On kaunis hohde hankien..

Nautin niin kovasti pienistä asioista.

Kuten kimmeltävästä lumesta, lumisateesta, lasten hymyistä ja nauruista, lasten iloisista leikeistä ja hassuista jutuista! Piparkakkujen tuoksusta, joulun tunnelmasta, hämärässä/ pimeässä loistavaista kynttilöistä ja kauniit jouluvaloista, juuri siivotusta kodista, erikoiskahvista lasten nukkuessa, olla oman kullan sylissä, halauksista, hymyistä, pienistä huomaavaisuuksista, valmiista ruuasta, auringosta, villasukista, hiljaisuudesta, hyvästä musiikista...


Tässä vain osa niistä..

Vaikka haluan lottovoiton ja kaikenlaista materiaa, en usko että se kuitenkaan saisi minua hirveän paljon onnellisemmaksi pidemmän päälle. Ainahan sitä jotain haluaa, haluaa varmasti vaikka saisi kaiken. En tarkoita, että jippii, siistiä kun ei ole rahaa, vaan sitä että sitäkään ei saa olla ihan liikaa. Kaikki ääripäät on aina huonoja. Enhän minä edes tiedä millaisia huolia hyvin rikkailla ihmisillä on.. Onko elämä pinnallista, ei ole oikeita kavereita, on paljon epäilyjä ja pahoja ihmisiä? Rahaa pitää olla niin, että tulee toimeen eikä tarvitsisi stressata siitä..

Ihmisen pitää olla ystävällinen, kohtelias, kiitollinen ja nöyrä, jotta voi olla onnellinen ja elää hyvää elämää. Yleensä kiire, vakavuus, ikävät uutiset yms saavat mielemme maahan. Suomalaisilla on huono tapa: toisia ei auteta, ei puhuta, ei hymyillä ja aina ollaan negatiivisia! Kadulla kävellään katse tiukasti maahan, askeleet ovat rivakat ja laukusta on tiukka ote ettei vain tuo vastaantuleva sitä vie! Samalla suomalaiset ovat rasistisia, luultavasti siksi, että olemme todellisuudessa kateellisia toisten positiivisuudelle, auttavaisuudelle ja ulospäinsuuntauneisuudelle. Suomalaisilla on ehkä heikompi itsetunto tai jotain..

En tällä väitä, että kaikkien kohdalla näin on tai että suomalaiset olisivat jotenkin huonoja ja muut parempia. En, kaikilla on omat hyvät ja huonot puolet. Tässä vain yleistetysti asioita, minun näkemyksestäni.

Yritän jokaisesta asiasta löytää ainakin yhden positiivisen asian! Se pitää mielen iloisempana, kuin että masentuu kaikesta tai ajattelee aina negatiivisesti. En halua elämältäni sellaista, haluan nauttia elämästä ja sitten voin vanhana mummona keinutuolissa istuessani miettiä elämääni taakse päin ja olla tyytyväinen.

Kauniita ajatuksia <3

Mietiskelyä kynttilän tuoksussa

Tänään on sitten viimeinen kerta tanssia ennen joululomaa. Voi ei, neljän viikon tauko tulossa.. Pakko vaan koittaa kestää ja tanssia vaikka itsekseen kotona!

Heh, mieheni ei oikein innostunut feng shui -tavaroista.. Buddha oli ehdoton ei. Ehdotin sellaista ihan pientä... Jos ostan, niin pidän sitten kaapissa, jos se on sopivaa.. Luulen ettei ole, mitä sekin symboloi, jos Buddha-patsas on kaapissa.. Pitää siellä silitellä sen mahaa, jotta saa onnea. Onneni taitaa pysyä vain kaapissa sitten. Nooh, kristallit saan ikkunaan ja itselleni ostan rakkaussymbolin, jota voin pitää aina laukussani. Rakkaussymboli on pitkäaikaisen rakkauden ja hedelmällisyyden symboli, se tukee pitkäaikaisia rakkaussuhteita, suojaa menetyksiltä ja matkalle mukaan otettuna symboloi, että palaa takaisin rakastetun luo. Ihanaa, eikö?

Tänään sain ihanat Party Liten kynttilät! Tilasin kaksi pakkausta tuikkivia (eli tuikkuja), valkolumimarjan ja agave nectarin tuoksuiset. Älkää kysykö miltä ne tuoksuu, en osaa sanoa muuta kuin, että hyvälle tuoksuu! Ja ihanan pikamanikyyrin, se on kuorinta käsille ja miksei jalkapohjillekin. Ihosta tulee niiiiin pehmoinen! Minunkin käsi-ihottuma ei siitä ala irvistelemään ja käsistä tulee niin pehmoiset! En olisi ikinä voinut uskoa! Se sisältää sokeria ja eteerisiäöljyjä pääosin.

Lauantaina olisi tarkoitus lähteä mieheni kanssa viihteelle! On niin kamalan ristiriitaiset fiilikset.. Aina kun lapset ovat hyvällä tuulella, ajattelen että okei, lähdetään vaan, voin antaa ne hyvillä mielin hoitoon. Mutta kun noita kiukkupäiviä on ollut enemmän ja silloin ei tee mieli antaa niitä toisten vaivoiksi, että itse pääsisi pitämään hauskaa. Tänään on taas tuntunut, että olisi ok mennä. Ehkäpä emme nyt peru tätä, koska seuraava mahdollisuus on vasta ensi vuonna! Se kuulostaa kovin pitkältä ajalta, vaikka en nyt mikään "pilettäjä" enää olekaan. Ei saa miettiä liikaa.

Kyllä tuo meidän K on nyt jotenkin kasvanut niin isoksi pojaksi <3 Kiva katsoa, kun hän ihan leikkii ja touhuaa. Osaa hienosti myös näyttää mitä haluaa ja pääsee kiipeämällä jo joka paikkaan. Suloisia ääniäkin tulee "tö-tö" "kä-kä" ä-ä" yms.. ja ne ilmeet!! :) Äidin sydän on ihan sulaa....

B on alkanut jättää päikkäreitä pois. Pitäisi saada laitettua illalla aiemmin nukkumaan, jotta jaksaa päivät paremmin! Auto on varma nukutuskeino, mutta harvemmin päikkäriaikaan ollaan minnekään ajamassa. Sitten uni tuleekin vähän väärään aikaan, kun tuntuu, että olemme autolla liikenteessä joskus viiden aikaan vasta.

Feng shui -innostus valloillaan

Pitää oikein pidätellä itseään, ettei nyt vielä osta mitään feng shui -tavaraa... Arvatkaa vaan onko vaikeeta??!?

Nyt olen ehtinyt hieman katsella kotiamme feng shui -lasien läpi ja huomaan mitä se kaipaa :) Feng shui -kaupasta ensimmäiseksi hankin ainakin seuraavat: 3 kpl kristallipisara/-pallo ikkunaan, pikku buddhan ja rakkaussymbolin. Mietin unisiepparia Benitalle, mutta ehkä ei ainakaan vielä. Samoin vauraussymbolin hankin tai rahasammakon. Niillä alkuun! Eteinen on se ongelmakohta, koska se on nyt huono. Se on myös vaikea, koska en jotenkin keksi siihen mitään! Hmm...

Sitten kun se kaunis päivä koittaa, kun muutamme, niin silloin katson feng shuin mukaan koko talon ja pihan! Yksi suuri haave on tehdä (ts. teetättää) takapiha feng shuin mukaan Kuupuutarhaksi eli valkoisten kukkien puutarhaksi. Se tarkoittaa sitä, että puutarhassa ja on valkeita kukkia ja muuta illan hämyssä hohtavaa. Iltaisin se on tunnelmaltaan sadunomainen, päivisin se on rauhoittava ja ajatuksia selkiyttävä. Kuulostaa niin upealta!! :) Toisaalta olen myös aina halunnut puutrahaani kiviä, suihkulähteen ja hyvin helppohoitoisia kukkia, koska en ole mikään viherpeukalo... Mutta kyllähän minä opin! :)

Itselleni on tullut hyvin miellyttävä olo, kun mietin feng shuita ja sen sisältöä. Se sopii itselleni hyvin. Kenellepä ei sopisi hyvän olon tuottaminen itselleen, perheelleen.. Ja kotiin! Koti on niin tärkeä, siellä pitää viihtyä.

