Ihmettelen ihmisten pahuutta... Puhutaan, että se johtuu perheestä, tv:stä, elokuvista, peleistä.. Että nykyään on niin paljon väkivaltaa esillä. No, onhan sitä. Mutta niin on ollut ennenkin. Ennen lapsia kuritettiin fyysisesti, lapset laitettiin töihin aikaisin, pitihän perhettä auttaa, että sai ruuan pöytään. Nykyään ei saa lasta fyysisesti kurittaa ja hyvä kun lapset osallistuvat kotitöihin tai edes siivoavat lelunsa itse. Ennen on leikitty sotaleikkejä tinanukeilla ja juostu pitkin metsää puuaseet kädessä, nykyään niitä samoja "leikitään" Pleikkareilla ja tietokoneilla. Entisajan sadutkin ovat olleet melko raakoja, ei ne japanilaispiirretyt, jossa soditaan korteilla yms, ole niin väkivaltaa lietsovia, niihin vanhoihin satuhin verrattuna, mitä annetaan ymmärtää. Lukekaa vaikka Topeliusta tai Grimmin veljesten satuja... Mutta onko ihmisten mieli siitä muuttunut väkivaltaiseen suuntaan?
Ennen ei ollut itsestään selvää, että saa ruokaa riittävästi tai saako jättää ruokaa syömättä -ei kukaan halunnut jättää. Selvää ei ollut rahan tulo, terveys, koulutus, lelujen saanti tai maan rauha. Vähään oltiin tyytyväisiä. Oltiin onnellisia, kun oli katto pään päällä ja vanhemmat turvana, jopa isovanhemmat kun kaikki asuivat sulassa sovussa pienissä pirteissä.
Nykymaailman tavaran paljous, materialismi ja heti-kaikki-mulle-tänne-asenne syövät hyviä arvoja ja riittämisen tunnetta. Tavaramäärillä ja merkkituotteilla haetaan hyväksyntää ja huomiota. Hyvin yleistä nuorten keskuudessa, kun on pakko olla cool ja suosittu. Kaikki on itsestäänselvää: koulu, koti, raha, ruoka, lelut, tavarat, rauha... Kaikkea saa, mitä haluaa. Mutta ovatko ihmiset onnellisia? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mikä riittää?
En usko, että aina on perheen, omien vanhempien, vika jos lapsesta tulee väkivaltainen. On tietysti niitä, jotka ovat saaneet kasvaa väkivallan alla tai sitä lietsovan ajatusmaailman kanssa, päihteiden tai muuten mieleltään sairaiden kanssa ja he jatkavat sitä. On myös niitä, jotka ovat siitä tajunneet etteivät halua olla sellaisia. Ihmisen mieli on niin selittämätön, että miksei joku yksittäinen ihminen voi olla mieleltään sairas vaikka perhe olisi ollut "normaali". En tiedä. En ole tutkinut ihmismieltä tai mitään rikosasioita tai muuta. Ajatuksiani vain heitän ilmaan. Ainakaan minun perhettäni ei voisi syyttää, jos minusta tulisi yhtäkkiä väkivaltainen.
En ole koskaan ymmärtänyt väkivaltaa.. Miksi joku haluaa hakata jonkun tai tappaa tai tehdä muuta pahaa.. En usko, että siitä tulee hyvä fiilis! Useinhan väkivaltatekoihin liittyy päihteet, jotka poistavat estot ja tekevät ihmisestä muutenkin tyhmän. Sehän on jo tieteellisesti todistettukin. En vaan tajua ihmisiä... Ja sitä tuntuu olevan niin paljon. Liikaa, aivan liikaa. Ja kun se kohdistuu ihan keneen vaan. "Tekijä ja uhri tuntemattomia toisilleen" "Uhri sattumanvarainen" hyvin tuttuja uutisotsikoita. En haluan enää edes lukea uutisia, aina ne on niin masentavia ja saavat huonolle tuulelle.
Netti on yksi paikka, josta löytää ihan mitä vaan -hyvää, pahaa ja hyvin pahaa. Maailman laajuisesti. Se on myös helppoa, jos haluaa. Se on helppo tapa horjuttaa herkän ihmisen mieltä, joka on vastaanottavaisessa tilassa. On helppo aivopestä ihmistä vääriin arvoihin. Tietoa on, tosin kaikkea ei kannata uskoa. Nykyään on helppo manipuloida kuvia ja videoita, niistä voidaan tehdä aivan toista, mitä ne aluksi oli. Mutta ajatteleeko sitä? Uskooko sitä vaan kaiken, mitä näkee? Helpomminhan sitä uskoo, kun näkee kuin että vain kuulisi.
Mistä kaikki tämä johtuu? Siitä ettei sairaat ihmiset pääse hoitoon? Siitä ettei osata tai haluta puhua? Tai ei ole kenen kanssa puhua? Onko elämä liian turvallista, eikö se anna mitään? Haetaanko huomiota, jännitystä? Puhukaa toisillenne, ajatelkaa positiivisesti ja hommatkaa harrastus...! Onhan niitä vähän fyysisempiäkin lajeja, joissa pääsee ylimääräset höyryt purkamaan ilman että kukaan kärsii. Päin vastoin, kaikilla on kivaa! Tottakai kaikilla on joskus huonoja päiviä, kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään. Niitä pitää oppia hillitsemään, hallitsemaan ja käyttämään. Järjen käyttö sallittu. Ihmisten pitäisi olla onnellisia pienistä asioista ja ajatella toisia. Toisen puolesta saa ja pitääkin olla vilpittömästi ja aidosti iloinen ja onnellinen. Ainainen kateus ei ole mistään kotoisin eikä kaikki murheet omassa elämässä ole aina jonkun toisen syytä. Asioille voi itse tehdä jotain, jos haluaa.
Miten voin suojella lapsiani... Miten varoitan heitä... En tiedä, mutta toivon että sitten kun on sen aika, tiedän ja osaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti