Luku 10 lähenee loppuaan...

Elämässä on mentävä eteenpäin ja tietyt asiat kestää aikansa. Miltä tuntuu olla käännekohdassa? Kun jokin asia loppuu ja uusi alkaa? Se tuntuu hämmentävältä, ehkä pelottavaltakin, innostavalta, miellyttävältä, jännittävältä... Minulla on edessä uuden sivun kääntäminen elämässäni. Olen henkisesti siihen jo valmistautunut (tai valmistautumassa).. Nimittäin syksyllä palaan töihin!!! Se on minulle iso juttu viiden kotivuoden jälkeen.. Syksyllä on mennyt jo 5,5 vuotta! Huh, kyllä aika rientää! Onneksi itse ei vanhene ollenkaan ;) olen tykännyt olla kotona lasteni kanssa ja olen hyvin kiitollinen ja onnellinen, että minulla on se mahdollisuus ollut. Olen kuitenkin alkanut kaipaamaan elämääni "jotain omaa". Onneksi rakas harrastukseni, tanssi, alkoi taas pitkän joulutauon jälkeen! Työhön paluussa on sekin musta verho edessään, sillä en tiedä tulevaa työtehtävääni. Tai onko sitä edes? Toivottavasti jotain löytyy... Työelämään palaaminen näin usean vuoden jälkeen on hieman jännittävää.. Osaanko olla aikuisten kanssa enää?! Onko käytöstavat tallella?? ;) Kaipa ne sieltä taas jostain kumpuaa. Vaikka töihin palaaminen on iso juttu, olen ottanut myös harppauksen kohti unelmaani.... Siitä ei vielä sen enempää, mutta olen hyvin innoissani ! Töihin paluussa eniten mietityttää lapset. Pikku A on syksyllä vasta 1v 4kk ja hänet pitäisi laittaa tarhaan!! Miten mun pikku mussukka pärjää siellä, kun äidin syli ei olekaan saatavissa?! Kyllähän nuo isommat siellä pärjää. Varmasti nauttivat kavereista ja puuhailuista. K:lle pitää varmaan opettaa itsepuolustusta ettei muut vie hänen lelujaan ja siten pahoita hänen mieltään. B osaa varmaan puoliansa pitää paremmin. Kyllä on varmasti ripsarit poskilla, kun ensimmäistä kertaa lähden tarhan pihasta porhaltamaan työpaikkaa kohti... Ai kauhee... Entäs aamut sitten? Monelta täytyy herätä,mettä ehtii valmistaa lapset päivään ja ettei itsekään näytä karanneelta tarhapöllöltä? Kyllä siinä silmänaluset tummenee ihan huomaamattaan.. Tai sitten tarhasta haut, kaupassa käynnit, ruuanlaitot, pyykkäys, kodin siivous?? Huoh.. Tais stressilevelit nousta taas punaselle.. Jo valmiiksi! Uusien tuulien myötä, aion päivittää blogini ulkonäköäkin. Pitäisi myös kirjoitella useammin, tämä on kivaa ja saa purkaa tunteitaan, jesss!!

Uusi vuosi alkakoon

Uutena vuotena on yleensä tapana tehdä jokin lupaus. Mitä sinä lupasit? Itse lupasin itselleni yrittää olla parempi ihminen. Että hermot pysyis kurissa, suusta pääsisi kauniita sanoja ja muistaisi nähdä jokaisesta asiasta vähintään yhden positiivisen asian. Eli iloa elämään, hymyä huulille ja avoin mieli esiin! Itsestäni on tuntunut niin pitkän aikaa jotenkin "tunkkaiselta", jos niin voi sanoa.. En tunne itseäni itsekseni.. Minne hävisi ilo? Taidan ehkä tietää... En luvannut mitään liikuntaan liittyvää. En tiedä huvittaako just nyt edes minnekään salille tai jumppiin lähteä. Liikuntaa haluaisin, mutta kun jotenkin sinne pääseminen tuntuu niin työläältä, että en jaksa edes ajatella sitä. Miksi tuntuu niin syylliseltä pyytää lapsille hoitajaa siksi aikaa, että pääsisi treenaamaan?! Tanssiin ainakin menen ja ehkä lisään sitä, sinne ainakin menen mielelläni, ilman syyllisyyden tunnetta. Kyllä ne minunkin menemiset (nyt sopii kyllä kysyä, että mitkä menemiset!?) helpottuu tai siis edes pääsen ylipäänsä jonnekin, nyt kun pikkuisemme alkaa olla jo sen ikäinen, 9kk tuli just plakkariin. Kolmen lapsen kanssa ei ole aina niin helppoa lähteä jonnekin. On hirveästi asioita, joiden pitää toimia. Pitää miettiä mikä on sopiva aika lähteä, olla jossain ja tulla takaisin. Ruokailujen ja päiväunien pitää osua omiin aikoihinsa ettei ole siksi turhan kiukkuisesti matkalaisia mukana. Sitten se minne mennään, eli kauanko matka kestää ja onko ruuhkat otettava huomioon... Asiassa otettava myös huomioon pienimmän useammat päikkärit ja miten automatkat niitä mahdollistaa tai sekoittaa... Aika paljonkin mä lasten kanssa liikun, tultaisiin hulluiksi muuten kaikki! Mutta kyllä siihen on tottunut ja rutinoitunut, välillä olis kiva mennä vaan itsekseen ettei tarvis välittää muista yhtään mitään.. Kaikella rakkaudella lapset teitä kohtaan. No niin, taas tää menee näihin menemisiin vaikkei pitänyt. Se onkin just se mun sisäinen stoppi. Uusi vuosi vaihtui ja lupaukset tehtiin. Vähän samaa lupasin viime vuonna, mutta en edes muistanut sitä, että jos nyt tänä vuonna yritettäisiin pitää lupaukset mielessä! Mitään tipattomia tammikuuta en pidä, no siinä ei olis edes haastetta, mutta en lähde esim. Herkkulakkoihin tms, koska en vain halua. En halua mitään radikaalia enkä suostu ravinnon trendivillityksiin! En varmana kauppaa tai dieettaa muutenkaan. Syön, mitä mieleni tekee ja mieluummin ihan kaikkea. Valitsen kaupassa tummaa pastaa, rasvatonta maitoa, kunnon rasvaa leivälle, täysjyväleipää tai ruisleipää.. Eipä mun ruokavalio kaadu vaikka joka päivä jotain pientä herkkua ottaisinkin! Tai joka toinen päivä ;) Mä en jaksa stressata, se ei auta mitään. Elämästä pitää nauttia, ei elää muita miellyttääkseen tai ei siksi koska muutkin tekee niin!! Sitten satsaan nukkumiseen (kohta pitää pitää unikoulu!) ja raittiiseen ilmaan. Niin ja tietty omaan harrastukseni -tanssiin-. Aion myös nauttia lumitöistä, ensi kesän puutarhan laitosta ja hoidosta, lasten kasvusta, ystävien tapaamisesta... Olen myös päättänyt, että yritän ainakin käyttää rahani viisaasti ja säästeliäästi.. Se onkin hurjaa, jos onnistun, kun olen niin huoleton :) eikä ole alkanut ehkä hyvin, mutta mulla on vuosi aikaa :) Oikein ihanaa, nautinnollista, hyvää uutta vuotta!! Pidetään huolta toisistamme, ollaan ystävällisiä, kohteliaita ja ajatellaan sen toisenkin napaa :)