torstai 12. helmikuuta 2009

Palanen paratiisia

Voi elämä. Rakastan shoppailua! :)

Miten ihanaa onkaan kierrellä kauppakeskuksissa, katsella, sovitella, hypistellä, etsiä, löytää.... Kivointa se on silloin, kun ei lähde etsimään mitään tiettyä, kunhan huvikseen kiertelee. Silloin löytää. Shoppailu ei ole pelkkää ostamista. Se on kaikkea yllä mainitsemaani.

Tänään pääsin shoppailemaan, ilman lapsia, mieheni kanssa. Mahtavaa! En muistanutkaan miten helppoa on kiertää kaupasta toiseen omaan reippaaseen tahtiin. Ei tarvitse miettiä, onko jollain nälkä, pitääkö kohta lähteä.. Ja ennen ostopäätöstä voi käydä jopa sovittamassa vaatteita! Sitä en ole tehnyt aikoihin.. En edes shoppaillut kunnolla. Ehkä se maistuukin paremmalta harvemmin.. Tai no, tuskin... Ainahan se on yhtä kivaa!

Mieheni löysi minulle aivan ihanan takin! Hänen kanssaan on kiva käydä ostoksilla, koska hän viihtyy. Miten ihanaa onkaan, kun joku toinen löytää vaatteita sinulle tai nyt siis minulle... :) Hänellä on hyvä maku. Hän tietää minun maun niin hyvin..

Shoppailustakin voi saada tarpeekseen (!!), uskokaa pois. Pidennetty viikonloppu Pariisiin. Joka päivä aamusta iltaan pelkkää shoppailua ja pakolliset nähtävyydet, joihin ei siis aikaa mennyt paljoakaan. Silloin tuntui viimeisenä päivänä, että ei enää. Samat kaupat oli koluttu varmaan 20 kertaa ja tiesin rekkien valikoiman vaikka unissanikin :) Paljon ostettiin ja paljon jätettiin ostamatta. Mutta siitäkin sai tarpeekseen. Oma kiintiö täyttyi, olin ostanut tarpeeksi. Olin yllättynyt, että niin voi käydä.

Minun paratiisini on Jumbon kokoinen!