Kukkia kotiin!

Nyt on niin kova vimma laittaa kotia! Taitaa johtua raskaudesta, on sellainen "pesäntekovaihe"..

Tänään käytiinkin koko perheen voimin Kodin 1:ssä ja löydettiin lasten sängyn alle kaksi ISOA sängynaluslaatikkoa! Ihanaa, saa edes jotain järjestykseen.. Pitäisi vielä eteiseen saada 3-5 koria hatuille, hanskoille yms tavaralle. Sitten siitäkin tulisi parempi. Nykyiset ovat käyneet liian pieniksi. Olen vaan netissä surffannut ja etsinyt, että mistä ja minkälaista ja millä hinnalla on saatavana! :) Meidän eteinen on kyllä niin ongelmakohta eikä siihen(kään) haluaisi kamalasti satsata (niinkuin ei muuhunkaan osaan tätä kämppää), koska ei tässä enää asuta kauaa (ainakin toivottavasti) ja kun ei ole oma. Kiinnostus 0 tehdä toisille.. Jos tämä olisi oma, saisi moni paikka uuden ilmeen!

Eilen ostin aivan ihania teko-orkidean oksia ja laitoin olkkariin! Ai että ne ovat kauniita! Oikeita kukkia en osaa hoitaa, tai ne eivät vaan kasva täällä kuivassa huoneilmassa, niin nuo olivat hyvä ratkaisu. Eivätkä muuten ole rumia tekokukkia! Olen vähän karsastanut tekokukkia, mutta kyllä osa on nykyään kauniita. Jotkut ovat kyllä hyvin hinnakkaita! Oikeita tulppaaneita kyllä haluan pöydälle. Pian.

Ihanaa, pian saa laittaa partsillekin kukkia! Tai pian ja pian, mutta kyllä se kevät sieltä tulee vielä. Mitäköhän sitä keksisi täksi kesäksi? Pitää alkaa miettiä värejä ja sellaista.. Ja jos löytyisi jotain muuta kivaa sisustusjuttua partsille.... :) En malta odottaa! Taas tulee mieleen, että omaa pientä pihaa olisi niin kiva laittaa.... :)

Se on ihana suunnitella tulevaan kotiin, mikälaista sisustusta tulee. Lastenhuoneita, värejä, huonekaluja, valaisimia, viherkasveja, verhoja, pintamateriaaleja.... Kaikkea ihanaa on paljon! Mitenköhän niitä osaisi yhdistellä järkevästi? Tai edes valita kumman ottaa? Tai millon edes pääsee siihen, että on kaksi vaihtoehtoa.. ?! Kääks! Kai se siitä. Nythän ei ole mikään kiire tietää yhtään mitään, kun ei ole mitä sisustaa.. Miksei sitä voisi kurkata tulevaisuuteen?

Tämä viikko on ollut aika haipakkaa! Kivaa on ollut kyllä, ei siinä mitään! Tänään oltiinkin vaan kotona, paitsi tietty se Kodin 1:sen keikka iltapäivällä, mutta muuten ei tehty juurikaan yhtään mitään. Taisi olla kaikilla sellainen fiilis. Lapset eivät tosin nukahtaneet päikkäreille ja sitten klo.17 K nukahti autoon! Voi ei... Se ei tiedä hyvää. Oli niin väsynyt, että ei herännyt vaikka kannoin sisälle, otin ulkovaatteet pois ja vein sänkyyn.... Katsotaan miten sitten ilta menee..

Oletko oikeasti siinä vai oletko taas pelkkää ilmaa?

Paikalla, lähellä, vieressä, mukana.. Tärkein on kuitenkin olla LÄSNÄ.
Miksei voi yhdessä tehdä asioita? Yhdessä viettää aikaa? Jutella, kuunnella, vastata, sanoa mielipiteen ja omat ajatukset? Mikä siinä on, ettei se toteudu, vaikka siitä olisi sanonut toiselle?

Meillä ei toimi. Tuskin on liikaa vaadittu, että oltaisiin koko perhe yhdessä, silloin kun siihen on mahdollisuus eli viikonloput ja arki-illat. Meillä ei syödä koko perhe yhdessä edes joka viikonloppu.. Tuntuu ettei ole paljoakaan enää yhteistä, jos tätä jatkuu pitempään. Mitä se sitten tarkoittaa? En halua ajatella sitä. Haluaisin, että oltaisiin yhtenäinen perhe, onnellisia toisistaan ja nautittaisiin yhdessä olosta. Eikä sekään tarkoita, että omia harrastuksia tms ei saisi olla. Tietty saa! Mutta jos niitä yhteisiä hetkiä on muutaman kerran kuussa, niin hoh hoijaa. On tosi yksinäinen ja surullinen olo, kun saa kaikki hoitaa yksin. Tuntuu ettei toinen jaa sitä vastuuta. Eikä mielestäni se ole syy, että käy töissä. Työtä minäkin teen, vaikkei siitä kunnon palkkaa saakaan. Mitäs sitten tapahtuu kun itse menen töihin? Onko mulla sittenkin saman verran hommia+ se "oikea" työ? Ja lapsiakin on sitten kolme..

Miksi se tv, tietokone ja/tai ps3 on niin paljon mielenkiintosempia?? Ihan oikeesti. Kyllä ne teot puhuu puolestaan enemmän kuin se että "haluisin mieluummin olla teidän kanssa kotona kuin töissä". Jep, alkaa usko mennä siihen lauseeseen. Luulisi, että elämässä ei ole sisältöä eikä mitään mikä jaksaa innostaa, jospäivät on sitä, että käy töissä ja kotona vaan makaa sohvalla tv:tä katsoen/ konella ollen. Ps3:stakin voi pelata helposti 3-4 tuntia kerrallaan. Mutta siis jos se on vapaa-aikaa, että vaan makaa ja kattoo tv:tä, niin what?! Mä en tajuu.. Itse en pystyisi edes siihen. Siksi mietinkin, miksi toinen tekee niin? Lasten kanssa saa ajatukset ihan varmasti pois työasioista ja energiaa kun niiden kanssa touhuaa. Lapsetkin aina niin odottaa isiä kotiin.

Se on ihan sama onki arkipäivä vai viikonloppu, minun oma "arki" rullaa vaan. Herään yöllä, jos jompi kumpi lapsista huutelee, herään aamulla laittamaan aamupalaa, korjaan pöydän, pesen pyykit, vien puhtaat kaappiin, laitan ruokaa, tyhjennän tiskikoneen ja laitan sen päälle, siivoan leluja, huolehdin päiväunista, välipalasta, vessassa käynneistä, lapset eivät pääse viikonloppuna ulos, jos en itse niitä vie.. Minulla ei ole vapaapäiviä eikä arki-iltoina vapaa-aikaa, jolloin en ole töissä. Taitaa minun työmaa olla liian lähellä, että toinen ei edes tajua sitä, että välillä minäkin haluisin olla. En halusisi olla lapsista erossa, en tarkoita sitä. Halusisin, että toinenkin ottaa vastuuta. Minun on pakko jaksaa, mutta voin sanoa, että oma motivaatio katoaa hiljalleen, että miksi mun pitää jaksaa, jos toinen ei? Ja kun kyse ei ole viikosta tai kuukaudesta.. En valita yleensä yhdestä, kahdesta tai kolmesta kerrasta.. Asian pitää olla jatkuvaa ja kestää. Sitten mun pinna hiljalleen lyhenee, lyhenee ja lyhenee... Sitten sitä ei enää sen asian kanssa ole ja jokainen pienikin juttu saa mut sisäisesti räjähtämään. Lisään vielä, että olen asiaan puuttunut sanomalla, useastikin, ilman tuloksia kuitenkin. Olen kysynyt, että mitä toinen ajattelee, haluaa, on mieltä yms.. Ikinä ei tule kunnon vastausta, kun aina jää tunne, että asia jää silti roikkumaan ilmaan.. Se vaivaa, mutten viitsi kokoajan olla kyselemässäkään. Meillä on vähän sellainen puhumattomuus-ongelma. Oikeasti tärkeet asiat jää sanomatta, se on tosi rasittavaa. Puhuminen on se suhteen tärkein asia. Meillä on vähän sitäkin, että toinen loukkaantuu (olin se sitten minä tai mieheni) eikä siksi sano mitään ja asia jää taas roikkumaan. Kauankohan sitä jaksaa kysellä, kun vastauksia ei saa kuitenkaan?

Eikä muuten vaikuta, olenko raskaana vai en. En tarkoita, että minua pitäisi paapoa tms, mutta lepoa voisi olla enemmän.. Supistuksia on enemmän nyt kuin edellisissä ja olen väsynyt. Keskiraskauden energistä vaihetta ei ole tullut eikä hemoglobiini ollut syy. Yötkin saan nukuttua hyvin, joten päivisin pitäisi levätä enemmän. Se ei kyllä ole mahdollista, kun on miljoona muuta asiaa, jotka pitää hoitaa. Mutta siis, olisi se ihan kiva, jos toinen huomioisi sen, että tosiaan olen raskaana ja vatsa jo aika suuri. Luojan kiitos, että miehet eivät ole raskaana!!! Siitä ei tulisi kyllä yhtään mitään.

Kiroan alimpaan helvettiin kaikki pelien keksijät, kehittäjät.. Kaikki ne, jotka vievät ihmisen normaalin kiinostuksen pois normaaleista elämään kuuluvista asioista. Kai toi meijänkin ps3 lentää joku päivä partsilta alas.

Sairastelua, haaveita, vauva-aatteita...

Sairauskierre jatkuu...

Se alkoi siis Benitan korvatulehduksella. Kuurin melkein loputtua K:lle tuli kuumetta, nuha ja yskä. Nuhaa oli tosin ollut pienimuotoisena jo jonkin aikaa, mutta sitten paheni. Viikko B:n lääkärissä käynnistä oltiin taas lääkärissä -tällä kertaa yksityisellä. K:lla oli silmätulehdus, korvatulehdus, kuumetta ja se yskä ja nuha. Samoin minulle tuli silmätulehdus samana yönä K:n kanssa. Saatiin molemmat lääkkeet. Pari päivää siitä B:n silmä alkoi punottaa ja rähmiä. Laitan hänellekin nyt samaa tippaa kuin K:lle. Itsellä myös nenä ihan tukossa ja yskä! Kamala se yskä!! Nyt myös mieheni tuli kipeeksi, kovaan kuumeeseen.. Ensimmäisenä yönä oli 40 astetta, nyt ei ole mitannut, luultavasti normaaleissa kuumeen asteissa liikutaan.. Hänellä olisi juuri ollut ansaittu pitkä neljän päivän vapaat, joita odotti tietysti kovasti. Tosi kurjaa, että ei sitten voi niistä nauttia, kun on niin kipeenä.. :/

Sairauskierteen innoittamana tein tänään suursiivouksen! Imurointi, lattioiden pesu, joka paikan pyyhintä, lakanoiden ja petivaatteiden vaihto, peitot ulos tuulettumaan, patjojen imurointi, tyynyn pesu.. Kesti reilu 3 tuntia! Mutta kyllä nyt on puhdasta! Oli kaksi apulaista, jotka innokkaasti auttelivat leikkimisen lomassa :) B ehdottomasti halusi imuroida ja muistutti äitiä siitä koko ajan, etten vaan ala imuroimaan. Lattian pesussa tulee lapsille yleensä kinaa, että kumpi saa lasten mopin ensin.. Kai niitäkin pitää hommata enemmän, niin ei tarvii tapella.

