Miten se puhuminen onkin joskus niin hankalaa? Tai miksei kerrota kaikkea, vaan ihan vaan pintapuolisia asioita jopa ystäville?
Sitähän ei voi tietää ellei sano. Harva meistä on ajatustenlukija.. Ihmettelen vain, että miksi? Mitä sitä pelkää tai varoo, onko niin epävarma vai eikö vaan kiinnosta puhua sille toiselle? Miksi hän on sitten ystäväsi? Mistä kaikki johtuukaan? Onkohan pinnan alla sittenkin jotain muuta, joka toisen pitäisi tietää, jotta ystävyyskin olisi oikealla tasollaan.
Ketä kiinnostaa? Miksei kiinnostaisi. Mikä nykyään ketään kiinnostaa? Muu kuin oma itse, tai ainakin siltä välillä tuntuu. Onko oman elämän tavoitteet saavutettavissa, onko toiveet toteutuvissa? Onko tyytyväinen elämäänsä, kotiinsa, perheeseensä, kotiinsa, puolisoonsa, lapsiinsa, työhönsä.. Mikä sitten mättää? Onko itsetunto kohdallaan? Entä rohkeus?
Ihmiset ovat erilaisia, se on rikkaus. Mielipiteet, arvot, opit, tavat ja niiden jakaminen ja niistä toisen kanssa puhuminen ovat todella hyvä asia, josta jokainen voi oppia tai saada uutta näkemystä ja ajatusta. Ystävän kanssa ei tarvitse hävetä, pelätä, tuntea alemmuutta tai mitään muutakaan. Ystävä ei arvostele, ei pilkkaa vaan tukee, kuuntelee, ymmärtää, auttaa, vastaa... Ystävä on. Ja niistä on pidettävä kiinni! Muutenhan he eivät ole ystäviä. Niitä ei ole liikaa, mutta vain ne parhaat pysyvät aina lähellä.
Minulla on aivan mahtavia ystäviä. Haleja heille <3
lauantai 27. helmikuuta 2010
perjantai 26. helmikuuta 2010
Things happen for a reason
No niin on nopeat käänteet taas meidän elämässä! Yritämme pysyä perässä...
Auto kunnossa, oli siis vaan kovista pakkasista johtuvaa onkelmaa. No, jos joku paikka on ok, niin toinen ei. Tänään aamulla aamupalan jälkeen napsautin lastenhuoneeseen valot päälle -POKS- ja pimeää. Ei valoja keittiöön, eteiseen eikä lastenhuoneeseen.. Sulake meni, mutta onneksi sähkömies-mieheni oli kotona ja pelasti perheensä pimeältä! :) Mä en edes tiennyt ennen tätä aamua, että miltä sulake näyttää... Tosin en vieläkään ole ihan varma :) Mutta pääasia, että auto on kunnossa! Ehdin jo säikähtää ja huoltolaskun taksat pyörivät päässä...! Mikäköhän tarkoitus tälläkin, että koko ajan on jotain negatiivista? Miksei positiivista?!
Eilen päivällä K:n nukkuessa B kysyi, että "äiti, leikataanko mun hiukset lyhyeksi?" "Okei, leikataan vaan!" sanoin ja eikun hommiin! Kesken leikkauksen neiti päättikin, että haluaakin pitkät! Voe voe, nyt ei auta kuin leikata loppuun ja alkaa sitten kasvattaa :) Tuolle söpöliinille sopii kyllä hiukset kuin hiukset <3
Eilen myös mummi tuli kylään, ja minä hilpasin crossingiin ja chiball-tunnille! :) Reilua, mutta pitihän se tilaisuus käyttää hyväksi. Oli tämän viikon ensimmäiset treenit, joten pitää nyt loppu viikko skarpata. Tanssiinkaan en päässyt kun auto vikaili. No mutta, olin sellaisella kovemmalla crossing-tunnilla ja tuntuu vieläkin jaloissa! Jalat ihan poikki. Selkäkin vähän, mietin mistä tullut -crossingista vai chiball-tunnilta (tuskin kai sentään).. Vai tuliko se aamupäivällä, kun tulin lasten kanssa kaupasta ja kannoin K:n, kolme ruokakassia ja vaippapaketin autolta sisään.. Se oli raskasta ja otti selän päälle.. Pitää vähän pyöristellä selkää ja liikutella sitä varovasti.
