tiistai 3. helmikuuta 2009

Elämää unelmissa

Kuten olen jo edellisessä blogissani useasti (?!) sanonut, että olen perfektionisti... Siispä minulla asuu mielessäni "unelma-minä". Ajatukset siihen siihen menee aina, jos olen tehnyt tai sanonut, jotain jota unelma-minä ei tekisi tai sanoisi... On se niin helppoa miettiä, miten pitäisi käyttäytyä ja mikä on sopivaa.... Käytäntö on sitten aivan eri juttu. Varsinkin, kun se unelma-minän käyttäytymismallit tulevat mieleen vasta jälkikäteen. Onneksi minulla ja unelma-minällä on paljon yhteistä -onhan se minä- mutta siltä puuttuu ne mun huonot puolet :) Se on ns. parempi versio minusta! Haha, kuulostaapa hullulta.. Olenkin miettinyt, että olisiko elämä oikeasti kivaa, jos olisi täydellinen? Itsestä tai muista? Tuskin. Miksi sitten tavoittelen täydellisyyttä? Pitää sitä jotain tavoitteita olla, vaikkei niitä saavutakaan. Ei se kyllä motivoi, mutta eihän sen nyt pitänytkään.

Perfektionistina olen pikkutarkka ja jotkut pienetkin jutut häiritsevät minua, jos ne eivät ole "oikein". En voi olla rauhassa, jos tiedän, että keittiön laatikko jäi vähän auki tai lasten lelut ovat sekaisin vaikka he juuri nukkuvat.. Matto, taulut, tabletit, pöytäliinat eivät saa olla vinossa. Ennen olin kyllä pahempi, kun aikaa riitti enemmän. Mieheni nauroi minulle, kun hän otti cd:n tai dvd:n ja levyt olivat aina tasan oikein päin, ei milliäkään suuntaan tai toiseen. Hän tiesi aina miksi. :) Nykyään tavaroita on missä sattuu ja cd:t ja dvd:t ihan miten päin tahansa koteloissaan. enää en yksinkertaisesti voi stressata ja puuttua moisiin!

Toisia ajatellen, onneksi, perfektionistius on laimentunut. Ei varmaan ole mukavaa asua perfektionistin kanssa.. Tuskin saamattoman ihmisenkään kanssa. Ääripäät eivät ole ikinä hyviä -missään asiassa. "Unelma-minä" ei edes miettisi tälläisiä asioita. Se vaan elää omaa unelma-elämäänsä... Onneksi ihmisen ei tarvitse olla täydellinen, siihen voi aina pyrkiä kuitenkin. Minusta oli ihanaa ja ehkä helpottavaakin kuulla mieheni sanovan, että rakastaa minua virheineeni päivineen. Eli hän rakastaa minun temperamenttia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti