Väsyttää = ärsyttää

BOOOORRRIING !!

Voi että kun on oikeesti tylsää. Ja sitten on niin väsynyt ettei jaksa edes tehdä asialle mitään.. Eli turha valittaa. Huomenna on uuden vuoden aatto eikä tosiaan tunnu siltä. Hetki sitten varmistui paikka, missä voisi sitä viettää, paitsi etten ole miehelleni siitä vielä sanonut. Alkoi jo tulla sellainen epätoivon fiilis, kun oli melkein tiedossa 'ei mitään' huomiselle.. En kyllä tiedä, mitä huomisesta tulee, kun olen niin väsynyt! Seurassa ei tosiaankaan vika voi olla, pelkästään minussa.. Ja muutenkin kun huomenna kaikki on vielä töissä, niin jaksaako sitä lähteä ja monelta ollaan jo takasin kotona ja..ja..

Ei saisi ajatella väsyneenä, eli ei siis koko päivänä?! Ei edes jaksa laittaa ruokaa... Eilenkin tilasin pizzat meille.. Kyllä lapset kasvaa, ainakin leveyttä ellei pituutta. Eilen oltiin kyllä pari tuntia jonottamassa lääkäriin, kun B:lle tuli hirmuinen korvasärky ja tulehdushan siellä on. No nyt on lääkkeet jo auttanut ja B on ihan normaali. Eilinen meni nukkuessa ja särkyä potiessa.. :/ B oli niin reppana! Kyllä äidin sydäntä särki myös..

Jotenkin aina näin kello 16 aikaan tulee armoton väsymys... Nukkuminen onkin niiiiiin ihanaa, että sitä voisi tehdä koko ajan. Kai se pitää itsekin alkaa nukkua päiväunia, mutta toisaalta ei viitsisi jättää väliin sitä omaa aikaakaan..

Koen tosi hankalaksi koko tämän talven! K ei viihdy ulkona, eikä siellä sitten ole juurikaan tekemistä, kun on pakkasta eikä lumestakaan voi muotoilla mitään.. K haluaa hyvin nopeasti sisään, kun sille tulee kylmä. Pulkkailukaan ei jaksa innostaa, kun väsyttää niin pirusti ettei jaksa mitään tehdä. Eikä ole fiilistäkään, kun toinen ei tykkää ja sit ei voi B:n kanssa tehdä juuri mitään. Eli kaikille tulee paha mieli. Jippii ja hip hurraa.

Uudelle vuodelle en aio keksiä mitään ajatusta/ lupausta tai mitään muutakaan. Viimeksi minulla oli tunne, että vuosi 2010 on muutosten vuosi -ja olihan se. Nyt ei ole mitään fiilistä mistään.. Kunhan vauva on terve, se on tärkeintä, mutta se ei liity edellä mainittuihin millään tavalla.

Hohhoijaa... Jospa sitä raahautuisi keittiöön ja virittäisi jotain ruokaa noille rakkaille riehujille. Voi kun ne voisivat antaa 10% energiastaan minulle, niin jaksaisi taas!

Jouluntomut pois

Niin se joulu tuli ja meni. Tänävuonna ensi kertaa joulu tuntui väsyttävältä... Oli tekemistä ja menemistä. Yleensä se ei ole tuntunut samalta, vaikka on ollut ihan yhtä lailla tekemistä ja menemistä.. Eilen purin kuusen ja joulukoristeita. Niitä ei enää tarvita, joulu meni jo.

Aatonaattona laitettiin kuusen alle kaikki lahjat valmiiksi aattoaamua varten. Lapset kun heräsivät, eivät heti huomanneet lahjakasaa vaan tulivat keittiöön aamupalalle. K heräsi ensin ja kun huomasi lahjat, sanoin, että odotetaan Benitan ja isin heräävän ja sitten avataan. Asia oli sitten sillä selvä ja K tuli lahjojen luota heti pois. Se ihmetytti kyllä.. No, sitten kun B heräsi ja oli huomannut lahjat herätettiin isi ja ruvettiin jakamaan niitä ja availemaan. K toi isille lahjan ja isi avasi ne hänelle. Kylläpäs lapset olivatkin olleet kilttejä! :) Senhän jo tiesinkin. Tuli vaatetta, autoa, mukia, pyyhettä, tossut, kirjoja, leffoja, ponitallia, mopoa, nuken hoitojuttuja, pussilakanoita, karkkia, värityskirjoja, palapeliä, kampauspää, legoja, muovailuvahajuttua.... Huh huh! Tilanpuute uhkaa ja pahasti!

Nyt sitten olisi kiva keksiä jotain kivaa uudeksi vuodeksi ettei se olisi ihan tavallinen päivä. Pitäähän sitä nyt vuoden vaihdetta juhlia vaikkakin eritavalla kuin ennen lapsia! Katsotaan jaksanko valvoa kahteentoista.. Epäilen! Onhan se lapsillekin kiva, kun tulee erilaisia perinteitä juhlapyhiksi. Vaihtelua vaihtelua, sitä meistä jokainen kaipaa! Tai ainakin minä.

Katsottiin videolta, kun B oli ihan vastasyntynyt ja muutamien kuukausien ikäinen... Voi että, kun haluaisi jo saada kolmannen käsivarsille!! 12 viikkoa laskettuun aikaan, 14 viikkoa, että syntyy.. Ei malta odottaa! Vaikka nyt pitäisi ottaa kaikki ilo irti, kun on viimeistä kertaa raskaana. Se ei kyllä tunnu enää mitenkään haikealta, niinkuin K:ta odottaessa.

Hirveä hinku olisi päästä ALEEEEEN!!! Tekisi mieli ostaa kotiin kaikenlaista sisutus- ja säilytysjuttua, vauvaa varten kaikenlaista ja tietty lapsille! Niille voisi aina ostaa kaikenlaista.. Niin ja ensijouluksi valkoisia ja hopeisia joulukoristeita haluaisin alennuksesta!! Ensi joulu on meillä siis valkoinen ja hopea. Pitäisi kaappeja ja kellaria taas siivota.. Voi että, kun pääsis muuttamaan.. Missä se asunto oikein on? Koska me muutetaan??

I'm Dreaming of White Christmas

Mökiltä kotiuduttu!

Oli kyllä mukavaa vaihtelua. B olisi halunnut olla ulkona paljon enemmän kuin K -ihan kuten kotonakin. K ei välitä kylmästä, mutta mönkijät kiinnosti kyllä kovasti, varsinkin se pieni. Ihan vielä K ei kuitenkaan itse voi ajaa, ensi talvena sitten.. ja ehkä kesällä?! B tykkäsi olla pulkassa mönkijän perässä ja laski pulkalla mäkeä. K oli mönkkäreiden kyydissä joko "ajamassa" tai "auraamassa" :) Myös kypärät oli kovaa huutoa myös sisällä ja B:n mielestä sellainen pitäisi saada kotiinkin! Ei sillä menopelillä niin väliä, kunhan olis kypärä... :) Kotona kysyin B:ltä, että mikä oli parasta mökillä, niin vastaus oli "vaarin koira". Koiria siellä olikin kolme kappaletta ja K koirarakkaana oli kyllä hyvin iloinen niistä!

Eilen illalla laitettiin kuusi kuntoon! Nyt on joulun tunnelmaa. Ensi joulun värit tulee kyllä olemaan valkoinen ja hopea. Kulta-kausi alkaa olla jo ihan out. Pitää alesta katsella ensi jouluksi koristeita! :) Jeeee!

Aamulla kävin lasten kanssa ruokakaupassa eräässä ostoskeskuksessa.. Olipas siellä autoja! Ilmeisesti monilla tämä viikko lomaa ja ostavat nyt paniikissa lahjoja. Itsellekin se sopisi, koska en meinaa malttaa olla antamatta niitä!! Nyt on kuitenkin joulunajan ruuat ostettu ja kaikki saatu. Huoh.

Voi että, kun voisi jo kantaa lahjat kellarista kotiin...! En malta odottaa jouluaattoaamua, kun edellisenä iltana laitetaan lahjat kuusen alle ja aamulla lapsia odottaa ihana ylläri!! Olisi ihanaa jo kokea se riemu lasten kautta ja kanssa. Sitten teen aamupalaksi riisipuuroa. Se luultavasti ehtii hyvin valmistua ennenkuin lapset tajuavatkaan, että on nälkä! :) Lahjamäärän perusteella olisi pitänyt joulupukilta toivoa lisää säilytystilaa!! Ou mai gaad, meinasin saada slaagin kun eilen laittelin lahjat säkkeihin kun olin kuusta hakemassa.. Nyt jo kaksi isoa joulupukin säkkiä TÄYNNÄ.. Eikä siinä ole kaikki lahjat. Pelottavan kaupallinen joulu, mutta lapsille nuo lahjat tuntuu olevan se paras ja tärkein juttu! Ainakin mulle oli lapsena!

Olen viime aikoina ollut tosi väsynyt, vaikka rautalisää syönkin.. En kuitenkaan osaa nukkua päivällä, se saattaa vaikuttaa yöhön.. Keskiviikkona on neuvolalääkäri ja jospa ne kuitenkin mittaisi hemoglobiinin. B on myös uhmakas edelleen.. On se sellasta, että ei sitä aina tiedä mitä tehdä ja sitten en tee mitään. Turhaa lähteä väittelemään tai muutakaan, niin tehdään mitä sanon enkä sano liian montaa kertaa. Ottaa kyllä päähän välillä niin rankasti. Pitää vaan osata ajatella, että lapsi se on enemmän hukassa ajatuksineen ja tuntemuksineen. Ei ne tahallaan ole tuollaisia.. Välillä varmaan joo, mutta meillä se ei auta. Tämä joulukuu on ollut jokapäivä yhtä taistelua. Uhma taisi kyllä alkaa jo loka-marraskuussa. Aika menee niin nopeasti etten perässä pysy.. Noh, vielähän näitä uhmia on tulossa, ehkä kolmannen kohdalla osaa ottaa jo relax, kun saa kahden kanssa opetella itsekin käyttäytymistä.. Ehkä nämä uhmakohtauksetkin saa mut väsymään.

Ihanaa kuunnella radiota piiiiiiiiitkästä aikaa! En tajua, miksen ole aiemmin hyödyntänyt päikkäriaikaa radiolle.. Nyt nautin!

"Lomalle lomps"

Extempore lähtö mökille!

Tänään tuli puhelu ja päätin lasten kanssa lähteä, huomenna heti aamusta. Lauantaina tullaan takaisin, siis kahden yön reissu. Päästään veljeni kyydillä. Kyllä mökillä on sitten vilinää ja vilskettä! On lapsia ja koiria, mutta onneksi on myös lääniäkin! Yölläkin lämmin, kun monta henkeä kuorsaa pienessä tilanssa :) Pitää nukkua lattialla, vähän jännää lapsillekin.

Tänään oltiin isomummoa moikkaamassa. Ja eilen mummolassa. Nyt on sukuloitu sitten, mutta mikäs sen mukavampaa :) On ollut tässä tylsiäkin päiviä, niin tosi kivaa, kun on tekemistä!! Se on kyllä niin hirveetä, kun tylsistyttää.. Varsinkin viikonloppuisin, kun odottaa, että saa perheen kanssa viettää aikaa ja sitten mitään ei tapahdukaan. Taitaa olla liian suuret odotukset....

Olen jo tavarat pakannut ja vienyt autoon valmiiksi odottamaan huomista liian aikaista lähtöä -kiitos ruuhka-ajan. Lasten lelut vielä pakkaamatta, mutta nekin pitää kohta pakata. Aamulla ei ehdi kun herätä, syödä ja pukea ja sitten menoks! B olisi halunnut jo lähteä mökille ja sanoo, että jää sinne vaarin kanssa vaikka me muut lähdetään. Not going to happen.

Nyt on jouluaatto ja -päiväkin selvillä. Paitsi kellonajat... No, se nyt ei ole se isoin juttu. Tarjottavat tiedossa ja niiden tekemisen aikataulut hoidossa. Jes. Vielä kun karpaloita löydän, olen onnellinen, koska tiedän saavani karpalo-valkosuklaakakkua, NAM! Kuulostaa niiiiiin hyvältä. En ole niitä vielä etsinyt. Alkuviikosta hoidan sen asian kuntoon.

Flunssasta ja lahjoista

No niin se sitten iski talven ensimmäiset flunssat! Nyt jo helpottaa, mutta mulla ja K:lla on vielä yskää.

Perjantaina piti olla siivouspäivä, niinkuin aina maanantaisin ja perjantaisin.. Tosin viime maanantaina se jäi välistä, kun ajattelin, että kerran viikossa riittää tällä kertaa.. Eilen imuroin, vielä joku päivä pitäisi lattiat pestä. Viime päivinä ollaan nukuttu kaikki noin puoli kasiin asti aamulla! Luxusta!! Rytmi vaan kärsii, mutta ei se haittaa..

K on mahdoton ruokapöydässä... Tulee kiltisti pöytään syömään, ei tosin syö juuri mitään ja kun sanon, että se on sitten kiitti ja voit nousta, niin ei, herra haluaakin syödä vaikka ei sitten kuitenkaan syö. Tänään syötin yhden lusikallisen verran, mutta hetken päästä K sylkäisi kaikki pois. Otin lautasen pois ja sanoin kiitos, nostin pojan pois pöydästä ja itku tuli. "Haluu ruokaa!" huudot itkun kanssa alkoi.. Tämä on jo kolmas päivä, kun käy samalla tavalla. K voi olla "syömässä" puolikin tuntia, mutta lusikallisia menee suuhun ehkä 1-2.. Sitten kun sanoo, että jos ei syö, otan ruuan pois, niin ei, hän kertoo haluavansa syödä vaikkei niin tapahdu. Rasittavaa... K:lla selvästi myös tätä kahden vuoden uhmaa.

Tänään olimme koko perheen voimin läheisessä ostoskeskuksessa. Voi juma, mikä määrä ihmisiä! Kyllä joulu saa ihmiset hulluiksi.. Tai siis ne lahjahankinnat!! Itsellä ne on hanskassa. Tein tosin pari salaostosta vaarin puolesta ja sain, mitä halusinkin. En siis itselleni, vaan lapsille! Oma lahjalista voisi mennä näin:
- terveyttä kaikille
- terve vauva (ettei siellä sydämessä olisi syntymän jälkeen mitään, eikä tulisi muutakaan!)
- yhdessä oloa perheen ja läheisten kanssa (paljon paljon tätä, kaipaan ihmisiä ja sosiaalisuutta ympärilleni)
- oma, isompi koti mieluiten omalla pihalla ja mieluiten tästä läheltä
- rahaa (ja mielellään paaaaaljon!!)
- hyvin nukuttuja öitä (taitaa olla toiveajattelua vauvan synnyttyä!)
- onnellista elämää ja hyvää parisuhdetta
- parempia kokkaustaitoja tai ainakin ideoita siihen
- energiaa ja pidempää pinnaa

Itse olen tosin aivan rakastuntu Kultajousen LoveLinks-rannekoruihin. Haluaisin niitä kolme-neljä ranteeseeni, pari musta-hopeaa ja pari valko-hopeaa, ei värejä. Pitää tosin sovittaa se niiden lyhyin ketju, että onko silti mulle liian iso. Ne on vaan niin pirun kalliita!! Ne tosin on sellasia, mitä voi keräillä hiljalleen, että ei sen puoleen. Oon kyllä niin tarkka, mistä niistä tykkään, että se saa jäädä ihan omaksi keräilyharrastukseksi -sitten joskus...

Olis jo joulu.. Odotan sitä tunnelmaa, tuoksua, ruokaa, seuraa, lasten iloa ja reaktioita lahjoja avatessaan tai ne nähdessään! Joulu on vaan niin ihanaa aikaa.

Huomenna voi jo sanoa, että aatto on ensi viikolla :)

Jouluaskartelua ja pipareiden koristelua

Tässä kuvia jouluaskarteluistamme ja pipareista. Askartelu ei tuottanut tällä kertaa luomisen tuskaa, vaan ideoita sateli päästä! Kaikkia ei edes ehditty toteuttaa ja lumiukot jäivät vielä ilman hattuja ja käsiä. On taas tuleville askartelukerroille tekemistä. Jotenkin näitä jouluaskarteluja keksii vaan paljon helpommin kuin muita...




pipareita erilaisin koristein ja värein

Koristeluun käytetty pikeeriä, erilaisia strösseleitä, elintarvikevärejä ja metallinhohtoista väriä, joka myös syötävää. Sillä sai kauniin hohteen kuorrutteeseen. Sen levitin vasta kuivaan pikeeriin!

B:n tekemä joulupukki ja toinen joulukoriste

Vessapaperirullaan tehty, huopaa liimattu, vanua partana ja koristeet kimalleliimaa. Kasvot B piirsi itse tussilla, ei vaan näy kunnolla.

keskeneräiset lumiukot

Eli erikokoisia massapalloja liimattu päällekäin. Nenä leikattu oranssista kartongista ja liimattu paikalleen. Silmät, suu ja napit piirretty tussilla. Kaulaliina huopakangasta. Käsiksi tulee joko pienet massapallot tai sitten teen ne vanusta. Hattu tulee kartongista näpertelemällä.

joulukuusi ja pienet lahjapaketit

Joulukuusi tehty vessapaperirullaan liimaamalla hapsutettuja huopapaloja. Huopapaloihin tehty eri värisillä kimalleliimoilla kuusenpalloja. Lahjapaketit tein päällystämällä tulitikkurasian kansia/ sisälaatikoita oikealla joululahjapaperilla (ihan vahongossa oli sopivan pientä tähti printtiä paperissa!).

joulumuori ja -pukki

Leikkasin puoliksi vessapaperirullan molemmille vartaloksi. Liimasin huopakangasta vaatteeksi. Pää on iso massapallo, hiukset vanuapallosta muokattu ja hattu huopaa. Pukin parta myös muokattu vanupallosta. Muorin vaatteet napit ovat kimalleliimaa. Kasvot piirretty tavallisella tussilla.

Vielä pitäisi tehdä lumihitaleita vanupalloja pujottamalla lankaan! Löysin ihan vahingossa Prismasta Rainbow:n vanupalloja! Eipä tarvitse itse pyöritellä :) Ovat hyvän kokoisia, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu ;) Kuusenkoristeitakin voisi tehdä. Olen nyt myös ihan liian innostunut piparkakkujen koristelusta! Kivaa tekemistä lastenkin kanssa :)

Iloista joulun odotusta!! <3

Leipomista ja lahjojen metsästystä

Nyt on kaikki joululahjat hommattu! Kerralla, yhdessä päivässä. Taitaa olla oma ennätys :) Ne on myös paketoitu ja piilotettu. Jouluaaton vietosta ei ole tosin tietoa, että missä se tapahtuu.. Toivottavasti selkenee pian. Vink, vink..

Lahjojen osto on kivaa! Rahaa saisi olla moninkertaisesti enemmän, niin ostaminen olisi helpompaa. Olisi niin paljon helpompi valita, mitä kenellekin ostaa, jos ei tarvitisisi kokoajan laskea pennosiaan. No vaikkei rahassa kylvetäkään, löysin silti kivat lahjat kaikille -olen tyytyväinen!

K:n synttärit meni hyvin, kakkukin onnistui ensikerraksi hyvin. Tekemällä oppii. K sai kamalasti lahjoja ja juhlan teeman mukaan liittyivät siihen: Disney Cars. Se leffa on osattu kaupallistaa hyvin! Löytyy melkein mitä tahansa Salama McQueeniin liittyvää!

Tänään sitten toisille synttäreille! Hieman jännittää, kun K nukkui alle tunnin päikkärit, kun heräsi isosiskon huutoon... Oli "pientä" erimielisyyttä äidin ja B:n välillä päikkäreille menosta -taas vaihteeksi... No, nyt B ainakin nukkuu päikkäreitä ja on sitten illalla hyväntuulinen.

Pipareita on leivottu nyt kahtena päivänä pipareita uusilla muoteilla ja koristeltu vaalean punaisella, liilalla, vaalean sinisellä, valkoisella ja monilla erilaisilla strösseleillä!! B teki tosi iloisia ja pirteitä pipareita!! Kerrassaan ihania!!

No niin, nyt pyykkien pariin ja välipalan tekoon...

Juhlahumun tuntua

Nyt on hommattu Cars-rekvisiittaa tulevia synttäreitä varten :) Jee! K oli ihan innoissaan kaupassa eikä oikein tahtonut ymmärtää, että ne kaksi pikku autoa kuuluu kakun päälle eikä niillä saa leikkiä... :/ K taitaa pitää äitiä nyt ihan kamalana tyyppinä..

On hirmu vaikeaa löytää B:n ikäiselle tytölle balettikoulua tästä läheltä.. Tuntuu, että tuon ikäinen pääsee vain jollekin lapsitanssitunnille, jossa ei vielä suuntaudu mihinkään.. Yhteen paikkaan pitää soittaa. Helsingin puolella oli (ainakin tämä) yksi, mutta niiden tunnit alkaa noin klo. 18, joka on mielestäni B:lle liian myöhään.. Ottaen huomioon vielä automatkat ja monelta loppuu.. Nooh.. Katsellaan. B on nyt niin kauan puhunut, että haluaa balettitunneille, niin olisi kiva että pääsis kokeilemaan aluksi ja sitten voisi päättää , haluaako harrastaa vai ei. Saa nähdä, onko luvassa samanlainen balettiura kuin äidillänsä ;) Hahahaa!!!

Olen noista K:n synttäreistä ihan intona! Voi kun olisi jo perjantai ja pääsis kauppaan ja leipomaan ja voi kun olis jo sunnuntai niin, pääsis koristelemaan kakut! Toivon, että niistä tulee vähintään yhtä hienot, mitä olen ajatellut. Toivossa on hyvä elää...

Ilon pisaroita ikkunalla

Voi miten sitä voikaan olla iloinen ja ylpeä jälkikasvustaan!! <3 K on oppinut potalle ja ihan itse aloitti koko homman.. Kultsimussukka ylihuomenna 2 vee!! Nyt siis tätä iloa ollut puolitoista viikkoa, eli ei ole ihan yhden päivän villitys :) Tänään oltiin kaupassa ja ennen lähtöä K kävi potalla, vaippa oli kaupassa ollessa ja kotiin päästyään halusi itse potalle ja kas kas vaippa oli kuiva!! Jeeee!!! Nää on just näitä äitien "pissa-kakka"-juttuja, joita lapsettomat eivät kestä, mutta eihän ne niiden päälle ymmärräkään :) Eikä tarviikaan.

On se K jo muutenkin niin iso poika, osaa tehdä kaikenlaista ja puhua niin paljon! Viikossa oppi kiipeämään kerrossänkyyn ja sieltä alas. Tuntuu aina, että kehitys tapahtuu ryöpyissä, yhtäkkiä aina huomaa, että osaapas se jo vaikka mitä! Vaatteetkin alkaa olla jo pieniä koossa 86... Ainakin paitojen hihat ovat liian lyhyet -whaat.. Eihän ne vielä viikko sitten olleet! Näinhän se menee..

Miss B on vielä isompi! :) Tosin B on alkanut miettiä elämänkaarta ja sanoo ettei tahdo kasvaa isoksi, koska ei halua kuolla. Katsoessaan vanhuksia se kysyy miksi ne kävelevät huonosti/ hitaasti jne ja kommentoi "kohta ne kuolee".. Onhan se varmaan aika shokki tajuta, että kukaan ei ole täällä ikuisesti. Tänään puhuttiin kehitysvammoista ja miten niihin suhtautua. "Jos kädet on vaan räpylät, niin on se hassua" sanoi B. Sanoin hänelle, että ei sellaisille saa nauraa, koska sille ei voi mitään ja miten paha mieli ssiitä toiselle tulee ja että se ihminen voi kuitenkin olla tosi kiva tyyppi. B oli sitä mieltä, että hän haluaa olla ilkeä ja nauraa. Kysyin sitten B:ltä, että olisiko kivaa, jos hänellä itsellään ei olisi käsiä ja kaikki nauraisivat sen takia häenlle eikä hänellä olisi yhtään kaveria. Sitten mieli kääntyi ja B sanoi ettei saa nauraa, vaikka se olisikin hassua.

Tänään vietiin meidän auto takuuhuoltoon ja toivon syvästi, että saadaa se takaisin ennen viikonloppua!! Olisi lauantai ja sunnuntai suunniteltu.. Lauantai vielä ehken pärjättäis, mutta ei sunnuntaita. Loppuviikosta se selviää.....

Pitää vielä lopettaa salijäsenyys, ostaa joululahjat, järjestää K:n synttärit, korjata pinnasänky, hommata vauvalle muutama juttu ja pestä pientä pyykkiä :) Vauva ei tosin ultrassa suostunut paljastamaan kumpaa sukupuolta on, joten meillä on loppuun asti jännitettävää!! Toisaalta ihan hauskaa, mutta olisin juuri tuohon pyykkiasiaan tarvinnut pientä vinkkiä. On niin vähän "molemmille" sopivaa.. Enkä halua pukea poikaa pinkkiin tai tyttöä vaaleansiniseen. Sorry vaan. No ehtiihän sitä vauvan synnyttyäkin pyykätä ja pitää isi laittaa pyykkihommiin, kun olen vauvan kanssa sairaalassa :)

Niin ja se nimi! Sitäkään ei pysty kovin tarkkaan miettiä.. Jotenkin se vaan pon helpompaa, kun tietää onko nimi hakusessa tytölle vai pojalle.. Ja jos pojalle, niin homma vaikeutu heti 100%:lla!! K:llekin oli vaikeaa löytää nimi, niin entäs nyt sitten?!?!?!? No siihen nyt on aikaa, että nimi pitää olla valmiina. No stress.

Mistä näitä ideoita oikein tulee?!

No siis eihän se sitten ollutkaan kuin pelkkä yhtäkkinen idea, joka ei koskaan toteutunut. Siis se lisäaineeton ruoka-juttu..

Se oli vain inspis, jota en jaksa totetuttaa, koska mielestäni syömme ihan ok muutenkin. Olen hyvin paljon ellen tai voisi sanoa täysin samaa mieltä Patrik Borg:n kanssa, jonka pääperiaatteena on rentous ruokaa kohtaan. Lukekaa vaikka uusin Kauneus ja Terveys, niin tiedätte mitä tarkoitan! Olen pitkään lukenut Borg:n vastauksia joidenkin lehtien yleisöpalstoilla ja jo silloin nuorena ajattelin, että hänellä on hyvin järkevät vastaukset. Hänen ajatusmaailmansa ravitsemuksen suhteen on sellainen, joka kaikilla pitäisi olla! Mikään ääripää ei toimi ja liiallinen tiettyjen ruoka-aineiden karttelu, kaloreiden lasku yms saa aikaan kierteen, jossa ravintoa ajatellaan liikaa, sitten myös "löydetään" liikaa korjattavaa ja tasapaino terveellisen ja epäterveellisen välillä syvenee.

No niin, se niistä sitten :)

Nyt meillä on lastenhuone uudessa uskossa: eilen hommasimme kerrossängyn! Tilaa ei tosin tullut lisää, vaikka niin kuvittelin. Jostain noi tavarat vaan "leviävät" paikoilleen.. heh heh.. Mutta on se hieno sänky! Yläsänky on kovassa huudossa molemmilla, K oli hyvin pettynyt kun ei päässyt sinne nukkumaan. Sitä pitää kyllä vahtia, kun on päivällä yläsängyssä leikkimässä, kun meinaa tulla itse alas sieltä.. "Osaahan se siskokin, miksen minäkin.."

Vielä pitäisi kesätakkeja yms poistaa naulakosta ja laittaa talvikamppeita esille. Aamulla on pakkasta! Hrrr.. Lapsille pitää hommata vielä talvivaatteet. Ehkä viikonloppuna?

Olen aivan hurahtanut latteen... NAM!! Nyt nettiin etsimään hyvä lattekone :) Vaikka mistäs sen tietää, mikä kone tekee hyvää lattea.. Ensin pitää ostaa valmiskahvijauheita ja kokeilla niistä, vaikka osaan jo arvata ettei ne maistu yhtään latelta... Kondensoitua maitoakin pitäisi hommata, niin saa herkkukahvia, aijaijai!!

Syyssutinat

Nyt on tullut mieleeni, että voisin kokeilla mahdollisimman lisäaineetonta ruokaa.

En ole vielä kaupassa tsekkaillut ainesosaluetteloita, koska tämä on nyt ihan tuore juttu. Pitää vertailla tuotteista ainesosaluetteloa ja ravintoarvoja (jotka luultavasti paranee mitä vähemmän lisäaineita tuote sisältää). Pelkästään terveydellisiä hyötyjähän siitä saa! Samalla luultavasti myös hyvän olon. En nyt aio fanaattiseksi mennä, koska kaikkea en aio tehdä itse ja esim. herkkuja ostan kyllä valmiina, mutta voihan niistäkin valita ne parhaat. En tiedä vielä, en ole kokeillut. Ensi kauppareissulla kyllä aion tarkkailla!! Messuiltakin voisi saada jotain vinkkiä, ehkä...

Ihanaa, huomenna Kauneus ja terveysmessuille!! :) Niitä on taas vuosi odotettu. Parhaat messut ikinä! Siellä on aina niin paljon katsottavaa ja voi luoja -ostettavaa. Taas pitää silmät sulkea ja kävellä ohi ;) Kaikkea ei voi saada, eikä kai tarviikaan, vaikka sillä hetkellä se ei todella siltä tunnu. Shoppaholic.

Mies on taas töissä, voi että... En tajua, miten se jaksaa! Kai se on vaan pakko, mikäs siihen auttaa. Ehkä jossain vaiheessa helpottaa, tai pakkohan se on, koska tuolla tahdilla ei kukaan jaksa. Tosin, täytyy olla tosi kiitollinen, että on töitä. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. No huomenna, kun olen messuilla on sitten kunnon isi-lapset päivä.

Kohta on K:n 2v synttärit! Aikas kivaa, kun saa taas miettiä tarjoilua, järjestellä, leipoa.. :) Ja saa taas kaikki koolle!! Mun leipomisbuumille tekee ihan hyvää, kun voi leipoa ja tietää ettei mene hukkaan. B:n synttäreille en tiedä miten jaksan leipoa jättimahan kanssa, mutta pitää sitten palkata leipojia :) Eihän sitä tiedä, jos sitä vaikka innostuukin sillon vielä leipomaan. Emmä muista enää, mitä sitä jaksoi ja mitä ei raskauden loppupuolella.. Niin ne vaan unohtuu. Sen kyllä muistan, että tukalaa se on! Ja vielä kun tietää taas, että menee yliaikaa, niin ei helpotusta ole tiedossa yhtään aiemmin. Katotaan, meneekö tällä kertaa käynnistykseen, kun nyt on kaksi kertaa ollut jo tosi lähellä! Se ei olis kivaa.

Nyt vitamiinia, maitohappobakteeria, omegaa... :) Niillä selvitään syksyn ja talven läpi!

Sämpylöiden tuoksua

Leipomisvimma!

En taas tiedä miksi, ehkä lähestyvät K:n synttärit -ja miksei omanikin vaikka niitä en virallisesti vietäkään- vaikuttaisi tähän.. Olen netistä ihaillut upeita kuvia kakuista, joita "tavalliset" ihmiset on leiponut. Tarkoitan, etteivät he ole ammattilaisia ainakaan paperilla, sitä on tosin vaikea uskoa, koska voi luoja mitä taidonnäytteittä kakut ovat!!
Kuvia katselemalla ne omatkin taidot on kasvaneet, ainakin mielikuvituksessani.. Ajattelin, että pitäisi hankkia kunnon välineitä, joilla opetella tekemään ihania koristeita. Omat kakun pursotukset ovat olleet aivan kamalia.. Yritys hyvä kymmenen, tulos huono nelonen. Tie ei ole kuin ylöspäin!!

Tänään leivottiin lasten kanssa sämpylöitä. NAM!! Tuoreet itsetehdyt sämpylät ovat vaan niin hyviä. Lapsetkin oli leipomassa mukana. B pyöritteli pikkuruisia sämpylöitä, jotka tietty paistoin. K söi pienen taikinan palasen ja jauhoista teki pöydälle autotien ja leikki siinä. Boys are boys.

Eilen aamuyöllä alkoi oksennustauti B:llä. Minäkin kävin kerran ihailemassa posliinia eilen, mutta siihen se onneksi jäi. Luulin, että B:lläkin, mutta tänä aamuna uudelleen oksensi. Ei ole nyt sen jälkeen, siksi pääsi leipomaankin. B vaikuttaa jo ihan pirteältä ja leikkii ja syö ja kaikki pysyy sisällä. Toivon, että K ja mieheni eivät sairastu. Vatsatauti on ihan hirveää ja uuvuttavaa. Kaikki paikat pesuun, käsidesiä, pesua, juomalasit kerran jälkeen koneeseen... Pian lakanat ja pyyhkeetkin, jos tauti jäi nyt tähän. En vielä uskalla toivoa mitään.

Tänään taas tanssiin!! :D JEEEEEEE!!!!! Heti piristyin, kun päätin, että lähden kun mahdollisuus on. Viime sunnuntaina aloitin taas treenaamisen ja voi että kun sitä oli lihakset kolmessa kuukaudessa menneet huonoiksi. Hauikset ihan jumissa... :/ Aina tauon jälkeen kaduttaa, että oli tauko kun saa taas aloittaa alusta. Tämä tosin ei vienyt intoani, päin vastoin. Joudun taas miettimään palautumispäiviä ja milloin saa taas mennä ettei mene överiksi. Toivotaan, että voin mahdollisimman pitkään treenata edes jotain ennekuin maha ottaa vastaan.

Mielenkiinnolla odotan sitäkin, että mitä raskauskiloilleni tapahtuu, kun tämän raskauden kohdalla ajattelin treenata paljon ja olla suht tarkka syömisteni suhteen eli en mäissäilisi herkuilla samaan tahtiin kuin kahdella edellisellä kerralla. Vaikka eihän niillä raskauskiloilla loppuen lopuksi niin väliä ole, koska ne kaikki ovat lähteneet korkojen kera aina pois! Mutta kokeilu mielessä, mielenkiinnolla. Samalla voi seurata omaa oloakin ja sen mukaanhan mennään, että mitä pystyy tehdä ja mitä ei. Nyt voi vielä tehdä vähän enemmän kuin muutaman kuukauden päästä.

Liikunnallista syksyä, niin ei tule syysmasista!! :)

Syysasetelmia ja askartelunauhaa

Sisäinen askartelijani on herännyt! Kiitos siitä kuuluu B:lle, hän on niin askarteluintoinen, että on innostanut minutkin!

Tällä hetkellä himoitsen pääseväni tekemään syysastelman parvekkeen pöydälle ja laittamaan muutenkin syyskukkia sinne. Sisällekin pitäisi saada jotain vihreää, mutta luulenpa, että se tulee olemaan jotain elotonta (=silkkikukkia), sillä täällä ei vaan kasva mikään :) En ole viherpeukalo, mutta todistin tämän kesällä. Vein huonossa hapessa olevat sisäkukkani (jotain viherkasveja ne oli, nimeä en tiedä) ja siellä ne heräsi kuikoistamaan! Tästä kukkien pelastusvinkistä kiitos ystävälleni!!

Askartelutarvikkeita pitäisi tosin hankkia. Ja lainata kirjastosta askartelukirjoja. En oikein osaa ostaakaan tarvikkeita, kun en tiedä mitä tekisin ja mistä materiaalista! Olen tosi huono tämmösissä, mutta eiköhän nekin ovet avaudu, kun vähän tutkiskelee asiaa tarkemmin.

Lasten syntymän ja varsinkin kasvamisen myötä haluaa itse panostaa kotiin ja luoda erilaisia tunnelmia, kuten joulu, pääsiäinen, vappu.. Että olisi aiheeseen liittyviä koristeita, jouluksi mahdollisesti jopa verhojen vaihto (en ole vielä löytänyt sopivia, tai sitten ne ovat olleet loppu!). Joulu on muutenkin ihan ykkösjuhla, koska silloin ollaan rauhassa, suvun kanssa ja syödään hyvin, nautitaan lasten riemusta, kynttilöistä... Ihanasta joulun tunnelmasta! En vietä joulua sen uskonnollisen merkityksen takia, vaan se on enemmänkin iloinen, yhteinen, perhe- ja sukujuhla! Haluan lapsille hyvän mielen ja hyvät muistot lapsuuden jouluista ja muista juhlista. Nyt lapsetkin alkavat olla sen verran isoja, että tykkäävät osallistua esim. piparitalon leipomiseen ja koristeluun.

Voi tuota K:ta! Se on niin hulluna autoihin. Varsinkin Autot-leffan autoihin ja siihen leffaan!! Ainakin synttäri/joululahjat on helppo ostaa. Olkoon se sitten paita, lakanat, auto, rekka tai ihan mitä vaan Autot-elokuvaan liittyvää, niin varmasti kelpaa. Viime keväänä ajattelin, että K:n synttärit menisi Mikki Hiiri teemalla, koska löysin aivan ihanaa rekvisiittaa aiheeseen liittyen, onneksi en ostanut niitä valmiiksi silloin, puoli vuotta aiemmin. Nyt taidan kääntää kelkkani Autot-teemaan..! :) Pitäähän lapsen saada sitä, mitä se haluaa.

Kristallien säihkettä

Vihdoin sain kristallipallot ikkunaan!

Ne ovat niin kauniit, kun auringonvalo osuu niihin ja olohuone täyttyy pikku spektreistä! Lapset olivat ihan intona ottamassa spektrejä kiinni. Haluan niitä lisää! Ne on niiiiiin ihania!! Itse voisi askarrella kauniita kristallijuttuja esim. keittiönlamppuun ja joihinkin kynttiläjuttuihin..

Sitten kun muutetaan, niin haluan sisustaa feng shuin mukaan. Se on niin mielenkiintoista ja kuitenkin lopputuloksesta tulee oman näköinen. Siitä saa hyviä ideoita, jos joku huone ei tunnu valmiilta tai että sieltä puuttuu jotain. Meillä on olkkarin hyllyllä yksi kynttilämalja ja voi että se häiritsee, kun on vain yksi.. Se on fengshuin parisuhdealueella eikä saisi olla yhtä.. Se ei mielestäni sovi. Täytyy siis laittaa sivuun... Nykyään on melko vähän paikkoja kynttilöiden polttamiseen, kun on noita lapsia ja mitään riskiä paloturvallisuuden kanssa en halua ottaa.

Väsymystä vielä riittää, ehkä se tästä pikku hiljaa katoaa.. Ainakin toivon. Tiistai toi helpotuksen, että nyt kaikki on hyvin ja voimme sitten jakaa tiedon muillekin: kevätvauva tulossa <3

To Do-listallani olisi vielä paljon tekemättömiä asioita... Kääks..
- kellarin siivous
- matkalaukkujen vienti kellariin
- pienten lastenvaatteiden laitto pois
- talvivaatteiden tuuletus
- kesätakkien pesu + säilöön laitto
- kaappien siivousta (tuntuu olevan ikuisuusprojekti)
- ikkunoiden pesu
+ kaikki perussiivousjutut..

Niin kova vimma saada hiuksista vaaleemman sävyiset! En jaksaisi odottaa, että pääsee kampaajalle ja uudella tukalla ulos!! :) On noi synttärit tulossa, niin vois vähän vihjaista sponssia... Se ei kuitenkaan ole mikään halpakeissi.. Kuten viimeksi maksoi 250 e eikä mulle nyt "mitään tehty".. :) Hehe.. Pitää kysyä luottokampaajalta neuvot ja hinnat!

Syksy tulee! Ihanaa! :)

Syksyllä arki palaa

Ihanaa kun tulee syksy!!

Raikas ilma, kaunis luonto, kynttilät ja saa pukea päälle!
Nyt vaan kesävaatteet pois, syys/talvikerrastot esiin ja tietty tsekkaus, onko lapsilla kaikki syksyn ja talven varalle.. Paljon hommaa, mutta eiköhän se tässä hiljalleen. Tänään en vielä aloita -ehkä. Fiilispohjalla on paras mennä, asiat hoituu ilman kiristävää tunnetta ohimoilla... :) Ensimmäinen syysnuhakin on tullut mulle ja B:lle.

Tein päätöksen juuri tänäaamuna. Yritän löytää asioista hyvät puolet ja yritän olla niuhottamatta ja iloita kaikesta, jota mulla on. Viime aikoina (tai aina) olen ollut liian tiukka pipo ja sellanen rasittavuus, että ei kukaan jaksa. Itseenikin ärsyttää sellanen! Onneksi tajusin sen ja voin muuttua, ainakin jossain määrin.

Koko kesänä en ole käynyt salilla! Ääk.. Niin se aina menee, että kesällä ei tule käytyä. Nyt aloitan taas ja innolla! Tänään alkaa tanssi ja sitä on niiiiin odotettu! Mieskin on iloinen, kun kuulemma mä muutun tiukkiksesta vähän iloisemmaksi. :)

Haaveet omasta kodista on mielissämme aina.. Se oma piha, enemmän tilaa... Voi että! Olis kiva, kun vois rakennella lasten kanssa kaikkea ja kesällä voisi istuttaa porkkanaa, salaattia yms kun B on siitä myös puhunut. Ja muutenkin! Voisin vaihtaa paikkakuntaakin, olen melko avoimin mielin, riippuu ihan alueesta. No saas nähdä, mitä elämä tuo tullessaan ja missä sitä ollaan viiden vuoden päästä!

Kierrätä säästäen vai säästä kierrättäen?

Pieni vihreä mies (vai mikä lie) on istunut olallani, luultavasti, kun olen miettinyt kierrätystä. Meillä se toimii ihan hyvin, mutta mietin laajemmassa mittakaavassa. Mietin miten paljon tuhoa teemme saasteilla, aina vaan uusilla ja uusilla tavaroilla.. Vanhat joutaa roskiin, eli sekajätteeseen useimmiten ja sieltä hiljalleen, jos koskaan, maatuu ja mitä siitä seuraa taas, jos ei maadu tai sinne menee jotain myrkyllisiä aineita. Maa ei jatkuvasti ja loputtomiin voi antaa, me vain otetaan välittämättä siitä. Entäs tulevaisuus, johon lapsiamme olemme ajamassa?!

Meillä kierrätetään biojäte, energiajäte, pahvi, paristot, lasi, metalli, vaatteet, lelut, lääkkeet, pullot ja tölkit. Aloittaessani kierrätystä hämmästyin energia jakeen määrästä!! Siis miten paljon muovia tulekaan joka puolelta! Yritän parhaani mukaan säästää sähköä, säästää bensaa ja pakokaasuja eli kävelemällä jos mahdollista, ostamalla tuotteita suurissa pakkauksissa (vähemmän pakkausjätettä ja yleensä myös edullisempaa). Myös kaikki vanhat tv:t ja perus huonekalut yritämme kierrättää ja saada ne jollekin, joka tarvitsee.

Voisimme parantaa esim. kertakäyttövaippojen vaihtamiseen kestovaippoihin, katsomalla pesuaineiden inci-listaa tarkemmin. Olen myös alkanut taittelemaan itse biopusseja ilmaisjakelulehtien sivuista! :) Kirppareille pitäisi vielä uskaltautua ja unohtaa pöpökammo ulko-ovelle.. Rahaa yritän säästää ostamalla tarjoustuotteita tai leipomalla jotain itse, siinäkin on parantamisen varaa! Rahan säästäminen ei ole koskaan ollut taito, jonka osaisin kovin hyvin.. Se on ainoastaan huono asia. Koko ajan yritän muuttua, joten se olkoon hyvä, että muutoksen tielle olen astunut ja kuljen vain eteenpäin.

Minun maailman parannusohjeita yritän opettaa myös lapsille ja tehdä niistä osan arkea, normaaliksi asiaksi, niinkuin ne onkin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kierrättää, tai sen helppouteen paremminkin, mutta meillä nyt on ja olisi tyhmää jättää se käyttämättä. Se ei oikeasti ole suuri vaiva, mutta sitäkin tärkeämpi asia maapallolle. Aion vielä etsiä Google Earthista kuvan mereltä, jossa on kuulemma jättisuuri lautta muovijätettä, jotka ovat tuulen mukana ajautuneet yhteen. Tämä lautta on siis kilometrien mittainen, en vain muista tarkkoja mittoja.

Muistakaa kiittää luontoa. Mikään ei ole itsestään selvää.

Sairauskierre vol.2

Vesirokko talttumassa potilaasta nro. 1! Katsotaan koska tulee tulevaan potilaaseen nro.2 :)
Ollaan siis oltu sisällä näinä kauniina päivinä, mutta ei voi mitään -kesä on onneksi vielä edessä!

Auto meni huoltoon, kun talvella kuskin oven pelti vääntyi jäästä.. En tiedä milloin saadaan se takaisin.. Pliis pian! En halua miettiä kauppareissuja ilman autoa.. Nytkin suunnitelmat meni plörinäksi (kuten tavallista) kauppareissujen suhteen kun tuli tämä vesirokko. Ei ole oikein liikkeelle päässyt! No eiköhän se auto ensi viikolla olisi valmis? KOP KOP.

Tuntuu, että elämämme on nyt risteyspisteessä. Miten tästä eteenpäin? Menenkö töihin vai en, muutetaanko vai ei, rakennetaanko ja jos niin yhteen tasoon vai kahteen, pysytäänkö tällä asuin kunnalla vai vaihdetaanko..

Miestäni on ainakin rakennuskärpänen todella puraissut :) Rakentaminen ei kyllä haittaisi minuakaan, saisi juuri sellaisen minkälaisen haluaa ja ihan uuden! Kaikki asiat ovat nyt vain heiteltyinä ilmaan ja nyt "vaan" pitäisi osata poimia sieltä ne asiat jotka halutaan. Vaikeaa... Luotan siihen, että aika näyttää! Yleensähän se menee niin, asiassa kuin asiassa, että välillä ei mitään ja välillä kaikki asiat tuppaavat tulemaan samaan aikaan!! Yritä siinä sitten pyristellä ;) Nyt voisi tulla taas jotain vinkkiä ylemmiltä tahoilta, että mitä pitäisi tehdä! (Mummi auta mua!!)

Tänään on mieheni ja minun 1.vuotis hääpäivä! <3 Tänään myös seuraavat mittarit saivat pykälää isommat numerot: seurustelun alusta 8 vuotta, kihloihin menosta 7 vuotta! Huimia lukuja näin nuoriksi! Siihen päälle vielä kaksi lasta. Omakotitalo, koira ja farmariauto odottavat vielä paikkaansa ;)

Joskus tarkoituksen ymmärtää myöhemmin...

Kyllä elämä on sitten arvaamatonta.

Vuoden vaihteessa ajattelin, että tämä vuosi tulee olemaan erilainen kuin muut, se tulee olemaan muutoksen vuosi. Älkää kysykö miksi ajattelin niin, oli vaan sellainen tunne. On tässä ensimmäisen puolen vuoden aikana tapahtunut niin paljon yhdelle vuodelle, että välillä olen miettinyt, että miksi piti mennä ajattelemaan että tämä on muutoksen vuosi, nyt niitä muutoksia sitten on tullut kerrakseen!

Alkuvuodesta oli se sairauskierre, auton huoltoa, joka jatkuu kesäkuussa ja siinäkin saimme jännittää meneekö takuuseen vai ei.. B:lle puhkesi allergia ja sai samaan aikaan korvatulehduksen, silmätulehduksen, taiveihottumaa ja virtsaputken tulehduksen, kaatui kanttariin ja polvet naarmuilla, tippui keinusta ja kuhmu takaraivossa.. Nämä kaikki reilun viikon sisällä! Hain lapsille tarhapaikkoja alkukeväällä, jotka sainkin ja vieläpä hyvästä tarhasta! Sitten työpaikaltani ilmoitettiin ettei heillä olekaan töitä tarjolla, no ei se mitään, olinhan juuri tehnyt positiivisen raskaustestin! Peruin tarhapaikat. Viime tiistaina sitten jouduin sairaalaan verisen vuodon takia ja raskaus keskeytyi. Soitin tarhaan, että kannattaako enää hakeakaan sinne ja nyt pitäisi tehdä ne hakemukset... Ehkä. Tai sitten se olisi sen kolmannen lapsen aika, myöhemmin se ei enää tunnu fiksulta. Ja aina kun olen raskaana alkaa kiloja tulla heti. Nytkin on muutama ylimääräinen joista haluan heti eroon! Helpompi nyt kuin myöhemmin...

Tänä aamuna olin niin vihainen... Voi luoja, kaikki ärsytti MEGANA. Sää, kitisevät lapset, liian aikainen herätys... Kaikkea pitäisi tehdä, motivaatio 0. Olen nyt sentään pessyt pyykkiä (jo toinen koneellinen menossa), imuroinut ja yritin jopa mennä lasten kanssa ulos, oltiin 5 min ja alkoi sataa vettä... :( Se siitä ulkoilusta sitten. Haluan vapaapäivän elämästäni. Nyt on tapahtunut niin paljon ja eihän mulla oikeestaan ole vapaata juuri koskaan... En niitä usein tarvitse, nyt tuntuu että äkkiä pihalle YKSIN ja mielellään kokopäiväksi tai ainakin siihen asti ennenkuin ikävä iskee...

Jotain hyvääkin tapahtuu:
Löysin mekon kesällä pidettäviin häihin! Olen etsinyt ja etsinyt eikä yhdessäkään kaupassa ole ollut kivannäköistä, tai jos on niin on väärää kokoa tai ei sitten ollutkaan hyvä, tai hinta on huima.. Yhdestä kauppakeskuksesta löysin vain 3 mekkoa, joissa kaikissa oli edellämainittuja ongelmia.. Mutta eilen, kävin pikaisesti yhdessä outletissa ja sovitin jopa neljää erilaista mekkoa! Kahdesta piti ihan valita :)

Mikä onkaan normaalia?

Aina puhutaan normaalista lainausmerkeissä. Että mikä nyt on normaalia. Ne asiat ovat normaaleita, mitä yleensä tehdään, miten yleensä toimitaan yms yms..

On normaalia, että opiskellaan, on normaalia käydä töissä, on normaalia omata hyvät käytöstavat, on normaalia tietää mikä on oikein ja väärin, on normaalia että on aikuisia, lapsia, miehiä, naisia, tyttöjä, poikia.. Rautalangasta: on normaalia asua talossa, on normaalia käydä vessassa hädän tullen, on normaalia nukkua sängyssä, on normaalia pukea vaatteet ulos lähdettäessä, on normaalia ettei saa lyödä tai varastaa.....

Luin hiljattain taas vanhemmista, isästä ja äidistä, miehestä ja naisesta, jotka kasvattavat lapsensa sukupuolettomasti. Siis, he eivät puhu ihmisistä tyttöinä/ poikina, naisina/ miehinä vaan he puhuvat lapsista ja aikuisista. Lapselleen he eivät kerro mitä sukupuolta hän on, hän saa sen kuulemma itse päättää.

Siis mitä vit...!??! Järki hoi älä jätä.

Millainen lapsi heidän lapsestaan kasvaa? Mitä tämmöinen aiheuttaa hänelle? Hän saattaa joutua koulukiusaamisen urhiksi, kiusaaminen voi alkaa jo tarhassa. Lapsi saattaa kokea hämmennystä ymmärtäessään, että hän on erilainen. Hänelle voi tulla isotkin psyykkiset ongelmat ja niitä ei tähän yhteiskuntaan enempää tarvittaisi. Ja miksi niitä pitää aiheuttaa tahallaan? Lapsi haluaa luonnostaan vastauksia kaikenlaisiin kysymyksiin ja sukupuoliroolit alkavat kiinnostaa aika aikasessa vaiheessa, ihan ilman että niitä tyrkytettäisiin.

Ajatelkaa vaikka tätä lasta koulussa, jossa usein tytöille ja pojille on omat vessat. Entä jos hän on vaikka poika ja meneekin tyttöjen vessaan, koska luulee sen olevan hänen vessansa. Sehän on nolo tilanne tälle lapselle ja muut kummaksuvat tai liikuntatunnin pukuhuoneet voisi olla toinen esimerkki. Lapsen itsetunto on hyvin herkkä ja tämmöiset tilanteet joita koulumaailmassa voi tulla vastaan nakertavat sitä. Lapset osaavat olla toisilleen hyvin julmia jo tarhassa. Kaikki ujot tai "oudot" joutuvat liian usein kiusauksen kohteiksi.

Mielestäni lapsen uteliaisuutta ei saa tukahduttaa ja asioihin pitää vastata asiallisesti, rehellisesti. Tietysti tiettyjä asioita voi hieman kaunistella, tiedätte kyllä. Lasta ei kuitenkaan tarvitse traumatisoida. Minusta olisi hyvä "valmentaa" lasta tulevaa varten, antaa hyvän kodin, rakkautta, suojaa, rajoja, rehellisyyttä... Opettaa toimimaan oikein, kertoa mikä on väärin. Ja perustella miksi, niin lapsikin ymmärtää. Vanhemman olisi hyvä katsoa eteenpäin, lapset kasvavat ja oppivat uutta muualtakin kuin vanhemmiltaan. Kouluissa opetetaan tietyn kaavan mukaan. Tätähän voisi verrata kaupassa käyntiin. Opettavatko nämä vanhemmat, että kaupassa laitetaan kärriin/ koriin se mitä tarvitaan tai halutaan ostaa. Sitten mennään kassalle ja maksetaan kärrissä/ korissa oleva/ olevat tuote/ tuotteet. Vai opettavatko, että välillä voit maksaa ja välillä ei, tai nyt olet siinä iässä, että päätä itse miltä tuntuu haluatko maksaa vai tungetko taskuun.

Ihmettelen tällaisiä vanhempia. Miksi he haluavat tehdä oman rakkaan lapsensa elämästä vaikeaa? Onko heille kerrottu asiat samalla tavalla? Jos ei, niin aiheuttiko se heille traumoja tai ongelmia elämään, tuskinpa. En ole ollenkaan homoja tai lesboja vastaan, vaikka seuraava lause siltä helposti saattaa kuulostaa, mutta helpompi olisi ymmärtää tämä tilanne heidän tekemänään (olen yhdestä lesboparista lukenut lehdessä, jotka myöskin kasvattivat sukupuoliroolittomasti lapsensa), tässä tilanteessa kysessä on kuitenkin nainen ja mies. No sama se ketkä näin tekevät, en ymmärrä, kysyn vain että MIKSI? Kyllä se lapsi osaa sukupuoli-identiteettinsä valita myöhemminkin, vaikka niistä olisi vauvasta asti puhuttu. Kuitenkin vain pienellä prosentilla oma fyysinen sukupuoli tuntuu väärältä.

Karman laki

Taas sitä ollaan kipeenä :/ Tylsää. No parempi tänä viikonloppuna kuin seuraavana! Silloin on minulla koulutus, jonne menen vaikka pääkainalossa! Ettäs tiedät kohtalo.

Meillä on jälleen ollut haipakkaa ja kaikkea ollaan ehditty. Ihan uupumiseen asti! Ehkä siksi olenkin kipeä, kuka tietää. Tai siksi tuntui niin uuvuttavalta, kun oli tulossa kipeäksi. Ja uskokaapas, tänä viikonloppuna minun piti lähteä kaverini tupareihin, onneksi ne sitten siirtyi, koska tulin kipeäksi. Huijasin kohtaloa tai huonoa tuuriani, what ever! Ha!

Kyllä lasten kanssa välillä tarttisi näyttelijän taitoja! Tarkoitan sitä, että vaikka ärsyttäisi tms, eikä halua näyttää lapsille sitä, niin näyttelijän taidoilla olisi käyttöä. Joskus myös näyttelijöiden mielikuvituksella :) Oma pää lyö tyhjää turhan usein...

Siitä tulikin mieleeni tämä "mammadementia". On se hyvä, että kirjoitan blogia, tietää miltä tuntui K:n ollessa pieni etc. Välillä tuntuu, että olenko minä tosiaan kirjoittanut tämän. Minun muisti ei ole koskaan ollutkaan mikään erityisen hyvä. En muista juurikaan lapsuudesta, koulusta, mitä olen tehnyt 10 vuotta sitten tai kolme vuotta sitten.. Jotain tietysti, mutta todella vähän. Koulun käynnistäkään ei ole muistissa juuri mitään.. Sanotaan vaikka yläasteen historia, en muistanut siitä edes paria vuotta myöhemmin. Ts. voisi luulla etten ole siellä kuunnellut/ osallistunut/ ollut edes paikalla (vaikka, äiti, kyllä olen). Matikastakin pääsin kertotaulukokeet aina läpi, mutta heti kokeen jälkeen kertotaulut hävisivät muistista. Entäs kauppis sitten? ..On hyvin unohtunut nekin! Ou mai gaad.. Ja pian pitäisi taas töihin palata. Pitäisi olla oma sihteeri tai assistentti, joka voisi välillä valottaa elämääni minulle! :) Olisipas se kiva! Vapaaehtoisia?

Joku sanoi minulle, että kyllä ne opiskellut asiat nousevat muistiin, kun palaa töihin ja niiden asioiden äärelle, joita on tehnyt. Niin se varmaan on. Jos jotain tieto/taitoa et tarvitse moneen vuoteen - ja tiedät sen, niin ehkä ne jäävät taka-alalle, mutta eivät poistu muistista kokonaan. Voihan tämäkin olla sellaista aivoja valmentavaa työtä, että ne asiat palautuvat muistiin.

Odotan jo niin paljon kevättä, että lumet sulaa pois ja pääsisi lasten kanssa ulos touhuamaan! Joku varmaan ajattelee, että miten niin et nyt pääse. Kerron sen nyt. B haluaisi aina ulos, on iso ja osaa ja pystyy tekemään siellä vaikka mitä. Olisi ihanaa päästä puuhastelemaan hänen kanssaan. Mutta sitten K.. K-reppana on vielä niin pieni, että ei viihdy ulkona. Kädet ovat niin pienet, että peukku ei oikein pysy peukun paikalla lapasessa, joten ei saa käteen mitään eikä tyydy vain tumpuilla sohimaan lunta, eikä suostu kävelemään! Joten, K haluaa vain olla sylissä ja jos lasken hänet alas, niin alkaa itku. No onpas sitten kivaa lähteä ulos, kun en voi B:tä auttaa missään ja jos autan niin K huutaa ja palelee vaan kun ei liiku.

Okrait, nyt parantelemaan!

Keskiviikon kuulumisia

Tänään pitäisi hakea auto huollosta. Oli ihan perus kilometrihuolto, vaikka vähän jo ehtivät sieltä pelotella suurilla summilla, jos eivät saa kasattua jotain osaa takaisin.. Osasivat ja näin selvisimme säikähdyksellä. Kunhan vaan ehditään hakea se tänään niin pääsen tanssiin!

Vielä ei sovi innostua liikaa lauantain juhlista. Tarkoitan, että lapset vielä ehtivät tulla kipeiksi.. Ostin kuitenkin niin mageet tekokynnet sinne!! Ne on niin pitkät että niillä ei tehdä MITÄÄN!! Voisihan niitä aina lyhentää, mutta en aio. Elleivät ole sitten oikeesti ihan mahdottomat. Kai niillä nyt yhden illan kestää olla mitään tekemättä =)

Tänään on outo päivä. B oli kerhossa ja sen aikana K nukkui päikkärit. Jäätiin kerhon jälkeen avoimeen päiväkotiin leikkimään ja kun lähdettiin sieltä, niin B nukkuu nyt päikkäreitä ja K on hereillä..

Talk to the hand, 'cause the head is not listening

Miten se puhuminen onkin joskus niin hankalaa? Tai miksei kerrota kaikkea, vaan ihan vaan pintapuolisia asioita jopa ystäville?

Sitähän ei voi tietää ellei sano. Harva meistä on ajatustenlukija.. Ihmettelen vain, että miksi? Mitä sitä pelkää tai varoo, onko niin epävarma vai eikö vaan kiinnosta puhua sille toiselle? Miksi hän on sitten ystäväsi? Mistä kaikki johtuukaan? Onkohan pinnan alla sittenkin jotain muuta, joka toisen pitäisi tietää, jotta ystävyyskin olisi oikealla tasollaan.

Ketä kiinnostaa? Miksei kiinnostaisi. Mikä nykyään ketään kiinnostaa? Muu kuin oma itse, tai ainakin siltä välillä tuntuu. Onko oman elämän tavoitteet saavutettavissa, onko toiveet toteutuvissa? Onko tyytyväinen elämäänsä, kotiinsa, perheeseensä, kotiinsa, puolisoonsa, lapsiinsa, työhönsä.. Mikä sitten mättää? Onko itsetunto kohdallaan? Entä rohkeus?

Ihmiset ovat erilaisia, se on rikkaus. Mielipiteet, arvot, opit, tavat ja niiden jakaminen ja niistä toisen kanssa puhuminen ovat todella hyvä asia, josta jokainen voi oppia tai saada uutta näkemystä ja ajatusta. Ystävän kanssa ei tarvitse hävetä, pelätä, tuntea alemmuutta tai mitään muutakaan. Ystävä ei arvostele, ei pilkkaa vaan tukee, kuuntelee, ymmärtää, auttaa, vastaa... Ystävä on. Ja niistä on pidettävä kiinni! Muutenhan he eivät ole ystäviä. Niitä ei ole liikaa, mutta vain ne parhaat pysyvät aina lähellä.

Minulla on aivan mahtavia ystäviä. Haleja heille <3

Things happen for a reason

No niin on nopeat käänteet taas meidän elämässä! Yritämme pysyä perässä...

Auto kunnossa, oli siis vaan kovista pakkasista johtuvaa onkelmaa. No, jos joku paikka on ok, niin toinen ei. Tänään aamulla aamupalan jälkeen napsautin lastenhuoneeseen valot päälle -POKS- ja pimeää. Ei valoja keittiöön, eteiseen eikä lastenhuoneeseen.. Sulake meni, mutta onneksi sähkömies-mieheni oli kotona ja pelasti perheensä pimeältä! :) Mä en edes tiennyt ennen tätä aamua, että miltä sulake näyttää... Tosin en vieläkään ole ihan varma :) Mutta pääasia, että auto on kunnossa! Ehdin jo säikähtää ja huoltolaskun taksat pyörivät päässä...! Mikäköhän tarkoitus tälläkin, että koko ajan on jotain negatiivista? Miksei positiivista?!

Eilen päivällä K:n nukkuessa B kysyi, että "äiti, leikataanko mun hiukset lyhyeksi?" "Okei, leikataan vaan!" sanoin ja eikun hommiin! Kesken leikkauksen neiti päättikin, että haluaakin pitkät! Voe voe, nyt ei auta kuin leikata loppuun ja alkaa sitten kasvattaa :) Tuolle söpöliinille sopii kyllä hiukset kuin hiukset <3

Eilen myös mummi tuli kylään, ja minä hilpasin crossingiin ja chiball-tunnille! :) Reilua, mutta pitihän se tilaisuus käyttää hyväksi. Oli tämän viikon ensimmäiset treenit, joten pitää nyt loppu viikko skarpata. Tanssiinkaan en päässyt kun auto vikaili. No mutta, olin sellaisella kovemmalla crossing-tunnilla ja tuntuu vieläkin jaloissa! Jalat ihan poikki. Selkäkin vähän, mietin mistä tullut -crossingista vai chiball-tunnilta (tuskin kai sentään).. Vai tuliko se aamupäivällä, kun tulin lasten kanssa kaupasta ja kannoin K:n, kolme ruokakassia ja vaippapaketin autolta sisään.. Se oli raskasta ja otti selän päälle.. Pitää vähän pyöristellä selkää ja liikutella sitä varovasti.

Olen ihan hulluna hiusten hoitosuihkeeseen! Sitä saa ihan tavallisesta kaupasta, ostin juuri uuden purkin Cittarista, maksaa alle 3 euroa. L'Oréalin tuote, pinkki pullo. Samanlainen kuin BC:n, jota kampaamot myy hintaan 10€ ellei enemmän. Että silleen :)

Ensi viikolla alkaa taas kerho! B niin kovasti puhuu kerhosta ja laulelee siellä oppimiaan lauluja. Taitaa kaivata kavereita ja kerhoa!

Hyvin taas ollaan mieheni kanssa ehditty puhumaan... Pari päivää sitten selvisi, että miehenikin on tulossa auttamaan mummin synttärivalmisteluissa jo päivällä, koska pitää vapaan silloin! Mieheni sisko nauroikin kerran, että jos joku, joka ei tuntisi meitä kuulisi näitä meidän juttuja saattaisi pitää parisuhdettamme outona :) Selvennykseksi: Eräänä viikkona miehelläni on todella pitkiä päiviä ja viikonloppuna lähti ulos, olin äidilläni lasten kanssa ja sieltä lähdettyämme kävin moikkaamassa häntä ravintolan ulkopuolella, lapset autossa nukkuen :) tai kun olin avoimessa päiväkodissa samaan aikaan mieheni siskon kanssa, jolle mieheni soitti, pyysin häntä sanomaan terveisiä (että ihan kuin ei nähtäisi koskaan) :) Hassua, itseäni huvittaa, kun en ole ajatellut asiaa niin tietenkään.

Ihanaa viikonloppua juuri Sinulle!

The eye of the Tiger

No niin, nyt sitten taas ongelmia.. Johtuukohan arvaamattomasta tiikerin vuodesta?! Meillä se nyt ei ole kovin lupaavasti alkanut. Ei kumma, jos tuleva vuosi aiheuttaa pieniä perhosia vatsassa.. :/

Auto sitten meni ja otti pienen talvipaussin. En tiedä johtuuko pakkasesta, että onko joku väliaikainen häiriö, mutta merkkivaloja palaa kolmisen kappaletta. Vielä eilen illalla kaikki oli ok, mutta aamulla yritin kauppaan lähteä ja kappas, eipäs lähdetäkään. K varmaan ihmetteli, kun ensin puetaan ja käydään vaan autossa istumassa :) Nyt kyllä se oli viimeinen niitti siihen päätökseen (joka varmaan miehelleni on itsestään selvä ollut aina), että seuraavassa talossamme on autotalli! Makso mitä makso. Helpottaisi kyllä huomattavasti, kun nämä autoon liittyvät asiat ovat aina aikas lailla hinnakkaita.

Uskallan epäillä, että pyykinpesukoneemmekin menee tänä vuonna rikki. Sekin on alkanut vanhuuttaan sekoilemaan ja temppuilee toisinaan. Vielä sillä pesee, mutta en tiedä koska senkin päivät on pyöritty.. Sopisi tähän vuoteen. Sitten, jos enemmän alkaa tulla tämmöistä kremppaa, niin se tarkoittaa, että minun pitää mennä töihin. Ei näistä muuten selviä. Ja töihin menohan tarkoittaa päivähoitopaikan hakemista lapsille... Ja niitähän pitää hakea jo nyt!! Eli ei kun päättämään, mitä tehdä syksyllä.. Voi luoja..

Mikä painaa vaakakupissa? Kaikessa on puolensa. Työnteon hyviä puolia: raha, oman asunnon hankinta, talouden nousu. Huonot puolet: en näe lapsia niin usein, onko väsyneempi, kiinnostaako työ kuitenkaan kun lapset alkaa olla isoja ja niiden kanssa voi tehdö enemmän kaikkea ja on kivempaa? Miten ne viikonloput sitten menee? Miten K pärjää hoidossa? Entä jos se hoitopaikka onkin ihan kamala?
Entäs kotona olon hyviä puolia: vapaus, ettei ole riippuvainen työajoista, milloin pitää olla missäkin, vaan saa itse päättää mitä tänään tehdään, lapsien kanssa touhuilu, kasvun ja kehityksen seuraaminen. Huonot puolet: hyvin pienet tulot, aikuiskontaktien vähyys (?)..

Mä olen kyllä viihtynyt kotona. En kaipaa työelämää lainkaan -ainakaan kun ajattelen työpaikkaani. Kaikkein parasta olisi se liikunnan ala. Se kiinnostaa, sen mahdollisuudet. Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu... Nyt kyllä nautin kotona olosta, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää edes seuraavasta syksystä, että mitä tapahtuu.

Onnea on... shoppailu!

Eilen oli fiilikset vähän synkät, kuten saattoi lukea. Jotain piristävää piti keksiä, ja mikäs se naisia enemmän piristääkään kuin shoppailu!!

Iltapäivällä sitten lähdin B:n kanssa shoppailemaan sillä välin kun K ja mieheni menivät rautakauppaan. K oli kuulemma ollut työkaluhyllyllä aivan innoissaan ja äänessä!
"Tö-tö, tö-tö!"
Me B:n kanssa ostettiin sille kasa vaatteita, jotka neiti itse valitsi. Sai jonkun verran toppuutella ettei ihan kaikkea tulisi mukaan :) Taitaa olla ihan luonnonlahja tuo naisten shoppailuhimo. Itselleni en ostanut mitään, K:lle yritin etsiä paitoja, housuja, sukkiksia, mutta ei ollut kivoja tai ei ollut oikeaa kokoa. Yöpuku vetskarillakin oli hakusessa, mutta eipä saatu niitäkään.

Nyt on ihan outo viikko, kun ei ole kerhoa hiihtoloman takia. Tuntuu ihan, että apua, mitä tehdään?! Kyllä se siitä. Olis kyllä kiva lähteä lasten kanssa viikonlopuksi (jotta saadaan isi mukaan) toiselle paikkakunnalle hotelliin tms.. Vähän vaihtelua ja jotain uutta :) Se olis aika loistavaa. Ehkä pitää mennä vähän surffailemaan tonne nettiin.. :)

Kylmät tuulet

Voihan olympialaiset! Ne on siirtänyt lastenohjelmia turhan myöhäiseksi! Me kun herätään kuuden aikaan ja pikku kakkonen alkaa nyt joskus yhdeksän aikaan, niin voi voi... No onhan sitä olemassa onneksi muutakin kuin telkkari, mutta kovasti B odottaa aamun lastenohjelmia..

Ensi viikolle pitää keksiä ohjelmaa, koska kerhoa ei ole hiihtoloman takia. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ensi viikon kohdalla.. Iik! No niinhän aina seuraava viikko yleensä, mutta kun taaksepäin katsoo, niin aina ne on täyttyneet! :)

Mulla on ihan hirvee asuntokuume tai joku muutoskuume. Olisi ihanaa muuttaa, laittaa asunto kodinnäköiseksi, että olisi pieni piha. Nyt tuntuu että muutos olisi jees, iso tai pieni, mutta mieluummin iso.

Toisaalta lomakin tekisi hyvää... Hermot kireellä, kun lapset vaan itkee ja kiukuttelee eikä mikään kelpaa. Tosi rasittavaa oikeesti päivästä toiseen kuunnella sellasta. Syynä omaan hermostuneisuuteen huonosti nukutut yöt. K on siitä asti heräillyt kesken unien kun oli kipeä noin kaksi viikkoa sitten (vai onko siitä jo kolme vai neljä viikkoa?) Nyt sillä on vatsan kanssa ongelmia ja siksikin heräilee tooosi aikasin aamulla.

K on muutenkin ollut haastavampi kuin B. Ehkä se vaan tuntuu tai sitten johtuu siitä kun on kaksi lasta. Toiselle on eri tavalla aikaa tai aikaa yleensä päivässä ja tekeminen tuplaantuu. Koska silloin kun B oli pieni, oli minulla ihan erilainen fiilis, erilainen olotila henkisesti. Pinna kesti pitkään, jota itsekin ihmettelin ja olin että vau, silloin oli iloisempi fiilis, ei ollenkaan samanlainen kuin nyt. Nyt on koko ajan sellainen pieni ärsytysfiilis, väsyttää ja välillä tuntuu siltä, että haluaisi luovuttaa, kävellä vain ovesta ulos kun tulee sellainen huutohärdelli.. Sellainen "en jaksa/ ei kiinnosta"-fiilis. On muutenkin muisti huonontunut, se on kamalaa! En muista minne olen mitäkin laittanut (avaimet, puhelin, hanskat, mitä tahansa), en muista mitä toiset ovat kertoneet vaikka olisin kuunnellut ja ollut kiinnostunut (ja tosethan sitten pitävät minua tyhmänä tai että en välitä).. Ja kun puhun, sanat ovat välillä niin hukassa.. Ilman kalenteria olisin niin hukassa, en muistaisi mitään ilman sitä, olipa kyse tulevasta tai menneestä.

Tämä kaikki, se on niin väärin lapsiani kohtaan ja tietty miestäni kohtaan. Kaikkia kohtaan. Ja valitettavasti en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät miltä tuntuu.

Ja tämä talvi alkaa ottaa jo päähän. Liian kylmä, liikaa lunta. Tekeminen vähissä, kun ei ulos pääse. Odotan niin kesää! Keväästä on onneksi jo merkkejä, kun päivät on valoisampia pidempään.

Arjen arvostus

Jes, arki koitti vihdoin :)

Tänään oli B:llä kerho ja sinne rämmittiin kamalassa sohjossa, mutta ehdittiinpäs ajoissa. Eilen illalla kävin salilla ja jälleen aivan mahtava fiilis!!! Sinne niin pian uudelleen kuin mahdollista. Nyt siis taudit taltutettu -ainakin hetkeksi- ja nautin tästä arjesta taas. Emme ole enää "kotimme vankeina". On se kyllä, että ei sitä arkeakaan saisi pitää itsestään selvänä, nyt kipeänä kautena sitä odotti jo, milloin arki taas alkaa. Oli kyllä tosi rasittavaa olla vain kotona tietäen, että pois ei ole asiaa... Pidän meidän arjesta, se on sitten hyvä niin.

Tämä alkuvuosi on yhtä juhlan aikaa, paljon synttäreitä, yhdet ristiäiset... :) Sain ensimmäisen sylikummilapsen <3 Kummilapsia yhteensä jo kolme! Se on vain hyvä juttu.

Tein eilen maailman parasta juustokakkua mieheni synttäriksi. Nautin sitä hitaasti vielä tänään! Nyt ollaan kipeinä ollessa vähän turhan usein herkuteltu, joten pitäisi taas rajoittaa.. No, lisää herkkuja tiedossa perjantaina ja sunnuntaina, kun ystävänpäivä ja laskiainen osuvat samalle päivälle! En kyllä aio leipoa laskiaispullia, koska muuten niitä tulisi syötyä aivan liikaa.

K kehittyy niin vaudilla! Se osaa jo niin hyvin ilmaista itseään ilman sanoja, että ei voi olla ymmärtämättä! Odottelen kuitenkin niitä sanoja... Mutta kai noi pojat sitten tulee vähän perässä... :) Ei se haittaa, hyvinhän homma toimii näinkin.

No niin, nyt nauttimaan juustokakkua...!

Huono onni jatkuu

Nyt ollaan taas kipeinä! :/

Jälleen ensin K tuli kipeäksi (viime viikolla), sitten B (eilen, vai oliko se toissapäivänä?) ja nyt minä (tänään). B on vielä vähän kipeä; lämpöä ja nuha, K:lla nuha ja mulla kanssa nuha ja aamulla oli lämpöä. Että tämmöstä jännitysmomenttia sitten tähän väliin, sillä ylihuomenna pitäisi olla t.e.r.v.e... Ei taida ihan kokonaan onnistua! Kummien ominaisuudessa olisi pakko olla paikalla. Sanoinkin tänään vauvan äidille, että jos ollaan kipeitä, niin tulemme vain kasteen ajaksi ja sitten lähdemme ettemme ole yhtään kauempaa tartuttamassa muita.. Oi voi.. Oltiinhan me viikko terveitä...

On kyllä seinät kaatulleet päälle useampaan otteeseen.. Välillä olen sitten livistänyt salille, kun mieheni on tullut kotiin. Se on tehnyt hyvää! ..Ainakin hetkeksi. En ole ainoa, jonka päälle seinät kaatuvat. Lapsetkin ovat toistensa kimpussa ja turhautuvat vain kotona oloon. Olisi kiva päästä ihmisten ilmoille ja tekemään kaikkea... Yksi kerrallaan kipeäksi tulo on hidasta ja siksi joudummekin linnoittautumaan kotiin liian pitkiksi ajoiksi.

Viime viikonloppuna minun ja mieheni piti päästä ulos juhlimaan mieheni synttäreitä. Kamala vaiva kaikessa ja sitten kaikki menikin pieleen, koska K tuli kipeäksi.. Olisi ollut niin tarpeen pieni nollaus!

Nyt sitten piti perua viikonlopun ihana liikuntasetti tämän nuhan takia. En viitsi jättää varauksia sisään, jos ei sitten pääsekään ja peruminen ei enää onnistuisikaan.. Parempi näin, eiköhän tunneille mahdu, jos kunto sinne lähdön sallisi :)

"Must on tullu urheiluhullu"

No niin, pyörät pyörivät edelleen ja uudet on laitettu pyörimään -nimittäin salilla!

Liityin jäseneksi jo ennestään tutulle salille ja voi että, NAUTIN! Tänään menen crossingiin :) Ensi viikonloppuna olisi tiedossa spinning+syvä venyttely ja crossing. Eilen olin salilla ja yllätyin etten ollut niin rapakunnossa kuin esimerkiksi silloin viisi vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran liityin ko. salille jäseneksi. Taitaa olla jotain hyötyä lasten nostelusta, kantamisesta ja rattaiden työntelystä (molemmat lapset kyydissä+rattaiden painon kanssa painaa noin 30kg), niin ja eihän nuo kauppakassitkaan ihan kevyimmästä päästä ole. Mietin pitkään tätä saliasiaa, mutta nyt kun olen sen päätöksen tehnyt, niin en voi muuta kuin olla erittäin tyytyväinen! <3

Tänään ajattelin lähteä vähän urheilukauppoihin K:n päikkäreidin aikana katselemaan vähän uusia urheiluvaatteita... Löytyy vain tanssiin sopivia hameita ja niillä nyt ei ihan salille mennä ;) Tanssiharrastustani en lopeta! Salille meno ei sitä tarkoita, joten hameet pääsevät oikeuksiinsa ihan omassa lajissaan.

Ensi viikonlopuksi pitäisi tsekata juhlavaatteita, tulevan kummipojan ristiäisiin <3 Lapsille ja itselle siis. Luulen, ettei se tuota kovin suurta ongelmaa, olen nimittäin yleensä aika nopea näissä jutuissa.

Meidän K on kipeä. Onkohan tämä nyt sanktiota siitä, että lopetimme vakuutuksen? Nuhassa nyt toinen enää, kuumetta oli ja kurkunpään tulehdus, joka siis muuttuu nuhaksi. Viime yönä nukkui jo koko yön.

Nyt valmistautumaan ja herättelemään hania sängyn pohjalta K:n seuraksi :)

Uuden vuoden uudet kujeet

Niin paljon taas tapahtunut eikä kirjoittaa ole ehtinyt tai inspistä siihen löytynyt...

Joulu meni ja hyvin menikin :) samoin uusi vuosi! B oli innoissaan raketeista eikä millään olisi halunnut lähteä sisälle, mikä on ihan uutta, koska viime vuonna raketit piti katsoa vain sisältä, koska neiti oli hieman peloissaan kovista äänistä. Joulupukkikaan ei aiheuttanut niin suurta pelokkuutta kuin edellisvuonna. K näki myös pukin eikä tällä kertaa nukkunut parhaan hetken ohi. Ensimmäisestä paketista löytyi K:lle pikkuautoja ja K:n kiinnostus pysyi niissä eikä ollut yhtään mukana muiden lahjojen avaamisessa :) Oli niin suloinen, kun pärisytteli uusien autojen kanssa!

Uutena vuotena en tehnyt erityisesti mitään lupausta, koska sellaiset ei yleensä pidä.. Joten jo joulun aikoihin päätin, että ensi vuonna ja siitäkin hetkestä eteenpäin aion olla aktiivisempi, tehdä ja sanoa juuri niinkuin haluan. Meinaan nyt ihan hyvässä mielessä :) Pistän asioihin vauhtia ja hoidan ne heti, en huomenna ellei ole ihan pakko. Niinpä sitten hoidin mieltäni vaivanneen asian ystävyyssuhteeseen liittyen ja nyt se ystävyys on paljon vahvemmalla pohjalla! <3 Ystävät ovat tärkeitä ja hyvistä pidetään kiinni. Toinen juttu, jonka päätin toteuttaa on jo unohduksissa pitkään ollut haave. Ilmoittauduin liikunnanalan peruskurssille! Aion tulevaisuudessa ohjata jumpia/ spinningiä/ crossingia/ olla kuntosalilla ohjaajana! Liikunta, terveys, hyvinvointi, kauneus... Ne on ne minun suuren kiinnostuksen kohteet, jonka parissa olisi aivan mahtavaa työskennellä!!

Olen myös miettinyt ideoita äitini ja B:n synttäreille...! Voi että, varsinkin noihin lastensynttäreihin voisi upottaa rahaa ihan loputtomasti... Jos vaan osaisi valita, että mitä ja miten paljon.. Alkuvuodesta on muutenkin paljon synttäreitä! Kivaaaaa!!! Sitten on myös tulevan kummipoikani ristiäiset ja siihen olemme suunnitelleet ja miettineet lahjaa, joka ei ole tavanomainen kummilahja, mutta todella hieno! :) En paljasta enempää... Vielä.

Tässä on jotenkin niin paljon kaikkea, mitä pitää muistaa ja tehdä ja muistaa tehdä.. Minusta on tullut paljon höpsömpi, en muista kaikkea, muistan vain että jotain piti tehdä.. Alkaa kontrolli pettää, iik! Eräskin kerta sovin aamupäivällä isäni kanssa, että hän tulee meille kylään samana iltapäivänä, kun K on herännyt. Sovittiin aikakin. K heräsikin aikasemmin ja siinä sitten hoidettiin välipalat ja muut. Sitten päätin lähteä kauppaan, koska jääkaappi oli suht tyhjä.. Puin lapset, pakkasin autoon ja olin lähdössä peruuttamaan, kun näin isäni autossaan.... Kröhöm.. Kyllä nauratti! En muistanut ollenkaan, että olimme sopineet alle kuusi tuntia sitten, että hän tulee kylään. Onneksi en ehtinyt lähteä autolla minnekään! :)

Viime viikolla piti olla kaikkea kivaa - minun tanssi alkoi, B:n kerho alkoi, B:n tanssi alkoi ja piti nähdä ystäviä... Kaikki sitten piti perua, koska meille tuli vatsatauti! Yök.. Onneksi se on vain päivän tauti ja seuraavana päivänä sitten menin tanssiin ja olo oli muutenkin jo normaali. Oli kyllä loppuviikosta hermot pikkasen tiukilla, kun itse oli alkuviikosta ollut kipeä ja muut tulivat siinä sitten perästä.. no eihän sitä voinut itse lähteä kenellekään ettei vaan tartuta muita. Onneksi tämä viikko korvasi sitten edellisen viikon! :)

Tanssin alkaminen on taas tuonut hyvää energiaa (eli pitäisikö sanoa chi:tä!)! Miehenikin on tyytyväinen, koska olen kuulemma paljon mukavampi, kun käyn tanssissa...! :) No onko ihme, jos muuten on aina vaan kotona ja lasten kanssa ja pyörittää arkea eikä juurikaan näe aikuisia tai kavereita (vrt. elämä ennen lapsia). Pitää sitä olla jotain omaa juttua, joka pitää järjen päässä ;)