Olen ihan hulluna hiusten hoitosuihkeeseen! Sitä saa ihan tavallisesta kaupasta, ostin juuri uuden purkin Cittarista, maksaa alle 3 euroa. L'Oréalin tuote, pinkki pullo. Samanlainen kuin BC:n, jota kampaamot myy hintaan 10€ ellei enemmän. Että silleen :)
Ensi viikolla alkaa taas kerho! B niin kovasti puhuu kerhosta ja laulelee siellä oppimiaan lauluja. Taitaa kaivata kavereita ja kerhoa!
Hyvin taas ollaan mieheni kanssa ehditty puhumaan... Pari päivää sitten selvisi, että miehenikin on tulossa auttamaan mummin synttärivalmisteluissa jo päivällä, koska pitää vapaan silloin! Mieheni sisko nauroikin kerran, että jos joku, joka ei tuntisi meitä kuulisi näitä meidän juttuja saattaisi pitää parisuhdettamme outona :) Selvennykseksi: Eräänä viikkona miehelläni on todella pitkiä päiviä ja viikonloppuna lähti ulos, olin äidilläni lasten kanssa ja sieltä lähdettyämme kävin moikkaamassa häntä ravintolan ulkopuolella, lapset autossa nukkuen :) tai kun olin avoimessa päiväkodissa samaan aikaan mieheni siskon kanssa, jolle mieheni soitti, pyysin häntä sanomaan terveisiä (että ihan kuin ei nähtäisi koskaan) :) Hassua, itseäni huvittaa, kun en ole ajatellut asiaa niin tietenkään.
Ihanaa viikonloppua juuri Sinulle!
Auto kunnossa, oli siis vaan kovista pakkasista johtuvaa onkelmaa. No, jos joku paikka on ok, niin toinen ei. Tänään aamulla aamupalan jälkeen napsautin lastenhuoneeseen valot päälle -POKS- ja pimeää. Ei valoja keittiöön, eteiseen eikä lastenhuoneeseen.. Sulake meni, mutta onneksi sähkömies-mieheni oli kotona ja pelasti perheensä pimeältä! :) Mä en edes tiennyt ennen tätä aamua, että miltä sulake näyttää... Tosin en vieläkään ole ihan varma :) Mutta pääasia, että auto on kunnossa! Ehdin jo säikähtää ja huoltolaskun taksat pyörivät päässä...! Mikäköhän tarkoitus tälläkin, että koko ajan on jotain negatiivista? Miksei positiivista?!
Eilen päivällä K:n nukkuessa B kysyi, että "äiti, leikataanko mun hiukset lyhyeksi?" "Okei, leikataan vaan!" sanoin ja eikun hommiin! Kesken leikkauksen neiti päättikin, että haluaakin pitkät! Voe voe, nyt ei auta kuin leikata loppuun ja alkaa sitten kasvattaa :) Tuolle söpöliinille sopii kyllä hiukset kuin hiukset <3
Eilen myös mummi tuli kylään, ja minä hilpasin crossingiin ja chiball-tunnille! :) Reilua, mutta pitihän se tilaisuus käyttää hyväksi. Oli tämän viikon ensimmäiset treenit, joten pitää nyt loppu viikko skarpata. Tanssiinkaan en päässyt kun auto vikaili. No mutta, olin sellaisella kovemmalla crossing-tunnilla ja tuntuu vieläkin jaloissa! Jalat ihan poikki. Selkäkin vähän, mietin mistä tullut -crossingista vai chiball-tunnilta (tuskin kai sentään).. Vai tuliko se aamupäivällä, kun tulin lasten kanssa kaupasta ja kannoin K:n, kolme ruokakassia ja vaippapaketin autolta sisään.. Se oli raskasta ja otti selän päälle.. Pitää vähän pyöristellä selkää ja liikutella sitä varovasti.
Olen ihan hulluna hiusten hoitosuihkeeseen! Sitä saa ihan tavallisesta kaupasta, ostin juuri uuden purkin Cittarista, maksaa alle 3 euroa. L'Oréalin tuote, pinkki pullo. Samanlainen kuin BC:n, jota kampaamot myy hintaan 10€ ellei enemmän. Että silleen :)
Ensi viikolla alkaa taas kerho! B niin kovasti puhuu kerhosta ja laulelee siellä oppimiaan lauluja. Taitaa kaivata kavereita ja kerhoa!
Hyvin taas ollaan mieheni kanssa ehditty puhumaan... Pari päivää sitten selvisi, että miehenikin on tulossa auttamaan mummin synttärivalmisteluissa jo päivällä, koska pitää vapaan silloin! Mieheni sisko nauroikin kerran, että jos joku, joka ei tuntisi meitä kuulisi näitä meidän juttuja saattaisi pitää parisuhdettamme outona :) Selvennykseksi: Eräänä viikkona miehelläni on todella pitkiä päiviä ja viikonloppuna lähti ulos, olin äidilläni lasten kanssa ja sieltä lähdettyämme kävin moikkaamassa häntä ravintolan ulkopuolella, lapset autossa nukkuen :) tai kun olin avoimessa päiväkodissa samaan aikaan mieheni siskon kanssa, jolle mieheni soitti, pyysin häntä sanomaan terveisiä (että ihan kuin ei nähtäisi koskaan) :) Hassua, itseäni huvittaa, kun en ole ajatellut asiaa niin tietenkään.
Ihanaa viikonloppua juuri Sinulle!
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
The eye of the Tiger
No niin, nyt sitten taas ongelmia.. Johtuukohan arvaamattomasta tiikerin vuodesta?! Meillä se nyt ei ole kovin lupaavasti alkanut. Ei kumma, jos tuleva vuosi aiheuttaa pieniä perhosia vatsassa.. :/
Auto sitten meni ja otti pienen talvipaussin. En tiedä johtuuko pakkasesta, että onko joku väliaikainen häiriö, mutta merkkivaloja palaa kolmisen kappaletta. Vielä eilen illalla kaikki oli ok, mutta aamulla yritin kauppaan lähteä ja kappas, eipäs lähdetäkään. K varmaan ihmetteli, kun ensin puetaan ja käydään vaan autossa istumassa :) Nyt kyllä se oli viimeinen niitti siihen päätökseen (joka varmaan miehelleni on itsestään selvä ollut aina), että seuraavassa talossamme on autotalli! Makso mitä makso. Helpottaisi kyllä huomattavasti, kun nämä autoon liittyvät asiat ovat aina aikas lailla hinnakkaita.
Uskallan epäillä, että pyykinpesukoneemmekin menee tänä vuonna rikki. Sekin on alkanut vanhuuttaan sekoilemaan ja temppuilee toisinaan. Vielä sillä pesee, mutta en tiedä koska senkin päivät on pyöritty.. Sopisi tähän vuoteen. Sitten, jos enemmän alkaa tulla tämmöistä kremppaa, niin se tarkoittaa, että minun pitää mennä töihin. Ei näistä muuten selviä. Ja töihin menohan tarkoittaa päivähoitopaikan hakemista lapsille... Ja niitähän pitää hakea jo nyt!! Eli ei kun päättämään, mitä tehdä syksyllä.. Voi luoja..
Mikä painaa vaakakupissa? Kaikessa on puolensa. Työnteon hyviä puolia: raha, oman asunnon hankinta, talouden nousu. Huonot puolet: en näe lapsia niin usein, onko väsyneempi, kiinnostaako työ kuitenkaan kun lapset alkaa olla isoja ja niiden kanssa voi tehdö enemmän kaikkea ja on kivempaa? Miten ne viikonloput sitten menee? Miten K pärjää hoidossa? Entä jos se hoitopaikka onkin ihan kamala?
Entäs kotona olon hyviä puolia: vapaus, ettei ole riippuvainen työajoista, milloin pitää olla missäkin, vaan saa itse päättää mitä tänään tehdään, lapsien kanssa touhuilu, kasvun ja kehityksen seuraaminen. Huonot puolet: hyvin pienet tulot, aikuiskontaktien vähyys (?)..
Mä olen kyllä viihtynyt kotona. En kaipaa työelämää lainkaan -ainakaan kun ajattelen työpaikkaani. Kaikkein parasta olisi se liikunnan ala. Se kiinnostaa, sen mahdollisuudet. Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu... Nyt kyllä nautin kotona olosta, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää edes seuraavasta syksystä, että mitä tapahtuu.
Auto sitten meni ja otti pienen talvipaussin. En tiedä johtuuko pakkasesta, että onko joku väliaikainen häiriö, mutta merkkivaloja palaa kolmisen kappaletta. Vielä eilen illalla kaikki oli ok, mutta aamulla yritin kauppaan lähteä ja kappas, eipäs lähdetäkään. K varmaan ihmetteli, kun ensin puetaan ja käydään vaan autossa istumassa :) Nyt kyllä se oli viimeinen niitti siihen päätökseen (joka varmaan miehelleni on itsestään selvä ollut aina), että seuraavassa talossamme on autotalli! Makso mitä makso. Helpottaisi kyllä huomattavasti, kun nämä autoon liittyvät asiat ovat aina aikas lailla hinnakkaita.
Uskallan epäillä, että pyykinpesukoneemmekin menee tänä vuonna rikki. Sekin on alkanut vanhuuttaan sekoilemaan ja temppuilee toisinaan. Vielä sillä pesee, mutta en tiedä koska senkin päivät on pyöritty.. Sopisi tähän vuoteen. Sitten, jos enemmän alkaa tulla tämmöistä kremppaa, niin se tarkoittaa, että minun pitää mennä töihin. Ei näistä muuten selviä. Ja töihin menohan tarkoittaa päivähoitopaikan hakemista lapsille... Ja niitähän pitää hakea jo nyt!! Eli ei kun päättämään, mitä tehdä syksyllä.. Voi luoja..
Mikä painaa vaakakupissa? Kaikessa on puolensa. Työnteon hyviä puolia: raha, oman asunnon hankinta, talouden nousu. Huonot puolet: en näe lapsia niin usein, onko väsyneempi, kiinnostaako työ kuitenkaan kun lapset alkaa olla isoja ja niiden kanssa voi tehdö enemmän kaikkea ja on kivempaa? Miten ne viikonloput sitten menee? Miten K pärjää hoidossa? Entä jos se hoitopaikka onkin ihan kamala?
Entäs kotona olon hyviä puolia: vapaus, ettei ole riippuvainen työajoista, milloin pitää olla missäkin, vaan saa itse päättää mitä tänään tehdään, lapsien kanssa touhuilu, kasvun ja kehityksen seuraaminen. Huonot puolet: hyvin pienet tulot, aikuiskontaktien vähyys (?)..
Mä olen kyllä viihtynyt kotona. En kaipaa työelämää lainkaan -ainakaan kun ajattelen työpaikkaani. Kaikkein parasta olisi se liikunnan ala. Se kiinnostaa, sen mahdollisuudet. Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu... Nyt kyllä nautin kotona olosta, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää edes seuraavasta syksystä, että mitä tapahtuu.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Onnea on... shoppailu!
Eilen oli fiilikset vähän synkät, kuten saattoi lukea. Jotain piristävää piti keksiä, ja mikäs se naisia enemmän piristääkään kuin shoppailu!!
Iltapäivällä sitten lähdin B:n kanssa shoppailemaan sillä välin kun K ja mieheni menivät rautakauppaan. K oli kuulemma ollut työkaluhyllyllä aivan innoissaan ja äänessä!
"Tö-tö, tö-tö!"
Me B:n kanssa ostettiin sille kasa vaatteita, jotka neiti itse valitsi. Sai jonkun verran toppuutella ettei ihan kaikkea tulisi mukaan :) Taitaa olla ihan luonnonlahja tuo naisten shoppailuhimo. Itselleni en ostanut mitään, K:lle yritin etsiä paitoja, housuja, sukkiksia, mutta ei ollut kivoja tai ei ollut oikeaa kokoa. Yöpuku vetskarillakin oli hakusessa, mutta eipä saatu niitäkään.
Nyt on ihan outo viikko, kun ei ole kerhoa hiihtoloman takia. Tuntuu ihan, että apua, mitä tehdään?! Kyllä se siitä. Olis kyllä kiva lähteä lasten kanssa viikonlopuksi (jotta saadaan isi mukaan) toiselle paikkakunnalle hotelliin tms.. Vähän vaihtelua ja jotain uutta :) Se olis aika loistavaa. Ehkä pitää mennä vähän surffailemaan tonne nettiin.. :)
Iltapäivällä sitten lähdin B:n kanssa shoppailemaan sillä välin kun K ja mieheni menivät rautakauppaan. K oli kuulemma ollut työkaluhyllyllä aivan innoissaan ja äänessä!
"Tö-tö, tö-tö!"
Me B:n kanssa ostettiin sille kasa vaatteita, jotka neiti itse valitsi. Sai jonkun verran toppuutella ettei ihan kaikkea tulisi mukaan :) Taitaa olla ihan luonnonlahja tuo naisten shoppailuhimo. Itselleni en ostanut mitään, K:lle yritin etsiä paitoja, housuja, sukkiksia, mutta ei ollut kivoja tai ei ollut oikeaa kokoa. Yöpuku vetskarillakin oli hakusessa, mutta eipä saatu niitäkään.
Nyt on ihan outo viikko, kun ei ole kerhoa hiihtoloman takia. Tuntuu ihan, että apua, mitä tehdään?! Kyllä se siitä. Olis kyllä kiva lähteä lasten kanssa viikonlopuksi (jotta saadaan isi mukaan) toiselle paikkakunnalle hotelliin tms.. Vähän vaihtelua ja jotain uutta :) Se olis aika loistavaa. Ehkä pitää mennä vähän surffailemaan tonne nettiin.. :)
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Kylmät tuulet
Voihan olympialaiset! Ne on siirtänyt lastenohjelmia turhan myöhäiseksi! Me kun herätään kuuden aikaan ja pikku kakkonen alkaa nyt joskus yhdeksän aikaan, niin voi voi... No onhan sitä olemassa onneksi muutakin kuin telkkari, mutta kovasti B odottaa aamun lastenohjelmia..
Ensi viikolle pitää keksiä ohjelmaa, koska kerhoa ei ole hiihtoloman takia. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ensi viikon kohdalla.. Iik! No niinhän aina seuraava viikko yleensä, mutta kun taaksepäin katsoo, niin aina ne on täyttyneet! :)
Mulla on ihan hirvee asuntokuume tai joku muutoskuume. Olisi ihanaa muuttaa, laittaa asunto kodinnäköiseksi, että olisi pieni piha. Nyt tuntuu että muutos olisi jees, iso tai pieni, mutta mieluummin iso.
Toisaalta lomakin tekisi hyvää... Hermot kireellä, kun lapset vaan itkee ja kiukuttelee eikä mikään kelpaa. Tosi rasittavaa oikeesti päivästä toiseen kuunnella sellasta. Syynä omaan hermostuneisuuteen huonosti nukutut yöt. K on siitä asti heräillyt kesken unien kun oli kipeä noin kaksi viikkoa sitten (vai onko siitä jo kolme vai neljä viikkoa?) Nyt sillä on vatsan kanssa ongelmia ja siksikin heräilee tooosi aikasin aamulla.
K on muutenkin ollut haastavampi kuin B. Ehkä se vaan tuntuu tai sitten johtuu siitä kun on kaksi lasta. Toiselle on eri tavalla aikaa tai aikaa yleensä päivässä ja tekeminen tuplaantuu. Koska silloin kun B oli pieni, oli minulla ihan erilainen fiilis, erilainen olotila henkisesti. Pinna kesti pitkään, jota itsekin ihmettelin ja olin että vau, silloin oli iloisempi fiilis, ei ollenkaan samanlainen kuin nyt. Nyt on koko ajan sellainen pieni ärsytysfiilis, väsyttää ja välillä tuntuu siltä, että haluaisi luovuttaa, kävellä vain ovesta ulos kun tulee sellainen huutohärdelli.. Sellainen "en jaksa/ ei kiinnosta"-fiilis. On muutenkin muisti huonontunut, se on kamalaa! En muista minne olen mitäkin laittanut (avaimet, puhelin, hanskat, mitä tahansa), en muista mitä toiset ovat kertoneet vaikka olisin kuunnellut ja ollut kiinnostunut (ja tosethan sitten pitävät minua tyhmänä tai että en välitä).. Ja kun puhun, sanat ovat välillä niin hukassa.. Ilman kalenteria olisin niin hukassa, en muistaisi mitään ilman sitä, olipa kyse tulevasta tai menneestä.
Tämä kaikki, se on niin väärin lapsiani kohtaan ja tietty miestäni kohtaan. Kaikkia kohtaan. Ja valitettavasti en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät miltä tuntuu.
Ja tämä talvi alkaa ottaa jo päähän. Liian kylmä, liikaa lunta. Tekeminen vähissä, kun ei ulos pääse. Odotan niin kesää! Keväästä on onneksi jo merkkejä, kun päivät on valoisampia pidempään.
Ensi viikolle pitää keksiä ohjelmaa, koska kerhoa ei ole hiihtoloman takia. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ensi viikon kohdalla.. Iik! No niinhän aina seuraava viikko yleensä, mutta kun taaksepäin katsoo, niin aina ne on täyttyneet! :)
Mulla on ihan hirvee asuntokuume tai joku muutoskuume. Olisi ihanaa muuttaa, laittaa asunto kodinnäköiseksi, että olisi pieni piha. Nyt tuntuu että muutos olisi jees, iso tai pieni, mutta mieluummin iso.
Toisaalta lomakin tekisi hyvää... Hermot kireellä, kun lapset vaan itkee ja kiukuttelee eikä mikään kelpaa. Tosi rasittavaa oikeesti päivästä toiseen kuunnella sellasta. Syynä omaan hermostuneisuuteen huonosti nukutut yöt. K on siitä asti heräillyt kesken unien kun oli kipeä noin kaksi viikkoa sitten (vai onko siitä jo kolme vai neljä viikkoa?) Nyt sillä on vatsan kanssa ongelmia ja siksikin heräilee tooosi aikasin aamulla.
K on muutenkin ollut haastavampi kuin B. Ehkä se vaan tuntuu tai sitten johtuu siitä kun on kaksi lasta. Toiselle on eri tavalla aikaa tai aikaa yleensä päivässä ja tekeminen tuplaantuu. Koska silloin kun B oli pieni, oli minulla ihan erilainen fiilis, erilainen olotila henkisesti. Pinna kesti pitkään, jota itsekin ihmettelin ja olin että vau, silloin oli iloisempi fiilis, ei ollenkaan samanlainen kuin nyt. Nyt on koko ajan sellainen pieni ärsytysfiilis, väsyttää ja välillä tuntuu siltä, että haluaisi luovuttaa, kävellä vain ovesta ulos kun tulee sellainen huutohärdelli.. Sellainen "en jaksa/ ei kiinnosta"-fiilis. On muutenkin muisti huonontunut, se on kamalaa! En muista minne olen mitäkin laittanut (avaimet, puhelin, hanskat, mitä tahansa), en muista mitä toiset ovat kertoneet vaikka olisin kuunnellut ja ollut kiinnostunut (ja tosethan sitten pitävät minua tyhmänä tai että en välitä).. Ja kun puhun, sanat ovat välillä niin hukassa.. Ilman kalenteria olisin niin hukassa, en muistaisi mitään ilman sitä, olipa kyse tulevasta tai menneestä.
Tämä kaikki, se on niin väärin lapsiani kohtaan ja tietty miestäni kohtaan. Kaikkia kohtaan. Ja valitettavasti en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät miltä tuntuu.
Ja tämä talvi alkaa ottaa jo päähän. Liian kylmä, liikaa lunta. Tekeminen vähissä, kun ei ulos pääse. Odotan niin kesää! Keväästä on onneksi jo merkkejä, kun päivät on valoisampia pidempään.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Arjen arvostus
Jes, arki koitti vihdoin :)
Tänään oli B:llä kerho ja sinne rämmittiin kamalassa sohjossa, mutta ehdittiinpäs ajoissa. Eilen illalla kävin salilla ja jälleen aivan mahtava fiilis!!! Sinne niin pian uudelleen kuin mahdollista. Nyt siis taudit taltutettu -ainakin hetkeksi- ja nautin tästä arjesta taas. Emme ole enää "kotimme vankeina". On se kyllä, että ei sitä arkeakaan saisi pitää itsestään selvänä, nyt kipeänä kautena sitä odotti jo, milloin arki taas alkaa. Oli kyllä tosi rasittavaa olla vain kotona tietäen, että pois ei ole asiaa... Pidän meidän arjesta, se on sitten hyvä niin.
Tämä alkuvuosi on yhtä juhlan aikaa, paljon synttäreitä, yhdet ristiäiset... :) Sain ensimmäisen sylikummilapsen <3 Kummilapsia yhteensä jo kolme! Se on vain hyvä juttu.
Tein eilen maailman parasta juustokakkua mieheni synttäriksi. Nautin sitä hitaasti vielä tänään! Nyt ollaan kipeinä ollessa vähän turhan usein herkuteltu, joten pitäisi taas rajoittaa.. No, lisää herkkuja tiedossa perjantaina ja sunnuntaina, kun ystävänpäivä ja laskiainen osuvat samalle päivälle! En kyllä aio leipoa laskiaispullia, koska muuten niitä tulisi syötyä aivan liikaa.
K kehittyy niin vaudilla! Se osaa jo niin hyvin ilmaista itseään ilman sanoja, että ei voi olla ymmärtämättä! Odottelen kuitenkin niitä sanoja... Mutta kai noi pojat sitten tulee vähän perässä... :) Ei se haittaa, hyvinhän homma toimii näinkin.
No niin, nyt nauttimaan juustokakkua...!
Tänään oli B:llä kerho ja sinne rämmittiin kamalassa sohjossa, mutta ehdittiinpäs ajoissa. Eilen illalla kävin salilla ja jälleen aivan mahtava fiilis!!! Sinne niin pian uudelleen kuin mahdollista. Nyt siis taudit taltutettu -ainakin hetkeksi- ja nautin tästä arjesta taas. Emme ole enää "kotimme vankeina". On se kyllä, että ei sitä arkeakaan saisi pitää itsestään selvänä, nyt kipeänä kautena sitä odotti jo, milloin arki taas alkaa. Oli kyllä tosi rasittavaa olla vain kotona tietäen, että pois ei ole asiaa... Pidän meidän arjesta, se on sitten hyvä niin.
Tämä alkuvuosi on yhtä juhlan aikaa, paljon synttäreitä, yhdet ristiäiset... :) Sain ensimmäisen sylikummilapsen <3 Kummilapsia yhteensä jo kolme! Se on vain hyvä juttu.
Tein eilen maailman parasta juustokakkua mieheni synttäriksi. Nautin sitä hitaasti vielä tänään! Nyt ollaan kipeinä ollessa vähän turhan usein herkuteltu, joten pitäisi taas rajoittaa.. No, lisää herkkuja tiedossa perjantaina ja sunnuntaina, kun ystävänpäivä ja laskiainen osuvat samalle päivälle! En kyllä aio leipoa laskiaispullia, koska muuten niitä tulisi syötyä aivan liikaa.
K kehittyy niin vaudilla! Se osaa jo niin hyvin ilmaista itseään ilman sanoja, että ei voi olla ymmärtämättä! Odottelen kuitenkin niitä sanoja... Mutta kai noi pojat sitten tulee vähän perässä... :) Ei se haittaa, hyvinhän homma toimii näinkin.
No niin, nyt nauttimaan juustokakkua...!
torstai 4. helmikuuta 2010
Huono onni jatkuu
Nyt ollaan taas kipeinä! :/
Jälleen ensin K tuli kipeäksi (viime viikolla), sitten B (eilen, vai oliko se toissapäivänä?) ja nyt minä (tänään). B on vielä vähän kipeä; lämpöä ja nuha, K:lla nuha ja mulla kanssa nuha ja aamulla oli lämpöä. Että tämmöstä jännitysmomenttia sitten tähän väliin, sillä ylihuomenna pitäisi olla t.e.r.v.e... Ei taida ihan kokonaan onnistua! Kummien ominaisuudessa olisi pakko olla paikalla. Sanoinkin tänään vauvan äidille, että jos ollaan kipeitä, niin tulemme vain kasteen ajaksi ja sitten lähdemme ettemme ole yhtään kauempaa tartuttamassa muita.. Oi voi.. Oltiinhan me viikko terveitä...
On kyllä seinät kaatulleet päälle useampaan otteeseen.. Välillä olen sitten livistänyt salille, kun mieheni on tullut kotiin. Se on tehnyt hyvää! ..Ainakin hetkeksi. En ole ainoa, jonka päälle seinät kaatuvat. Lapsetkin ovat toistensa kimpussa ja turhautuvat vain kotona oloon. Olisi kiva päästä ihmisten ilmoille ja tekemään kaikkea... Yksi kerrallaan kipeäksi tulo on hidasta ja siksi joudummekin linnoittautumaan kotiin liian pitkiksi ajoiksi.
Viime viikonloppuna minun ja mieheni piti päästä ulos juhlimaan mieheni synttäreitä. Kamala vaiva kaikessa ja sitten kaikki menikin pieleen, koska K tuli kipeäksi.. Olisi ollut niin tarpeen pieni nollaus!
Nyt sitten piti perua viikonlopun ihana liikuntasetti tämän nuhan takia. En viitsi jättää varauksia sisään, jos ei sitten pääsekään ja peruminen ei enää onnistuisikaan.. Parempi näin, eiköhän tunneille mahdu, jos kunto sinne lähdön sallisi :)
Jälleen ensin K tuli kipeäksi (viime viikolla), sitten B (eilen, vai oliko se toissapäivänä?) ja nyt minä (tänään). B on vielä vähän kipeä; lämpöä ja nuha, K:lla nuha ja mulla kanssa nuha ja aamulla oli lämpöä. Että tämmöstä jännitysmomenttia sitten tähän väliin, sillä ylihuomenna pitäisi olla t.e.r.v.e... Ei taida ihan kokonaan onnistua! Kummien ominaisuudessa olisi pakko olla paikalla. Sanoinkin tänään vauvan äidille, että jos ollaan kipeitä, niin tulemme vain kasteen ajaksi ja sitten lähdemme ettemme ole yhtään kauempaa tartuttamassa muita.. Oi voi.. Oltiinhan me viikko terveitä...
On kyllä seinät kaatulleet päälle useampaan otteeseen.. Välillä olen sitten livistänyt salille, kun mieheni on tullut kotiin. Se on tehnyt hyvää! ..Ainakin hetkeksi. En ole ainoa, jonka päälle seinät kaatuvat. Lapsetkin ovat toistensa kimpussa ja turhautuvat vain kotona oloon. Olisi kiva päästä ihmisten ilmoille ja tekemään kaikkea... Yksi kerrallaan kipeäksi tulo on hidasta ja siksi joudummekin linnoittautumaan kotiin liian pitkiksi ajoiksi.
Viime viikonloppuna minun ja mieheni piti päästä ulos juhlimaan mieheni synttäreitä. Kamala vaiva kaikessa ja sitten kaikki menikin pieleen, koska K tuli kipeäksi.. Olisi ollut niin tarpeen pieni nollaus!
Nyt sitten piti perua viikonlopun ihana liikuntasetti tämän nuhan takia. En viitsi jättää varauksia sisään, jos ei sitten pääsekään ja peruminen ei enää onnistuisikaan.. Parempi näin, eiköhän tunneille mahdu, jos kunto sinne lähdön sallisi :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)