiä -ja varsinkin niiden vastauksia- miettiessä saattaa löytää paljon uusia näkemyksiä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omassa elämässä. Olemme kaikki erilaisia, perustarpeiltamme hyvin samankaltaisia. Mielestäni aina voi pyrkiä parempaan suuntaan ihmisenä, aikuisena, äitinä/ isänä, naisena, miehenä, vaimona... Tuohon kysymyslistaan saa lisättyä paljon enemmän kysymyksiä. Siihen voisi ottaa mukaan myös parisuhteensa ja peilata sen hyvyyttä. Sillä tyytyväisyys parisuhteeseen näkyy sinun käytöksessäsi toisia kohtaan. Lapsihan oppii parisuhteenkin toimintatapoja vanhempiaan katsomalla.
Lapsi peilaa käyttäytymistä, sanoja, äänenpainoja vanhemmiltaan saadun "opin" mukaan. Miten sinä teet ja toimit, pieni tekee ja toimii perässä. Lapsista yleensä näkeekin, miten heidän perheessään on tapana puhua, tehdä asioita jne.. Se voi olla raakakin peili. Mutta se voi myös olla positiivinen peili. Mieti itseäsi, millainen olet, millaisen kuvan annat lapsillesi. Lapsen tarkkaa aistia ei voi huijata. Lapset aistivat, jos vanhempi on rauhaton, surullinen, suuttunut, iloinen, rauhallinen...
Olen aina jaksanut ihmetellä niitä "aikuisia", jotka hankkivat lapsen/ lapsia eivätkä hoida heitä kunnolla. Lapsille ei selitetä asioita, he eivät saa rakkautta.. Rakkaus ei ole se, että on leluja, vaatteita ja puhutaan silloin tällöin. Miksi lapsia pitää hankkia, jos ei jaksa/ kiinnosta olla läsnä, auttaa, neuvoa, opettaa, selittää miksi jokin asia on kielletty tai väärin yms.
Lapsi ei ole mikään palautettava lelu, jonka voi kyllästyttyään palauttaa kauppaan tms.. Ja miksi kyllästyttää? Minua ei ole kyllästyttänyt päivääkään. Siksi kysynkin.
Ajatteleekohan ihmiset, että "ai, että miten ihana vauva olisi. Sellainen on nyt pakko saada". Sitten ei osata tai haluta ajatella muuta. Vauvat heräilevät öisin, ne itkee, toiset itkee paljon, toiset vähemmän. Vauvat kasvaa. Entäs sitten, kun vauva on jo isompi lapsi ja kiinnostuu kaikesta, kokeilee rajojaan, myös sinun. Lapsi opettelee syömään, pukemaan, puhumaan, leikkimään, kävelemään, kiipeämään, avaamaan, sulkemaan... Lapsi ei tahalleen ärsytä sinua, jos hän on turvaton. Lapset eivät osaa peitellä tunteitaan samoin kuin aikuiset. Se on minusta jopa ihailtavaa.
Miksi lapsia otetaan niin paljon huostaan??
Herätys ihmiset!!! Kyseessä on jonkun pienen, turvattoman ihmisen elämän alkutaival, jolla on valtava merkitys koko hänen elämälleen. Se, miten sinä toimit vanhempana antaa sille joko tukevan tai hataran pohjan. Jos ymmärrät sen, haluat lapsesi parasta, rakastat häntä aidosti ja vilpittömästi, olet hyvällä tiellä. Kukaan ei ole täydellinen hyvyydessä, hyvään kannattaa ja pitää pyrkiä. Pahuutta on liikaa, mutta kaikelta emme voi lapsiamme suojella. Paras suoja minusta on se, että lapsella on turvallinen koti, rakastavat vanhemmat, joilta saa aina tukea ja turvaa, normaalit arvot, hyvä itsetunto ja terve järki. Niillä lapsista kasvaa vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka osaavat valita oikean väärästä.
Minua suuresti kiinnostaa lapsen kehitykseen liittyvät psykologiset asiat. Kaikellehan on syynsä kasvussa. Samalla annan itselleni tilaa kasvaa henkisesti. Tämä tieto ei lisää tuskaa, päinvastoin, se vie sitä pois. Se tekee arjesta helpompaa ja selkeämpää sekä lapsille luo turvallisuuden tunnetta. Ymmärrän lapsiani paremmin, osaan toimia vaikeissa tilanteissa paremmin. Tunnen kasvavani henkisesti, tunnen itseni vahvemmaksi ja tiedän, että olen edes yrittänyt parhaani. Se on yksi asia, joka jaksaa minua kantaa. Haluan 30 vuoden päästä ajatella, että olen tehnyt lasteni kanssa parhaani, oli lopputulos mikä tahansa. Ajassa kun ei taaksepäin pääse enkä halua, että joudun katumaan mitään tekoani tai tekemättä jättämääni.
Pitäisi luottaa omaan äidinvaistoon (tai isänvaistoon) omiin lapsiin liittyvissä asioissa. Toisilla ne tulevat luonnostaan, sen enempää miettimättä. Toisilla taas ei. En sano, että he olisivat huonoja/ huonompia vanhempia, vaan heidän pitäisi saada tietoa ja alkaa luottaa omiin vaistoihin. Ehkä heidän omat vanhemmat eivät ole kannustaneet tai he eivät saa heiltä tukea tai tietoa? Nettiäkin voi käyttää tiedon haussa lastenhoitoon ja heidän ymmärtämiseen. Tosin keskustelupalstojen "täydelliset vanhemmat" (jotka eivät ikinä tee virheitä, eivät väsy vaan jaksavat joka päivä hymy huulilla ja iloisin mielin hoitaa kodin, lapset, eläimet, leipoa, kahvittaa ystäviä, harrastaa ja hoitaa aviolliset velvoitteet) kommentteineen voi armotta jättää omaan arvoonsa. Onhan se toisten arvostelu niin helppoa, netissä nimettömänä ja kasvottomana vielä helpompaa. Siitä voikin päätellä, kenellä onkaan kaikki palikat oikeilla paikoilla... Ei terveellä itsetunnolla varustetulla, viisaalla ihmisellä ole tarvetta pönkittää omaa huonoa itsetuntoa netissä itseään kehumalla ja muita lyttäämällä. Eikös se ole selvä meille kaikille?
Sanotaan, että olet omalle lapsellesi paras äiti/ isä. Itse en ole samaa mieltä. Ei sellainen ole lapselle paras vanhempi, joka ei tästä pysty/ kykene huolehtimaan. Paras vanhempi ei välttämättä tarkoita biologista vanhempaa.
maanantai 28. helmikuuta 2011
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Ei kiitos blondivitseille
Tämän viikon kaunistautumiset on sitten tehty :)
Nyt voin sanoa, että olen BLONDI!!! Se, mitä hiukset olivat ennen (vaaleat) eivät ole mitään verrattuna nykyiseen vaaleuteen!! Hihii.. Aika jännää, kun olen ollut joskus ihan musta.. Nyt täytyy vaan opetella uudelleen meikkaamaan. Tuntuu, että musta ripsari mustalla eyeliner-rajauksilla tekee silmistä liian mustat.. Poskipunan sävykin pitää miettiä uudelleen.. Inglot kutsuu.. On muuten pirun hyviä meikkejä ja ne sävyt!! Valinnanvaikeus, kun ei voi kaikkea haluamaansa ostaa kerralla.. Ihania ovat. Olen siellä kuin lapsi karkkikaupassa ;)
Mutta hiukset ovat nyt niin kivat, että voi jumpe!!! Ettareistakin tuli nyt sellaiset, että niitä voi käyttää. Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen.
Kynnet ovat pysyneet ja osaankin toimia niillä ihan hyvin :) Jesh! Niitä pitää varmaan lyhentää tai ainakin vähän pyöristää ennen vauvan syntymää, niin voin sitten pitää niitä, jos niiden kanssa vauvan hoito luonnistuu.
Eilen B lähti aamulla mummin kanssa teatteriin ja sieltä isomummolle ja vielä mummilaan yöksi. On ollut rauhallista, kun on vain K leikkimässä autoillaan.. Se on kyllä semmoinen huumoripoika!! Mitäköhän hänestä tulee isona? <3 Äidin mussukka.
On jo kamala ikävä B:tä.. Kiva, kun hän pääsi vähän touhuumaan jotain erilaista, kun nämä pakkaset ovat pitäneet meidät sisällä ja tylsääkin on ollut.. Varsinkin tällä viikolla, kun avoinpäiväkotikin oli kiinni hiihtoloman takia. Toisaalta viikko on mennyt nopeasti, on ollut kaikkea kivaakin!
Ensi viikolla alkaa B:n 4 vee synttäreiden suunnittelu, koristeiden hankintaa, leipomista ja tietty sitten lopuksi juhlimistakin! :) Minni Hiiri-teema on edelleen se juttu.
Eilen illalla oli monta aihetta mielessä, josta olisi voinut kirjoittaa, mutta nyt ei tekstiä irtoa.. Liekö blondius tehnyt heti musta entistä tyhmemmän ;) We'll see..
Nyt voin sanoa, että olen BLONDI!!! Se, mitä hiukset olivat ennen (vaaleat) eivät ole mitään verrattuna nykyiseen vaaleuteen!! Hihii.. Aika jännää, kun olen ollut joskus ihan musta.. Nyt täytyy vaan opetella uudelleen meikkaamaan. Tuntuu, että musta ripsari mustalla eyeliner-rajauksilla tekee silmistä liian mustat.. Poskipunan sävykin pitää miettiä uudelleen.. Inglot kutsuu.. On muuten pirun hyviä meikkejä ja ne sävyt!! Valinnanvaikeus, kun ei voi kaikkea haluamaansa ostaa kerralla.. Ihania ovat. Olen siellä kuin lapsi karkkikaupassa ;)
Mutta hiukset ovat nyt niin kivat, että voi jumpe!!! Ettareistakin tuli nyt sellaiset, että niitä voi käyttää. Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen.
Kynnet ovat pysyneet ja osaankin toimia niillä ihan hyvin :) Jesh! Niitä pitää varmaan lyhentää tai ainakin vähän pyöristää ennen vauvan syntymää, niin voin sitten pitää niitä, jos niiden kanssa vauvan hoito luonnistuu.
Eilen B lähti aamulla mummin kanssa teatteriin ja sieltä isomummolle ja vielä mummilaan yöksi. On ollut rauhallista, kun on vain K leikkimässä autoillaan.. Se on kyllä semmoinen huumoripoika!! Mitäköhän hänestä tulee isona? <3 Äidin mussukka.
On jo kamala ikävä B:tä.. Kiva, kun hän pääsi vähän touhuumaan jotain erilaista, kun nämä pakkaset ovat pitäneet meidät sisällä ja tylsääkin on ollut.. Varsinkin tällä viikolla, kun avoinpäiväkotikin oli kiinni hiihtoloman takia. Toisaalta viikko on mennyt nopeasti, on ollut kaikkea kivaakin!
Ensi viikolla alkaa B:n 4 vee synttäreiden suunnittelu, koristeiden hankintaa, leipomista ja tietty sitten lopuksi juhlimistakin! :) Minni Hiiri-teema on edelleen se juttu.
Eilen illalla oli monta aihetta mielessä, josta olisi voinut kirjoittaa, mutta nyt ei tekstiä irtoa.. Liekö blondius tehnyt heti musta entistä tyhmemmän ;) We'll see..
tiistai 22. helmikuuta 2011
Lukutoukka kuoriutuu
En ole koskaan ollut kirjojen ystävä. Lukeminen on ollut mieluummin inhokkilistalla top 10, kuin suosikkilistallani. Tosin, nyt asiat ovat muuttuneet. Olen huomannut kirjakaupat kiinnostaviksi ja netistä löydän aina uusia kirjoja, jotka haluan lukea. Kirjastoon siis....
Minulle uusimmat kirjainnostukset ovat Aitoa ruokaa ja Petos Lautasella (Mats-Erik Nilsson). Noista tuo ensimmäinen kiinnostaa enemmän. Sitten on niitä Raisa Cacciatoren kirjoja, joista olen myös kiinnostunut... Olen vaan niin huono kirjastoissa etsimään mitään, kun ne on niin sekavia paikkoja.. Huomaa kyllä, että ei ole niissä tullut aikaa vietettyä. Lastenosasto on simppelimpi ja siellä ollaan lasten kanssa käytykin! Lapset tykkää kovasti muutenkin kirjoista. Kesällä tulee käytyä enemmän, kun talvisin vaatekerrokset rajoittaa mukavuudenhaluista minua.. Pianhan se kesä taas jo onkin :)
Tämä viikko onkin kauneus-/ hemmotteluviikko! Nimittäin: huomenna saan kaunistusta käsiini uusien kynsien muodossa ja lauantaina menen kampaajalle! Edellisestä kampaamokäynnistä onkin vierähtänyt lähes puolivuotta, joten tämä pehko on kyllä uudistuksensa ansainnut!! Tyvivärin laitosta ei varmasti näissä senteissä enää puhuta.... Sekä latvojen kaksi-seitsenhaaraiset tulevat saamaan kyytiä.
Yksi harmi minulla tosin on, johon ei auta tällä hetkellä kuin aika: otsatukka. Pitikin leikata se itse.. Onneksi sen ei tarvitse roikkua tuossa otsalla vaan saan sen nostettua pois edestä.. Olen tainnut joskus aiemminkin omien otsisleikkausviritysten jälkeen todeta, että ei kannata :) No, tyhmästä päästä kärsitään nyt taas. Kesäksi ettarit on luultavasti kasvaneet jo sellaiseen mittaan, että niitä voi vähän parannella jo.. (Ah, tulis jo kesä!)
Ja voi toinen harmitus!! Olimme kiinnostuneita yhdestä asunnosta, mutta se jo ehti mennä.. Se ei siis ollut tarkoitettu meille.. Uusia kiikariin vaan, tosin niitä ei hirveästi ole tarjolla, vaikka kuinka selailen etuovea tai jokakoti.fi:tä...
Tänään B meni päiväksi leikkimään serkulleen. Tuntuu niin rauhalliselta ja hiljaiselta täällä kotona kun ollaan vaan K:n kanssa kahdestaan. Toisaalta ihanaa, kun voi vaan olla. Tänään ei ole ollut supistuksiakaan, taitaa rauhallisuus tehdä tehtävänsä. Muuten noita supistuksia on ollut joka päivä useasta viime viikosta alkaen. En kuitenkaan usko, että vauva syntyisi lasketunajan lähellä. En halua elätellä toiveita, tuleehan se sieltä kuitenkin :) On vaan niin mielenkiintoista, kun ei tiedä kumpi on tulossa ja miltä hän mahtaa näyttää.. Yleensä kolmannet lapset ovat erinäköisiä verrattuna kahteen edelliseen... Eli tämän vauvan pitäisi olla minun näköinen kun edelliset on isänsä näköisiä.. :) Hehe..
Minulle uusimmat kirjainnostukset ovat Aitoa ruokaa ja Petos Lautasella (Mats-Erik Nilsson). Noista tuo ensimmäinen kiinnostaa enemmän. Sitten on niitä Raisa Cacciatoren kirjoja, joista olen myös kiinnostunut... Olen vaan niin huono kirjastoissa etsimään mitään, kun ne on niin sekavia paikkoja.. Huomaa kyllä, että ei ole niissä tullut aikaa vietettyä. Lastenosasto on simppelimpi ja siellä ollaan lasten kanssa käytykin! Lapset tykkää kovasti muutenkin kirjoista. Kesällä tulee käytyä enemmän, kun talvisin vaatekerrokset rajoittaa mukavuudenhaluista minua.. Pianhan se kesä taas jo onkin :)
Tämä viikko onkin kauneus-/ hemmotteluviikko! Nimittäin: huomenna saan kaunistusta käsiini uusien kynsien muodossa ja lauantaina menen kampaajalle! Edellisestä kampaamokäynnistä onkin vierähtänyt lähes puolivuotta, joten tämä pehko on kyllä uudistuksensa ansainnut!! Tyvivärin laitosta ei varmasti näissä senteissä enää puhuta.... Sekä latvojen kaksi-seitsenhaaraiset tulevat saamaan kyytiä.
Yksi harmi minulla tosin on, johon ei auta tällä hetkellä kuin aika: otsatukka. Pitikin leikata se itse.. Onneksi sen ei tarvitse roikkua tuossa otsalla vaan saan sen nostettua pois edestä.. Olen tainnut joskus aiemminkin omien otsisleikkausviritysten jälkeen todeta, että ei kannata :) No, tyhmästä päästä kärsitään nyt taas. Kesäksi ettarit on luultavasti kasvaneet jo sellaiseen mittaan, että niitä voi vähän parannella jo.. (Ah, tulis jo kesä!)
Ja voi toinen harmitus!! Olimme kiinnostuneita yhdestä asunnosta, mutta se jo ehti mennä.. Se ei siis ollut tarkoitettu meille.. Uusia kiikariin vaan, tosin niitä ei hirveästi ole tarjolla, vaikka kuinka selailen etuovea tai jokakoti.fi:tä...
Tänään B meni päiväksi leikkimään serkulleen. Tuntuu niin rauhalliselta ja hiljaiselta täällä kotona kun ollaan vaan K:n kanssa kahdestaan. Toisaalta ihanaa, kun voi vaan olla. Tänään ei ole ollut supistuksiakaan, taitaa rauhallisuus tehdä tehtävänsä. Muuten noita supistuksia on ollut joka päivä useasta viime viikosta alkaen. En kuitenkaan usko, että vauva syntyisi lasketunajan lähellä. En halua elätellä toiveita, tuleehan se sieltä kuitenkin :) On vaan niin mielenkiintoista, kun ei tiedä kumpi on tulossa ja miltä hän mahtaa näyttää.. Yleensä kolmannet lapset ovat erinäköisiä verrattuna kahteen edelliseen... Eli tämän vauvan pitäisi olla minun näköinen kun edelliset on isänsä näköisiä.. :) Hehe..
maanantai 21. helmikuuta 2011
Kevään tuntua, auringon lämpöä ja kukkaloistoa
Täällä sitä on jo kevättä rinnassa, kun aurinko paistaa! Tekisi mieli tehdä keväisiä asioita ja kaunistaa kotia keväiseksi..
Nooh, viime lauantaina lähdin B:n kanssa "ihan vaan kattelee ja kiertelee, en aio ostaa mitään".. No eihän se nyt ihan niin mennyt sitten kuitenkaan :) Ensin mentiin Lastentarvikkeeseen, mutta siellä tosiaan vaan "kiertelimme ja kattelimme", sitten menimme Plantageniin, josta mukaan irtosi pari pöytäliinaa, tekokukkia, koristehiekkaa ja kukille ruukut. Sitten menimme Prismaan hakemaan "vaan maitoa", mutta mukaan tuli muutakin: kantoliina, pillimukit lapsille, kuvakehyksiä ja hassunkurisia pillejä... Hupsis! Kivaa oli!
Nooh, viime lauantaina lähdin B:n kanssa "ihan vaan kattelee ja kiertelee, en aio ostaa mitään".. No eihän se nyt ihan niin mennyt sitten kuitenkaan :) Ensin mentiin Lastentarvikkeeseen, mutta siellä tosiaan vaan "kiertelimme ja kattelimme", sitten menimme Plantageniin, josta mukaan irtosi pari pöytäliinaa, tekokukkia, koristehiekkaa ja kukille ruukut. Sitten menimme Prismaan hakemaan "vaan maitoa", mutta mukaan tuli muutakin: kantoliina, pillimukit lapsille, kuvakehyksiä ja hassunkurisia pillejä... Hupsis! Kivaa oli!
Tässä kuvassa keittiönpöydän uudet liinat ja kukat.
Tekokukkia olen aina ennen inhonnut, mutta nykyään ne osataan tehdä (ainakin jotkut) aidonnäköisiksi, niin niitä voi ostaakin.. Meillä ei tunnu nuo oikeat kukat menestyvän, niin parempi tyytyä ikuiseen malliin. Nuo keittiönpöydän punaiset kukat menevät tulevaisuudessa B:n huoneeseen. Hän valitsi ne itse. Yksi lempikukistani on orkidea, mutta oikeana en sitä osta, koska se on kuulemma niin vaikea hoitaa! Löysinkin hienoja tekoversioita ja mukaan lähti yksi.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Suuri, suurempi, minä
Eipä tässä ole kamalasti tapahtunut... Tuntuu, että aika alkaa käydä hitaammin, kun raskausviikkoja tulee enemmän..
Vielä kuitenkin 5-7 viikkoa, niin vauva syntyy. Jos/ kun menee siihen 7:ään viikkoon, niin onhan tässä siis melkein kaksi kuukautta aikaa!! Ääk, se kyllä tuntuu sitten tosi pitkältä ajalta odottaa.. Kasvava vatsa on jo tiellä. Kumartelu on raskasta, ja olo muutenkin jo pikkuisen tukala.. Vauva liikkuu hirmuisesti, eli liikelaskuja ei tarvitse tehdä! :) Laskin tuossa yksi päivä, että jos sen tuulimunaraskauden viikot ottaa laskuihin mukaan ja lisää siihen tämän raskauden viikot, niin olen ollut yhteensä tässä 52 viikkoa raskaana, jos tämä raskaus menee kaksi viikkoa yli. 52 viikkoa = 1 vuosi !!! Ja sitä alkuväsymystäkin ollut yhteensä siis noin 20 viikkoa viime vuoden puolella!! Te tiedätte, jotka olette sen kokeneet.. Se ei ole yhtään kivaa. Ei siis ihme, jos raskaana olo alkaa jo olla nähty ja koettu. Ei raskaana oleminen näin kolmannen kerran ole enää "wau". Lähinnä se on pakko, että saa ihanan pienen nyytin syliin :) No, tämän viimeisen kerran sitä tässä tilassa ollaan.
Tämä bloggaus täyttyy nyt ihan pelkillä raskausjutuilla..
Olen kyllä niin raskaana:
* Hirveä siivousinto kokoajan. Tässä yksi päivä kävin läpi kaikki meidän kaapit! Roskiin lähti tavaraa. Järjestelin laatikoita ja hyllyjä. Yritin kellariakin siivota, mutta sieltä ei kyllä voi mitään heittää pois. Isompi varasto olisi saatava. Kaikki muu siivous innostaa, paitsi lattian- ja ikkunoidenpesu ei nappaa yhtään.. No okei, ei ikkunoita voi näillä pakkasilla pestäkään, mutta se on tehtävä keväällä. Ahdistaa jo valmiiksi.. Sisustusvimma on myös. Katsotaan, milloin alan laittamaan vauvansänkyä yms. esille. Vaatteet on jo pestyinä lipastonlaatikossa. Vaunuillekaan ei tarvitse tehdä mitään, koska ovat käytössä hela tiden.
* Sitten on ne tietyt ruokahimot... Riisifrutti, paahdettu täysjyväleipä, Kotiuunin voisilmäpulla (saanko mainostuksesta ilmaisia pullapusseja, pliis?!?) .. Olikohan vielä jotain..? Ei nyt ainakaan tule mieleen.
* Väsymys. Väsymys iskee.. Olen nukkunut päikkäreitäkin ja aamuisin voisin vain nukkua..
* Pissahädät. Missä vessa, siellä minä! Ei sitä voi mihin tahansa ruokakauppaankaan lähteä, ellei tiedä missä vessat on, vai onko niitä.
* Pingviinikävely. Kyllä, kävelen vaappuen kuin Mara.. Ja hitaasti kuin Dressmannin mainoksessa.. Olo on juuri niin naisellinenkin, että ohhoh! sitä hengästyykin helposti.
Se näistä raskauden iloista ja tosiasioista. Näitä voi sitten myöhemmin muistella, sen mitä niistä muistaa. Yhtä raadollisinahan ne eivät muistiin jää, koska nythän tämä on jokapäiväistä, jokahetkistä. Aika kyllä kultaa muistot. Itse en kyllä sorru siihen, että puhuisin raskaus/ synnytysasioista kuin miehet inttimuistoistaan. Kenellä oli kamalin synnytys, kuka kesti kivun parhaiten, kuka otti ja mitä puudutusta/ kivunlievitystä.. Mua kyllä ärsyttää tollanen. Tästä päästäisiin hyvin toiseen aiheeseen: ärsyttäviin ihmisiin. Mikä ihme joitain vaivaa, kun aina pitää hakea huomiota asioita suurentelemalla??! Mutta ei mennä siihen, muistetaan verenpaine. Ja että, jos olen rauhallinen, ei vauvastakaan tule hermoheikkoa.
Aurinkoista pakkaspäivää ja mukavaa viikonloppua <3
Vielä kuitenkin 5-7 viikkoa, niin vauva syntyy. Jos/ kun menee siihen 7:ään viikkoon, niin onhan tässä siis melkein kaksi kuukautta aikaa!! Ääk, se kyllä tuntuu sitten tosi pitkältä ajalta odottaa.. Kasvava vatsa on jo tiellä. Kumartelu on raskasta, ja olo muutenkin jo pikkuisen tukala.. Vauva liikkuu hirmuisesti, eli liikelaskuja ei tarvitse tehdä! :) Laskin tuossa yksi päivä, että jos sen tuulimunaraskauden viikot ottaa laskuihin mukaan ja lisää siihen tämän raskauden viikot, niin olen ollut yhteensä tässä 52 viikkoa raskaana, jos tämä raskaus menee kaksi viikkoa yli. 52 viikkoa = 1 vuosi !!! Ja sitä alkuväsymystäkin ollut yhteensä siis noin 20 viikkoa viime vuoden puolella!! Te tiedätte, jotka olette sen kokeneet.. Se ei ole yhtään kivaa. Ei siis ihme, jos raskaana olo alkaa jo olla nähty ja koettu. Ei raskaana oleminen näin kolmannen kerran ole enää "wau". Lähinnä se on pakko, että saa ihanan pienen nyytin syliin :) No, tämän viimeisen kerran sitä tässä tilassa ollaan.
Tämä bloggaus täyttyy nyt ihan pelkillä raskausjutuilla..
Olen kyllä niin raskaana:
* Hirveä siivousinto kokoajan. Tässä yksi päivä kävin läpi kaikki meidän kaapit! Roskiin lähti tavaraa. Järjestelin laatikoita ja hyllyjä. Yritin kellariakin siivota, mutta sieltä ei kyllä voi mitään heittää pois. Isompi varasto olisi saatava. Kaikki muu siivous innostaa, paitsi lattian- ja ikkunoidenpesu ei nappaa yhtään.. No okei, ei ikkunoita voi näillä pakkasilla pestäkään, mutta se on tehtävä keväällä. Ahdistaa jo valmiiksi.. Sisustusvimma on myös. Katsotaan, milloin alan laittamaan vauvansänkyä yms. esille. Vaatteet on jo pestyinä lipastonlaatikossa. Vaunuillekaan ei tarvitse tehdä mitään, koska ovat käytössä hela tiden.
* Sitten on ne tietyt ruokahimot... Riisifrutti, paahdettu täysjyväleipä, Kotiuunin voisilmäpulla (saanko mainostuksesta ilmaisia pullapusseja, pliis?!?) .. Olikohan vielä jotain..? Ei nyt ainakaan tule mieleen.
* Väsymys. Väsymys iskee.. Olen nukkunut päikkäreitäkin ja aamuisin voisin vain nukkua..
* Pissahädät. Missä vessa, siellä minä! Ei sitä voi mihin tahansa ruokakauppaankaan lähteä, ellei tiedä missä vessat on, vai onko niitä.
* Pingviinikävely. Kyllä, kävelen vaappuen kuin Mara.. Ja hitaasti kuin Dressmannin mainoksessa.. Olo on juuri niin naisellinenkin, että ohhoh! sitä hengästyykin helposti.
Se näistä raskauden iloista ja tosiasioista. Näitä voi sitten myöhemmin muistella, sen mitä niistä muistaa. Yhtä raadollisinahan ne eivät muistiin jää, koska nythän tämä on jokapäiväistä, jokahetkistä. Aika kyllä kultaa muistot. Itse en kyllä sorru siihen, että puhuisin raskaus/ synnytysasioista kuin miehet inttimuistoistaan. Kenellä oli kamalin synnytys, kuka kesti kivun parhaiten, kuka otti ja mitä puudutusta/ kivunlievitystä.. Mua kyllä ärsyttää tollanen. Tästä päästäisiin hyvin toiseen aiheeseen: ärsyttäviin ihmisiin. Mikä ihme joitain vaivaa, kun aina pitää hakea huomiota asioita suurentelemalla??! Mutta ei mennä siihen, muistetaan verenpaine. Ja että, jos olen rauhallinen, ei vauvastakaan tule hermoheikkoa.
Aurinkoista pakkaspäivää ja mukavaa viikonloppua <3
tiistai 8. helmikuuta 2011
Päätöksiä, haaveita, suunnitelmia...
Nyt on "päätetty" neidin synttäreiden teema - Minni Hiiri! Katsotaan, muuttuuko se vielä vai ei. Onhan tässä aikaa.... Nyt kuitenkin kakkua suunnittelemaan! :)
Nyt olen aloittanut kaksi kasvatusprojektia: kulmakarvat ja otsahiukset (älä kultsi kommentoi tätä: "mähän sanoin", pliis ;) ). Haluan kulmistani vähän paksummat ja ettareistani siis pidemmät, jotta niistä saa kesäksi sellaiset viistot. Jee jee! Tiedän taas miljoona asiaa, joihin saan rahanikin palamaan ennenkuin olen edes saanut koko rahoja! Tarvitsen meikkivoidetta, kajalkyniä, kimallusta poskiin, hiusväriä... Hiusväri ei kuulosta suurelta menoerältä, mutta se pitää laittaa kampaamossa, joten hinta liikkuu 100 €:n tuntumissa. Nyt ei ihan kaupanhyllyltä haeta väriä hintaan 10 €/ purkki. Kampaajalla käynti on aina kivaa ja samalla saisi latvoista huonoimmat pois :)
Lumentulo saisi jo riittää... Kyllä tänään harmitti, kun suunnitelmat meni uusiksi. Ajattelin lähteä rattailla avoimeen päiväkotiin ja kotimatkalla kauppaan, mutta eihän meidän rattaat tuossa lumimääräässä liiku minnekään! En tiedä pääteistä, meillä ei ole aura käynyt lainkaan, eli meidän pihassa ei päästä minnekään. Liian laiska fiilis oli myös alkaa kaivaa autoa esiin.. Välillä olisi kiva myös liikkua kävellen! Tosin tiet olivat viimeksi rattailla liikkuessa kamalassa kunnossa vaikka ne olivatkin "hoidetut".. Ihme pomppua ja muhkuraa, sohjoa ja kaikkea..
Eilen sain lainaan vauvan vaatteita, tänään niitä olen pessyt ja voi että ne on pieniä!! Sitä miettii, että miten se vauva voi ollakaan niin pieni.. Ei sitä vaan muista.. Kohta 6 viikkoa laskettuun aikaan, 8 siis syntymään ;) Tekisi mieli jo korjata pinnasänkyä, vaikken sitä nyt vielä esiin laitakaan! Olen suunnitellut jo kaikki valmistelut -jopa ristiäiset :) Hyvä se on olla ajoissa, eikös vaan!
Nyt vielä nuo muuttohaaveet siintää mielessä ja olisi ihana löytää se oma koti <3 sitten pääsisi sen sisutusta suunnittelemaan ja lastenhuoneita!! Ja mun on pakko saada se yksi tietty ruokapöytä!! Se on MUST. Oi oi, sitten pääsisi suunnittelemaan terassin ja pihan "sisustusta"! Kaikkea kivaa siis edessä, ajasta vaan ei mitään hajua. Kaikki aikanaan, sanotaan. Eiks se meidänkin aika vois olla jo vaikka pian? Mähän tunnetusti tykkään odottaa.....
Nyt olen aloittanut kaksi kasvatusprojektia: kulmakarvat ja otsahiukset (älä kultsi kommentoi tätä: "mähän sanoin", pliis ;) ). Haluan kulmistani vähän paksummat ja ettareistani siis pidemmät, jotta niistä saa kesäksi sellaiset viistot. Jee jee! Tiedän taas miljoona asiaa, joihin saan rahanikin palamaan ennenkuin olen edes saanut koko rahoja! Tarvitsen meikkivoidetta, kajalkyniä, kimallusta poskiin, hiusväriä... Hiusväri ei kuulosta suurelta menoerältä, mutta se pitää laittaa kampaamossa, joten hinta liikkuu 100 €:n tuntumissa. Nyt ei ihan kaupanhyllyltä haeta väriä hintaan 10 €/ purkki. Kampaajalla käynti on aina kivaa ja samalla saisi latvoista huonoimmat pois :)
Lumentulo saisi jo riittää... Kyllä tänään harmitti, kun suunnitelmat meni uusiksi. Ajattelin lähteä rattailla avoimeen päiväkotiin ja kotimatkalla kauppaan, mutta eihän meidän rattaat tuossa lumimääräässä liiku minnekään! En tiedä pääteistä, meillä ei ole aura käynyt lainkaan, eli meidän pihassa ei päästä minnekään. Liian laiska fiilis oli myös alkaa kaivaa autoa esiin.. Välillä olisi kiva myös liikkua kävellen! Tosin tiet olivat viimeksi rattailla liikkuessa kamalassa kunnossa vaikka ne olivatkin "hoidetut".. Ihme pomppua ja muhkuraa, sohjoa ja kaikkea..
Eilen sain lainaan vauvan vaatteita, tänään niitä olen pessyt ja voi että ne on pieniä!! Sitä miettii, että miten se vauva voi ollakaan niin pieni.. Ei sitä vaan muista.. Kohta 6 viikkoa laskettuun aikaan, 8 siis syntymään ;) Tekisi mieli jo korjata pinnasänkyä, vaikken sitä nyt vielä esiin laitakaan! Olen suunnitellut jo kaikki valmistelut -jopa ristiäiset :) Hyvä se on olla ajoissa, eikös vaan!
Nyt vielä nuo muuttohaaveet siintää mielessä ja olisi ihana löytää se oma koti <3 sitten pääsisi sen sisutusta suunnittelemaan ja lastenhuoneita!! Ja mun on pakko saada se yksi tietty ruokapöytä!! Se on MUST. Oi oi, sitten pääsisi suunnittelemaan terassin ja pihan "sisustusta"! Kaikkea kivaa siis edessä, ajasta vaan ei mitään hajua. Kaikki aikanaan, sanotaan. Eiks se meidänkin aika vois olla jo vaikka pian? Mähän tunnetusti tykkään odottaa.....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)