Eilen leivoin leipää! Ja se jopa onnistui! Taikinaa en olisi jaksanut vaivata käsin, enkä omista monitoimikonetta, joten muistinkin, että sähkövatkaimeeni kuuluu taikina"vispilät", miksi niitä sanotaan?? Niillähän se onnistui! Pysyy leipä kasassa leikatessa. JES! :) Aion tehdä jatkossakin. Minulla on ihana kirja, jonka reseptit innoittavat leipomaan leipää! Ja mikäs sen parempaa kuin tuore leipä, nam! Tein myös kasvissosekeittoa, joka on maistunut potilaallemmekin hyvin :) Ja sitten tein vielä hedelmäsalaattia, koska sitä olen niin monena päivänä jo himoinnut, ai että se on hyvää!

Nyt alkaa jo tehdä mieli tehdä hankintoja vauvaa varten. Kamalastihan ei hankintoja tarvitse olla, mutta esim. kantoliinan aion ostaa. Pienimpiä vauvan vaatteita saan lainaksi. Hoitotason pehmustetta en ehken osta, viikkaan paksun pyyhkeen pehmusteeksi. Niitähän meillä riittää! Löysin sopivan ratkaisun myös vaipoille. Etsin netistä pitkään pinnasängyn reunaan kiinnitetävää pussia, jonne voisin uudet vaipat laittaa ja niin ne olisi kätevä ottaa vaipanvaihdon yhteydessä eikä tarvitsisi lattialla pitää vaippapakettia. En löytänyt netistä ihan sellaista tai sitten hinta oli kamala! Omia kaappeja kaivelemalla löysin sellaisen kassin, jota aion käyttää. Ei ehken kaunein vaihtoehto, mutta rupesin miettimään, miksi ihmeessä ostaisin uutta, jota ei sitten myöhemmin tarvitse.. Vauvalle vaatteita hankin vasta sitten kun hän on syntynyt. Vaikea ostaa, kun ei tiedä mennäkö tyttöjen vai poikien osastolle! Luultavasti kirpparit tulevat käyttöön :) Poikavauvalle on aika paljon kellarissakin, tytölle vähemmän. Olen ehtinyt jo myydä paljon paljon vaateita eteenpäin!!

Löysin netistä myös kivan asunnon. Tosin se oli Mäntsälässä!! Toisaalta, ei sinne nyt niin kauan aja, mutta mieheni työmatkasta tulisi turhan pitkä.. Mutta se oli kiva! Näen jo meidät siellä :) Kai sitä liikaa haluaa muuttaa. Ollaan kyllä puhuttu, että pysytään nykyisellä alueella... Toisaalta, miksei vaihtaisi? Voi sitä muuallakin elää. Mieheni ei uskonut, että olin tosissani. Vaikka olen minä. Se mitä saamme tältä alueelta tiettyyn hintaan, saamme parempaa hieman kauempaa. Nooh, ei tässä nyt tavaroita pakata, joten täytyy jatkaa etsimistä..

Elämän euforiaa

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki sisälläsi tuntuu hyvältä, oikealta, juuri sellaiselta kuin pitää?

Minulla on nyt sellainen tunne. Vähän aikaa sitten ei ole ollut, mutta nyt on. On rauhallinen, hyvä olo. Painotan sitä hyvän olon tunnetta. Hermot kestää ja asioista ajattelee positiivisemmin. Mikään ei ole muuttunut, paitsi pääni sisällä. Eikös se ole se paras muutos?

Välillä arki tökkii, ei kiinnosta oikein mikään tavallinen, väsyttää ja kaipaa muutosta. Jotenkin ei ole niin hyvä olo sisältä päin, vaikkei ne asiat nyt niin huonosti ole olleetkaan. En tiedä tarkalleen, mikä on saanut tämän olon aikaan -nautin siitä olosta nyt täysin! Mikään siis ei ole muuttunut. Ei asuminen, ei rahatilanne, ei mikään. Aina muutosta ei edes tarvita. Yleensä puhuminen ja, että toinen oikeasti kuuntelee ja välittää, ovat ne tärkeimmät asiat ja pitävät ihmiset yhdessä. Onnellisesti yhdessä.

Kotona olo ei tunnu niin... turruttavalta vaan siltä, että näinhän tämän kuuluu olla ja se tuntuu hyvälle. Jaksan puhua rauhallisemmin lapsille kireissäkin tilanteissa, siitä saa muuten lisävoimaa, vaikka itse tekisi mieli sanoa jotain muuta tms.. Kai se on samalla sitä henkistä kasvamistakin?

Tietysti tämä olo vaikuttaa parisuhteeseen, siihen jaksaa panostaa ja näyttää välittämistään toista kohtaan. Tämä euforinen tila saa tuntemaan, että ei ole vain kotona, tee vain kotitöitä ja hoida/ kasvata vain lapsia. Tuntee työnsä tarpeelliseksi, hyväksi ja että sitä arvostetaan.

Haluankin, että lapseni saavat normaalin, tasapainoisen kasvuympäristön, luotettavat ja rakastavat vanhemmat, joita ei tarvitse pelätä tai jännittää. Haluan, että lapseni saavat terveen ja vahavan itsetunnon, saavat lapsuudesta asti positiivisia kokemuksia, joista heillä on hyvä alkaa rakentaa omaa elämää, kun sen aika tulee.

Uusi vuosi

Niin se vuosi vaihtui ja arki palaa. Ei kai se edes koskaan kadonnutkaan.

Meidän vuoden ensimmäinen päivä alkoi mummila-kyläilyllä, jonne lapset jäivät yöksi. Nukuin niiiiiin pitkään (11,5h) ja lapset olivat nukkuneet myös ihan mielettömän pitkät unet.. Syynä meidän uniin olikin sitten se, että oltiin/ ollaan kipeinä. K on nyt vuorostaan kuumeessa. Tosin tänään ei päikkäreille ole mennyt ja touhuu vaan koko ajan... Hassu poika! B sen sijaan nukkui, vaikkei olekaan kipeä. Korvatulehduksen antibioottikuuri on vielä tänään ja huomisen päällä. Itsekin olin siis silloin lauantaina luultavasti kipeä, kun oli niiiiin kylmä ja kuitenkin olin ollut aivan kuuma. Nukuin hyvin ja aamulla jo parempi olo. Onneksi. En ottanut lääkettä, kun ajattelin että on parempi että keho saa itse hoitaa itsensä, turha sitä on siirtää lääkkeillä. Mene ja tiedä sitten, olisiko lääkkeillä ollut vaikutusta. Toisaalta, en edes tiedä kuinka paljon oli kuumetta/ lämpöä. Luultavasti oli vain lämpöä.

Tänään on sitten peruttu huominen neuvola ja varattu ajat terveyskeskukseen korvatulehduksen jälkitarkastukseen ja itselleni allergialääkkeitä varten. Nyt ei sentään ajanvarauksessa passitettu allergiatesteihin, kun olen aina yksityiseltä hakenut reseptit. Ajattelin säästää rahaa ja käyttää kunnan palveluita. Katsotaan, joutuuko silti yksityiselle.. Ajanvarauksessa kyseli, että kuinka pitkäksi aikaa nykyiset lääkkeeni riittävät. Selvensin sitten, että tarvitsen niitä vasta myöhemmin, mutta kun laskettuaika lähestyy ja pienen vauvan kanssa en lähde terveysasemalle. Ja onhan se hyvä aloittaa lääkkeet ajoissa.

Nyt ei muuta, kun potilas päikkäreille.