Mikä onkaan normaalia?

Aina puhutaan normaalista lainausmerkeissä. Että mikä nyt on normaalia. Ne asiat ovat normaaleita, mitä yleensä tehdään, miten yleensä toimitaan yms yms..

On normaalia, että opiskellaan, on normaalia käydä töissä, on normaalia omata hyvät käytöstavat, on normaalia tietää mikä on oikein ja väärin, on normaalia että on aikuisia, lapsia, miehiä, naisia, tyttöjä, poikia.. Rautalangasta: on normaalia asua talossa, on normaalia käydä vessassa hädän tullen, on normaalia nukkua sängyssä, on normaalia pukea vaatteet ulos lähdettäessä, on normaalia ettei saa lyödä tai varastaa.....

Luin hiljattain taas vanhemmista, isästä ja äidistä, miehestä ja naisesta, jotka kasvattavat lapsensa sukupuolettomasti. Siis, he eivät puhu ihmisistä tyttöinä/ poikina, naisina/ miehinä vaan he puhuvat lapsista ja aikuisista. Lapselleen he eivät kerro mitä sukupuolta hän on, hän saa sen kuulemma itse päättää.

Siis mitä vit...!??! Järki hoi älä jätä.

Millainen lapsi heidän lapsestaan kasvaa? Mitä tämmöinen aiheuttaa hänelle? Hän saattaa joutua koulukiusaamisen urhiksi, kiusaaminen voi alkaa jo tarhassa. Lapsi saattaa kokea hämmennystä ymmärtäessään, että hän on erilainen. Hänelle voi tulla isotkin psyykkiset ongelmat ja niitä ei tähän yhteiskuntaan enempää tarvittaisi. Ja miksi niitä pitää aiheuttaa tahallaan? Lapsi haluaa luonnostaan vastauksia kaikenlaisiin kysymyksiin ja sukupuoliroolit alkavat kiinnostaa aika aikasessa vaiheessa, ihan ilman että niitä tyrkytettäisiin.

Ajatelkaa vaikka tätä lasta koulussa, jossa usein tytöille ja pojille on omat vessat. Entä jos hän on vaikka poika ja meneekin tyttöjen vessaan, koska luulee sen olevan hänen vessansa. Sehän on nolo tilanne tälle lapselle ja muut kummaksuvat tai liikuntatunnin pukuhuoneet voisi olla toinen esimerkki. Lapsen itsetunto on hyvin herkkä ja tämmöiset tilanteet joita koulumaailmassa voi tulla vastaan nakertavat sitä. Lapset osaavat olla toisilleen hyvin julmia jo tarhassa. Kaikki ujot tai "oudot" joutuvat liian usein kiusauksen kohteiksi.

Mielestäni lapsen uteliaisuutta ei saa tukahduttaa ja asioihin pitää vastata asiallisesti, rehellisesti. Tietysti tiettyjä asioita voi hieman kaunistella, tiedätte kyllä. Lasta ei kuitenkaan tarvitse traumatisoida. Minusta olisi hyvä "valmentaa" lasta tulevaa varten, antaa hyvän kodin, rakkautta, suojaa, rajoja, rehellisyyttä... Opettaa toimimaan oikein, kertoa mikä on väärin. Ja perustella miksi, niin lapsikin ymmärtää. Vanhemman olisi hyvä katsoa eteenpäin, lapset kasvavat ja oppivat uutta muualtakin kuin vanhemmiltaan. Kouluissa opetetaan tietyn kaavan mukaan. Tätähän voisi verrata kaupassa käyntiin. Opettavatko nämä vanhemmat, että kaupassa laitetaan kärriin/ koriin se mitä tarvitaan tai halutaan ostaa. Sitten mennään kassalle ja maksetaan kärrissä/ korissa oleva/ olevat tuote/ tuotteet. Vai opettavatko, että välillä voit maksaa ja välillä ei, tai nyt olet siinä iässä, että päätä itse miltä tuntuu haluatko maksaa vai tungetko taskuun.

Ihmettelen tällaisiä vanhempia. Miksi he haluavat tehdä oman rakkaan lapsensa elämästä vaikeaa? Onko heille kerrottu asiat samalla tavalla? Jos ei, niin aiheuttiko se heille traumoja tai ongelmia elämään, tuskinpa. En ole ollenkaan homoja tai lesboja vastaan, vaikka seuraava lause siltä helposti saattaa kuulostaa, mutta helpompi olisi ymmärtää tämä tilanne heidän tekemänään (olen yhdestä lesboparista lukenut lehdessä, jotka myöskin kasvattivat sukupuoliroolittomasti lapsensa), tässä tilanteessa kysessä on kuitenkin nainen ja mies. No sama se ketkä näin tekevät, en ymmärrä, kysyn vain että MIKSI? Kyllä se lapsi osaa sukupuoli-identiteettinsä valita myöhemminkin, vaikka niistä olisi vauvasta asti puhuttu. Kuitenkin vain pienellä prosentilla oma fyysinen sukupuoli tuntuu väärältä.

Karman laki

Taas sitä ollaan kipeenä :/ Tylsää. No parempi tänä viikonloppuna kuin seuraavana! Silloin on minulla koulutus, jonne menen vaikka pääkainalossa! Ettäs tiedät kohtalo.

Meillä on jälleen ollut haipakkaa ja kaikkea ollaan ehditty. Ihan uupumiseen asti! Ehkä siksi olenkin kipeä, kuka tietää. Tai siksi tuntui niin uuvuttavalta, kun oli tulossa kipeäksi. Ja uskokaapas, tänä viikonloppuna minun piti lähteä kaverini tupareihin, onneksi ne sitten siirtyi, koska tulin kipeäksi. Huijasin kohtaloa tai huonoa tuuriani, what ever! Ha!

Kyllä lasten kanssa välillä tarttisi näyttelijän taitoja! Tarkoitan sitä, että vaikka ärsyttäisi tms, eikä halua näyttää lapsille sitä, niin näyttelijän taidoilla olisi käyttöä. Joskus myös näyttelijöiden mielikuvituksella :) Oma pää lyö tyhjää turhan usein...

Siitä tulikin mieleeni tämä "mammadementia". On se hyvä, että kirjoitan blogia, tietää miltä tuntui K:n ollessa pieni etc. Välillä tuntuu, että olenko minä tosiaan kirjoittanut tämän. Minun muisti ei ole koskaan ollutkaan mikään erityisen hyvä. En muista juurikaan lapsuudesta, koulusta, mitä olen tehnyt 10 vuotta sitten tai kolme vuotta sitten.. Jotain tietysti, mutta todella vähän. Koulun käynnistäkään ei ole muistissa juuri mitään.. Sanotaan vaikka yläasteen historia, en muistanut siitä edes paria vuotta myöhemmin. Ts. voisi luulla etten ole siellä kuunnellut/ osallistunut/ ollut edes paikalla (vaikka, äiti, kyllä olen). Matikastakin pääsin kertotaulukokeet aina läpi, mutta heti kokeen jälkeen kertotaulut hävisivät muistista. Entäs kauppis sitten? ..On hyvin unohtunut nekin! Ou mai gaad.. Ja pian pitäisi taas töihin palata. Pitäisi olla oma sihteeri tai assistentti, joka voisi välillä valottaa elämääni minulle! :) Olisipas se kiva! Vapaaehtoisia?

Joku sanoi minulle, että kyllä ne opiskellut asiat nousevat muistiin, kun palaa töihin ja niiden asioiden äärelle, joita on tehnyt. Niin se varmaan on. Jos jotain tieto/taitoa et tarvitse moneen vuoteen - ja tiedät sen, niin ehkä ne jäävät taka-alalle, mutta eivät poistu muistista kokonaan. Voihan tämäkin olla sellaista aivoja valmentavaa työtä, että ne asiat palautuvat muistiin.

Odotan jo niin paljon kevättä, että lumet sulaa pois ja pääsisi lasten kanssa ulos touhuamaan! Joku varmaan ajattelee, että miten niin et nyt pääse. Kerron sen nyt. B haluaisi aina ulos, on iso ja osaa ja pystyy tekemään siellä vaikka mitä. Olisi ihanaa päästä puuhastelemaan hänen kanssaan. Mutta sitten K.. K-reppana on vielä niin pieni, että ei viihdy ulkona. Kädet ovat niin pienet, että peukku ei oikein pysy peukun paikalla lapasessa, joten ei saa käteen mitään eikä tyydy vain tumpuilla sohimaan lunta, eikä suostu kävelemään! Joten, K haluaa vain olla sylissä ja jos lasken hänet alas, niin alkaa itku. No onpas sitten kivaa lähteä ulos, kun en voi B:tä auttaa missään ja jos autan niin K huutaa ja palelee vaan kun ei liiku.

Okrait, nyt parantelemaan!

Keskiviikon kuulumisia

Tänään pitäisi hakea auto huollosta. Oli ihan perus kilometrihuolto, vaikka vähän jo ehtivät sieltä pelotella suurilla summilla, jos eivät saa kasattua jotain osaa takaisin.. Osasivat ja näin selvisimme säikähdyksellä. Kunhan vaan ehditään hakea se tänään niin pääsen tanssiin!

Vielä ei sovi innostua liikaa lauantain juhlista. Tarkoitan, että lapset vielä ehtivät tulla kipeiksi.. Ostin kuitenkin niin mageet tekokynnet sinne!! Ne on niin pitkät että niillä ei tehdä MITÄÄN!! Voisihan niitä aina lyhentää, mutta en aio. Elleivät ole sitten oikeesti ihan mahdottomat. Kai niillä nyt yhden illan kestää olla mitään tekemättä =)

Tänään on outo päivä. B oli kerhossa ja sen aikana K nukkui päikkärit. Jäätiin kerhon jälkeen avoimeen päiväkotiin leikkimään ja kun lähdettiin sieltä, niin B nukkuu nyt päikkäreitä ja K on hereillä..