Voihan olympialaiset! Ne on siirtänyt lastenohjelmia turhan myöhäiseksi! Me kun herätään kuuden aikaan ja pikku kakkonen alkaa nyt joskus yhdeksän aikaan, niin voi voi... No onhan sitä olemassa onneksi muutakin kuin telkkari, mutta kovasti B odottaa aamun lastenohjelmia..
Ensi viikolle pitää keksiä ohjelmaa, koska kerhoa ei ole hiihtoloman takia. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ensi viikon kohdalla.. Iik! No niinhän aina seuraava viikko yleensä, mutta kun taaksepäin katsoo, niin aina ne on täyttyneet! :)
Mulla on ihan hirvee asuntokuume tai joku muutoskuume. Olisi ihanaa muuttaa, laittaa asunto kodinnäköiseksi, että olisi pieni piha. Nyt tuntuu että muutos olisi jees, iso tai pieni, mutta mieluummin iso.
Toisaalta lomakin tekisi hyvää... Hermot kireellä, kun lapset vaan itkee ja kiukuttelee eikä mikään kelpaa. Tosi rasittavaa oikeesti päivästä toiseen kuunnella sellasta. Syynä omaan hermostuneisuuteen huonosti nukutut yöt. K on siitä asti heräillyt kesken unien kun oli kipeä noin kaksi viikkoa sitten (vai onko siitä jo kolme vai neljä viikkoa?) Nyt sillä on vatsan kanssa ongelmia ja siksikin heräilee tooosi aikasin aamulla.
K on muutenkin ollut haastavampi kuin B. Ehkä se vaan tuntuu tai sitten johtuu siitä kun on kaksi lasta. Toiselle on eri tavalla aikaa tai aikaa yleensä päivässä ja tekeminen tuplaantuu. Koska silloin kun B oli pieni, oli minulla ihan erilainen fiilis, erilainen olotila henkisesti. Pinna kesti pitkään, jota itsekin ihmettelin ja olin että vau, silloin oli iloisempi fiilis, ei ollenkaan samanlainen kuin nyt. Nyt on koko ajan sellainen pieni ärsytysfiilis, väsyttää ja välillä tuntuu siltä, että haluaisi luovuttaa, kävellä vain ovesta ulos kun tulee sellainen huutohärdelli.. Sellainen "en jaksa/ ei kiinnosta"-fiilis. On muutenkin muisti huonontunut, se on kamalaa! En muista minne olen mitäkin laittanut (avaimet, puhelin, hanskat, mitä tahansa), en muista mitä toiset ovat kertoneet vaikka olisin kuunnellut ja ollut kiinnostunut (ja tosethan sitten pitävät minua tyhmänä tai että en välitä).. Ja kun puhun, sanat ovat välillä niin hukassa.. Ilman kalenteria olisin niin hukassa, en muistaisi mitään ilman sitä, olipa kyse tulevasta tai menneestä.
Tämä kaikki, se on niin väärin lapsiani kohtaan ja tietty miestäni kohtaan. Kaikkia kohtaan. Ja valitettavasti en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät miltä tuntuu.
Ja tämä talvi alkaa ottaa jo päähän. Liian kylmä, liikaa lunta. Tekeminen vähissä, kun ei ulos pääse. Odotan niin kesää! Keväästä on onneksi jo merkkejä, kun päivät on valoisampia pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti