Minusta on ihanaa antaa läheisilleni lahjoja! Jos minulla olisi enemmän rahaa antaisin lahjoja useimminkin, ihan ilman syytä tai siitä syystä että se on aivan ihanaa antaa toiselle iloa ja yllätystä! Toisen piristykseksi, tekemään iloiseksi se on aina yhtä antoisaa myös itselleen. Lahjojen miettiminen toiselle on välillä hankalaa.. Joskus taas ideoita tulee ja niistä onkin sitten vaikea valita sillä hetkellä mieleisintä. Ideointia helpottaisi rahan rajaton käyttömahdollisuus -tai ainakin hyvin suuri budjetti.
Miehille on vaikea keksiä lahjoja.. Jo pikku pojille se on haastavampaa kuin tytöille! Johtuuko se siitä, että olen nainen? Ehkä. Poikien lelut tuntuvat minusta tylsiltä ja ei-niin-mielenkiintoisilta.. Tytöille löytyy ihanampia vaatteitakin! Samoin ihmiselle, jolla on jo kaikkea, on vaikea keksiä mitään. Turhaa krääsää, kun en halua antaa. Mutta tarviiko lahjan olla aina tavaraa, varsinkaan aikuiselle?
Minusta olisi ihana antaa lahjaksi ravintolaillallinen, hierontalahjakortti, naiselle suihkurusketus, kosmetologinpalveluja, jotain ihania vartalohoitoja... miehille jotain fyysistä tekemistä kuten laser-sotaa, värikuulasotaa, mönkkäriajelua tai mikroautoilua.. Sopiihan ne tietysti naisellekin. Tai liput vaikka nyrkkeilyotteluun! Oman mielen mukaan, niihin voi itsekin osallistua! Näistä jää ihanat muistot, jotka voi lahjasta riippuen tallentaa valokuviin.
Elämykset ja vaihtelu tavallisen arjen keskelle on luxusta parhaimmillaan! Pienistäkin asioista saa voimaa ja lisää puhtia ja mikä tärkeintä -hyvää mieltä! Sitä pitäisi olla kaikilla. Ja kaikilla mahdollisuus välillä nollata ja relata. Mielestäni senkään ei tarvitse aina tarkoittaa juomista ja baarireissuja. Monille viikonlopun juomingit eivät ole mitään erilaista tai vaihtelua muihin viikonloppuihin.. Se on mielen köyhyyttä, että ei keksitä mitään uutta tai muuta kuin juominen. En halua vanhana mummona miettiä elämääni taaksepäin ja muistella mitä jäi tekemättä. Varsinkin, jos se tekeminen oli aina baarireissuja. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka viettävät viikonloput kännissä ja vielä kertovat ylpeinä miten monen päivän putki on takana tai miten monta sataa euroa meni yhtenä iltana baariin. Haloo! Luulis jo omien hälytyskellojen soivan, että nyt ei mene hyvin.
Olen minäkin ollut kova bilettämään ennen lapsia. Siitä olenkin tyytyväinen, siksi minulla ei ole houkutusta nyt lähteä. Se aika elämässä on ollut ja koettu, ei jäänyt ikävä. Alkoholi ei sovi minulle enkä halua enää juoda itseäni humalaan. Pieni hiprakka on ihan jees, mutta ei enempää.. En halua nolata itseäni, mokailla tai tuntea, kun ei ole itseen enää kontrollia. Mutta onneksi olen silloin ollut nuori eikä tarvitse vielä 30 miettiä, että "voi vee kun mun elämä on vieläkin tällästä!!"
Virheistään pitäisi oppia ja hyvä, jos tajuaa sen ja ottaa opikseen :) Ei ole pahasta oppia myös toisten virheistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti