No niin, nyt sitten taas ongelmia.. Johtuukohan arvaamattomasta tiikerin vuodesta?! Meillä se nyt ei ole kovin lupaavasti alkanut. Ei kumma, jos tuleva vuosi aiheuttaa pieniä perhosia vatsassa.. :/
Auto sitten meni ja otti pienen talvipaussin. En tiedä johtuuko pakkasesta, että onko joku väliaikainen häiriö, mutta merkkivaloja palaa kolmisen kappaletta. Vielä eilen illalla kaikki oli ok, mutta aamulla yritin kauppaan lähteä ja kappas, eipäs lähdetäkään. K varmaan ihmetteli, kun ensin puetaan ja käydään vaan autossa istumassa :) Nyt kyllä se oli viimeinen niitti siihen päätökseen (joka varmaan miehelleni on itsestään selvä ollut aina), että seuraavassa talossamme on autotalli! Makso mitä makso. Helpottaisi kyllä huomattavasti, kun nämä autoon liittyvät asiat ovat aina aikas lailla hinnakkaita.
Uskallan epäillä, että pyykinpesukoneemmekin menee tänä vuonna rikki. Sekin on alkanut vanhuuttaan sekoilemaan ja temppuilee toisinaan. Vielä sillä pesee, mutta en tiedä koska senkin päivät on pyöritty.. Sopisi tähän vuoteen. Sitten, jos enemmän alkaa tulla tämmöistä kremppaa, niin se tarkoittaa, että minun pitää mennä töihin. Ei näistä muuten selviä. Ja töihin menohan tarkoittaa päivähoitopaikan hakemista lapsille... Ja niitähän pitää hakea jo nyt!! Eli ei kun päättämään, mitä tehdä syksyllä.. Voi luoja..
Mikä painaa vaakakupissa? Kaikessa on puolensa. Työnteon hyviä puolia: raha, oman asunnon hankinta, talouden nousu. Huonot puolet: en näe lapsia niin usein, onko väsyneempi, kiinnostaako työ kuitenkaan kun lapset alkaa olla isoja ja niiden kanssa voi tehdö enemmän kaikkea ja on kivempaa? Miten ne viikonloput sitten menee? Miten K pärjää hoidossa? Entä jos se hoitopaikka onkin ihan kamala?
Entäs kotona olon hyviä puolia: vapaus, ettei ole riippuvainen työajoista, milloin pitää olla missäkin, vaan saa itse päättää mitä tänään tehdään, lapsien kanssa touhuilu, kasvun ja kehityksen seuraaminen. Huonot puolet: hyvin pienet tulot, aikuiskontaktien vähyys (?)..
Mä olen kyllä viihtynyt kotona. En kaipaa työelämää lainkaan -ainakaan kun ajattelen työpaikkaani. Kaikkein parasta olisi se liikunnan ala. Se kiinnostaa, sen mahdollisuudet. Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu... Nyt kyllä nautin kotona olosta, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää edes seuraavasta syksystä, että mitä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti