Välillä ajattelen rumasti. Suutuksissani sitä tapahtuu paljonkin. Eihän nyt silloin voi ajatella kauniita asioita. Ne eivät vain tule mieleen.. Aina ei edes tarvitse olla suutuksissa, riittää että joku sanoo jotain todella tyhmää. Varsinkin, jos se ihminen ei edes ole mieleeni. En ole itsekään mikään välkky, mutta en tyhmäkään. En vain jaksa ihmistä, jos se on oikeesti tyhmä! Tulee sitä itsekin sanottua vaikka mitä tyhmää, mutta en nyt tarkoita sellaista hölmöä, se nyt vaan on hauskaa. Kaikki sanovat jotain hölmöä, mutta kaikki ei sano jotain tyhmää. That's the difference.
Aika usein minua ärsyttää eräs hyvinkin lähipiiriin kuuluva ihminen. Hän on kapeakatseinen ja mielestään AINA oikeassa. Eikä päätä saa käännettyä sitten millään. Yritetty on monta turhaa kertaa. Olemme olleet törmäyskurssilla miljoona kertaa. Se hyvä puoli tässä on, että hänelle voin aina näyttää artymykseni kaiket puolet eikä se haittaa yhtään. Se ei muuta mitään asioita meidän välillä ja sitten taas jatketaan eteenpäin. Se on erittäin hyvä ja helpottavakin asia, että hän ei ota sanojani loukkaavina, kun en niitä niin tarkoitakaan. Purkaan vaan ärtymystäni. Ensi kertaa, kun mieheni kuuli tämän minun purkauksen ko.henkilöön, hän oli ihmeissään miten suoraan lauon sanoja suustani.. Ja näki (tai kuuli) uuden puolen minusta. Eikä lähtenyt kuitenkaan :)
Kaikkien pitäisi saada purkaa tuntojaan ilman, että toiset siitä suuttuu. Ihmisen on välillä kerrottava tunteitaan, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Puhumalla oppii tuntemaan toisen ja mitä se meinaa. Siten oppii tuntemaan toista, mitä hän tarkoittaa, vaikka hän olisi hiljaa. Minusta on hienoa tuntea joku ihminen niin hyvin ettei sanoja välttämättä tarvitse sanoa, ymmärrät silti häntä. Tai se, että olet hänen kanssaan samalla aaltopituudella, että sanotte samoja asioita jopa yhtäaikaa!
Jos kysyt toiselta kysymyksen, voit saada vastaukseksi "kyllä" tai "ei". Aina ei kannata olettaa, että tulee se "kyllä". Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät kieltäydy asioista vaikka haluaisivatkin. Monesti kysyjä pettyy, yllättyy tai suuttuu jos vastaa kieltävästi kysymykseen. Miksi ihmeessä? Naurettavaa, sanon minä. Molemmat vastaukset ovat tasavertaisia ja kannattaa odottaa ihan kumpaa tahansa vastausta. Ei aina tarvitse suostua tai olla samaa mieltä. Jos kysyjä suuttuu, niin suuttukoon. So what? Tuskin hänkään on aina vastannut myöntävästi sinun, tai jonkun toisen, esittämiin kysymyksiin. Eikä se ole siitä kiinni, kuka on ja kumpi enemmän. Ei ei. Kyllä jokainen tietää mitä haluaa, koska haluaa ja miten haluaa. (Puhun nyt asioista yleisesti) Ja sen saa sanoa ääneen, eikä siinä ole mitään pahaa.
Eikö ole parempi, että jokainen puhuu suoraan. Asiat voi tietysti kertoa monella tapaa ja kannattaa aina valita se ystävällisin :) ..tai ainakin ystävällinen. Mieti, miten haluat itsellesi puhuttavan. Minulle voi puhua aina suoraan. Toivon, että ystäväni tietävät sen. Minua ei haittaa, jos sanoo jotain ikävää tms, kunhan sanoo! Mieluummin sanoo, kun ei sano ja huomaa toisesta että kaikki ei ole ok. arvostan ihmisessä rehellistä suoraan puhumista. Itse olen sitä tyyppiä ja olen huomannut, että jotkut eivät pidä siitä. En ymmärrä miksi... Kai sen joskus vielä ymmärrän tai sitten jonkun pitää se minulle kertoa. Viisas äitini on aina sanonut, että asioista pitää puhua ja niinhän se on. Siinä tekee hallaa vain itselleen, jos ei puhu tai ei sano suoraan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti