Mua niin raivostuttaa: MIKSI lapsi ei saisi muuttaa miehen elämää, koska se muuttaa naisenkin elämää?? Miksi niitä lapsia hommataan, jos elämään ei haluta muutosta??
Tämä aihe ei nyt liity minuun, sillä minä rakastan nykyistä elämääni lapsieni kanssa -samoin mieheni. Tämä aihe saa niskavillat pystyyn, kun siitä kuulee/ puhutaan. Torstaina siitä oli juuri radiosta. Ja se aihe oli muotoiltu nimenomaan, "Päättyykö myös miehen elämä, kun nainen tulee raskaaksi? Kun nainen tulee raskaaksi, tarkoittaako se sitä, että mies lopettaa urheilun, juhlimisen ja koko oman elämänsä?" Eihän siinä kenenkään elämä pääty, herranjestas, vaan saa sisältöä ja uuden suunnan. Siitä se elämä jopa alkaa!
Siis mitä?!? Hyvä, että saan kirjoitettua kun miljoona sanaa ja lausetta tulisi ulos yhtäaikaa! Olen niin adrenaliinin vallassa juuri nyt! MUR!
Ihmiset olivat kommentoineet sitä, saako mies harrastaa urheilua, käydä baareissa vai pitäisikö naisen kieltää nämä asiat häneltä. SIIS MITÄ?!? Saa ja niin saa nainenkin! Mutta kuinka paljon, on taas toinen juttu. Lapsi tulee ensin. Pitäähän sitä olla omia juttujakin on lapsia tai ei. Varsinkin sitä liikuntapuolta. Muuttuuhan -tai ainakin pitäisi- arvotkin ja asiat saavat uuden tärkeysjärjestyksen. Tottahan se on, että mies pystyy elämään entiseen tapaan pidempään, vasta lapsen syntymä muuttaa sen. Naisella se "uusi elämä", jos näin voi sanoa, raskaaksi tultuaan. Sehän on ihan loogista. Jos oma nykyinen elämä ilman lapsia tuntuu hyvälle ja oikealta eikä halua siihen muutosta, niin eikös se jo kerro, että niitä lapsia ei ole vielä valmis hankkimaan. Eikä kaikkien tarvitsekaan.
Ei saa olla itsestäänselvää, että nainen hoitaa lapsen ja kodin ja että mies saa juosta omissa menoissaan ja elää omaa elämäänsä rauhassa. Niin itsekäs ei saa olla tai sitten kannattaa miettiä sitä lastentekoa... Kyseessä on pienen ihmisen elämän alku, jonkun toisen elämä. Ja se alku on niin tärkeä!! On tärkeää antaa lapselle rakkautta, huolenpitoa ja perusturvallisuus. Kyllä varmasti kaduttaa myöhemmin, mutta silloin on liian myöhäistä peruuttaa tekemättömiä. Lapsiahan se tehdään rakkaudesta, miksi muuten? Molempien pitää sitä haluta. Raskausaika on niin pitkä, että vanhemmuuteen kypsyy ja kasvaa ja lapsen syntymän jälkeen ne tunteet vaan vahvistuvat ja sitten sitä oppii olemaan äiti tai isä. Melko luonnostaan se sieltä kuitenkin tulee.
Miksei ikinä kysytä äidin "luvasta" saada mennä ja toteuttaa sitä "omaa elämää"? Vai onko se epäsopivaa tai selvää, että äiti on kotona nyrkin ja hellan välissä? Vanhanaikaista ja kapeakatseista ajattelua.
Ollakseen hyvä äiti lapsilleen, pitää naisen saada olla myös nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti