Joulun tunnelmiin

On taas mennyt hurjan pitkä aika edellisestä kirjoituksesta, mutta en ole blogiani silti unohtanut!! Meillä oli se remontti- ja muuttorumba, niin ei ole ollut jaksamista ja tarpeeksi selkeitä ajatuksia koossa :) No ei ole varmaan vieläkään.. Eilen olin laittamassa voita ja juustoa jääkaappiin, niin avasinkin mikron.. ;) Että silleen! Ollaan saatu kotia jo kodin näköiseksi ja hieman jouluiseksi. Meillä on kaunis valkoinen kuusi hopeisine koristeineen, se sopii täydellisesti kotiimme! Varmaan arvasittekin, meidän värit on valkoinen ja hopea sekä ripaus mustaa. K:n huone on tumman harmaan ja lumen sävyinen, tytöillä vaalean harmaa ja liila. Tosin, jälkimmäinen huone on vaiheessa eikä liilaa vielä ole :) hups! No, kaikki aikanaan. Pääasia, että asumaan pystyy. Ai että nautin, kun ulkona on edes hitunen lunta, niin peittyy tummuus! Heti on paljon kauniimpaa!! Lapset innostuivat myös! Heti tuli hienot lumienkelikuviot ulko-oven edustalle :) Tarvitsen vielä pari jouluvalokranssia ikkunaan ja nyt en löydä niitä mistään... Pitää lähteä Stockalle ilmeisesti, kun siellä olen niitä ihastellut. Kyllähän mä siis yhdestä kaupasta bongasin jonkinlaisen valokranssin, mutta se ei ollut hieno. Olen hyvin tarkka - te tiedätte, ketkä tiedätte ;) Vain kaksi yötä jouluun! Tämä joulu on tullut sellaisella vauhdilla, että itse ei ole ehtinyt kyytiin kuin vasta kuun puolesta välistä. Ensimmäiset lahjat ostin vasta 19.päivä ja yhtään korttia en lähettänyt! Tämä muutto ja remppa vei kaiken huomion.. Vietämme joulun - kuinkas muuten kuin - uudessa kodissa isäni kanssa. En ole yltänyt miettinyt, että tuleeko joulupukki vai ilmestyvätkö lahjat kuusen alle joulusaunan aikana.. Nyt ne lahjat tulisi saada edes paketteihin! Siis apua, mä sanon.. Lahjat paketoimatta ja aika loppuu... No, se on tempaistava tänään tai huomenna.. Jos tänään, niin saattaa mennä myöhään, nimittäin juuri tänään B ja K nukahtivat päikkäreille! :) Heti kun A menee nukkumaan, niin sitten alan illalla paketoida. Se on sitten kaikki-kerralla -meininkiä, mutta sittenpä on tehty :) Joululaulut soivat päässä ja lauleskelen niitä lapsille :) meillä ei vielä ole viritetty laiteta, että voisin cd:tä soittaa.. Ollaan sitten YouTubesta kuunneltu joululauluja! Todella nykyaikaista ;) hihhih.. On taas niin paljon asioita sikinsokin mielessä, että en osaa niitä nyt järjestää enkä ainakaan saa niitä ulos.. Mikä liittyy pihaan, kesää, mikä jouluun tai lapsiin.. Pitäisi varmaan nukkua itsekin ne päikkärit, niin jaksaisi paremmin olla omien energiapakkauksien temmossa mukana :) On ne niin äidin mussukoita <3 Muistakaa iloita pienistä asioista, huomioitava toista hellyydellä, muista ystäviäsi vaikka pitkän ajan takaakin, ole läsnä, nauti tunnelmasta ja unohda kiire, unohda tekemättömät (koti)työt, unohda kaikki huoli ja murhe ja keskity siihen hyvään, joka on tässä ja nyt. Äläkä päästä sitä pois, vaan vaali sitä rakkaudella. Kaunista, tunnelmallista ja mukavaa joulua teille kaikille!! <3

Verenpaineet nousussa

Voi helvetti sentään kun ärsyttääääääää!!!!!!
Mä haluun olla rauhassa enkä kuunnella tollasta saatanan tyhmää itkua, valitusta, vastaväitteitä, kiljuntaa, huutoa ja kiukuttelua 4 vuotiaalta!!! Okei, se on vasta 4, on pieni jne.. Mutta mä en vaan jaksa. Joka ikinen päivä "äiti sä muutat pois!!" "Sit kun mä muutan pois, niin sä et saa tulla sinne ja mä muutan tosi kauas! Vaan K ja isi ja A saa tulla, mutta et sä" "Te vaan pilaatte mun päivän!" "Äiti mee poooiiisss!!!!" Juu, selvä, kiitos, niin mäkin sua. 

B kysyy jotain, esim. Saako mennä tänään samassa rapussa asuvalle kaverilleen. Jos sanon, että tänään ei sovi, kun on muuta menoa esim. kaupassa käynti. Niin heti suuttuu ja sanoo ettei lähde kauppaan, ei pue, ei tee mitään mitä pyydän. Eikä se mene kovin nopeesti edes ohi! Se tyttö osaa kyllä mökötttää. Tai sitten, jos lupa kaverille menosta on tullut ja B on sinne lähtenyt iltapäivällä leikkimään. Illalla seitsemän aikaan menen hakemaan, niin siitäkin suuttuu, koska "leikit jää kesken ja äiti on ihan tyhmä koska aina pilaa kaikki leikit, kun tulee hakemaan kotiin. Olisit sanonut etten ehdi leikkiä pitkään!" Niin, sanoinhan minä ja aina ne leikit tuntuu jäävän kesken. Mutta eikös ollut kiva, että pääsit kuitenkin leikkimään? "No ei ollut. Mä en mee sinne enää ikinä!" Jaahas.. Että silleen taas kerran. Mutta mitä mun pitäis tehdä? Ihan konkreettisesti? Olla vaan kuin en huomaiskaan? Syliin hän ei todellakaan halua tulla silloin, ei edes uskalla ehdottaa ;) Vähän myöhemmin sitten...

Mä olen vaan kerran viikossa 1,5 tuntia poissa kotoa, yksin. Tarviin enemmän tilaa itselleni. Onneksi tiedän ettei tarviikaan jaksaa, koska sekin on normaalia. Jotenkin vaan tutnuu tällä hetkellä, että oon vaan niin kiinni noissa lapsissa. Kaikissa niissä! Että ihan kuin olisi rikos lähteä vaikka vain A:n kanssa kävelylle tai kauppakierrokselle. On niin kivaa tehdä välillä jotain ihan omaa. 

Mä niin odotan, että pääsen illanviettoon tyttöjen kanssa! Sitten siis, kun A on tarpeeksi iso, eli noin 4-6 kk vielä... Voisin pitää koko viikonlopun pelkästään "tyttöjen iltaa" :) Se olis huippua! Mutta liian hyvää ollakseen totta. Totuus siinäkin asiassa on se, että a) olen yhden illan poissa, tulen yöllä kotiin b) aamulla lapset herättää mut tai ei muuten vaan anna mun nukkua c) olen tosi väsynyt ja kenties pääkin kipeä ja siksi kiukkuinen.... Äh, ei. Ei kuulosta siltä, että "jee tosi kiva päästä tyttöjen kanssa ulos!" :/

Tiedän, että lapset kiukuttelee, tiedän että se on vaan vaihe joka menee kyllä ohi, tiedän että se kuuluu asiaan, tiedän että olen itse lapseni halunnut ja haluan heidät vieläkin ja rakastan heitä valtavasti. Mutta en tiedä mitä teen. B on niin selkeesti veistetty mun "suutun sekunnissa" luonteesta. Ja kyllähän se nyt tietää, millainen äitinsä on ja miten reagoi eri tilanteissa. Onhan hän nähnyt, kun ollaan niin tiiviisti yhdessä.

Oikeesti musta on tosi kiva tehdä asioita lasten kanssa ja järjestää ohjelmaa. Hekin kaipaavat sitä, samoin minä. Nykyään B on vaan sellainen, että kun sieltä kivasta on aika lähteä tai se loppuu, niin myrskyn merkit tuli ilmaan heti ja se myrsky iskee kuin valtava pyörremyrsky!!

Huoh.. Kylläpäs helpotti oma turhautuminen ja ärsytys. Taitaa syke ja verenpainekin olla taas suht normaalit ;)

Kehut ja kateus

No voihan kökkö.... Edellistä blogiani ei enää ole!! Miten muka internetistä voi hävitä ylipäänsä mitään?! Olis ollut kiva lukea niitä, kun siellä oli kirjoituksia ajasta, kun K oli ihan vasta syntynyt!

Viikonloppu alkamaisillaan, jeeeeeeeeee!!!!!! Viikonloppuna meillä alkaa myös perheliikunta, jota odotetaan jo kovasti! Tänään B:llä on "temppis", jonne myös K haluaisi, muttei valitettavasti pääse, koska ryhmä on vanhemmille lapsille tarkoitettu. Mulla tuppaa aina olemaan jotain härdelliä kaikkien (tai varsinkin lasten) harrastusten buukkaamisissa. Ilmotan B:n johonkin harrastukseen ja sitten käy ilmi ettei neiti haluakaan alkaa sitä harrastaa tai se on samaan aikaan jonkun toisen jutun kanssa tai jotain ja sitten soittelen paniikissa, että "voiko vielä perua ja paljonko nyt sitten joutuu maksaa vai mitä nyt tehdään?" Meijän nimi on varmaan jollain harmaalla (huom! ei vielä mustalla) listalla, että tarkkailkaapas näiden liikkeitä ;) Tänäsyksynä siis oli kanssa härdelliä ja nyt ootan, että saan palautusrahat takas tilille ja voin sanoo, että jos ei kohta ala näkymään niin tästä rouvasta taas kuulee sitten tietyt tahot!!! Et silleen...

Oon kaivellut oman pääni sisäisen kovalevyn tietoja aiheesta markkinointi taas esille! Mä niin tykkäsin siitä koulussa ja jumankauta tykkään vieläkin!!!! Ai että, olis taas niin paljon asioita, joihin pitäis perehtyä ja sais näin kotona vähän aivojumppaa ja oppia lisää :) Siitähän nyt ei ole kuin hyötyä tulevaisuutta ajatellen!! Tässä nyt on mennyt 4 vuotta jo hukkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! (Huomatkaa positiivisuus :) ) Onneksi olen nopea oppimaan, joten nou hätä, honeyt.

Olis kyllä kiva olla töissä markkinointi hommissa! Tai sitten voisin hyvinkin olla joku henk.koht. sihteeri joka hoitaa kaikenlaisia asioita ja järjestelee tapaamisia ja juhlia yms! Se olis kivaa!!! Mä oon muutenkin sellanen organisaattori, että oksat pois! Haiseeks jo omakehu?! ;) Hehe.. Josta tulikin mieleeni suomalaisuus...

Olen katsonut ohjelmaa Kiinteistökuningatar Kaisa ja musta se on ollut ihan hyvä. Mua ei ärsytä se Kaisa millään tavalla. Musta on hienoa, miten se on saanut luotua noin hienon uran ja tekee rahaa, osaa hommansa ja on hyvä siinä. Kyllä ihminen saa kehua itseään (muutkin kuin Kaisa) eikä kuulijoiden pitäisi pitää sitä mitenkään negatiivisena. Me suomalaiset ollaan vähän sellasia, että kehuja ei osata ottaa vastaan eikä itseään saisi kehua. Eikö saa olla ylpeä omasta ammattitaidosta ja osaamisesta? Miksei sitä saa sanoa ääneen? Muualla maailmassa tämä  Kaisan tyyli puhua itsestään ei olisi outo tai jotenkin "levee". Jos Kaisa myy 150 asuntoa vuodessa ja tavallisesti välittäjä myy 50 asuntoa, niin onhan se nyt jumankauta hemmetin moinen ero!! Ei saa olla kateellinen toisen menestyksestä. Pitää itse toimia, jos haluaa menestyä ja saada rahaa, ei se toisia mollaamalla tule. Kateus on from ass. Vaikka onhan se helppoa omaa kateuttaan yrittää helpottaa toista mollamalla.. Säälittävää vaikken säälikään. Raukkamaista.

Eli antakaa omakehun haista !! Jos jossain asiassa on hyvä, sen saa sanoa ja olla taidoistaan ylpeä. Jalat pitää pitää maassa ja olla nöyrä. Nothing lasts forever, or does it?!

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Asioilla tuppaa aina olemaan hyvät ja huonot puolet. Eli aina voi löytää jotain hyvää, vaikka tilanne näyttäisi huonolta. Asioita kannattaakin tarkastella eri näkökulmista eikä aina ajatella vain kapea-alaisesti. Omat huonot puolet syyniin siis, pian niitä ei enää olekaan ;)

Yksi luonteenpiirteeni on perfektionismi. Siinä on hyvää ja huonoa. En taida kuitenkaan olla ihan täysin äärimmäisestä päästä oleva perfektionisti (hyvä puoli). Muita hyviä puolia asiassa on: teen asiat kunnolla ja huolella, haluan tietää kaiken jotta osaan ja ymmärrän täysin (ja täydellisesti), huomaan myös pikku asiat, ok ei riitä, perfektionismi näkyy kaikessa ei ainoastaan yhdessä asiassa. Entäs ne huonot piirteet? Tässäpä ne: pilkun viilaus, ok ei kelpaa (hyvin laaja käsite, joka sisällyttää hyvin monta asiaa), perfektionismi näkyy kaikessa...

Tuota kohtaa, perfektionismi näkyy kaikessa, pitää kyllä hieman avata.... Oma perfektionismini ei yllä alueelle, jossa mielenkiintoni on täysi 0. Silloin ehkei huvita tehdä asioita kunnolla. Teen ne silloin tahallaan vasemmalla kädellä ja silmät kiinni, kunhan tulee tehtyä vaan ihan ok:sti.. Tämä piirre ei ole hyvä!!! Sitä voi siis muuttaa, koska a) tiedostan sen, b) haluan muutosta.

Sisäinen kapinoitsijani herää silloin, jos ei motivaatiota löydy mistään - sama se mistä asiasta on kyse. Tällaista "teinimeininkiä" pitäisi kyseenalaistaa, mutta en ehkä edes halua.. Ja valitettavasti, olen hyvin hyvin paljon tunne-ihminen, en niinkään järki-ihminen. Minulle tulee tunteet hyvin vahvoina (olipa ne hyviä tai huonoja tunteita) ja nehän on pakko tuoda esiin. Se on sellainen pakottava tarve -tunne, joka tulee, että nyt suutun ja ihan varmasti näytän sen! Tai ei kiinnosta yhtään ja ihan yhtä varmasti huomaat kyllä senkin. Eipä jää patoutumia tähän päähän. Sama juttu on kyllä positiivisten tunteiden kanssa! Kyllä nekin tulee esiin! Sehän nyt on taas vaan ihan normaalia. "Normaalia" olisi kai myös hillitä omat negatiiviset tunteet eikä niitä saisi tuoda esiin, paitsi kotona tai purkamalla paha energia esim. liikuntaan. No joo, en minäkään työpaikallani rupea räyhäämään, pitää se nyt jonkin sortin roti olla. Ja asiathan voi ilmaista monella tavalla....!! Muistakaahan se, minäkin yritän.

Suoraan sanominen on sellainen aihe, josta löydän myös paljon asiaa :) Aina opetetaan, että rehellinen pitää olla, ketään ei saa loukata. No, me suomalaiset juntit ollaan sellaisia, että rehellisyyttä ei kestetä, koska se otetaan heti loukkauksena... Hyökkäys on paras puolustus.. Or not. Et voi sanoa ystävällesi, että hänellä on vaikka liikaa meikkiä tai tukka söhöttää... Hei haloo, ystävillehän juuri pitäisi voida sanoa rehellisesti mistä vaan, eikä toisen tarvitse siitä loukkaantua, koska toinen yrittää vain auttaa... Ja tässä taas, kuinka asia ilmaistaan...!! Vink vink.. 

En muista enää kuka se oli, mutta hän sanoi ettei kehtaa sanoa ystävälleen, että sateessa hänen ripsari on levinnyt.. On siinäkin ystävä! Antaa kaverin mieluummin kävellä ripsarit poskille töhriintyneenä kaupungilla!! Eihän siitä voi edes kukaan suuttua, jos joku kauniisti huomauttaa asiasta... Itse suuttuisin siitä, että sovituskopin peilistä huomaan levinneet ripsarin, joista kaverini ei ole pariin tuntiin viitsinyt mainita.. Itse arvostan rehellisyyttä ja  en suutu jos minulle on rehellinen.

Positiivisemman elämän asenteen alkuun pääsee sillä, kun joka päivä muistaa ajatella asioista ne hyvätkin puolet. Uskokaa pois, niitä kyllä löytyy! Myös se, ettei heti ajattele negatiivisesti tai aloita lausetta sanalla ei, auttaa miellyttävämpään tulevaisuuteen.

Umpio mieli

Aina mä puhun ja valitan tästä samasta asiasta, nimittäin aikuisseurasta. Neljä vuotta kotona ilmeisesti näkyy ja tuntuu enemmän kuin ennen. Olen sosiaalinen tyyppi, nautin ihmisten seurasta! Nämä neljä vuotta olen viettänyt enimmäkseen lapsi seurassa. Ei sekään huono asia ole, mutta.... Parhaassa tapauksessahan sitä olisi huumorilla mukaan leikkeihin heittäytyvä äiti, joka jaksaa ilman muuta jättää kotiaskareet vähemmälle tai myöhemmäksi ja telmiä kuin lapsi! Tällaisista umpiomieliasioista , kuten asiaa itse nimitän, ei yleensä puhuta missään. Viihdyn kyllä hyvin kotona, nautin lasteni seurasta ja kotona olon vapaudesta, nyt mietin ihmisen seurassa olon vaikutuksia. Helpointa tietty verrata itseeni ja omiin tunteisiini..

Ihmisen mieli on niin ihmeellinen, herkkä, haavoittuvainen, monimutkainen ja salaperäinen. Toinen ei voi toista sättiä toisen ajatuksista tai tunteista. Ne eivät aina ole samanlaiset tai samalla aaltopituudella. Se mikä mieleen, mielentilaan, vaikuttaa vahvasti toisella ei ehkä vaikuta jollain muulla.

Olen päässyt viimein taas tanssiharrastukseni pariin! Viimeksi kokeilin tammikuussa jätti ison vauvamahan kanssa ja siihen yhteen tammikuiseen kertaanhan se jäi. Tanssi ei tuntunut enää hyvältä ja olo ei ollut yhtään seksikäs, niinkuin lattareita tanssiessa olisi hyvä olla, niin pääsee fiilikseen ;) No anyway, nyt olen parilla tunnilla käynyt ja voi video, mikä fiilis!!! Ihan kuin mieleni syövereistä aukeaisi taas uusi maailma uusin silmin! Minne olen kadottanut sen iloisuuden ja huumorin?!

Mieleni on mennyt umpioksi, joka ei pidä sisällään kaikkea hyvää, positiivista ja iloista... Se on ryydittynyt vain samaan, tunkkaiseen, pimeäänkin ehkä.. Umpiomieleni on niin jämähtänyt paikoilleen, siitä on tullut niin tavallista ettei edes muista sitä, miten iloinen on joskus ollut... Kuulostaa jotenkin karmivalta vaikkei se nyt ihan niin vakavaa kuitenkaan ole. Eilisen tanssitunnin jälkeen ihan havahduin ajaessani kotiin, että "hei, elämässähän on niin paljon iloa!!". En nyt tarkoita tällä sitä, että olisin masentunut tai 24/7 negatiivinen, mutta myönnän, että positiivisuuteni määrä on mennyt alaspäin. En osaa sanoa siihen varmoja syitä, luulen, että se johtuu tästä "kotiin linnoittautumisesta". On vain lasten kasvattaminen, josta on tullut jo ihan arkista... En ole ollut tarpeeksi aikuisten kanssa tekemisissä, päivät täyttyvät velvollisuuksilla eikä "mitään oikein tapahdu"... Tavallaan ne omat sosiaaliset verkostot ovat haalistuneet ja samalla niiden tuomat ilot. Voi sitä ilon ja onnen määrää, kun tapaan jonkun ystäväni! Mieliala muuttuu hetkessä korkeaksi ja ihan erilaiseksi.

Ja voi, että minä kaipaan niitä! Teitä. Sinua.

Pikku-A kun kasvaa vielä niin sitten pääsen kutomaan sosiaalisia verkkojani takaisin yhteen :) Sitten saan avattua umpiomieleni ja hävitän sen niin syvälle kaatopaikalle ettei se vain löydä takaisin.

Super-väsymys

...zzzZZzzZzz...

Kyllä se väsymys tuli taas.. Viikko sitten tulin itse kipeäksi, nuhaa ja tais olla hiukan lämpöäkin, mutta en antanut sen haitata menoa, kun oli niin kivaa! No, nyt on enää nuhaa ja illalla vähän yskää. Tuntuu siltä, kuin olisi pölyä kurkussa... =) Sitten meidän vauva tuli kipeäksi lauantaina. Kuumetta ja nuhaa, nyt enää nuhaa ja myös yskää makuuasennossa.. Eilen K tuli kuumeeseen ja nenäkin vuotaa.. B:llä nenä vuotaa myös, toistaiseksi ei kuumetta. Viime yönä nousin ylös 7-8 kertaa, että kyllä väsyttää..! Kohta otan pikku päikkärit, niin jaksaa iltapäivän hieman paremmin. Nukkuminen on parasta <3

Tänään mennään ostamaan meille parisänky!! Voi vinde, ette tiedä miten ihanalta tuntuu edes se ajatus, että oma makuuhuone ja oma SÄNKY on jo lähellä!!! Asuntoa ei ole tiedossa, mutta kohta kelpuutan melkeen minkä tahansa -tai mistä tahansa. Haaveissani pyörii pimeä ja hiljainen makuuhuone.... aah. Voi ihanuus!

Mä olen päässyt makeanhimosta ihan ilman mitään kommervenkkejä.. Ehkä en ole vain ajatellut asiaa. Tai siis en ole ajatellut herkkuja! Niitä ei vain tee mieli.. Mutta puolustaudun heti: jos joku toisi pöydälle eteeni herkkuja, niin kyllä ottaisin! Mutta ei siis ole sellaista herkkuhimoa ollut enää. Enemmänkin jotain smoothieta voisi tehdä itse ja kunnon ruokaa.. Tosin väsymykseni on siinä pisteessä ettei ruuanlaitto kiinnosta ollenkaan, tosin pakkohan sitä on tehdä, niin teen hyvin perussafkaa ja ilman mitään hienouksia (salaattia tms..). Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Sitten kun A kasvaa, lupaan ottaa tässäkin asiassa itseäni niskasta, eikä sen luulisi olevan edes vaikeaa sitten. Yleensä asiat menee ihan itsestään paikoilleen.

Nyt on kyllä niin tyhjä pää, ettei sinne tule mitään tietoa ;) Ei vaikka kuinka miettisi.. Sitten miettii, että mitä mä nyt edes mietinkään! :D Voi voi sentään..

Vähän noi duunikuviotkin alkaa taas haahuilemaan mielessä, kun vuoden päästä pitäis palata takaisin.. Saas nähdä miten käy! Mitä ne laittais mut tekee vai potkiiko pihalle... Tai missä lukemissa palkka huitelee... Sielläkin kaikki aina ja koko ajan vaan muuttuu, niin ei voi ikinä tietää mitä tuleman pitää. On se sellasta... On varmaan joka paikassa. No en ajattele sitä nyt, olkoon ensi kevään huolenaihe. =)

Nyt Feng shui-kirja käteen, lukemaan kuinka niitä muutoksia saisi aikaiseksi =)

Kauniita unia kaunokaiset <3

Itsestään selvää

Vaikka asumme Suomessa, ei koulutus, työpaikka ja ihmisarvo ole itsestään selvää. Liian helposti maailma muuttuu kylmäksi ja kovaksi, jossa pärjää vain röyhkeydellä, väkivallalla tai jollain muulla negatiivisella asialla. Hyvät jäävät ikään kuin pahisten jalkoihin, koska pahiksia on cool ihailla ja heihin samaistua. Nuoret huomaavat, kuinka pelottelulla, kiusaamisella ja väkivallalla saa valtaa ja toiset tottelemaan.. Mutta miksi nämä nuoret ajautuvat tekemään niin?

Ihmisethän saa tekemään haluamiansa asioita myös positiivisella tavalla, eli olemalla itse positiivinen. Se onkin se kaikkein paras tapa ja tuloksia syntyy, motivaatio säilyy samoin tehokkuus! Mikään ei ole parempaa, kuin aidosti innostuneet ihmiset hyvällä tuulella!!

Mutta kysymys oli miksi.. Ehkä siksi etteivät he ole saaneet kotoaan perusturvan tunnetta, heistä ei ole huolehdittu eikä annettu huomiota. Vanhemmilta on opittu tapa hukuttaa murheet ja oma pahaolo päihteisiin ja nuoret hakevat huomiota häiriökäyttäytymisellä.. Nuoret eivät ole saaneet vahvaa itsetuntoa, joten eivät uskalla sanoa omaa mielipidettä tai sanaa "ei", he ajautuvat samankaltaisten nuorten pariin, josta he tekevät ns. perheen.. Sielläkään kun ei saa aitoa rakkautta ja välittämistä ja ympäristön paine on liian kova, joten päihteet, varastelu yms. saa liian helposti vallan ja siitä kierteestä on hyvin vaikea irrottautua. Sitä voimaa itsestä on vaikea löytää, jos voimaa ei ole ollut ennenkään. Ehkä jotkut kokevat ettei elämässä ole muuta, ehkä työelämä tai maailman vastaanotto pelottaa..

Mutta mitä käy sellaiselle ihmiselle, joka on syyttä joutunut kokemaan lapsena ja nuorena kaltoinkohtelua, raukkaudettomuutta, turvattomuutta, ehkä väkivaltaakin.. Hän on ajautunut samaan jamaan, mutta on saanut jostain voimaa ja halua lopettaa sellaisen elämän. Hän hakeutuu katkaisuhoitoon, saa sitä ehkä joskus puolen vuoden päästä, jos silloin enää edes kiinnostaa. No, tätä tapausta nyt vielä kiinnostaa ja hän ottaa hoitopaikan vastaan. Hän on ehkä löytänyt jostain uuden ystävän, joka on kaikkea muuta kuin sen hetkisessä elämässä on yksikään ollut ja on saanut herätettyä ko.henkilön toivon kipinän paremmasta tulevaisuudesta. Hoito alkaa auttaa ja hän hakee kouluun. Opiskelupaikan saaminen onnistuu ja uuden elämän alku on hyvässä nousussa. Asuntokin löytyy ja Kelalta tulee tukia alkuponnistuksiin. Hän valmistuu ok arvosanoin ja alkaa etsiä töitä. Sitten nousu lakkaa, alkaa ehkä syöksylasku. Työnantajat eivät katso hyvällä CV:tä, jossa on pitkä aukko peruskoulun päättymisen jälkeen, eikä varsinkaan jos löytyy rikosrekisteri.. Peruskoulun jälkeen meni noin 10 vuotta, ennenkuin tämä henkilö, joka jaksoi vetää itsensä suosta, on nyt tässä. Hän halusi muuttua, hän halusi jättää entisen elämän taakseen, mutta uskooko häneen kukaan muu kuin hän itse? Mitä sitten tapahtuu? Helposti siinä taas sortuu, kun kerta kerran jälkeen "kiitetään kiinnostuksesta yritystämme kohtaan, mutta emme valitettavasti tällä kertaa valinneet Sinua.." Niin kysyn nyt, että miksei ihmiset saa toista mahdollisuutta? Tällä henkilöllä olisi aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, koulutustakin, mutta henkilön historia leimaa hänet kenties ainiaaksi.. On itsestään selvää ettei hänestä ole koskaan työelämään, eihän häneen voi luottaa, hänellähän on kamala menneisyys! PUM, leima otsaan.

Täällä hyvinvointivaltiossa ei sittenkään voida hyvin.

Tarina on keksitty henkilöineen ja tapahtumineen, mutta voisi hyvinkin olla totta.

Pitäkää huolta lähimmäisistänne.

Levottomat jalat

Eilen aloitin juoksuharrastuksen... Samalla tuli selväksi se, kuinka huonossa kunnossa olenkaan!! No, juoksuharrastus alkaa siis reippailla kävelylenkeillä, joihin lisätään myöhemmin juoksu/ hölkkäpätkiä. Lähinnä aion hölkätä, ei musta varmaan koskaan ihan juoksijaa tule :) Enemmän vois muutenkin alkaa kävellä tohon "cityyn" eikä aina käyttää autoo.. Toisaalta, jos lähdetään jonnekin kylään, niin ei silloin muu kulkuväline käy edes mielessä kuin auto. Jostain syystä.. Mukaavuden halu on ottanut minusta vallan..

Niin, lenkki siis kesti vain 30min, mutta olo oli hyvä! Ei saa liikaa repiä näin aluksi. Kyllä ne sykkeet nousi muutaman juoksuaskeleen jälkeen 180, eli huh-huh-huono kunto!! ;) Tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Ja kolmen kuukauden päästä pitäis pystyy jo juoksee, ilman että sykkeet karkaa, 3-5 kilsaa. Sittenhän on jo varmaan lunta maassa, mutta ei voi mitään! Jos ei ole jäätä, mega pakkasia ja varusteet sallii, YRITÄN jatkaa harrastusta!


Syksyllä alkaa tanssi ja sitä on odotettu!!! Heti, kun tilanne (lue: vauva) sallii, tanssin kaksi tuntea putkeen! Sitten pitäisi aloittaa jooga rakkaan ystäväni kanssa <3 Nämä suunnitelmat kuulostaa aivan liian hyville ollakseen totta, joten jotain takapakkia on odotettavissa...ko? Toivottavasti ei! Negatiivinen-Johis taas miettii... Jooga voisi tuoda mielenrauhaa tällaiselle kiivaalle luonteelle.. Vähäiseksi jäävät yöunet ovat kyllä pahin kiukuttaja. Katotaan nyt, milloin Ade-vauvalle pidetään unikoulu. Aikaisintaan kahden kuukauden päästä saa aloittaa, jos uskaltaa ;)

On niin kova liikunnanhimo, että tuntuu kuin yrittäisin tarttua kaikkiin roikkuviin köysiin, jotka tarjoaa mahdollisuuden liikunnalliseen kokemukseen! Haaveeni liitää tulevaisuuden ammatissani, jota varten hyvä kunto on saatava kokoon. Haluan siis liikunnan alalle, personal traineriksi! Se on haaveeni, jonka toteutumiseen vaaditaan vielä paljon.. Koulutus maksaa paljon rahaa ja sitä ennen pitää tehdä monta asiaa, yksi niistä juuri on saada oma kunto kohdilleen. Minua niin kiehtoo liikunta, terveys, hyvinvointi ja haluan saada ihmiset pitämään huolta itsestään ja että hekin alkaisivat nauttia liikunnasta eikä se tuntuisi vain pakko-pullalta. nämä tunteet ovat vain vahvistuneet ja saan enemmän voimaa, rohkeutta, halua ja itseluottamusta niiden toteutumiseen! Olen muutenkin sitä ihmistyyppiä, jotka pitkästyvät ja ärsyyntyvät, jos eivät keksi/ saa tekemistä.. Pelkkä paikallaan olo ei sovi, jos ei ole jotain puuhailtavaa siinäkin..

Odotan jo pikkuisen kylmenenviä syyspäiviä, raikasta ilmaa ja kaunista luontoa! Kesän jälkeen on taas ihana saada pukeutua hieman enemmän :)

Reipasta loppukesäääääääääääää!!!!!!!!!!!!!

Midsummer party

Se olis nyt KESÄLOMA!!

Olemme siis mökillä koko perhe. Vaikka sää ei ole vielä suosinut (on 10-15 astetta, pilvistä, sateista tai vain vähän auringon paistetta) on lomafiilis ihan hyvä. Lapset ovat olleet ulkona melkein koko päivän eilen, kuten itsekin. Meillä on kesäprojekti menossa! Tuntuu, että joka kesä on nykyään projekteja menossa täällä. Haluamme miehemme kanssa vähän uudistaa mökkiä isäni luvalla, tietenkin. Tällä kertaa menossa kuistin laajennus. Tätä nykyä sitä voidaan kutsua terassiksi, koska siitä tulee 4metriä leveä!! Terassin teko edistyi eilen huimaa vauhtia. Tänään tulee kaiteet ja katto ja voilá, se on valmis!! Itse olen ottanut projektiksi maisemoinnin uuden terassin edustalta. Asettelin kiviä rinteeseen, joka on siis terden alapuolella ja reunassa. Se on nyt valmis. Seuraava puoli on aloitettu, mutta kesken. Siinä on nyt kaksi valtavaa kiveä, jonne aion lisätä lisää kiviä ja kivikko kasveja. Siinäkin on pieni rinnealue, jonne laitan kiviä kauniiseen järjestykseen. Keskiosakin pitää siistiä, kenties tulee nurmikkoa? Se ei ole vielä päätetty.

Intoa tekemiseen olisi enemmänkin, mutta pikkuneiti A pitää minut välillä pois työmaalta. Sitten kun sinne taas pääsee ahkeroimaan, sitä tehdäänkin sellaisella urakalla ilman taukoja. Eilen kävin lasten kanssa myös leipomossa! Ai että... Vaniljamunkki on mun lemppari!!!

Haluaisin mökkiä uudistaa vielä siten, että mökin sisäseinäksi tulisi kuultovalkoinen paneeli, pystysuuntaan, koska mökki on niin matala. Uudet verhotangot, verhot, uusi hella, uusi jääkaappi, uudet keittiön tasot ja keittiön välitilan laattojen maalaus valkoisiksi. Pihaan olisi kiva saada siisteyttä ja karsia turhia kasveja, pihlajan alkuja ja mustikanvarpuja pois. Aurinkoterassin lattian uusiminen, olisiko sitten tummanruskea betoni vai isot laatat, koska laudat menee tikkuisiksi niin kuumassa paahteessa.

Kyllä sitä projektia keksii lisääkin: uusi grilli, uusi laituri, aitan tilalle 15 neliön mökki, johon mahtuisi paremmin nukkumaan..

Hyvää juhannusta ja olkaahan nätisti!!

Vai että oikein hyvinvointivaltio...

Pikkasen nyt mietityttää, ihmetyttää, ärsyttää ja harmittaa... Miten Suomen hallitus voi tehdä näin??? Kuinka perusjampat nyt elää täällä?? Miksi meidän pitää kärsiä, koska lainattiin Kreikalle 51 miljoonaa?!? Vai mitä helvettiä se oli.. Päättäjillä helppoa, lainataan vaan ja pistetään oma kansa kärsimään.. Kyllä Suomi on niin hyvä maa..

Mitä ihmiselle jää käteen palkastaan? Vapaa-aikaa ei juurikaan ole, koska suurin osa päivästä menee töissä ja sitten on vielä kotityöt. Töissä käyminen ei jaksa paljoa palkan perusteella motivoida, jos rahaa ei jää käytettäväksi. On ne kaikki pakolliset menot: laskut. Ja pitäähän sitä syödä, että hengissä pysyy.

Suomi on helvetin kallis maa!! Täällä maksaa maltaita asunnot, ruoka, bensa, sähkö... Nyt vielä asuntolainan verovähennysoikeus aiotaan ottaa pois, ruuan hintaa nostaa ja bensaveroa korottaa. Milläs päättäjät luulevat, että kansalaiset pystyy tämän maksamaan? Ei niitä kukkaron nyörejä pysty ihan loputtomiin kiristämään. Kyllä se elämänlaatu ja ilo katoaa, kun kaikki rahat riittävät just ja just lainan maksuun, laskuihin ja ruokaan. Pesukone posahtaa, niin hups! Jo on talous sekaisin yhdellä huushollilla, kun perusasuminen vie kaikki rahat..

Ikävä kyllä kaikkien näiden hintojen nousun yhteydessä palkat eivät nouse. Kotiäitinä ajattelen myös meidän vanhempien tukia, jotka ovat hyvin hyvin pienet. Luojan kiitos, meillä ei ole vielä asuntolainaa!! Pelkästä stressistä pudottaisin varmaan kaikki hiukset..

Kaikkien näiden korotusten ja vähennysten poiston jälkeen (joita toivon syvästi ettei niitä tule!!!!) olisi hyvä mitata kansalaisten hyvinvointia. Se pitäisi mitata jo nyt etukäteen, niin on sitten vertailupohjaa. Tutkimus tulisi tehdä hyvin laajasti, jotta se olisi mahdollisimman realistinen.

Tutkimukseen ei pitäisi ottaa mukaan maahanmuuttajia, koska he saavat kaiken (asunnon, kalusteet, vaatteet yms.) ilmaiseksi valtiolta. Valtio maksaa heille enemmän tukia kuin esim. meille kotiäideille. Tästä siis valtio saa risuja, keppiä ja remmiä ihan isän kädestä!!!!

Tästä pitää nyt alkaa tekemään kansanprotestia...

...tai sitten muutan Sveitsiin...

Perfect housewife Wanted

Olen aina tykännyt, että koti on siisti ja asiat hoituvat. Minulla on oma tarkka tapani tehdä asiat ja järjestää astiapesukone ja pyykkiteline tavallani. Tykkään organisoida ja järjestellä kaappeja ja tavaroita, olivat ne sitten esillä tai piilossa. En ole koskaan ajatellut, ettei näin voisi olla lapsiperheessä. Tottakai koti voi olla siisti ja puhdas. Siis, pitäähän sen olla! Meillä oli juuri A:n ristiäiset ja pappi sanoi puheessan, että "unohda perfektionismi, unohda kodin siisteys, tärkeintä on rakastava koti". Hän ei tainnut tietää, että olen perfektionisti ja pidän kodin siistinä.

Mihinkäs voisin muuttua? En edes halua muuttaa sitä osaa itsestäni. Aion edelleen pitää kodin siistinä, voihan se silti olla rakastava koti. Laitan lapset siivoamaan jälkiään. Aina ennen päikkäreitä, yöunia tai jonnekin lähtöä lapset siivoavat lelunsa paikoilleen. On niin paljon kivempi tulla siistiin kotiin tai herätä aamulla, kun tavaroihin ei kompastu ja tiskipöytä näkyy eikä ole astiavuoren peitossa.

Sisutaminenkin on ihanaa!! Voi kun olis rahaa kuin roskaa, voisi sisustaa oikeasti laadukkailla jutuilla ja sellaisilla, joiden arvo säilyy. En ole mikään tavaranhamstraaja, less is more, mutta silti kodikkaalta pitää tuntua. Ei saa olla liian kliinistä. Kävin eilen Iittala shopin nettisivuilla, sieltä löysin kaikkea kivaa astiakaappiin! Nyt listani sai uuden kohdan: Muumi LASIT! Olen sitä mieltä, että astioiden pitää olla samaa sarjaa. On kiva avata kaappi ja huomata, että astiat ovat samaa sarjaa ja lasit samanlaisia. Aikuisille on omansa ja lapsille omansa. Lapsille tuota Muumi-sarjaa.

Haluaisin, että minulla olisi aikaa treenata. On hirveä juoksuhimo!! Siis minulla, joka vihaa juoksemista. Kotona tosin pystyy aika paljon treenaamaan ja se riittää nyt kun en vielä millekään salille aio mennä. Voisin pitää ruokavaliostani parempaa huolta ja vielä joku päivä otan itseäni niskasta kiinni ja treenaan itseni niin pirun hyvään kuntoon. Se aika ei ole vielä, kun A on vielä niin pieni (2,5kk). Aika menee nyt muuhun, en tunne että jaksaisin sellaista proggista juuri nyt. Se vaatii henkisestikin paljon, samoin ajallisesti. Aika on rajallista. Yleensä lomalla ei treenata, vaan pistetään jopa lekkeriksi, otetaan rennosti, syödään ja juodaan. Minäpäs ajattelin ottaa kaiken treeni-ilon irti!! Silloinhan sitä aikaa on ja lapsenvahtikin on paikalla hela tiden! Voisin juosta mökkitietä, siinä sopivasti haastetta tälle rapakuntoiselle vaikkei se tie pitkä olekaan. Se omaa hurjan jyrkän mäen! Voihan sen juosta vaikka parikin kertaa ees taas, jos siltä tuntuu! Pieni sade olisi paras sää, silloin ei olisi ötököitä ja ilma olisi raikas.

Täydellisellä kotiäidillä on tietysti tukka hyvin ja kasvot ehostetut. Jep, tykkään laittaa itseäni! Olen aina tykännyt kuluttaa minuutteja peilin edessä, vaikka ihan kokeilu mielessä! Tunnen itseni ylilaittaituneeksi leikkipuistoissa, mutta minkäs teet kun et omaa verkkareita ja tykkää kulkea p***asella letillä.. Onneksi tämän kesän ekalla leikkipuistoreissulla siellä oli muitakin itsestään huolehtivia äitejä! Ja lapsetkin oli puettu niin nätisti!! Hyvä äidit! Älkää unohtako itseänne äidiksi tulon myötä.

Perfektionismi on jotain järkyttävää välillä, mutta en suinkaan ole pahimmasta päästä, enhän? Heheh, tiedän etten ole. Olen katsonut Ruotsin miljonääriäidit. ;)

Loru-lauantai ja juhlapäivänaatto

Huomenna on vauvamme ristiäiset! Hänen ekat isot juhlat siis :)

Nyt on jo hyvät fiilikset, kun pappi ja kaikki on järjestyneet. Ei enää tunnu, että suunnittelee juhlia, vaikka tuntuu etteivät ne voi toteutua. Hyvin on delegoitunut tarjottavien leipominen muualle kuin minulle :) Se on erittäin iso apu, sillä nyt todella on ollut kiirettä ihan peruskotiarjessa ettei sitä ehtisi.. Vielä viime ristiäisiin ehdin hyvin eikä tuntunut stressaavalta -kait.. Aika kultaa muistot.

Tänään kävin heti aamu tuimaan lasten kanssa kaupassa, mutta vielä pitää mennä uudelleen... K:lle tarvitsen siistit vilpoisat housut/ shortsit huomiseksi. Yhdet ostin, mutta aion palauttaa, sillä ne olivatkin aivan liian pitkät.. Caprifarkut ylsivät nilkkoihin.. Leikkaus näytti hassulta... Eeeeiii siis niitä.

Itsellenikin tiedän nyt vaatteet. On se törkeetä, kun omien lasten ristiäisissä äiti on aina kamalissa vaatteissa, kun ei omat vielä mahdu päälle ja jotain on keksittävä!! :/ Nooh, eiköhän se siitä. Tämä keli aiheuttaa vielä lisäongelmaa, kun se yksi hame jota ajattelin on aivan liian kuuma... Sitten kirpparilta löysin yhden mekon, mutta se on musta enkä viitsi koko mustassa mekossa olla lapseni ristiäisissä!

Löysimme yhden aivan sairaan ihanan asunnon ja me HALUTAAN se!!! Tein laskelmia ja se voisi käydä toteen :) Nyt toivon syvästi ja hartaasti, että se on se meidän tuleva koti. Pliiiiiis...!! Mä haluun äkkiä pois täältä.. Ja se kämppä... Oi ja voi, sinne tahdon.

Mökille pääsyä odotan myös! Siellä onkin kaikkea kivaa puuhaa tiedossa :) Miehet suurentaa mökin terassin ja mä aion suunnitella rinteeseen istuksia. Katsotaan, mitä saan toteuttaa ja millanen siitä tulee :) Olen jo alkanut netistä selvittelee kasveja yms ja piirsin jo yhden luonnoksenkin. Visio on jo päässä ja paperilla, vaikkakin paperilta kuva ei välity samanlaisena kuin se on päässäni. Niin, ja mökille tulee sisävessa!! JEEEEE!!! At last. Mä en oikein välitä noista huusseista.. Puistattaa.. Mökkiä on kiva uudistaa. Se on aina vaan ollut se sama, se tarvitsee raikastusta. Ja jumankauta uuden hellan.. Se pitää hommata tänä kesänä.

Kohta lähden sinne ostoskierrokselle, kunhan mieheni saapuu töistä kotiin. Toivottavasti saapuu ilmastointilaitteen kera :) Meillä nimittäin on 65 neliön sauna!!

Tuo meidän B on kyllä aikamoinen tarinatäti. Juttua tulee, ja voi vinde välillä naurattaa niin että.. Välillä taas kauhistellen kuuntelen, että puhunko mä todella noin.. No anyway, B on tosi hyvä loruttelemaan. Tässä tän päivän tuotos, äidin avustuksella suurimmaksi osaksi, kun en nyt muista niitä muita...

Mörri-möykky metsässä käveli,

metsän marjoja maisteli,

kauniita kukkia haisteli

ja lopuksi pilviä ihaili.

Pidä huolta!

Millaisia hyviä tekoja teet? Teetkö yhden hyvän teon joka päivä? Vai onko hyvät teot elämässäsi jo arkea?

Sisäinen viherpiipertäjäni heräsi ja haluaa äänensä kuuluviin! "Pelastakaa maailma!!" se huutaa.

Näin meillä kierrätetään:
-energiajae
-pullot
-lasi
-pienmetallit
-patterit
-vaatteet, kengät, lelut (vanhoja kiertoon ja uusiakin löydetään välillä kirppareilta/ tutuilta)
-biojäte (nyt ollut katkolla tosin..)
-lehdet
-vanhoja tavaroita kuten huonekaluja tai elektroniikkaa on suht helposti saanut eteenpäin käytettäväksi

Sekajätettä olisi hyvä saada vähemmäksi.. Ja vaikka olen ottanut kierrättämisen ja maailman pelastamisen tehtäväkseni, en kuitenkaan käytä kestovaippoja ja ajan autolla, varsinkin jos olen lasten kanssa liikkeellä (harvemmin käy niin, että liikun yksin).

Omassa kodissa olisi ihanaa, jos energiatehokkuus olisi hyvin suuressa roolissa. Se on tärkeää ja pitkällä tähtäimellä kannattavaa. Minua vaan inhottaa, kun ihmisiä huijataan niinkin suurissa asioissa kuin talonrakennus/ myynti.. Hirveät summat rahaa käsittävissä jutuissa on myyjän vastuut melkein olemattomat, mutta odotas vaan, jos 50e:n kenkäni eivät kestä puolta vuotta käytössä, saan hyvitystä.

Itse en lahjoita rahaa spr:lle tai muihin keräyksiin. En luota tarpeeksi, että apu menee perille. Siksi autan toisella tavalla.. Ostan esim. elintarvikkeita, joista tietty summa menee johinkin keräykseen.

Pyrin aina auttamaan lähimmäisiä. Itsekin saan apua, ja ainakin nyt kun on vauva, apu on ollut ihanaa. Varsinkin näissä ristiäisten järjestelyissä! Tulee kiva olo, kun muut tarjoavat apua. Olen sitä itse vähän huono pyytämään...

Tulevaisuuden haaveita

No niin, jos ei edellisestä postauksesta ole aikaa, niin nyt on vielä enemmän!

Millainen on sinun unelma elämä? Oletko koskaan edes miettinyt kunnolla? Mitä kaikkea se pitää sisällään? Enkä hae takaa nyt niitä perusjuttuja kuten "onnellinen perhe-elämä, terveys..", ne kuuluvat unelma elämään jo ihan vakiona.
Minun unelma elämä olisi tälläinen:

-oma talo (omakotitalo, paritalo tai rivari), kaunis piha. Paljon autopaikkoja, jotta meille olisi helppoa tulla kylään :)
-elämäni olisi aktiivista, harrastaisin liikuntaa (aamulenkit, kuntosali, tanssi..), veisin lapsia harrastuksiin ja kannustaisin heitä harrastamaan!
-satsaisin ruuan laatuun ja terveyteen, luomua, herkullista, rakkaudella tehtyä ruokaa.
-unelma elämässä minulla olisi vain 1 karkkipäivä viikossa -ja se pysyisi.
-työni olisi monipuolista ja kenties liikkuvaa, personal trainerin hommat kiinnostaa samoin kauneuden ala. Kauneus ja terveys siis HYVIN lähellä sydäntäni <3
-unelma elämässäni jäisi aikaa myös ystäville ja sukulaisille, joiden kanssa olisi kiva viettää arki-iltoja tai viikonloppuja yhdessä oleillen ja ruokaillen.
-unelma elämässäni matkustettaisiin koko perheen voimin, muuallekin kuin mökille. Kenties oma mökki olisikin loma huvila ulkomailla...
-unelma elämässä nauttisin, enkä stressaisi arjen tehtävävistä, sillä ne on aina tehtävä, se on vaan osa elämää.
-minulle riittäisi lyhyemmät unet, jotta ehtisin enemmän. Vaikka nukkuminen on yksi lemppareistani!!

..Siinä nyt jotain.. :)

Onneksi olen vielä nuori, että voin vaikuttaa tulevaisuuteeni vielä piiiiiiiitkän aikaa. Kenties elämäni joskus vielä on näillä raitella? Eikä se ikä vaikuta siihen, että voisi alkaa vaikuttamaan omaan elämäänsä. Mielestäni kannattaa ajatella, että kerran täällä vaan ollaan, joten eletään niin hyvää elämää kuin itselle haluaa.

Eikun haaveilemaan lisää...!!

Miltä kodissani näyttäisi? Entä puutarhassa? Millaista arjen luksusta haluaisin? Missä päin asuisin? Miten pukeutuisin? Kuinka käyttäytyisin? Mitä valintoja tekisin ympäristön hyväksi? Kuinka auttaisin muita? Millaisella autolla ajaisin? Toteuttaisinko pitkäaikaisia haaveitani?

Mammadementiaa ilmassa

Ohhoh! Onpas aika vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta!!!

Nykyään tuntuu pää niin tyhmältä ettei ole edes tänne mitä kirjoittaa... Se on sitä babybluesia. Aika menee vauhdilla! Se menee vauhdilla vaikkei tällä viikolla olla tehty juurikaan yhtään mitään. Näköjään kotonakin on ihan kivaa :) Viikonlopulle onkin aivan erityisen mukavaa ohjelmaa tiedossa! Tosin olin toivonut, että sää olisi juuri viikonlopuksi hyvä, mutta nyt näyttääkin siltä, että sataa molempina päivinä!!! Nooooouuuuu....

Nyt on tilaamani Raisa Cacciatoren kirjat luettu. Ne olivat hyviä, joista huippu hyväksi koin "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa". Suosittelen!!! Tuntuu, että siitä sain enemmän apua kiukun sietämiseen ja siihen reagoimiseen. Kiukkukirjassa toisteltiin liikaa sitä, että lapseen ei saa käyttää henkistä/ fyysistä väkivaltaa. Kai se sitten on niin yleistä, että siitä pitää ihan oikeasti joka sivulla sanoa.. Mietin, että lukeeko sellaiset vanhemmat ko. kirjaa ollenkaan tai miettivätkö he tekemisiään ollenkaan.. On erittäin sääli lasten kannalta sellainen/ sellaiset vanhemmat. Tästäkin aiheesta voisi kirjoittaa piiitkät pätkät ja usein. Jätetään se nyt tähän, niin verenpaineet pysyy kohtuullissa rajoissa.

Mua jotenkin nyt stressaa tämä imetykseen liittyvä painon tippuminen. Tai lähinnä painon muuttumattomuus. Se on tasan sama ollut nyt koko ajan, se ei laske eikä onneksi suurenekaan. Miksei se laske???!?! Kai näistä kevät tytöistä se laskee hitaammin, pojasta lähti parissa kuukaudessa. Ei saisi stressata, kyllähän se paino ehtii vielä kääntyä laskuun ja saavuttaa sen normin! Jotenkin sitä vaan niin jo raskauden lopussa odotti, että kohta pääsee käyttää entisiä vaatteita ja saa omat mitat takaisin. Ja tyhmänä luulin, että paino putois nyt samalla vauhdilla kuin viimeksi. Ihmettelen kyllä, miksei siinä tapahdu MITÄÄN muutosta.. Ei sais ajatella koko asiaa, kyllä se vielä siitä.

Uskallatko oikeasti olla rehellinen ja kriittinen itsellesi??

Olen hurahtanut vanhemmuuteen. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, tarttua epäkohtiin itsessäni ja olla siten parempi esimerkki ja parempi äiti lapsilleni.

Toisinaan huomaan käyttäytyväni huonosti lapsiani kohtaan. Se harmittaa minua, enkä oikeasti halua tehdä niin. Haluan muuttaa huonon käytöksen paremmaksi. Siksi tilasinkin itselleni kaksi kirjaa, joista toisen olen saanut ja toisen saan tällä viikolla - kenties jo huomenna!! :) Olen tyytyväinen itseeni, että olen itse huomannut epäkohdat itsessäni ja, että minulla on vieläpä halua muuttaa ne!!

Usein ihmiset ajattelevat, ettei heissä ole mitään vikaa, he eivät ehkä oikeasti huomaa huonoa käytöstään tai eivät halua/ uskalla huomata sitä. Hei eivät uskalla tunnustaa, että "nyt mä käyttäydyin tosi typerästi vaikka en oikeasti tarkoittanut". Monet yrityksetkin pelkäävät totuutta ja se näkyy mm. näin: heidän asiakastyytyväisyyskyselyissään on enemmän positiivisia vastausvaihtoehtoja tai kritiikki heitetään roskiin, siihen ei puututa, sitä ei haluta tietää. Suljetaan silmät totuudelta.

Miksi omia huonoja puolia pitää yrittää haudata? Miksi ja miltä haluaa itseään suojella?Jokaisella niitä kuitenkin on. Eikös se olisi vain hyväksi, että tietää omat heikkoudet ja vahvuudet ja yrittää saada heikkoudet pois..

Tilasin siis Raisa Cacciatoren kirjat "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa" ja "Kiukkukirja". Jälkimmäistä odottelen saapuvaksi - ehkä jo huomenna! :)
Minusta on erittäin tärkeää, että lapsi saa hyvän itsetunnon. Silloin hän pärjää ja voi elää miellyttävää elämää, eikä pieni vastoinkäyminen romahduta häntä. Ja vaikka horjuttaisi, haluan, että lapseni tietävät, että kotoa saa aina tukea. Kiukkukirjan halusin itselleni tueksi, jotta osaan käsitellä uhmaikäistä paremmin. Tämä 4 vuotiaan uhma tuntuu välillä ihan mahdottomalta ja haluan saada uutta näkemystäkin uhman kanssa elämiseen ja siihen suhtautumiseen. Eihän se lapsi sitä tahallaan tee..

Myöhemmin aion vielä ostaa Raisa Cacciatoren kirjan "Huomenna pannaan pussauskoppiin". Se on seksuaalikasvatukseen, jotta se homma ei mene punastellen "ja vähän niinku tiätsä, no se nyt on.. no kyllä sä tiiät, mitä nyt voisin tästä sanoo, no kai sä tiiät, eiks teillä koulussa oo ollu mitään puhetta tai kysy vaikka tolta isältäs, jos se osais tähän nyt jotain sanoo.."

Tämä itsetunto-kirja osu ja upposi. Se on aivan mahtava!!! En tosiaan ole päässyt vielä puoliväliin, mutta se teos kyllä lisää omaa motivaatiota ja saan vahvistusta omaan ajatusmaailmaani. Voisin lukea kirjaa kokoajan, välillä pitää laittaa oppeja käytäntöönkin ;)

Minua kiinnostaa hyvin paljon, mistä ihmisen käyttäytyminen johtuu ja kuinka tilanteet hoidetaan. Haluan löytää syyt, jotta ymmärrän lapsiani, osaan olla tilanteissa paremmin läsnä ja mukana oikealla tavalla. Oikealla tavalla pitää sisällään sen, että osaan sanoa oikeat sanat, olla tarpeeksi vahva, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja, että olen rauhallinen, olen myös ajatuksillanikin rauhallinen, koska muuten hermostuneisuus näkyy eleissä, sanoissa tai äänenpainossa..

Kukaanhan ei ole täydellinen enkä väitä, että kahden viikon päästä olen aivan erilainen kuin nyt. En myöskään usko, että ihminen ei voisi muuttua. Suhtautumistaan ja käytöstään voi muuttaa. Sen tosin pitää lähteä itsestään, eli olla vapaaehtoista, kukaan ei voi muuttaa toista - eikä tarvitsekaan. Olenkin jostain lukenut, että "täydellinen vanhempi on melkein pahinta, mitä lapsella voi olla, koska silloin lapsi tuntee itsensä huonoksi, koska ei voisi koskaan olla parempi kuin hänen äitinsä/ isänsä". Toinen lause, joka kuuluu "tsemppilauseisiini" (joita on hyvä silloin tällöin palautella mieleensä) on "koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa muuttaa omaa käytöstään/ käyttäytymistään".

Mitään ei voi itsessään muuttaa ellei ole huomannut ja tunnustanut huonoa käytöstään ja löytänyt halun muuttaa sitä.

Feel the difference

Haluatko saada aikaan positiivista muutosta elämässäsi?

Aloita muuttumalla itse. Tarkastele itseäsi kriittisesti, positiivisella tavalla kuitenkin. Huomaa negatiiviset asiat itsessäsi ja mieti millaisissa tilanteissa ne ilmenee. Mieti ratkaisumalli, kuinka voisit toisella tavalla -kauniimmalla tavalla- ilmaista saman asian. Kaikille tulee parempi mieli. Saman asian kun voi sanoa niiiiiin monella tavalla.. Siihen päälle vielä äänensävy, sanojen painotus, elekieli... You can lie, but can't hide..

Kevät on muuttumisen aikaa.. Joten olen päättänyt muuttua itse. Kyllä -vihdoin! Haluan oppia puhumaan kauniimmin toisille ja pitämään hermot kasassa, vaikka tuntuisi siltä, että raja on ylitetty.. Olen aloittanut hermoista ja onnistunut siinä. Seuraavaksi sitten se puhe puoli. Luulen, että se on se vaikeampi.. Olen aina ollut sellainen, että sanon mitä ajattelen ja vasta sen jälkeen ajattelen, mitä sanoin.. Se ei aina ole järkevää ja siksi hyvin tökeröitä lauseita pääsee suustani ulos. Ja nimenomaan silloin kun ärsyttää. Eikä ärsytyksen määrä tarvitse olla edes suuri. Siksi ensin hallitaan hermot ja sitten vasta sanat.

Hermoja olen hallinnut siten, että kun tiukka tilanne tulee, niin ajattelen itsekseni: "Puhu rauhassa, säilytä maltti, älä näytä hermostumista". Tämä on toiminut minulle. Mikä toimii sinulle? Vain sinä tiedät. Sitten kun tilanne on ohi, tulee niin hyvä fiilis! Onnistuin! Se on ihana tunne!! Tilanteetkin menevät paaaljon nopeammin ohi eikä tule turhaa tilanteen jatkamista miltään taholta. Kyllähän ne lapset kokeilee enemmän kuin kerran meitä vanhempia, mutta niin se vain menee. On sitä itsekin kokeillut omien vanhempien kanssa rajoja. Me kaikki ollaan.

Ajattelulla saa monet ärsyttävät asiat muuttumaan neutraaleiksi. Kuten esimerkiksi välillä ympäri kämppää levinneiden lelujen siivoaminen omille paikoilleen on rasittavaa, se ottaa päähän. Sitten kun mietin asiaa, miksi tämä ärsyttää? Sehän on normaalia, koska lapset ovat pieniä ja leikkivät. Sitten ärsytys häviää.. Meillä kyllä lapsetkin siivoavat jälkiään, mutta ovat he kuitenkin vielä liian pieniä, että siivoasivat kaikki lelut itse aina omille paikoilleen. Sitähän se arki siis on, siivousta, pyykkiä, ruokaa, ulkoilua... Siivouksesta pystyy erotella hyvinkin monta erilajia, joita tehdään pitkin päivää, aina tuntuu että on rätti kädessä ja leluja toisessa. Toisaalta: vie mennessäs, tuo tullessas toimii hyvin! Itse ainakin nautin siististä kodista, se motivoi.

Puhu toiselle, niinkuin haluaisit itsellesi puhuttavan.

Edellinen lause on minun päämääräni. En ole siinä vielä onnistunut, mutta siihen tähdätään!Haluan antaa lapsillekin hyvää esimerkkiä, vaikka ääneni on turhan usein noussut. Ja lapsethan matkivat kaiken. Siksi asioiden täytyy nyt muuttua, en halua että heistä tulee samanlaisia kuin minusta. En halua olla sellainen esimerkki. Eikä syynä ole pelkästään lapset vaan myös rakas mieheni! En halua tiuskia rakkaimmilleni ja olla kuin mikä tahansa arseen ammuttu karhu..

Oli sitten kyse mistä tahansa treenaamisesta, lihaksista, notkeudesta, tarkkuudesta, puhumisesta, laulamisesta jne. niin pitää olla motivoitunut, päämäärä ja haluta tehdä sitä treeniä. Muuten se ei onnistu ja tulokset jäävät laihoiksi. Minun päämääräni on tuo lause, motivaattorit on perheeni ja halua kyllä löytyy!!

Tämä ei tarkoita sitä, että en suuttuisi enää tai näyttäisi tunteitani, yritän muuttaa ilmaisutapaa! Ja kyllä niitä lipsumisiakin tulee, pääasia että niitä tulisi harvemmin!!

Kauniita sanoja, ihania ajatuksia, aurinkoa sydämiinne!! :)

Vauhdikas aprillipäivä

Niin siinä sitten kävi, että aprillipäivänä päätti meidän perheen uusin tulokas syntyä. Ja vauhdilla tulikin! Ehdin olla sairaalassa vain 15 minuuttia ja vauva oli jo maailmassa. Isäkin ehti paikalle autoa parkkeeraamasta juuri sopivasti ponnistukseen :) Tyttö sieltä syntyi! Musta hiuksinen pieni tytön tyllerö. Aivan ihana <3

Lapset on ottanut vauvan hyvin vastaan. K:n reaktiot enemmän jännitti etukäteen, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt tosi hyvin. K on hyvin kiinnostunut (positiivisella tavalla) vauvasta, haluaa pusutella ja halia sekä pitää sylissä. Vauva saa osakseen paljon silityksiäkin! B puhui jo ennen vauvan syntymää kuinka aikoo häntä hoitaa ja niinhän se on mennyt! B haluaa osallistua vaipanvaihtoon, valita vaatteet, pitää sylissä jne... Ihanan innokkaat isot sisarukset <3

Toivottavasti jatkokin menee hyvin. Olen kyllä luottavainen, että menee. Ne normaalit rutinat sitten kuuluu arkeen ja varmasti tulee myös meidän osaksemme, mutta jälleen kerran luotan siihen, että lasta neuvotaan ja kerrotaan myös syyt miksi jotain ei saa tehdä. Ja otetaan heidät mukaan vauvan hoitopuuhiin eikä kielletä kaikkea vauvaan liittyvää. Eihän heitä saa sulkea pois vauvan elämästä. Tietäähän sen itsekin, miten paljon tuollainen pieni ihme herättää kiinnostusta ja hoivaamisen tarvetta!

Ei kevättä, ei vauvaa. Vielä.

Odota. Odota. Odota.

Sitä tämä loppuaika on.. Vaikka pari viikkoa näiden kuukausien päälle ei oikeasti ole mitään, niin kyllä se synnytys on vaan mielessä koko ajan. Onneksi aika menee nyt huomattavasti nopeammin, kun on jo lapsia, jotka vievät ajatuksia muualle ja päivissä on tekemistä. Pieniä merkkejä on välillä ilmassa, mutta siihen ne sitten jäävät ja loppuvat kokonaan. Olen kyllä asennoitunut siihen, että ensi viikolla on h-hetki, vaikka salaa haluan sen olevan HETI!!

Olisin kyllä erittäin iloinen, jos vauva syntyisi ennen yliaikaisuuskontrollia, jottei tarvitsisi kysellä hoitajaa lapsille siksi aikaa.. Se on aina se rasittavin puoli, vaikka onkin helposti aina löytynyt.

Meidän neidillä on varmaan 4-vuoden uhmaa.. Voi luoja.. On kyllä aikamoinen esiteini! Ovet paukkuu, kiukuttelee asiasta kuin asiasta ja puhuu välillä niin rasittavalla äänensävyllä.. On muuten ihan älyttömän rasittavaa, koska sitä on jatkunut ties kuinka monta viikkoa jo.

Myös K:lla on jonkin sortin uhmaa tai jotain menossa. Itku tulee heti, jos ei saa jotain mitä haluaa. K myös huutaa B:lle herkästi, jos jokin asia ei mene halutulla tavalla. K:lla on myös nyt sellainen vaihe, että hänen lelut ovat hänen omia ja muut eivät saa niitä ottaa..

Asuntoja on nyt niin huonosti tarjolla, että en usko todeksi! Toivotaan, että sillä saralla vilkastuu lumien lähdettyä.. Tämä jatkuva lumien tulo on kyllä saanut jo epäilemään koko kevään tuloa.

Pullaähky

Leivottiin B:n kanssa laskiaispullia, koska emme tehneet niitä laskiaisena. Tänään oli hyvä päivä siihen. Laskiaispullat vaniljakreemitäytteellä ovat muuten taivaallisia! Suosittelen. Söin niitä vain yhden (taikinaakin tietty) ja vatsa ihan ähkynä :/ Ei kiva.

Nooh, on ruokahalu ollut tänään muutenkin kadoksissa. Oli eilenkin. Ei kai se vauveli vielä meinaa syntyä? Ei varmasti, koska haluaisin kyllä kovasti! Vaikka netistä olen katsonut noita "synnytyksen merkkejä" ja vanhoista kalentereista omia "merkkejä", niin en silti vielä innostu. Luulen, että se on enempi omassa päässä, kuin oikeasti. Niitä merkkejähän on mm. ruokahaluttomuus, siivousinto, ylienergisyys (tätä en kyllä allekirjoita), vauva liikkeiden väheneminen (enkä tätä), vatsan toiminnan vilkastuminen... Laskettuaika lähenee... Perjantaina se on. Sitten lasketaan +päiviä! No, jokatapauksessa 2,5-3:n viikon päästä meillä on jo vauva :) I H A N A A !!!!

Tälle viikolle olen jo haalinut jonkin verran ohjelmaa, hyvä niin. Olen muutenkin kalenterifriikki. Kuin myös lappufriikki! Kirjoittelen aina lappuja, jotta muistan kaiken.. Oli kyse jonnekin lähdöstä tai vain päivän tehtävistä. Ollaan pelattu Wii Party -peliä! Se on ihan huippu!! B tykkää siitä myös kovasti. 1-2 lisäohjainta olisi jees, mutta kyllä kahdellakin pääsee kivasti pelaamaan. Tänään tosin emme saaneet koko vekotinta päälle, liekö jotkut piuhat irti. En taipunut tarpeeksi kasaan nähdäkseni ;)

Tänään on nyt siivottu ja pesty lattiat B:n kanssa, kyllä nyt taas kelpaa. Nämä lattiat näyttävät jo ylihuomenna siltä, että niitä ei olisi kuukauteen pesty. Hyvin kamalat lattiat. I hate muovimatto. Sitä ei tule olemaan omistusasunnossamme! Ei ikinä. Jotenkin tuntuu oudolta, kun pyykkiä ei ole tarvinnut pestä. Tuntuu, että olisin unohtanut jotain.. Ruokaakin on, kaupassa ei tarvii käydä, on siivottu..... No, ei kai sitä sitten mitään ole, takaraivossa vaan tuntuu siltä, että olisi. En kai ole luvannut jollekin jotain?!

Värillä on väliä

Vauvan tuloon on alettu valmistautua viime tiistain jälkeen oikein urakalla :) Nyt on pinnasänky kasattuna ja pedattuna, turvakaukalon päälliset pesty, pukliliinat ostettu, vaatteet löytyvät pestyinä ja viikattuina omasta laatikostaan, naulakossa roikkuu kaksi pukua vauvalle ja hattuhyllylle on löytänyt tiensä pipot, tossut ja tumput.. <3

Tiistaina olin siis äitipolilla ultrassa, jossa selvitettiin, miksei vatsani sf-mitta ole juuri kasvanut viikosta 31, vaikka vauva ei ole laskeutunut. Onneksi vauva oli normaalin kokoinen viikkoihin nähden, lapsivettäkin oli normaalin verran. Kaikki oli kunnossa! Vatsan mittaan ei tullut juurikaan muutosta (1 cm enemmän kuin viikko sitten) vaan se on edelleen alakäyrän alapuolella. Sille ei ollut mitään selitystä, näin se nyt vaan on. Vatsani ei kuitenkaan tunnu tai näytä pieneltä! Pääasia, kun vauva on kunnossa. Sukupuolikin selvisi, mutta sen kerron vasta vauvan synnyttyä..!

Heti tiistaina iltapäivällä piti karauttaa kaupoille... Oli pakko saada juuri ne tietyn väriset pukliliinat - ja sain! :) Muutamat vaatteetkin löysi tiensä ostoskoriini... Kotona hain kellarista vielä vauvan vaatteita ja pistin koko satsin koneeseen. Sitten piti vielä se pinnasänky kasata! Siksi tietysti jo nyt (jo nyt, vaikka raskaana olen vielä kuitenkin nelisen viikkoa.. ;) ), kun piti saada lipaston laatikkoon tilaa vaatteille ja pois sieltä sänkyyn ja hoitotasolle kuuluvaa tavaraa. Nyt voisi kyllä mieluummin mennä koluumaan kirppareita ja ostaa sieltä niitä vaatteita.. Ehken viikonloppuna! :)

Aamulla harkitsin joululaulujen laulamista... Auto oli lumessa ja lisää satoi.. Räntää räntää. Jo riittäisi!! Toivotaan, että tämä lumi on vanhan surma ja se sulaisi nopeammin! Haluan niin kovasti lasten kanssa hiekkalaatikolle ja keinumaan!!

Virtuaalimaailman kirous

Millaisia ovat sosiaaliset hetket nykyään? Tarkoitan sitä, kun sinä menet jollekin kylään tai sinun luokse tullaan kyläilemään. Nykyinen netin ym sähköisten viestimien täyttämä maailma vie pois sitä normaalia kanssakäymistä. Varsinkin, jos tilanteeseen ei kuulu alkoholia! Tehdäänkö kyläreissuja enää 30 vuoden kuluttua? Nehän voi hoitaa videokuvalla netin kautta.... :/ Parisuhdetta siten ei ainakaan hoideta.

Minusta tuntuu, että nykyään useimmiten aina on tietokone auki, jota vähintään yksi tuijottaa eikä osallistu vuorovaikutukseen. Miksi? Eikö seura kiinnosta? Onko omat jutut kiinnostavampia? Millaisen mallin haluat antaa lapsillesi? (Jälleen se sama kysymys, ties kuinka monetta kertaa) Itse en ymmärrä tätä, koska olen seurallinen ja tykkään jutella asioista ja olen oikeasti kiinnostunut toisista ihmisistä. Ne ihmiset, joista en ole kiinnostunut, en ole heidän kanssaan muutenkaan tekemisissä.

Itselle tulee sellainen olo, että se joka on koneella tmv:ssa omassa jutussaan kiinni osoittaa, ettei ole kiinnostunut ko. seurasta ja näin ollen itselläni on ainakin sellainen olo, ettei ole tervetullut/ toivottu vieras. Epäkohteliasta se on.. Ja mistä kaikesta toinen jää paitsi!! Eiköhän jokaisella ole sitä omaa aikaa sen verran muulloinkin, että ei tarvitse nörttailla vieraiden läsnäollessa. Kuin myös oman perheen yhteisestä ajasta se ei saa viedä liikaa aikaa. Mitä ihmeen järkeä on olla perheenä kotona, jos yhdessä ei tehdä mitään? Hyvä kun jutellaan, kun toisella on kuulokkeet päässä, silmät tv:tä kohti ja sormet hakkaa ps3:n ohjainta?

Sitten seuraava kysymys: mikä on tarpeeksi omaa aikaa? Mikä aika on tarpeeksi tietokoneen yms käytölle? Onko se edes joka päivä? Aika käsitystä on vaikea rajata, koska jokaisella on erilainen elämä, erilaiset arvot, erilaiset tilanteet ja tarpeet.

Omaa elämääni peilaten minulle tietokoneella oloa noin tunti/ pv on riittävä. Itse en kaipaa enempää enkä aina ole sitäkään aikaa koneella. Tv on meillä liikaa päällä -myönnän. Itselleni tärkeimmät ohjelmat ovat illalla.. Seitsemän uutisista eteenpäin, max. kello 22 asti. Minun ei välttämättä tarvitsisi joka päivä käydä koneella ja osaan jättää tv-ohjelmatkin kesken ja käydä nukkumaan. Tv ei voita unia! Nukkuminen on ihanaa.

Lapset katsovat aamun ja illan pikkukakkoset, B päikkäriaikana leffaa tai on koneella pelaamassa ja K katsoo joko iltapäivällä tai sitten aamun pikkukakkosen aikana leffaa.. Yritän tosin kovasti vähentää tv:n katselua, koska en halua että tv hallitsee päivää liikaa. Paljon muutakin tekemistä on ja mielikuvitusta pitää oppia käyttämään!

Mieheni tavoista ei varmasti tarvitse sanoa. Liika on liikaa. Jossain vaiheessa liian liikaa.

Minusta on hirveää ajatella, että joidenkin elämässä ei ole muuta sisältöä kuin joku peli. Tai mitä ihmettä ne teinit tekee siellä netissä kaiket ajat? Itse käytän nettiä tiedon hankintaan, sähköpostiin, uutisten lukuun, verkkopankkiin, tähän blogiin tietty.. En oikein osaa etsiä mitään "viihdettä" sieltä.. Jos mielessä ei ole mitään, en rupea väkisin etsimäänkään tai öitä netin kanssa valvomaan jotain ihan bull shittiä katsoen.. Ihan oikeesti, täältä ei tule kunnioitusta eikä muutakaan positiivista sellaisia ihmisiä kohtaan. Nörtit.

Elämä äitinä/ isänä

Minkälainen vanhempi sinä olet lapsillesi? Minkälainen vanhempi haluaisit olla lapsillesi? Mitä haluat heidän oppivan? Millaiset arvot haluat heidän sisäistävän? Miten ohjaat lastasi arkipäivän asioissa? Kuinka lohdutat häntä? Selitätkö asioita, jotta lapsesi ymmärtää, mistä on kysymys? Vastaatko hänen kysymyksiinsä? Jaksatko, vaikka olisit väsynyt? Mistä saat energiaa? Kuinka usein tarvitset omaa aikaa? Miksi halusit lapsia? Oletko valmis vastuuseen? Oletko valmis elämäntyöhön, joka palkitsee lastesi ollessa aikuisia? Mitä olet miettinyt ennakkoon? Osaatko ajatella asioita lapsen kantilta? Osaatko antaa hellyyttä, läheisyyttä, turvaa, rajoja ja rakkautta? Mitä teet kun suutut? Millaiset rajat asetat? Kuinka ilmaiset itseäsi? Kiinnostaako lapsesi kehitys sinua? Oletko läsnä? Miten haluat, että sinua kohdellaan? Millaisia käyttäytymismalleja haluat viedä eteenpäin omasta lapsuudenajoiltasi? Millaisia et? Minkälaisen elämän haluat antaa lapsillesi? Entä itsellesi?

Näitä kysymyksiä -ja varsinkin niiden vastauksia- miettiessä saattaa löytää paljon uusia näkemyksiä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omassa elämässä. Olemme kaikki erilaisia, perustarpeiltamme hyvin samankaltaisia. Mielestäni aina voi pyrkiä parempaan suuntaan ihmisenä, aikuisena, äitinä/ isänä, naisena, miehenä, vaimona... Tuohon kysymyslistaan saa lisättyä paljon enemmän kysymyksiä. Siihen voisi ottaa mukaan myös parisuhteensa ja peilata sen hyvyyttä. Sillä tyytyväisyys parisuhteeseen näkyy sinun käytöksessäsi toisia kohtaan. Lapsihan oppii parisuhteenkin toimintatapoja vanhempiaan katsomalla.

Lapsi peilaa käyttäytymistä, sanoja, äänenpainoja vanhemmiltaan saadun "opin" mukaan. Miten sinä teet ja toimit, pieni tekee ja toimii perässä. Lapsista yleensä näkeekin, miten heidän perheessään on tapana puhua, tehdä asioita jne.. Se voi olla raakakin peili. Mutta se voi myös olla positiivinen peili. Mieti itseäsi, millainen olet, millaisen kuvan annat lapsillesi. Lapsen tarkkaa aistia ei voi huijata. Lapset aistivat, jos vanhempi on rauhaton, surullinen, suuttunut, iloinen, rauhallinen...

Olen aina jaksanut ihmetellä niitä "aikuisia", jotka hankkivat lapsen/ lapsia eivätkä hoida heitä kunnolla. Lapsille ei selitetä asioita, he eivät saa rakkautta.. Rakkaus ei ole se, että on leluja, vaatteita ja puhutaan silloin tällöin. Miksi lapsia pitää hankkia, jos ei jaksa/ kiinnosta olla läsnä, auttaa, neuvoa, opettaa, selittää miksi jokin asia on kielletty tai väärin yms.

Lapsi ei ole mikään palautettava lelu, jonka voi kyllästyttyään palauttaa kauppaan tms.. Ja miksi kyllästyttää? Minua ei ole kyllästyttänyt päivääkään. Siksi kysynkin.

Ajatteleekohan ihmiset, että "ai, että miten ihana  vauva olisi. Sellainen on nyt pakko saada". Sitten ei osata tai haluta ajatella muuta. Vauvat heräilevät öisin, ne itkee, toiset itkee paljon, toiset vähemmän. Vauvat kasvaa. Entäs sitten, kun vauva on jo isompi lapsi ja kiinnostuu kaikesta, kokeilee rajojaan, myös sinun. Lapsi opettelee syömään, pukemaan, puhumaan, leikkimään, kävelemään, kiipeämään, avaamaan, sulkemaan... Lapsi ei tahalleen ärsytä sinua, jos hän on turvaton. Lapset eivät osaa peitellä tunteitaan samoin kuin aikuiset. Se on minusta jopa ihailtavaa.

Miksi lapsia otetaan niin paljon huostaan??

Herätys ihmiset!!! Kyseessä on jonkun pienen, turvattoman ihmisen elämän alkutaival, jolla on valtava merkitys koko hänen elämälleen. Se, miten sinä toimit vanhempana antaa sille joko tukevan tai hataran pohjan. Jos ymmärrät sen, haluat lapsesi parasta, rakastat häntä aidosti ja vilpittömästi, olet hyvällä tiellä. Kukaan ei ole täydellinen hyvyydessä, hyvään kannattaa ja pitää pyrkiä. Pahuutta on liikaa, mutta kaikelta emme voi lapsiamme suojella. Paras suoja minusta on se, että lapsella on turvallinen koti, rakastavat vanhemmat, joilta saa aina tukea ja turvaa, normaalit arvot, hyvä itsetunto ja terve järki. Niillä lapsista kasvaa vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka osaavat valita oikean väärästä.

Minua suuresti kiinnostaa lapsen kehitykseen liittyvät psykologiset asiat. Kaikellehan on syynsä kasvussa. Samalla annan itselleni tilaa kasvaa henkisesti. Tämä tieto ei lisää tuskaa, päinvastoin, se vie sitä pois. Se tekee arjesta helpompaa ja selkeämpää sekä lapsille luo turvallisuuden tunnetta. Ymmärrän lapsiani paremmin, osaan toimia vaikeissa tilanteissa paremmin. Tunnen kasvavani henkisesti, tunnen itseni vahvemmaksi ja tiedän, että olen edes yrittänyt parhaani. Se on yksi asia, joka jaksaa minua kantaa. Haluan 30 vuoden päästä ajatella, että olen tehnyt lasteni kanssa parhaani, oli lopputulos mikä tahansa. Ajassa kun ei taaksepäin pääse enkä halua, että joudun katumaan mitään tekoani tai tekemättä jättämääni.

Pitäisi luottaa omaan äidinvaistoon (tai isänvaistoon) omiin lapsiin liittyvissä asioissa. Toisilla ne tulevat luonnostaan, sen enempää miettimättä. Toisilla taas ei. En sano, että he olisivat huonoja/ huonompia vanhempia, vaan heidän pitäisi saada tietoa ja alkaa luottaa omiin vaistoihin. Ehkä heidän omat vanhemmat eivät ole kannustaneet tai he eivät saa heiltä tukea tai tietoa? Nettiäkin voi käyttää tiedon haussa lastenhoitoon ja heidän ymmärtämiseen. Tosin keskustelupalstojen "täydelliset vanhemmat" (jotka eivät ikinä tee virheitä, eivät väsy vaan jaksavat joka päivä hymy huulilla ja iloisin mielin hoitaa kodin, lapset, eläimet, leipoa, kahvittaa ystäviä, harrastaa ja hoitaa aviolliset velvoitteet) kommentteineen voi armotta jättää omaan arvoonsa. Onhan se toisten arvostelu niin helppoa, netissä nimettömänä ja kasvottomana vielä helpompaa. Siitä voikin päätellä, kenellä onkaan kaikki palikat oikeilla paikoilla... Ei terveellä itsetunnolla varustetulla, viisaalla ihmisellä ole tarvetta pönkittää omaa huonoa itsetuntoa netissä itseään kehumalla ja muita lyttäämällä. Eikös se ole selvä meille kaikille?

Sanotaan, että olet omalle lapsellesi paras äiti/ isä. Itse en ole samaa mieltä. Ei sellainen ole lapselle paras vanhempi, joka ei tästä pysty/ kykene huolehtimaan. Paras vanhempi ei välttämättä tarkoita biologista vanhempaa.

Ei kiitos blondivitseille

Tämän viikon kaunistautumiset on sitten tehty :)

Nyt voin sanoa, että olen BLONDI!!! Se, mitä hiukset olivat ennen (vaaleat) eivät ole mitään verrattuna nykyiseen vaaleuteen!! Hihii.. Aika jännää, kun olen ollut joskus ihan musta.. Nyt täytyy vaan opetella uudelleen meikkaamaan. Tuntuu, että musta ripsari mustalla eyeliner-rajauksilla tekee silmistä liian mustat.. Poskipunan sävykin pitää miettiä uudelleen.. Inglot kutsuu.. On muuten pirun hyviä meikkejä ja ne sävyt!! Valinnanvaikeus, kun ei voi kaikkea haluamaansa ostaa kerralla.. Ihania ovat. Olen siellä kuin lapsi karkkikaupassa ;)

Mutta hiukset ovat nyt niin kivat, että voi jumpe!!! Ettareistakin tuli nyt sellaiset, että niitä voi käyttää. Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen.

Kynnet ovat pysyneet ja osaankin toimia niillä ihan hyvin :) Jesh! Niitä pitää varmaan lyhentää tai ainakin vähän pyöristää ennen vauvan syntymää, niin voin sitten pitää niitä, jos niiden kanssa vauvan hoito luonnistuu.

Eilen B lähti aamulla mummin kanssa teatteriin ja sieltä isomummolle ja vielä mummilaan yöksi. On ollut rauhallista, kun on vain K leikkimässä autoillaan.. Se on kyllä semmoinen huumoripoika!! Mitäköhän hänestä tulee isona? <3 Äidin mussukka.
On jo kamala ikävä B:tä.. Kiva, kun hän pääsi vähän touhuumaan jotain erilaista, kun nämä pakkaset ovat pitäneet meidät sisällä ja tylsääkin on ollut.. Varsinkin tällä viikolla, kun avoinpäiväkotikin oli kiinni hiihtoloman takia. Toisaalta viikko on mennyt nopeasti, on ollut kaikkea kivaakin!

Ensi viikolla alkaa B:n 4 vee synttäreiden suunnittelu, koristeiden hankintaa, leipomista ja tietty sitten lopuksi juhlimistakin! :) Minni Hiiri-teema on edelleen se juttu.

Eilen illalla oli monta aihetta mielessä, josta olisi voinut kirjoittaa, mutta nyt ei tekstiä irtoa.. Liekö blondius tehnyt heti musta entistä tyhmemmän ;) We'll see..

Lukutoukka kuoriutuu

En ole koskaan ollut kirjojen ystävä. Lukeminen on ollut mieluummin inhokkilistalla top 10, kuin suosikkilistallani. Tosin, nyt asiat ovat muuttuneet. Olen huomannut kirjakaupat kiinnostaviksi ja netistä löydän aina uusia kirjoja, jotka haluan lukea. Kirjastoon siis....



Minulle uusimmat kirjainnostukset ovat Aitoa ruokaa ja Petos Lautasella (Mats-Erik Nilsson). Noista tuo ensimmäinen kiinnostaa enemmän. Sitten on niitä Raisa Cacciatoren kirjoja, joista olen myös kiinnostunut... Olen vaan niin huono kirjastoissa etsimään mitään, kun ne on niin sekavia paikkoja.. Huomaa kyllä, että ei ole niissä tullut aikaa vietettyä. Lastenosasto on simppelimpi ja siellä ollaan lasten kanssa käytykin! Lapset tykkää kovasti muutenkin kirjoista. Kesällä tulee käytyä enemmän, kun talvisin vaatekerrokset rajoittaa mukavuudenhaluista minua.. Pianhan se kesä taas jo onkin :)



Tämä viikko onkin kauneus-/ hemmotteluviikko! Nimittäin: huomenna saan kaunistusta käsiini uusien kynsien muodossa ja lauantaina menen kampaajalle! Edellisestä kampaamokäynnistä onkin vierähtänyt lähes puolivuotta, joten tämä pehko on kyllä uudistuksensa ansainnut!! Tyvivärin laitosta ei varmasti näissä senteissä enää puhuta.... Sekä latvojen kaksi-seitsenhaaraiset tulevat saamaan kyytiä.

Yksi harmi minulla tosin on, johon ei auta tällä hetkellä kuin aika: otsatukka. Pitikin leikata se itse.. Onneksi sen ei tarvitse roikkua tuossa otsalla vaan saan sen nostettua pois edestä.. Olen tainnut joskus aiemminkin omien otsisleikkausviritysten jälkeen todeta, että ei kannata :) No, tyhmästä päästä kärsitään nyt taas. Kesäksi ettarit on luultavasti kasvaneet jo sellaiseen mittaan, että niitä voi vähän parannella jo.. (Ah, tulis jo kesä!)



Ja voi toinen harmitus!! Olimme kiinnostuneita yhdestä asunnosta, mutta se jo ehti mennä.. Se ei siis ollut tarkoitettu meille.. Uusia kiikariin vaan, tosin niitä ei hirveästi ole tarjolla, vaikka kuinka selailen etuovea tai jokakoti.fi:tä...

Tänään B meni päiväksi leikkimään serkulleen. Tuntuu niin rauhalliselta ja hiljaiselta täällä kotona kun ollaan vaan K:n kanssa kahdestaan. Toisaalta ihanaa, kun voi vaan olla. Tänään ei ole ollut supistuksiakaan, taitaa rauhallisuus tehdä tehtävänsä. Muuten noita supistuksia on ollut joka päivä useasta viime viikosta alkaen. En kuitenkaan usko, että vauva syntyisi lasketunajan lähellä. En halua elätellä toiveita, tuleehan se sieltä kuitenkin :) On vaan niin mielenkiintoista, kun ei tiedä kumpi on tulossa ja miltä hän mahtaa näyttää.. Yleensä kolmannet lapset ovat erinäköisiä verrattuna kahteen edelliseen... Eli tämän vauvan pitäisi olla minun näköinen kun edelliset on isänsä näköisiä.. :) Hehe..

Kevään tuntua, auringon lämpöä ja kukkaloistoa

Täällä sitä on jo kevättä rinnassa, kun aurinko paistaa! Tekisi mieli tehdä keväisiä asioita ja kaunistaa kotia keväiseksi..

Nooh, viime lauantaina lähdin B:n kanssa "ihan vaan kattelee ja kiertelee, en aio ostaa mitään".. No eihän se nyt ihan niin mennyt sitten kuitenkaan :) Ensin mentiin Lastentarvikkeeseen, mutta siellä tosiaan vaan "kiertelimme ja kattelimme", sitten menimme Plantageniin, josta mukaan irtosi pari pöytäliinaa, tekokukkia, koristehiekkaa ja kukille ruukut. Sitten menimme Prismaan hakemaan "vaan maitoa", mutta mukaan tuli muutakin: kantoliina, pillimukit lapsille, kuvakehyksiä ja hassunkurisia pillejä... Hupsis! Kivaa oli!

Tässä kuvassa keittiönpöydän uudet liinat ja kukat.

Tekokukkia olen aina ennen inhonnut, mutta nykyään ne osataan tehdä (ainakin jotkut) aidonnäköisiksi, niin niitä voi ostaakin.. Meillä ei tunnu nuo oikeat kukat menestyvän, niin parempi tyytyä ikuiseen malliin. Nuo keittiönpöydän punaiset kukat menevät tulevaisuudessa B:n huoneeseen. Hän valitsi ne itse. Yksi lempikukistani on orkidea, mutta oikeana en sitä osta, koska se on kuulemma niin vaikea hoitaa! Löysinkin hienoja tekoversioita ja mukaan lähti yksi.

Tässähän näitä taas oli, aurinkoista päivää jälleen! :)

Suuri, suurempi, minä

Eipä tässä ole kamalasti tapahtunut... Tuntuu, että aika alkaa käydä hitaammin, kun raskausviikkoja tulee enemmän..

Vielä kuitenkin 5-7 viikkoa, niin vauva syntyy. Jos/ kun menee siihen 7:ään viikkoon, niin onhan tässä siis melkein kaksi kuukautta aikaa!! Ääk, se kyllä tuntuu sitten tosi pitkältä ajalta odottaa.. Kasvava vatsa on jo tiellä. Kumartelu on raskasta, ja olo muutenkin jo pikkuisen tukala.. Vauva liikkuu hirmuisesti, eli liikelaskuja ei tarvitse tehdä! :) Laskin tuossa yksi päivä, että jos sen tuulimunaraskauden viikot ottaa laskuihin mukaan ja lisää siihen tämän raskauden viikot, niin olen ollut yhteensä tässä 52 viikkoa raskaana, jos tämä raskaus menee kaksi viikkoa yli. 52 viikkoa = 1 vuosi !!! Ja sitä alkuväsymystäkin ollut yhteensä siis noin 20 viikkoa viime vuoden puolella!! Te tiedätte, jotka olette sen kokeneet.. Se ei ole yhtään kivaa. Ei siis ihme, jos raskaana olo alkaa jo olla nähty ja koettu. Ei raskaana oleminen näin kolmannen kerran ole enää "wau". Lähinnä se on pakko, että saa ihanan pienen nyytin syliin :) No, tämän viimeisen kerran sitä tässä tilassa ollaan.

Tämä bloggaus täyttyy nyt ihan pelkillä raskausjutuilla..

Olen kyllä niin raskaana:

* Hirveä siivousinto kokoajan. Tässä yksi päivä kävin läpi kaikki meidän kaapit! Roskiin lähti tavaraa. Järjestelin laatikoita ja hyllyjä. Yritin kellariakin siivota, mutta sieltä ei kyllä voi mitään heittää pois. Isompi varasto olisi saatava. Kaikki muu siivous innostaa, paitsi lattian- ja ikkunoidenpesu ei nappaa yhtään.. No okei, ei ikkunoita voi näillä pakkasilla pestäkään, mutta se on tehtävä keväällä. Ahdistaa jo valmiiksi.. Sisustusvimma on myös. Katsotaan, milloin alan laittamaan vauvansänkyä yms. esille. Vaatteet on jo pestyinä lipastonlaatikossa. Vaunuillekaan ei tarvitse tehdä mitään, koska ovat käytössä hela tiden.

* Sitten on ne tietyt ruokahimot... Riisifrutti, paahdettu täysjyväleipä, Kotiuunin voisilmäpulla (saanko mainostuksesta ilmaisia pullapusseja, pliis?!?) .. Olikohan vielä jotain..? Ei nyt ainakaan tule mieleen.

* Väsymys. Väsymys iskee.. Olen nukkunut päikkäreitäkin ja aamuisin voisin vain nukkua..

* Pissahädät. Missä vessa, siellä minä! Ei sitä voi mihin tahansa ruokakauppaankaan lähteä, ellei tiedä missä vessat on, vai onko niitä.

* Pingviinikävely. Kyllä, kävelen vaappuen kuin Mara.. Ja hitaasti kuin Dressmannin mainoksessa.. Olo on juuri niin naisellinenkin, että ohhoh! sitä hengästyykin helposti.

Se näistä raskauden iloista ja tosiasioista. Näitä voi sitten myöhemmin muistella, sen mitä niistä muistaa. Yhtä raadollisinahan ne eivät muistiin jää, koska nythän tämä on jokapäiväistä, jokahetkistä. Aika kyllä kultaa muistot. Itse en kyllä sorru siihen, että puhuisin raskaus/ synnytysasioista kuin miehet inttimuistoistaan. Kenellä oli kamalin synnytys, kuka kesti kivun parhaiten, kuka otti ja mitä puudutusta/ kivunlievitystä.. Mua kyllä ärsyttää tollanen. Tästä päästäisiin hyvin toiseen aiheeseen: ärsyttäviin ihmisiin. Mikä ihme joitain vaivaa, kun aina pitää hakea huomiota asioita suurentelemalla??! Mutta ei mennä siihen, muistetaan verenpaine. Ja että, jos olen rauhallinen, ei vauvastakaan tule hermoheikkoa.

Aurinkoista pakkaspäivää ja mukavaa viikonloppua <3

Päätöksiä, haaveita, suunnitelmia...

Nyt on "päätetty" neidin synttäreiden teema - Minni Hiiri! Katsotaan, muuttuuko se vielä vai ei. Onhan tässä aikaa.... Nyt kuitenkin kakkua suunnittelemaan! :)

Nyt olen aloittanut kaksi kasvatusprojektia: kulmakarvat ja otsahiukset (älä kultsi kommentoi tätä: "mähän sanoin", pliis ;) ). Haluan kulmistani vähän paksummat ja ettareistani siis pidemmät, jotta niistä saa kesäksi sellaiset viistot. Jee jee! Tiedän taas miljoona asiaa, joihin saan rahanikin palamaan ennenkuin olen edes saanut koko rahoja! Tarvitsen meikkivoidetta, kajalkyniä, kimallusta poskiin, hiusväriä... Hiusväri ei kuulosta suurelta menoerältä, mutta se pitää laittaa kampaamossa, joten hinta liikkuu 100 €:n tuntumissa. Nyt ei ihan kaupanhyllyltä haeta väriä hintaan 10 €/ purkki. Kampaajalla käynti on aina kivaa ja samalla saisi latvoista huonoimmat pois :)

Lumentulo saisi jo riittää... Kyllä tänään harmitti, kun suunnitelmat meni uusiksi. Ajattelin lähteä rattailla avoimeen päiväkotiin ja kotimatkalla kauppaan, mutta eihän meidän rattaat tuossa lumimääräässä liiku minnekään! En tiedä pääteistä, meillä ei ole aura käynyt lainkaan, eli meidän pihassa ei päästä minnekään. Liian laiska fiilis oli myös alkaa kaivaa autoa esiin.. Välillä olisi kiva myös liikkua kävellen! Tosin tiet olivat viimeksi rattailla liikkuessa kamalassa kunnossa vaikka ne olivatkin "hoidetut".. Ihme pomppua ja muhkuraa, sohjoa ja kaikkea..

Eilen sain lainaan vauvan vaatteita, tänään niitä olen pessyt ja voi että ne on pieniä!! Sitä miettii, että miten se vauva voi ollakaan niin pieni.. Ei sitä vaan muista.. Kohta 6 viikkoa laskettuun aikaan, 8 siis syntymään ;) Tekisi mieli jo korjata pinnasänkyä, vaikken sitä nyt vielä esiin laitakaan! Olen suunnitellut jo kaikki valmistelut -jopa ristiäiset :) Hyvä se on olla ajoissa, eikös vaan!

Nyt vielä nuo muuttohaaveet siintää mielessä ja olisi ihana löytää se oma koti <3 sitten pääsisi sen sisutusta suunnittelemaan ja lastenhuoneita!! Ja mun on pakko saada se yksi tietty ruokapöytä!! Se on MUST. Oi oi, sitten pääsisi suunnittelemaan terassin ja pihan "sisustusta"! Kaikkea kivaa siis edessä, ajasta vaan ei mitään hajua. Kaikki aikanaan, sanotaan. Eiks se meidänkin aika vois olla jo vaikka pian? Mähän tunnetusti tykkään odottaa.....

Kukkia kotiin!

Nyt on niin kova vimma laittaa kotia! Taitaa johtua raskaudesta, on sellainen "pesäntekovaihe"..

Tänään käytiinkin koko perheen voimin Kodin 1:ssä ja löydettiin lasten sängyn alle kaksi ISOA sängynaluslaatikkoa! Ihanaa, saa edes jotain järjestykseen.. Pitäisi vielä eteiseen saada 3-5 koria hatuille, hanskoille yms tavaralle. Sitten siitäkin tulisi parempi. Nykyiset ovat käyneet liian pieniksi. Olen vaan netissä surffannut ja etsinyt, että mistä ja minkälaista ja millä hinnalla on saatavana! :) Meidän eteinen on kyllä niin ongelmakohta eikä siihen(kään) haluaisi kamalasti satsata (niinkuin ei muuhunkaan osaan tätä kämppää), koska ei tässä enää asuta kauaa (ainakin toivottavasti) ja kun ei ole oma. Kiinnostus 0 tehdä toisille.. Jos tämä olisi oma, saisi moni paikka uuden ilmeen!

Eilen ostin aivan ihania teko-orkidean oksia ja laitoin olkkariin! Ai että ne ovat kauniita! Oikeita kukkia en osaa hoitaa, tai ne eivät vaan kasva täällä kuivassa huoneilmassa, niin nuo olivat hyvä ratkaisu. Eivätkä muuten ole rumia tekokukkia! Olen vähän karsastanut tekokukkia, mutta kyllä osa on nykyään kauniita. Jotkut ovat kyllä hyvin hinnakkaita! Oikeita tulppaaneita kyllä haluan pöydälle. Pian.

Ihanaa, pian saa laittaa partsillekin kukkia! Tai pian ja pian, mutta kyllä se kevät sieltä tulee vielä. Mitäköhän sitä keksisi täksi kesäksi? Pitää alkaa miettiä värejä ja sellaista.. Ja jos löytyisi jotain muuta kivaa sisustusjuttua partsille.... :) En malta odottaa! Taas tulee mieleen, että omaa pientä pihaa olisi niin kiva laittaa.... :)

Se on ihana suunnitella tulevaan kotiin, mikälaista sisustusta tulee. Lastenhuoneita, värejä, huonekaluja, valaisimia, viherkasveja, verhoja, pintamateriaaleja.... Kaikkea ihanaa on paljon! Mitenköhän niitä osaisi yhdistellä järkevästi? Tai edes valita kumman ottaa? Tai millon edes pääsee siihen, että on kaksi vaihtoehtoa.. ?! Kääks! Kai se siitä. Nythän ei ole mikään kiire tietää yhtään mitään, kun ei ole mitä sisustaa.. Miksei sitä voisi kurkata tulevaisuuteen?

Tämä viikko on ollut aika haipakkaa! Kivaa on ollut kyllä, ei siinä mitään! Tänään oltiinkin vaan kotona, paitsi tietty se Kodin 1:sen keikka iltapäivällä, mutta muuten ei tehty juurikaan yhtään mitään. Taisi olla kaikilla sellainen fiilis. Lapset eivät tosin nukahtaneet päikkäreille ja sitten klo.17 K nukahti autoon! Voi ei... Se ei tiedä hyvää. Oli niin väsynyt, että ei herännyt vaikka kannoin sisälle, otin ulkovaatteet pois ja vein sänkyyn.... Katsotaan miten sitten ilta menee..

Oletko oikeasti siinä vai oletko taas pelkkää ilmaa?

Paikalla, lähellä, vieressä, mukana.. Tärkein on kuitenkin olla LÄSNÄ.
Miksei voi yhdessä tehdä asioita? Yhdessä viettää aikaa? Jutella, kuunnella, vastata, sanoa mielipiteen ja omat ajatukset? Mikä siinä on, ettei se toteudu, vaikka siitä olisi sanonut toiselle?

Meillä ei toimi. Tuskin on liikaa vaadittu, että oltaisiin koko perhe yhdessä, silloin kun siihen on mahdollisuus eli viikonloput ja arki-illat. Meillä ei syödä koko perhe yhdessä edes joka viikonloppu.. Tuntuu ettei ole paljoakaan enää yhteistä, jos tätä jatkuu pitempään. Mitä se sitten tarkoittaa? En halua ajatella sitä. Haluaisin, että oltaisiin yhtenäinen perhe, onnellisia toisistaan ja nautittaisiin yhdessä olosta. Eikä sekään tarkoita, että omia harrastuksia tms ei saisi olla. Tietty saa! Mutta jos niitä yhteisiä hetkiä on muutaman kerran kuussa, niin hoh hoijaa. On tosi yksinäinen ja surullinen olo, kun saa kaikki hoitaa yksin. Tuntuu ettei toinen jaa sitä vastuuta. Eikä mielestäni se ole syy, että käy töissä. Työtä minäkin teen, vaikkei siitä kunnon palkkaa saakaan. Mitäs sitten tapahtuu kun itse menen töihin? Onko mulla sittenkin saman verran hommia+ se "oikea" työ? Ja lapsiakin on sitten kolme..

Miksi se tv, tietokone ja/tai ps3 on niin paljon mielenkiintosempia?? Ihan oikeesti. Kyllä ne teot puhuu puolestaan enemmän kuin se että "haluisin mieluummin olla teidän kanssa kotona kuin töissä". Jep, alkaa usko mennä siihen lauseeseen. Luulisi, että elämässä ei ole sisältöä eikä mitään mikä jaksaa innostaa, jospäivät on sitä, että käy töissä ja kotona vaan makaa sohvalla tv:tä katsoen/ konella ollen. Ps3:stakin voi pelata helposti 3-4 tuntia kerrallaan. Mutta siis jos se on vapaa-aikaa, että vaan makaa ja kattoo tv:tä, niin what?! Mä en tajuu.. Itse en pystyisi edes siihen. Siksi mietinkin, miksi toinen tekee niin? Lasten kanssa saa ajatukset ihan varmasti pois työasioista ja energiaa kun niiden kanssa touhuaa. Lapsetkin aina niin odottaa isiä kotiin.

Se on ihan sama onki arkipäivä vai viikonloppu, minun oma "arki" rullaa vaan. Herään yöllä, jos jompi kumpi lapsista huutelee, herään aamulla laittamaan aamupalaa, korjaan pöydän, pesen pyykit, vien puhtaat kaappiin, laitan ruokaa, tyhjennän tiskikoneen ja laitan sen päälle, siivoan leluja, huolehdin päiväunista, välipalasta, vessassa käynneistä, lapset eivät pääse viikonloppuna ulos, jos en itse niitä vie.. Minulla ei ole vapaapäiviä eikä arki-iltoina vapaa-aikaa, jolloin en ole töissä. Taitaa minun työmaa olla liian lähellä, että toinen ei edes tajua sitä, että välillä minäkin haluisin olla. En halusisi olla lapsista erossa, en tarkoita sitä. Halusisin, että toinenkin ottaa vastuuta. Minun on pakko jaksaa, mutta voin sanoa, että oma motivaatio katoaa hiljalleen, että miksi mun pitää jaksaa, jos toinen ei? Ja kun kyse ei ole viikosta tai kuukaudesta.. En valita yleensä yhdestä, kahdesta tai kolmesta kerrasta.. Asian pitää olla jatkuvaa ja kestää. Sitten mun pinna hiljalleen lyhenee, lyhenee ja lyhenee... Sitten sitä ei enää sen asian kanssa ole ja jokainen pienikin juttu saa mut sisäisesti räjähtämään. Lisään vielä, että olen asiaan puuttunut sanomalla, useastikin, ilman tuloksia kuitenkin. Olen kysynyt, että mitä toinen ajattelee, haluaa, on mieltä yms.. Ikinä ei tule kunnon vastausta, kun aina jää tunne, että asia jää silti roikkumaan ilmaan.. Se vaivaa, mutten viitsi kokoajan olla kyselemässäkään. Meillä on vähän sellainen puhumattomuus-ongelma. Oikeasti tärkeet asiat jää sanomatta, se on tosi rasittavaa. Puhuminen on se suhteen tärkein asia. Meillä on vähän sitäkin, että toinen loukkaantuu (olin se sitten minä tai mieheni) eikä siksi sano mitään ja asia jää taas roikkumaan. Kauankohan sitä jaksaa kysellä, kun vastauksia ei saa kuitenkaan?

Eikä muuten vaikuta, olenko raskaana vai en. En tarkoita, että minua pitäisi paapoa tms, mutta lepoa voisi olla enemmän.. Supistuksia on enemmän nyt kuin edellisissä ja olen väsynyt. Keskiraskauden energistä vaihetta ei ole tullut eikä hemoglobiini ollut syy. Yötkin saan nukuttua hyvin, joten päivisin pitäisi levätä enemmän. Se ei kyllä ole mahdollista, kun on miljoona muuta asiaa, jotka pitää hoitaa. Mutta siis, olisi se ihan kiva, jos toinen huomioisi sen, että tosiaan olen raskaana ja vatsa jo aika suuri. Luojan kiitos, että miehet eivät ole raskaana!!! Siitä ei tulisi kyllä yhtään mitään.

Kiroan alimpaan helvettiin kaikki pelien keksijät, kehittäjät.. Kaikki ne, jotka vievät ihmisen normaalin kiinostuksen pois normaaleista elämään kuuluvista asioista. Kai toi meijänkin ps3 lentää joku päivä partsilta alas.

Sairastelua, haaveita, vauva-aatteita...

Sairauskierre jatkuu...

Se alkoi siis Benitan korvatulehduksella. Kuurin melkein loputtua K:lle tuli kuumetta, nuha ja yskä. Nuhaa oli tosin ollut pienimuotoisena jo jonkin aikaa, mutta sitten paheni. Viikko B:n lääkärissä käynnistä oltiin taas lääkärissä -tällä kertaa yksityisellä. K:lla oli silmätulehdus, korvatulehdus, kuumetta ja se yskä ja nuha. Samoin minulle tuli silmätulehdus samana yönä K:n kanssa. Saatiin molemmat lääkkeet. Pari päivää siitä B:n silmä alkoi punottaa ja rähmiä. Laitan hänellekin nyt samaa tippaa kuin K:lle. Itsellä myös nenä ihan tukossa ja yskä! Kamala se yskä!! Nyt myös mieheni tuli kipeeksi, kovaan kuumeeseen.. Ensimmäisenä yönä oli 40 astetta, nyt ei ole mitannut, luultavasti normaaleissa kuumeen asteissa liikutaan.. Hänellä olisi juuri ollut ansaittu pitkä neljän päivän vapaat, joita odotti tietysti kovasti. Tosi kurjaa, että ei sitten voi niistä nauttia, kun on niin kipeenä.. :/

Sairauskierteen innoittamana tein tänään suursiivouksen! Imurointi, lattioiden pesu, joka paikan pyyhintä, lakanoiden ja petivaatteiden vaihto, peitot ulos tuulettumaan, patjojen imurointi, tyynyn pesu.. Kesti reilu 3 tuntia! Mutta kyllä nyt on puhdasta! Oli kaksi apulaista, jotka innokkaasti auttelivat leikkimisen lomassa :) B ehdottomasti halusi imuroida ja muistutti äitiä siitä koko ajan, etten vaan ala imuroimaan. Lattian pesussa tulee lapsille yleensä kinaa, että kumpi saa lasten mopin ensin.. Kai niitäkin pitää hommata enemmän, niin ei tarvii tapella.

Eilen leivoin leipää! Ja se jopa onnistui! Taikinaa en olisi jaksanut vaivata käsin, enkä omista monitoimikonetta, joten muistinkin, että sähkövatkaimeeni kuuluu taikina"vispilät", miksi niitä sanotaan?? Niillähän se onnistui! Pysyy leipä kasassa leikatessa. JES! :) Aion tehdä jatkossakin. Minulla on ihana kirja, jonka reseptit innoittavat leipomaan leipää! Ja mikäs sen parempaa kuin tuore leipä, nam! Tein myös kasvissosekeittoa, joka on maistunut potilaallemmekin hyvin :) Ja sitten tein vielä hedelmäsalaattia, koska sitä olen niin monena päivänä jo himoinnut, ai että se on hyvää!

Nyt alkaa jo tehdä mieli tehdä hankintoja vauvaa varten. Kamalastihan ei hankintoja tarvitse olla, mutta esim. kantoliinan aion ostaa. Pienimpiä vauvan vaatteita saan lainaksi. Hoitotason pehmustetta en ehken osta, viikkaan paksun pyyhkeen pehmusteeksi. Niitähän meillä riittää! Löysin sopivan ratkaisun myös vaipoille. Etsin netistä pitkään pinnasängyn reunaan kiinnitetävää pussia, jonne voisin uudet vaipat laittaa ja niin ne olisi kätevä ottaa vaipanvaihdon yhteydessä eikä tarvitsisi lattialla pitää vaippapakettia. En löytänyt netistä ihan sellaista tai sitten hinta oli kamala! Omia kaappeja kaivelemalla löysin sellaisen kassin, jota aion käyttää. Ei ehken kaunein vaihtoehto, mutta rupesin miettimään, miksi ihmeessä ostaisin uutta, jota ei sitten myöhemmin tarvitse.. Vauvalle vaatteita hankin vasta sitten kun hän on syntynyt. Vaikea ostaa, kun ei tiedä mennäkö tyttöjen vai poikien osastolle! Luultavasti kirpparit tulevat käyttöön :) Poikavauvalle on aika paljon kellarissakin, tytölle vähemmän. Olen ehtinyt jo myydä paljon paljon vaateita eteenpäin!!

Löysin netistä myös kivan asunnon. Tosin se oli Mäntsälässä!! Toisaalta, ei sinne nyt niin kauan aja, mutta mieheni työmatkasta tulisi turhan pitkä.. Mutta se oli kiva! Näen jo meidät siellä :) Kai sitä liikaa haluaa muuttaa. Ollaan kyllä puhuttu, että pysytään nykyisellä alueella... Toisaalta, miksei vaihtaisi? Voi sitä muuallakin elää. Mieheni ei uskonut, että olin tosissani. Vaikka olen minä. Se mitä saamme tältä alueelta tiettyyn hintaan, saamme parempaa hieman kauempaa. Nooh, ei tässä nyt tavaroita pakata, joten täytyy jatkaa etsimistä..

Elämän euforiaa

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki sisälläsi tuntuu hyvältä, oikealta, juuri sellaiselta kuin pitää?

Minulla on nyt sellainen tunne. Vähän aikaa sitten ei ole ollut, mutta nyt on. On rauhallinen, hyvä olo. Painotan sitä hyvän olon tunnetta. Hermot kestää ja asioista ajattelee positiivisemmin. Mikään ei ole muuttunut, paitsi pääni sisällä. Eikös se ole se paras muutos?

Välillä arki tökkii, ei kiinnosta oikein mikään tavallinen, väsyttää ja kaipaa muutosta. Jotenkin ei ole niin hyvä olo sisältä päin, vaikkei ne asiat nyt niin huonosti ole olleetkaan. En tiedä tarkalleen, mikä on saanut tämän olon aikaan -nautin siitä olosta nyt täysin! Mikään siis ei ole muuttunut. Ei asuminen, ei rahatilanne, ei mikään. Aina muutosta ei edes tarvita. Yleensä puhuminen ja, että toinen oikeasti kuuntelee ja välittää, ovat ne tärkeimmät asiat ja pitävät ihmiset yhdessä. Onnellisesti yhdessä.

Kotona olo ei tunnu niin... turruttavalta vaan siltä, että näinhän tämän kuuluu olla ja se tuntuu hyvälle. Jaksan puhua rauhallisemmin lapsille kireissäkin tilanteissa, siitä saa muuten lisävoimaa, vaikka itse tekisi mieli sanoa jotain muuta tms.. Kai se on samalla sitä henkistä kasvamistakin?

Tietysti tämä olo vaikuttaa parisuhteeseen, siihen jaksaa panostaa ja näyttää välittämistään toista kohtaan. Tämä euforinen tila saa tuntemaan, että ei ole vain kotona, tee vain kotitöitä ja hoida/ kasvata vain lapsia. Tuntee työnsä tarpeelliseksi, hyväksi ja että sitä arvostetaan.

Haluankin, että lapseni saavat normaalin, tasapainoisen kasvuympäristön, luotettavat ja rakastavat vanhemmat, joita ei tarvitse pelätä tai jännittää. Haluan, että lapseni saavat terveen ja vahavan itsetunnon, saavat lapsuudesta asti positiivisia kokemuksia, joista heillä on hyvä alkaa rakentaa omaa elämää, kun sen aika tulee.

Uusi vuosi

Niin se vuosi vaihtui ja arki palaa. Ei kai se edes koskaan kadonnutkaan.

Meidän vuoden ensimmäinen päivä alkoi mummila-kyläilyllä, jonne lapset jäivät yöksi. Nukuin niiiiiin pitkään (11,5h) ja lapset olivat nukkuneet myös ihan mielettömän pitkät unet.. Syynä meidän uniin olikin sitten se, että oltiin/ ollaan kipeinä. K on nyt vuorostaan kuumeessa. Tosin tänään ei päikkäreille ole mennyt ja touhuu vaan koko ajan... Hassu poika! B sen sijaan nukkui, vaikkei olekaan kipeä. Korvatulehduksen antibioottikuuri on vielä tänään ja huomisen päällä. Itsekin olin siis silloin lauantaina luultavasti kipeä, kun oli niiiiin kylmä ja kuitenkin olin ollut aivan kuuma. Nukuin hyvin ja aamulla jo parempi olo. Onneksi. En ottanut lääkettä, kun ajattelin että on parempi että keho saa itse hoitaa itsensä, turha sitä on siirtää lääkkeillä. Mene ja tiedä sitten, olisiko lääkkeillä ollut vaikutusta. Toisaalta, en edes tiedä kuinka paljon oli kuumetta/ lämpöä. Luultavasti oli vain lämpöä.

Tänään on sitten peruttu huominen neuvola ja varattu ajat terveyskeskukseen korvatulehduksen jälkitarkastukseen ja itselleni allergialääkkeitä varten. Nyt ei sentään ajanvarauksessa passitettu allergiatesteihin, kun olen aina yksityiseltä hakenut reseptit. Ajattelin säästää rahaa ja käyttää kunnan palveluita. Katsotaan, joutuuko silti yksityiselle.. Ajanvarauksessa kyseli, että kuinka pitkäksi aikaa nykyiset lääkkeeni riittävät. Selvensin sitten, että tarvitsen niitä vasta myöhemmin, mutta kun laskettuaika lähestyy ja pienen vauvan kanssa en lähde terveysasemalle. Ja onhan se hyvä aloittaa lääkkeet ajoissa.

Nyt ei muuta, kun potilas päikkäreille.