Värjäsin taas hiukseni ja taas tuli sama reaktio kuin viimeksi eli hiuspohja kutisee ja siellä on jotain pikku paukamia.. :/ Viimeksi värjäsin L'Oréalin excell'10:llä ja nyt ihan tavallisella L'Oréalin jollain 30min vaikutusajalla olevalla kestovärillä. Kokeilen vielä yhden kerran, kun hiuspohja on täysin kunnossa ja jos sama reaktio tulee taas, niin mietin miten toimin jatkossa. Että silleen, toivottavasti muita allergioita ei ole tulossa! Tämä on jo ihan tarpeeksi. Pitää ostaa allergialääkettä ja kokeilla auttaisiko se yhtään...

Pian alkaa tauko tanssista, neljä viikkoa. Liikaa! Just oli kolme vai kolme ja puoli viikkoa taukoa ja nyt taas. Enkä pääse viimeiselle tanssitunnille, koska edellisenä iltana olemme mieheni kanssa viihteellä! Hyvin ristiriitaisin fiiliksin, kun toisaalta haluaa mennä, toisaalta ei raaskisi laitta lapsia hoitoon.. Tai K:ta, kun on vielä pieni yökyläilemään.

Joulutunnelmaan virittäytymistä osa 1

No on se kumma kun tästä maailman tavaran paljoudesta ei löydy yhtiä jouluverhoja!! Aiheuttaa suurta suuttumuksen tunnetta.. Ehkä ripustan vain joulukoristeita ikkunaan. Jaa-a, en tiedä. Pitäisi kuusikin kaivaa täpötäyden kellarin taaimaisesta nurkasta :/ Jostain syystä ei hirveesti houkuta.. Mutta kyllä sen haen! Ja sitten lapset saavat auttaa koristamisessa, luulenpa ettei tarvitse montaa kertaa pyytää :)

Tuo neiti on nyt 1,5 tuntia yrittänyt ottaa unta päikkäreille eikä vieläkään nuku -ei tosin itkekään. Saas nyt nähdä nukkuuko se enää ja jos nukahtaa, niin kohtahan se pikku mies herää. Meillä on nyt useana päivänä ollut niin, että B ei nuku päivällä. Joskus illat on mahdottomia, joskus taas ei. Eilen, hyvien päiväunien jälkeen, ilta oli mahdoton. Joten ei se aina riipu niistä päikkäreistäkään. Pitää vaan saada illalla ajoissa nukkumaan, jos ei ole päivällä nukkunut. Nyt sillä on tosin nuhakin, katsotaan meneekö huomenna kerhoon.

Eilen kävin B:n kanssa taas vähän kauppakierroksilla.. Mitä meillä meni aikaa, neljä tuntia? Ja saldoksi saimme kaksi joululaulu cd:tä, joulukortit, postimerkit ja vesiväripaperia :) Tunti meni siinä, että kävimme Rossossa syömässä! Joululaulu cd:tkin olivat niin edullisia! Hinnat oli viidestä eurosta ylöspäin. Ostin kolmen cd:n paketin englantilaisia joululauluja 5 eurolla ja kympin maksoi suomalaiset lasten laulamat joululaulut. Eli ei paha ja ne lastenlaulamat on hyviä! Sitä ehdittiin jo kuunnella, niitä toisia ei olla vielä kuunneltu, joten niistä en tiedä.

Hintavertailun vuoksi: Netistä eilen etsin joululauluja ja yksitellen laitoin niitä ostoskoriin, siinä tuli 35 laulua ja hinta oli 54 euroa! Jäi ne kaupat tekemättä. Nyt sain 15 eurolla 95 joululaulua! :)

PS. Ja niinhän siinä kävi, että 10 minuutin kuluttua B:n nukahtamisesta K heräsi.

Kohta alkaa lähtölaskenta...

Nyt on sitten kirppariviikko takana ja hyvinhän se meni, vaikka aluksi ajattelin ettei menesty...! Toin takaisin vain yhden äitiyspakkauksen verran tavaraa! :) Vein ihan hirveesti. Good.

Ollaan saatu autokin VIHDOIN takaisin ja nyt on hieno! Eikä ole niin epäkäytännöllisen matala, kuin oli jo epäilyksiä ilmassa :) Neljän päivän työhön meni sitten kolme viikkoa, mutta kannatti odottaa, sillä hyvitys oli mahtava! Saatiin itse valita vanteet :) Nyt meidän rumien peltivanteiden tilalla on siis alumiinivanteet! Oli reilua, vaikka kyllähän sitä savua ehti jo korvista useampaan otteeseen tulla tuon kolmen viikon aikana.

Eilen illalla kävin B:n kanssa vähän shoppailemassa! B oli onnessaan ja intona ja käveli kaupoissa ja sanoi haluavansa sovittaa niitä vaatteita, joita voitaisiin ostaa :) Hassu! Meni peilin eteen ja mallaili vaatteita ja välillä vetäisi hameen päälleen! Kiva tehdä tyttöjen juttuja, kun toinen on niin innokas.

Ihanaa, huomenna alkaa joulukuu ja pian tuodaan kuusi ja koristellaan se! Joulun odotus ja joulu on niin ihanaa aikaa. Kunpa vaan tulisi lunta, niin saisi oikean fiiliksen. Pitäisi käydä ostamassa joku kiva joululevy. B ei taida osata vielä joululauluja. Kerhossa olivat tänään vähän laulelleet ilmeisesti -ainakin kuulosti siltä ;) - ja olivat askarrelleet tontunkin.

Voi apua! K siis täytti 1v ja sehän iski paniikin... Kohtahan mun pitää palata töihin!! Nooooouuuu!! Onks pakko jos ei haluu?! Mä en taida haluta... Sitä kun on tottunut tähän kotiarkeen ja vapauteen päättää miten päivät viettää, niin eipä paljoo nappais työelämä. Ei siinä muuta hyvää ole kuin raha. Liian pienellä palkalla en kuitenkaan töitä tee, mitä järkeä? Vitsit kun pääsis näkemään tulevaisuutta, että mikä sitten on tilanne.. Että missä on töissä, miten viihtyy, millaisia lapset ovat, asutaanko muualla, miten mieheni firmalla menee... Kaikkea sellaista. No, turhaapa tuota oikeasti on nyt alkaa murehtia. Saan kuitenkin olla kotona vielä kaksi vuotta, eikä tulevasta koskaan tiedä. Pitää vaan nauttia tästä hetkestä nyt. Ettei sitten töihin lähdön jälkeen mieti, että niin se kotona oloaikakin meni vain töitä stressatessa! Sehän se vasta surkeeta oliskin! Ja toisaalta, mitä se hyödyttää stressata tulevaa? Ei se sitä paranna enkä halua elämänlaadun kärsivän jostain turhasta. Muistothan siinä kärsii!

Eilen oli tanssitunti pitkästä aikaa!! Oli aivan ihanaa! Voisin aina vaan hehkuttaa sitä :)

Ensi lauantaina on "lasten pikkujoulut" mummilassa! Piparinleivontaa, taikinan syöntiä ja joululauluja! :) Tuo keskimmäinen on ainakin minun ehdoton suosikki ;) Katsotaan mitä pikkuleipurit saavat aikaan...

Niin, ja sitä yhtä pientä nyyttiä vielä odotellaan.... <3

Tänään oli B:llä toinen kerhopäivä ja tosi kivasti meni!
B on kuulemma niin reipas ja puhelias. Edellisellä kerralla oli ollut askartelua, johon kuului liimausta ja tyttö oli kuulemma todella tarkkaan liimaillut :) Tällä kertaa en jäänyt paikanpäälle K:n kanssa vaan lähdimme ruokakauppaan ja sain samalla ostettua B:lle joululahjoja! Eli tämän vuoden ekat lahjat plakkarissa, jes! Niiden ostelu ei aiheuta stressiä yhtään -päin vastoin. Nyt vaan ei ole joulumieltä, kun sataa vettä! Eiii kiva.

Ollaan odoteltu meidän autoa tässä jo viikon! Ei ole totta... Piti saada se jo viime torstaina, mutta kyllä noi automyyjät on sellasia paskanjauhajia suoraan sanottuna. Tänäänkin se äijä soitti miehelleni ja sanoi, että huomenna saatte (tätähän se on jo sen viikon verran sanonut, vaikka aluksi sovittiin, että torstaina saadaan se auto takaisin). Minäpä sitten soitin sille ja kysyin, että koskas saadaan ja esitin yllättynyttä, kun sanoi että oli juuri soittanut miehelleni. Sanoin sitten, onko se varmaa, että saadaan se huomenna ettei taas siirry, no pitäisi olla. Mikä pirun vastaus. Ja sitten se sanoi, ettei se ole hänestä kiinni vaan siitä toisesta firmasta, jossa meidän auto nyt siis on. Jaahas, no kysyin sen firman nimeäkin kahteen kertaan, mutta en saanut oikein selvää.. Kyllä se siis sanottiin, mutta kuuluvuudessa oli jotain häikkää. TOSI ärsyttävää. Tekisi mieli soittaa sinne toiseen firmaan ja kysyä mitä ne sanoo ja sitten huomaisi meneekö yksiin autokauppiaan kanssa. Epäilen, että menee!

Lauantaina on K:n 1-vuotis kemut ja niitä valmistellessa ja perjantaina kirpparikamatkin pitää viedä.. Kyllä tässä saa ajan kulumaan :)

Frustration

Miksi annankin yhden ihmisen vaikuttaa itseeni niin paljon...

Minua on mietityttänyt, että olikohan ihan viisasta tehdä sellaisia kotisivuja, joissa kirjoitan ns. puutelistaa/ lahjalistaa lapsieni lahjatoiveista... Mielestäni se oli hyvä ajatus -ja on yhä. Ajatuksena oli helpottaa muita, varsinkin näin joulun alla. Minusta olisi kiva, jos muillakin olisi koska olisi paljon kivempi miettiä mitä ostaa ja on sitten varmasti jotain miellyttävää. No niin. Mieleni siis sai epäröimään veljeni. Hän siis piti ideaa ihan tyhmänä ja epänormaalina. Hänelle sanottakoon: ei ole pakko sitä listaa käyttää! Yhteistyöllä sekin lista pelaa, koska sitä samaa mieheni ja minäkin käytämme ostaessamme joululahjoja lapsillemme.

No joo, veljelläni nyt on aina tapana sanoa joka asiasta ja aina jotenkin dissata minua ja tekemisiäni, sanomisiani, ilmeitäni, eleitäni, ihan jokaista asiaa minussa. Ja muissa. Hän on hyvin kapeakatseinen ja pitää itseään parempana kuin muut. Ainakin esittää sellaista, jos ei muuta. Hän on hyvin samanlainen kuin isäni. Rasittava aika ajoin. Ehkä jopa pahempi kuin isäni tai nyt on muuten vaan ollut parempi ajan jakso isäni kanssa. Veljeni kanssa on aina pahempi ajanjakso menossa! Eli siis, tässähän tämä jo selvisi, en välitä hänen typeristä kommenteista. Jos hän on sitä mieltä, niin fine (ja kuulen päässäni, miten hän matkii ääntämistäni sanasta `fine´) hän on muutenkin kypsymätön, ajattelematon ja lapsellinen joten hänen kommenteistaan ei tosiaan kannata välittää.

En tosiaan ymmärrä miten hän voikaan olla sellainen ja minä tälläinen. Ehkä se johtuu siitä, että hän on viettänyt juuri tärkeän ajan eli murrosiän hyvin tiivisti isän kanssa. Minua ärsyttää, jos ihmiset eivät ymmärrä/ halua ymmärtää oppia, että asioita voi katsoa/ tehdä toisellakin tavalla, monella eri tavalla. Sama ulosannissa. Sellaisille ihmisille puhuminen on niin turhauttavaa ja sekös vasta ärsyttävä tunne onkin! Turhautuneisuus. Siis aarrghh!

Mahdoton maanantai

En tiedä yhtään mitä teen tuon sikainfluenssarokotteen kanssa... Otanko sen lapsille vai en? Tällä viikolla sitä nyt saa jo, mutta ei hitsiläinen, en tiedä mitä tehdä. No, jos B:llä alkaa nyt taas nuha -ainakin nenä vuotaa- niin silloinhan sitä ei saa. En vaan tiedä.. Netistä ei kannata mitään lukea, lehdetkin kirjoittelee ja paisuttelee pienintäkin juttua. Mihin sitä uskoisi, kun ei asiantuntijatkaan tunnu rokotteesta mitään tietävän? Mietin vain, että mitä 5 vuoden päästä paljastuu rokotteen ottaneilla? Entä jos jotain tapahtuu enkä ole ottanut rokotetta? Entä jos jotain käy ja olen sen ottanut? Ei ehkä pitäisi miettiä, ottaa vaan. Jos jotain käy, niin ainakin puolelle kansalaisista käy sama.. Ollaan sitten vihanneksia kaikki yhdessä.. Todella lohduttavaa..

Itselleni en ota -kai. Minullakin alkoi tänään TAAS nuha! En kestä.. Viikko ilman ja taas nokka vuotaa.... :( Höh. Ehkä se olisi paras rokottaa itsensäkin... Ajatuksen menee niin hurjaa vuoristorataa, että oh hoijaaa...

Jotain positiivistakin sentään: Äsken sain tietää, että B:n kerho alkaa ensi maanantaina! Jee! Sitä B onkin jo kovasti odottanut ja melkein joka päivä kysellyt milloin mennään kerhoon :) Tänään ostettiin kerhoreppu :) B valitsi itselleen vaaleanpunaisen (ylläri, tuntuu neidin kaikki valinnat menevän aina vaaleanpunaiseen vaihtoehtoon) repun, jossa on pupu! Söpö kuin mikä :) Ja voi että, kuvitelkaa nyt miten suloinen näky innokas, suloinen, hymyilevä vaalea tukkainen tyttö on iso vaaleanpunainen reppu selässään! :)

Tänä aamuna oli luksusta, nukuttiin kaikki kahdeksaan!! Lapset menivät yhdeksältä nukkumaan ja nukkuivatkin hyvin. Ihanaa! Päivärytmi on siis tänään noin tunnin jäljessä. Ei se mitään.

Nyt tuntuu kovin helpolta, kun hoidossa ollut koira on lähtenyt omaan kotiinsa. Kyllä se lenkkeily teki hyvää ja olikin kivaa, koska koira oli Reipas! Tunsi olleensa lenkillä! Silmät kutisi ja pahoin pelkään, että koira-allergia puhkeaa... Se kun on todettu silloin vuosikausia sitten, kun olin allergiatesteissä vaikka silloin en reagoinut koirasta, olihan meillä koira. Nyt kun olen vain silloin tällöin koirien kanssa tekemisissä, niin voihan se puhjeta, jos se on silloin jo vähän ollut olemassa. Toivottavasti ei nyt tulisi tai alan siedätyshoitoon!

Voi että innostuin, kun tuli lunta! Nyt maa näyttää rumalta, kun lumet on lähtenyt.. Yök. Käytiin heti pulkkailemassa ja heiteltiin lumipalloja! Voi että B oli innoissaan! K ihmetteli, oli ihan jäykkänä ja silmät pyöreinä pulkassa "Häh?!" Sitten parin laskun jälkeen innoistui uuteen juttuun. Kävin lauantaina B:n kanssa ostamassa joulukoristeita! Ihanaaaaa!!!! Jouluvaloja pitäisi saada enemmän, ikkunaan valokoriste ja joulutekstiilejä...

Ensi viikonloppua en odota ollenkaan, mutta toisaalta sunnuntaita odotan erittäin innolla! Mieheni menee pe JA la bilettämään firmansa kanssa... Täytyy keksiä itselle ja lapsille jotain äksöniä perjantaiksi ja varsinkin lauantaiksi. Sunnuntaina itse menen messuille ja siellähän se päivä sitten meneekin! Ihanaa, siellä on niin kivaa! Katsotaan ehtiikö sitä millekään luennolle tälläkään kertaa... Ne ovat sellaiset messut, että pitäisi mennä kahtena päivänä, on niin paljon nähtävää, kuultavaa, ostettavaa, koettavaa jne... :)

Isänpäivänä menimme anoppilaan ja siellä oli yksi ihana yllätys! Koiranpentu!! Oli niiiin pieni, etten ole tiennyt että Collien pennut voivat olla niin pieniä! Samoin yksi pieni pari viikkoinen vauva. Oli niin kevyt ja pikkainen, että ei sitä taaskaan muista että omatkin ovat olleet niin pieniä. Tosin, ei tullut yhtään vauvakuume, mutta kyllähän sitä heltyy aina vauvoja nähdessään. Niinkuin mieheni yksi ilta sanoi, että "kolmas lapsi olisi kiva. Ajattele nyt sellainen pikku vauva". Katsoin häntä hetken, hymyilin ja sanoin "Ei, kyllä nämä kaksi riittää". Se oli kuulemma vaan testi, että ei hänkään halua kolmatta, mutta minun ilmeeni oli kuulemma ollut sellainen, että "ehkä, joo olishan se kiva".. Ei kuitenkaan. Kaksi on just hyvä.

Some day there is, some day there isn't

Miten se meneekin niin, että kaikki asiat tapahtuu samaan aikaan?!

On se semmoista, että välillä on hiljaista ja sitten välillä ei todellakaan. Nyt sitä meninkiä on ollut ihan, että huh huh! Meillä on nyt yksi karvainen yökyläilijä, koska isäni joutui sairaalaan yhdeksi yöksi. Mielenkiinnolla odotan, kun toinen koira tulee lenkillä vastaan. Onhan tuo Roni kiltti, mutta on sillä jumankauta sitä voimaa! En mahda yhtään mitään, jos se päättää lähteä. Mietin vaan, että pidänkö remmistä kiinni vai päästänkö irti.. Ehken kuitenkin pidän kiinni. Kyseessä on siis susikoira uros. Ihan kiva meidän kaksiossa! :) K konttaa Ronin perässä ja nauraa! Hauska seurata. B on myös innoissaan ja sanoi haluavansa taluttaa (!!), ehkei kuitenkaan. On tottunut taluttamaan pikkuista bichon friseetä, toinen ei vielä ymmärrä miksei äiti anna tätäkin koiraa taluttaa.

Perjantaina se mylläkkä siis alkoi... Lapset hoitoon, ruokakauppaan, ambulanssia, päivystystä, kotiin, bilettämään tai rentoutumaan, kotiin, hae lapset...

Soita, huolehdi, hoida.. ..imuroi, kokkaa, pyykkää.. Koira hoitoon, lapset neuvolaan, mies kipeä, koira lenkille, fengshui-kurssi...

Whaaat?!? Millä ajalla? Ja vielä ne uniongelmat tähän samaan pinoon. Viime yönä sain hyvin nukuttua, liekö hurjan aktiivinen päivä sen aiheuttanut? Sama se mikä, niin oli ihanaa nukkua!
Toivotaan, että ensi yönä -ja tulevina- menee samalla tavalla. Hyvin.

Olen joskus ollut kaupassa töissä ja sielläkin ihmettelin sitä, että miten asiakkaat tulevat sykleissä. Välillä ei ketään, välillä ruuhkaa... Semmoinen tasainen tahti olisi paras. Mistä se johtuukaan, outoa. Kaikki pääsee samaan aikaan töistä ja tulevat samaan aikaan kauppaan, kiertävät kaupan samaan aikaan samassa tahdissa, joten ovat samoilla hyllyillä ja kassoilla samaan aikaan. Pelottavaa... Robotti-ihmiset. Siltä se kuulostaa.

Punaisia paholaisia

Niin se aika vierähtää ja nyt on ollut mahdottoman suuri väli kirjoitusten kanssa...

Ihana syksyinen ilma oli aamulla -onhan se vieläkin! Pikku pakkanen ja aurinko, ei tuulta.
I-H-A-N-A-A!! :)

Tänään jätin hakemuksen B:n aamupäiväkerhoon, tai siis että pääsisi sinne. Siellä pitäisi olla tilaa ja hyvällä tuurilla B saisi aloittaa sen kahden viikon päästä! Sitten onkin meidän viikot aikataulutettu ja katsotaan miten suoriudun, kun aamulla pitää sinne viedä tyttö. B on niin monena päivänä ellei jopa viikkona kysellyt kerhon perään ja nyt oli jo aika toimia. Samassa kerhossa on B:n serkku ja toinen tuttu tyttö, joten luulisi ettei ole sopeutumisongelmia ainakaan suuressa määrin. Sitten saan K:n kanssa viettää laatuaikaa! :)

En ymmärrä miksi yöt ovat niin kamalia. Ei lasten puolesta, mutta itse heräilen eikä tunnu uni tulevan helposti, tai kun tulee niin ei ole syvää unta. Unessakin olen hereillä ja mietin miksen saa unta ja sitten yhtäkkiä herään jommankumman lapsen ääneen ja tajuan, että olinkin ollut unessa tai jossain rajamailla. Tosi rasittavaa, koska aamullahan sitä haluisi vetää peiton korviin ja painaa pään syvemmälle tyynyyn. Aamut kuitenkin alkavat kuuden aikaan. Iltaisin olen väsynyt ja menen nukkumaan 21-21.30...

Voiko yöheräilyt jäädä päälle, kun niitä on vähän aikaa (=1-2 viikkoa) sitten ollut kun K oli kipeä? Onhan sitä yöheräilty monta vuotta, kun lapset on niin pieniä. Ikinä ei ole ollut tämmöistä ongelmaa. Eikä ole huolia/ stressiä tai muuta. Red Devil on minun pelastus...! Siis energiajuoma. Maistuukin hyvälle, suosittelen!

Nyt alkaa aika aktiivinen ajanjakso, normielämän ja tanssin lisäksi on tulossa messut, fengshui-kurssia, synttäreitä ja kynttiläkutsut! Ja kaikki tämä marraskuun aikana! Jos vielä sinne kerhoonkin pääsee, niin johan on!

Sitten odotellaan yhden pikkuisen nyytin syntymää, joka ihanasti jo lähestyy! Nyt voi vielä vain arvuutella, että minkänäköinen prinssi sieltä tulee! <3

Nautin myös joulusta! Se tunnelma ja kaikki. Kynttilät, rauhallisuus, ruuat.. Minulla on aina jouluna ollut rauhallinen mieli. Lahjojen ostokaan ei aiheuta stressiä! Se se vasta kivaa onkin! Tosin vielä hauskempaa se olisi, jos se ei olisi rahasta kiinni. Vaikeampi aina keksiä pienemmällä budjetilla. Paketointi ja korttien kirjoittelu, ihanaa! Olen niin jouluihminen. Haaveena on, että joskus tulevaisuudessa kodissamme on niin iso keittiö+ruokailutila ja olohuone, että sinne mahtuu piiiiiitkä pöytä, johon kaikki mahtuu! Saisi viettää joulua yhdessä, isolla porukalla. Niin se kuuluu mennä. Joskus lasten ollessa isompia olisi kiva mennä vaikka Lappiin, mutta sinnekin haluaisin isomman porukan! Joulu on yhdessäolon aikaa.

Syksyisiä hetkiä

Ihanaa kun on syksy! Nautin luonnon raikkaudesta ja kauniista väreistä! ehkä auringon paisteella on jotain vaikutusta tämän päivän hyvään fiilikseen... :)

Tänään olin lasten kanssa avoimessa päivökodissa ja siellä oli nukketeatteri! Olipas mukavaa vaihtelua. Siellä on kyllä niin kivaa ja ennen kaikkea helppo olla lasten kanssa. Saan lukea lehtiä rauhassa, jippii! K leikkii autoilla ja seurailee muita, B piirtää, leikkii ja touhuilee omiaan. Muistaa onneksi tulla sanomaan, jos on asiaa vessaan, tosin välillä on käynyt siellä ihan itse! On se vaan niin iso... Sain siitä hyvän todisteen aamulla: B osasi itse pukea sukkahousut! :) Waude sanon minä!

Yritän kovasti keksiä huomiselle jotain oikein mukavaa tekemistä, koska en näe miestäni koko päivänä ja seuraavana päivänä lähden lasten kanssa mummilaan päiväksi ja epäilen mieheni kuntoa lähetä mukaan, you know what I mean. Ja muutenkin, on kiva suunnitella jotain vähän erikoista, speciaalia lapsille. Rajoitteena tietysti on se, että olen heidän kanssan yksin, niin ihan kaikki ei ole mahdollista.. Katsotaan nyt, tuleeko tästä ideasta totuttamisen arvoista.

Tanssista olen taas hakenut voimaa ja voi että, kun nautin siitä! Kyllä alkaa hiljalleen onnistua ja omaksua liikkeitä ja tekniikkaa. Paljon on hiomista ja opittavaa vielä ja se tuntuu hyvältä. :)

Eilen olin vähän hulluttelemassa, ihan itsekseni! Vein lapset hoitoon siksi aikaa. Eipä sinne ruuhkaan olisi lapsia viitsinyt viedä.. Tuntui pahalta kun monilla oli lapset rattaissa ja kun ne siellä itkivät... Voi reppanat, kaikkea niiden pitääkin kärsiä meidän aikuisten takia.. :( No saldoksi sain kaikenlaista! Hyötytavaraa tosin kaikki. Ostin lapsille vaatteita ja itselleni shampoota, nahkahanskat, kasvovettä ja kasvojen puhdistusainetta. Eli ei mitään turhaa siis. Shoppailu on niin kivaa!

Nyt B haluaa pelata kakkupeliä, joten eikun pelaamaan!

Väsymys vie mehut

Iiik! Tänään tuli postissa Kauneus- jaterveysmessujen ohjelmalehti. Taas olisi niin paljon nähtävää, kuultavaa, testattavaa, koettavaa ja varmasti myös ostettavaakin. En malta odottaa! Parhaat messut ikinä!!

Tänään pitää mennä kauppaan ja ostaa se tyhjäksi Red Devilistä (energiajuoma).. K on nyt joka ikinen yö, en edes osaa laskea kuinka kauan sitä on jo jatkunut, itkenyt ja kestää 1,5 - 2 tuntia ennenkuin taas nukahtaa. Ei välttämättä itke koko tuota aikaa, mutta suurimman osan. Olemme mieheni kanssa hyvin väsyneitä. Ja toivottomia. Mitä ihmettä voimme tehdä? Mistä se johtuu? Eihän K sitä tahallaan tee.. Onko se joku tottumiskysymys, hampaat (en enää usko siihen teoriaan, kun nyt ei ole tullut hampaita kuin se yksi uusi lisää enkä usko että se viikko tolkulla valvottaa). En tiedä, mutta olen jopa liian väsynyt miettimään.

Myös B:n yöunet ovat alkaneet myös katkeilla eikä se johdu K:n itkuista, ainakaan joka kerta. B on alkanut pelätä pimeää. Illalla se tuntuu hänestä pelottavalta ja yöllä, jos B herää niin sanoo, että pitäisi laittaa valot päälle. Myös mielikuvitus on päässyt valloilleen. Oli eräänä iltana kysynyt isältään nukkumaan mennessä, että ei kai krokotiilit tule... :) Voi toista, ei tule. B:llä on nykyään unilelu, joka pitää aina olla kainalossa, masun päällä tai muuten vain lähellä. Se on pupu, joka on saatu serkultani Ruotsista.

Tunnen itseni erittäin väsyneeksi. Huomaan sen vaikuttavan muistiini, asiat eivät jää päähän enkä muista mitään. Ajattelutyö tuntuu mahdottomalta, liian työlästä, ei vaan jaksa. Tuntuu ettei asioiden haku omassa päässä toimi, vaikka yritän niin tietoa ei löydy. Tietysti väsymys ajaa hermot liian lyhyiksi ja K:n eroahdistus ei helpota asiaa. Tunnen erittäin huonoa omaatuntoa siitä, millainen äiti olen nyt lapsilleni. En todellakaan haluaisi olla tämmöinen. Tietysti oma kireys heijastuu muuhun perheeseeni eikä se ole kivaa. Päästelen suustani sammakoita, jotka sitten B latelee aina sopivissa tilanteissa...

Kodin hoitokaan ei oikein ota onnistuakseen... Imurointi menee ehkä kerran viikossa ja lattian pesu ei oikein ollenkaan. En viitsi, koska pitäisi käsiä liottaa pesuvedessä ja siitähän rutikuivat käteni eivät pitäisi.. Ruuan laitto tuntuu siltä, ettei sitä jaksa aloittaa ja aina on kuitenkin samaa ruokaa. Huomaan väsymyksen vaikuttavan myös tanssiessani. Viime kerralla tanssissa en pysynyt helpoissa askelkuvioissa perässä, kun en muistanut helppoa koreografiaa.. En jaksanut kunnolla keskittyä.

En tunne itseäni enää omaksi itsekseni. En ole enää iloinen. Saatan ilostua jostain, mutta perusminä on nykyään vain väsynyt ja ärtyisä. Tuntuu pahalta myöntää sitä, mutta totuushan se on. Kamalaahan se on kun tajuaa ajattelevansa kesken kaaos tilanteen, että tekisi mieli vaan kävellä ulos ovesta. En olisi ikinä uskonut olevani huono äiti, että tunnen näin. Se ei sovi perfektionisti luonteeseeni ollenkaan. Alan kohta liimailla jotain tsemppi-lappuja seinille ja oviin..

About Passion

En ole koskaan uskonut niitä ihmisiä, lähinnä urheilijat, jotka sanovat tuntevat intohimoa lajiansa kohtaan. Mutta nyt olen sen itse kokenut. Nimittäin tanssi on minun suurin intohimo!

Voisin tanssia joka päivä ja haluan kehittyä koko ajan! Se on niiiiiin kivaa. Fiilis, musiikki... KAIKKI!!! :) Olisi ihana raahata kaikki ystävät ja tutut edes kerran mukaan sinne tunnille, kun haluaisin näyttää heille kuinka kivaa se oikeasti on! Ja opettajani on Aivan Mahtava.

Lajina siis lattarit. Olen netistä yrittänyt etsiä biisejä, mutta en nyt oikein tunnu löytävän... Pitänee kysyä opettajaltani vinkkejä...

Vamos a baila! :)

Slummien miljonääri

Siis ai kamala. Katson juuri elokuvaa Slummien miljonääri, tämä ei todella ole mikään elokuvanautinto, ahdistava sanoisin, vaikka elokuva on silti jollain tavalla hyvä. Enkä voi lopettaa katsomista vaikka toisaalta kovasti haluaisin.

Elokuva kertoo kahdesta veljeksestä ja heidän elämästään slummissa. Kuinka kaikki kaameudet tapahtuvat heille, aikuiset eivät välitä tai toisaalta aiheuttavat niitä tahalleen lisää. Pelastajanaan pitämää miestä pitikin lähteä henkensä kaupalla karkuun. Koko elämä tuntuukin olevan yhtä piiloutumista ja olinpaikan etsimistä. Aina pitää juosta, pelätä, tarkkailla selustaa.

Ihan hirveää ajatella, että oikeasti joidenkin, monenkin, elämä on tuollaista. Olosuhteet, elämänperus tarpeet eivät täyty ja jokapäiväisen ruuan eteen tehdään vaikka mitä. Ihminen ei ole arvostettu, ihan sama oletko lapsi, tyttö tai poika tai nainen. Kyse on vain rahasta ja kuinka sitä saa lisää, paljon lisää. Elokuvan aikuiset miehet ovat niin lapsellisia ja suoraansanottuna tyhmiä. Varmasti noin alhaisen tason älykkyyden maassa niitä on vieläkin. Ajattelutapa on hyvin vanhanaikainen.

Matkustushalu Intiaan on tällähetkellä -100. Ei kiinnosta rahoittaa tuollaista kulttuuria. Vaikkei se siltä näyttäisikään paikan päälle, tiedän että pinnan alta löytyy.

Jai Ho!

Tervetuloa syksy!

Olenpas saanut tänään paljon aikaan. Tosin, jos on hereillä aamu viidestä, niin kello yhdeksältähän tuntuu jo keskipäivältä! B lähti isin kanssa vähän viettämään laatuaikaa ja minä ja K lähdettiin puutarhakauppaan! Nyt on partsilla uudet kukat -vihdoin. Ostin marjakanervaa ja kellokanervaa. Meidän tuija menee vaihtoon ensi keväänä ellei ihmeitä tapahdu siihen mennessä! :) En ole lainkaan viherpeukalo sorttia, mutta pikku hiljaa sinne suuntaan olen menossa...!

Haaveilen niin omasta pihasta, ei sen suuri tarvitse olla, mutta olisi pihaa eikä vain partsi.. Sitäkin laittaisin kivaksi ja viihtyisäksi. Voih.... Ja isommasta kodista.... Tähänkin kohtaan sopisi liuta erilaisia sananlaskuja, mutta se tuntuisi tyhmältä.

Aivan kamala nuha iski! Aivastelen ja aivastuttaa, niistän ja niistän.. yök. Luulin jo että ei se tulekaan, kun vähän oli ja sitten helpotti, niin tänäaamunahan se taas iski.. Onkohan yötuuletuksella jotain vaikutusta.. Hehe.. No eipä kyllä naurata..

Pieni paljastus: Suunnittelin, että pidän synttäriKAKKUkahvit tässä piakkoin. Sinne löysin ihanat kynttilät ja servetit! Tarjottavia miettiessäni, en halua nyt mitään perinteistä. Tarjoilen vain erilaisia kakkuja!! Naminaminami :) Kaikki tykkää kakuista!

Fengshuita elämääni

Olisi kiva joskus mennä kirologille (=kädestä ennustajalle)... Tai alkaa tulkita unia oikein kunnolla! Joskus ne ovat niin läpinäkyviä, joskus taas niitäkin voisi alkaa miettiä.

Samoin Fengshui kiinnostaa. Olisiko oikeasti jotenkin rauhallisempi olemus, jos kotona olisi hyvä Fengshui, oikeanlainen harmonia? Kokeilun arvoista. Jos B alkaisi nukkua omassa sängyssä yöt, kun saisi oikeanlaisen Fengshuin lasten huoneeseen. Nyt kuulemma oma sänky on paha (!?).. On niillä kiinalaisilla muitakin hyviä, hyvin vanhoja ja muuttumattomia kauneuden ja hyvinvoinnin ohjeita ja tapoja. Olen niistä hyvin kiinnostunut, vaikka en vielä kovinkaan paljoa lukenut.

Kahden pienen lapsen äitinä oma vapaa-aika on olematon ja lasten kanssa on kokoajan tekemistä, puuhaa ja aktiviteettia. Lasten nukkuessa nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Minun pitäisikin ehkä mennä kokeilemaan joogaa, pilatesta (josta jo löytyykin kokemusta) tai muuta syvävenyttelyä. Ah, se olisi nautinnollista!

Miehelläni on valtava autonvaihtokuume. On ollut jo pitkään, mutta olen sitä jäähdytellyt... Tässä yksi ilta sovittiin, että jos hän ostaa uuden auton, minä otan rakennekynnet. Yhtä turhat molemmat, hinnoiltaan tosin eri luokkaa. Aamulla mietin, että ei helkkari, miksi ottaisin kynnet, kun samalla rahalla maksaisin salijäsenyyttäkin. (Joo, tiedetään, että on tullut sanottua etten enää-ikinä-koskaan mene jäsenyyssalille, mutta mieli on alkanut muuttua. Menisin samalle jossa olen jo ollut, muut eivät ole vaikuttaneet yhtä hyviltä makuuni.) Anyway, sali olisi paljon parempi sijoitus kuin ne saakelin kynnet. Onhan ne niin hienot, mutta kauanko jaksan niitä ja ei sormeni ole nyt niin kauniina, että kannattaa ottaa. Sali se siis on! Onhan siellä juuri niitä syvävenyttelyä, crossingia, jumppaa, spinnigiä!!! :) Miksen aiemmin tajunnut?!

Ai niin, olihan mulla vielä yksi ehto sen auton hommaamiseen: takaluukun pitää olla täynnä uusia kenkiä, laukkuja, vaatteita ja lahjakortteja! :)

Paljon puhui Esko Kiesi, luuli että kaiken tiesi.

Siitä suuttui johto ja kansa, tehkää sille paska ansa.

Miten tuollaista voi julkaista!? Miten noin enää ajatellaan. Kyllä nyt Esko teki itsestään tyhmän koko kansan silmissä. Hänen ihannenainen on korkeastikoulutettu, ei kieltäydy silittämästä miehen paitaa tai siivoamisesta, ei käytä alle 7 cm korkoja, on hyvännäköinen, mutta miehen vallan alla, naisesta kun ei kuulemma ole johtajaksi edes työelämässä. Säälittävää, erittäin säälittävää Esko Kiesi, Audin myyntijohtaja. Mitäs nyt sanoo Audin omistajat? Ovatko he samalla ajattelutasolla? Nyt kannattaisi laittaa myyntijohtajan paikka vaihtoon ja äkkiä!

**************

No niin, sitten asiasta, ei kukkaruukkuun vaan, minun elämääni...

Unikoulusta on nyt ekayö takana. Meni paremmin kuin odotin vaikka yöllä oli valvomista. K heräsi kaksi kertaa, juuri niihin aikoihin, mitä yöllä vielä söi. No, ekalla kerralla meni 1,5h ennen kuin nukahti ja seuraavalla herätyksellä oli tunnin verran hereillä. Yöllä kyllä naureskelin mielessäni, miten huvittavalta näyttää, kun yrittää rauhoitella lastaan ja makaa lattialla jättityynyjen kanssa. Ideasta kiitos miehelleni, itse en olisi varmaan tajunnutkaan.. Siinähän se meni makoillessa ja kättä roikottaessa pinnasängyssä. Öiset itkukohtaukset menivät välillä aivan hirveiksi, mutta onneksi sitä ei kestänyt kauaa.

Aamulla nukkuikin lähemmäs puoli yhdesään! Ihmeen nopeasti meni nuo tunnit yöllä, kai sitä oli henkisesti valmistautunut ettei tuntunut niin pahalta. No, vielä näitä kriittisiä öitä on tässä ainakin kaksi edessä. Riippuu miten hyvin/ huonosti K oppii. B ei häiriintynyt juurikaan, ehkä kerran vähän heräili, mutta ei ollut hereillä vaan nukahti asennon vaihtamisen jälkeen samantien uudelleen. Hyvä hyvä! :)

Tänään on olen ollut yllättävän vireä yövalvomisista huolimatta. K meni päikkäreillekin ihan normaaliin aikaan, kun aamulla ajattelin, että nyt menee päivärytmi uuteen uskoon. Eipä mennytkään! :)

Voi itku!

Seuraava projekti on K:n yösyöttöjen ja samalla koko imetyksen lopettaminen. Odotan sitä ja en odota. Vieroitus tulee olemaan yhtä helvettiä, mutta se, että imetys loppuu ei tunnu pahalta -päin vastoin. K on hyvin kriittinen ja niin tissimies kuin voi olla. Yöllä väsyneenä ei jaksaisi taistella... Pakkohan se vain on.

Neiti B:n kanssa meni vieroitus hyvin ja kivuttomasti. Oltiin varauduttu, että pariin yöhön ei nukuta ja ollaan päivät ihan tilt, mutta yöt meni hyvin. Heräilyjä ei tullut normaalia enempää, ehkä jopa vähemmän, muista tarkkaan, ja nukahtaminen ilman imetystä sujui helposti.

Luulen, että K:n kanssa se tulee olemaan juuri sitä valvomista ja toisen rauhoittelua. K varmaan itkee aivan täysiä todella kauan. Toivottavasti ei montaa yötä. En oikein tiedä miten rauhoittelisin K:n yöllä. Tai hoitaako mieheni sen, mikä olisi parempi ettei vauva haista maitoa minusta.

Tällä hetkellä oma fiilis on sekava. En muista mitä tehtiin, kun B alkoi itkeä yöllä eika saanutkaan imettää ja tuttia hän ei syönyt koskaan. Tassutusta se ei ollut, koska siitä tuli aivan järkyttävä huuto. Silloin oli varma olo, tiesin mitä tein ja mitä piti tehdä ja kaikki meni hyvin. Nyt ei ole ollenkaan sellainen olo!! En tiedä yhtään... Ihan tyhmä olo, koska yhden vauvan olemme jo vieroittaneet onnistuneesti ja helposti. Näinkö sitä vaan kaiken unohtaa? Voi voi, olisi pitänyt kirjoittaa kaikki ylös...

Samoin inhottaa se, että B:n unet häiriintyvät yhtälailla kuin minun ja miehenikin. Vaikka B nukkuukin silloin eri huoneessa, mutta silti niin lähellä että itkua ei pääse meidän pienessä kodissa karkuun. Ollaan sitten kaikki hereillä ja aikuiset nukuttamassa pikkuisia. Päiväunilla ollaan sitten koko porukka samaan aikaan! (Toivottavasti)

Niin, ajattelimme että tänään se alkaa. Katsotaan nyt mikä on tilanne illalla. En haluaisi pitkittää enää päivääkään. Haaveena uusia rintsikoita -tai ne vanhatkin tuntuvat varmaan uusilta kun ei ole aikoihin saanut niitä käyttää! Mikäli ovat sitten sopivia.

Toivokaa meille onnea!! :)

Paistaa se aurinko risukasaankin

Nyt on Todella Hyvä Fiilis!

On ollut ihanaa, kun mieheni työpäivät ovat olleet lyhyempiä, sellaisia kuin normaalit työpäivät. Huomaan heti vaikutuksen mielialaani. Hän on myös auttanut kotona ja lasten kanssa -ilman, että olen pyytänyt!! Ja sekös hyvältä tuntuukin! Vastuu jakautuu ja oloni helpottuu. Huomaan, että olen iloisempi ja pinnakin kestää. Pikku hiljaa parempaan, mutta on tämä muutos alkanut noin kaksi viikkoa sitten ja yllättävän paljon huomaan suuntaan parempaan. Toivottavasti myös jatkuu.. Onhan koti ja lapset meidän yhteiset.

On sitten sellaisiakin, että jos tulee yksi vastoinkäyminen, niin tuntuu että heti näen mustaa ja punaista ja sitten se kestääkin loppupäivän. En edes halua niistä puhua muille.. Eikä asian tarvitse olla iso tai merkittävä.

Tänään on ollut kaunis ilma! Ihanaa kun syksy tulee. Joka vuosi se tuntuu niin hyvltä. Syksystä on muodotunut lempi vuoden aikani. Ilma viilenee, saa pukea hieman enemmän, ilma raikastuu, hieman pimenee, voi sytyttää kynttilöitä ja sitten kun alkaa ruska! Ai että. Allergiat lähtee ja ne ällöt ötökät -varsinkin ampparit. Pahin pelkoni.

Näin alkusyksystä vai loppukesästä, miten vain, on ihana selailla kuvastoista syysvaatteita.. Tilasin yhden erikoisen takin, mutta se meni palautuksena takaisin, kun ei ollut ollenkaan hyvä! Liian iso, sitä ei saanut kiinni ja kangas näytti ihan sekundalta. Eli siis kaikkea muuta kuin kuvassa :) Niinhän se yleensä meneekin. Parempi mennä vain kauppoihin, ei tarvitse tuota palautusrumbaa tehdä. Se on aina se vaiva. Tänä vuonna Hennesin kuvasto tuotti suuren pettymyksen! En löytänyt MITÄÄN!! Uskomatonta. En tosin ole ainoa, joka on ollut siihen pettynyt, joten makuni ei voi olla niin outo. :)

Luin kirjan Paholainen pukeutuu Pradaan.. Se oli hyvä!! Katsoin leffan sen jälkeen ja se ei ollut yhtä hyvä.. No anyway. En ole koskaan ollut merkkien perään.. On minulla tosin jotain Guessiä ja yksi Nafnafin tunika. Ja ihania ovatkin! Mutta kuitenkin.. Kirjan luettuani mietin, että olisipa kiva, jos minullakin olisi Pradaa, Versacea, Jimmy Choo-kenkiä, Manolot.... muista puhumattakaan! Ehkä joskus, jos rikastun... Tai sitten säästän ja ostan kerran vuodessa yhdet kengät tai takin tai laukun... Ei kyllä kuulosta kovin kivalta..

Iloisin mielin eteenpäin! :) <3

In The Real Life

Tavallinen elämä ei ole kuin elokuvissa....

Elokuvissa kaikki käy yleensä aina hyvin -sittenkin. Kaikki näyttävät hyviltä, kukaan ei ole ylipainoinen, rasvatukkainen, huono ihoinen, tyvikasvua ei ole ja hiukset on aina laitettu, normaalit hiukset eivät ole ikinä hyvin, ilman että niitä saa laittaa ajan kanssa... Ja aamullakin elokuvissa herätään täydessä tällingissä. Leffoissa hiukset hulmuaa tuulessa aina seksikkäästi,vaikka oikeassa elämässä ne pyörii rumasti ihan missä sattuu, tarttuu huuliin ja on lopulta ihan takussa. Vaatteet ovat ihan varmasti merkkivaatteita vaikkei niillä brassaillakaan. Tietysti leffasta riippuen.. Sateessa meikitkin leviää -jos edes leviää- nekin seksysti eikä näytä yhtään tärähtäneeltä.

Elokuvissa on aina nainen, jota miehet palvovat, pitävät kauniina ja hän saisi kenet vain haluaisi jne. Hehe, ei varmaan tarvitse tosielämää enempää selitellä :) Miehilläkin on tietyt kriteerit eikä "tavallinen pulliainen" ole läheskään sinnepäin. Kaikki näyttelijät ovat kokoa XS tai XXS. En ihmettele syömishäiriöitä, kun ei muunlaista kuvaa tule. Annetaan ymmärtää alitajunnakin tasolla, että se on normaalipaino. (Niinkuin näyttelijätär Lucy Liu oli muutamia vuosia sitten Vilan mainoskasvo ja Vilan piti tehdä hänelle omat vaatteet, koska Vilan normikoon pienimmät koot olivat liian isoja!)

Elokuvien nolot kommellukset ovat kuitenkin sellaisia, että toinen päähenkilöistä katsoo sitä koheltavaa hellyydellä ja on aivan rakastunut. Normaalisti sinulle nauretaan ja itse häpeät tai olet nolona... Ei kukaan rakastu toisen hölmöilyyn. Ja lopuksi hölmöilyt on taltutettu ja hölmöilijästä tulee hyvin menestyvä tai arvostettu henkilö. Ja ne krapulapäivät! Aamulla herätessä pidetään vain hetki kättä ohimolla ja sitten noustaan ylös. Ei ne niin ohi mene!!

Ajoitus on myös sellainen, jota ei oikeassa elämässä tapahdu kovin usein. Niinkuin mies ja nainen, jotka tapaavat ensimmäistä kertaa sattumalta korttelin kulmalla. Tai pariskunnan toisella osapuolella on ikävä/ huono päivä, niin jo on toinen ovella ja illasta tulee mitä ihanin! Toisaalta leffoista löytyy myös se toinen ajoitus, joka osuu AINA tosielämässä oikein.. Eli kaikki menee päin mäntyä. Ei niin pahasti -onneksi- kuin leffoissa! Kauhu-elokuvissa auto ei käynnisty vaikka nyt-heti-tällä-sekunnilla sen pitäisi! Tai sitten se menee rikki juuri tien pimeimmässä kohdassa, jonka lähellä ei ole asutusta vaan pelkkää metsää ja se hullu tappaja on juuri siinä viiden metrin päässä kiven takana vaanimassa.. Mikä sattuma! Miten ennalta-arvaamatonta... :)

Mä haluuuuun...

Nonniin... Ei se kestänytkään kauaa... Se, etten ostaisi itselleni mitään.

Peli ei ole vielä kuitenkaan menetetty, sillä ostin postimyynnistä, enkä tiedä onko ostamani juttu hyvä vai huono. Eli rahaa ei ole vielä menetetty. Tosin huomaan tämän "oman lamani" vaikuttavan ja tilasin vain yhden jutun ja loput karsin kassalla pois. Ristiriitaisin tuntein tosin, mutta karsin silti. No ei se mitään, jos ne olisivat olleet edullisia, mutta kun yksi tuote maksaa lähemmäs 50 €, niin ei naurata enää. Ja kyse oli ihan peruskamasta ja silleen.

Ajattelin, että jos haluan poistamani tuotteet, voin käydä etsimässä kaupasta suoraan ja jos ei löydy, niin sitten tilata. Tai olla tilaamatta. Nämä on taas näitä sairaan-loistavia-ideoita...

Varsinainen valituskirje

Liikaa ajateltavaa, tuntuu, että päässä kaikki ajatukset ovat ihan sekaisin ja teen hirveästi kirjoitusvirheitäkin... :/ Ei kiva.

Todella ristiriitaiset fiilikset on menossa, kun toisaalta haluaisin ihan hirveesti jo meikkaajakouluun, mutta toisaalta haluan olla kotona lasten kanssa. Katsotaan nyt, kun kohta alkaa hoitovapaa, että onko se melkein pakko mennä tammikuussa töihin vai onko mahdollisuutta olla kotona. Tässä taustalla vaikuttaa oma väsymys ja oman elämän puute. Tunnen melko usein jo kuinka olen hieman kyllästynyt lasten hoitoon. Siis silloin kun menee huonommin.. Se on se uhma, mikä väsyttää ja K:lle tulevat hampaat. Ei jaksa kuunnella B:n ainaisia vastaväitteitä ja itku-kiukkuja TURHASTA. Pitäisihän minun ymmärtää ja jaksaa. Pitäisi pitäisi. Aina MINUN pitäisi, miksen saa ilmaista tunteitani ja olla sietämättä jotain. Saan, mutta lapsien kanssa pitäisi olla se aikuinen.

Tykkään olla kotona lasten kanssa, on kiva kun ei ole pakollisia aikatauluja vaan voimme suunnitella päivämme oman mielen mukaan. Onhan se totta, että kaksi on enemmän kuin yksi ja toinen vielä uhmaikäinen ja molemmille tulisi antaa samanverran huomiota, syliä ja ohjausta. Helpommin sanottu kuin tehty. On jo ensimmäinen vuosi melkein mennyt ja mitä vauhtia! Tätä menoa, on kohta jo kevät ja huomaan, että jo helpottaa. Ehkä. Kun K syntyi suunnittelin, että kun hän on 6 kk loppuu yösyötöt, kun hän on 10 kk loppuu imetys ja kun hän on 1v. syö samaa ruokaa meidän kanssa, ei enää Bonaa ja Pilttejä. Kesällä 2010 päästäisiin vaipoista eroon ja osaisi ennen siinä yksi vuotiaana syödä itse. Jep. Not gonna happen. Yösyötöistä ei olla päästy vieläkään. Yritettiin, mutta se tyssäsi. En ole antanut opetella syömistä itse, no eipä poika ole kovin innokkaasti näyttänyt sitä haluavaankaan vielä opetella, mutta painavin syy on oma laiskuus: en jaksa siivota niitä sotkuja. Ensi kesällä tuskin päästään vaipoista, mutta se nyt on pienin "pulma".

Jos kaikkea oppimista rupeaa ajattelemaan, niin kyllä siinä ahdistuu. Niin monta asiaa, kun lapsen täytyy oppia, mutta ne tulevat sieltä melkein itsekseen. Ainakin B:n kohdalla. Pitää vain itse huomata, kun lapsi alkaa osoittaa kiinnostustaan. Yösyötöistä vieroitan syksymmällä, en tiedä. Pitäisi koko imettäminen lopettaa, ei oikein miellytä enää. Onhan se helppoa, mutta itsestä tuntuu epämiellyttävältä. Se johtuu siitä, että imetin mielestäni B:tä liian kauan, se oli jo turhaa ja tuntui epämiellyttävältä. Se sana kuvaa tunnettani parhaiten. Jos saisin nyt kolmannen lapsen (jota siis ei ole tulossa!) en varmaan imettäisi sitä ollenkaan. Niin on fiilikset siitä hommasta menneet.

Mieheni on tehnyt niin pitkiä päiviä, että kyllä jonkin sortin yh-lisää pitäisi mullekin tulla. Minnekään en pääse ilman lapsia, omaa rauhaa tunnin päivässä -hyvällä tuurilla. Sekin tuntuu pahalta, jos lähden jonnekin käymään ilman lapsia jättäen ne isänsä hoitoon, joka töistään väsynyt. Eihän hänelläkään ole sitä omaa aikaa. ONNEKSI kohta alkaa tanssi!!! Pääsen sinne fiilistelemään, saamaan energiaa ja hyvää mieltä.

Olenkin monille sanonut, että ne tunteet joita nyt on (väsymys jne), niin ei se auta, jos pääsen päiväksi kotoa pois. Ne väsymyksen ja kyllästymisen tunteet ovat tulleet pitkän ajan kuluessa pikku hiljaa, eivätkä suinkaan katoa päivässä tai parissa. Siihen tarvitaan enemmän. Pikku hiljaa. Mieheni onkin sanonut, että mene kavereille ja tee jotain, jotta pääset pois arkiympyröistä. Olen sanonut hänelle, että en tarkoitakaan, että haluaisin olla pois kotoa, että aina tarvitsisi lähteä pois. Ei minua baarit kiinnosta. Vaan kaikkein parasta olisi, jos saisin apua kotona lasten hoidossa häneltä. Ja kodin hoidossa. Ettei tarvitsisi olla yksin vastuussa, että onko ruokaa jääkaapissa, valmiina tai valmistuuko se ajoissa. Tai pääsevätkö lapset aamupäivällä ulos ja/tai iltapäivällä, onko pyykkiä pesty ja imuroitu ja ruokapöytä syömisen jäljiltä siivottu. Ja onko leluja siivottu yms. Sitten minullakin olisi parempi mieli ja jaksaisin paremmin. Onhan meillä yhdessä vastuu lapsistamme, mutta niiden hoito on vain jäänyt kokonaan minulle. Helpostihan se niin menee, kun olen kotona lasten kanssa, ymmärrän sen oikein hyvin. Välillä olisi kiva saada toinen tuntemaan kaikki ne tunteet joita itsellä on ja että toinen voisi kokea miltä tuntuu olla lasten kanssa kotona. Ei se ole pelkkää olemista vaan sitä arjen pyörittämistä.

Olen miettinyt, mikä juttu voisi olla se oma juttu ja niin paljon haluan spinningiin, crossingiin, salille ja jollekin ihanille lihashuoltotunneille, että kai se on vain minimaalisesta kotihoidontuesta repäistävä se raha. Kai sekin on parempi, kuin se että äidin pinna on kireällä ja elämän laatu heikkenee huomattavasti eikä jaksa kohta enää mikään kiinnostaa.

En olisi ikinä ajatellut, että tunnen näin. Olen aina ajatellut, että olen vahva ja kestän vaikka mitä. Mikä nyt minua hetkauttaisi tai saisi väsymään! On se vaan luonnonvoimien edessä tunnustettava, että ihminen olen minäkin. Paljon parempi haluaisin olla, mutta nyt en siihen pysty.

Tekstikin voi olla sekava ja pomppiva, mutta niin ne ovat siellä pääkopassakin. Tämä aika olkoon elämämme raskainta ja köyhintä. En ainakaan haluan kuvitella, jos se joskus olisi vielä köyhempää tai rankempaa.. Ainakaan nykyisillä voimillani en jaksaisi.

Treat Me Like A Queen

Äitinä mietin, millaisia ihmisiä lapsistani kasvaa.

Nyt uhmaikäinen neiti B tuntuu välillä pitävän meitä otteessaan! Sehän ei sovi. Ehkä se vaan tuntuu. Saahan lapsikin jotain valita. Elämä ei saa olla liian vakavaa, rentouttakin pitää löytyä, mutta aikuisilla on se valta.

Toivon, että lapsistani tulee järkeviä, omatahtoisia, toisia kunnioittavia jne... Sitä mitä nyt yleensäkin kaikki toivovat lapsistaan. Että pärjäävät elämässä, hyvässä elämässään, että osaisivat tehdä oikeita ratkaisuja, olisivat itsevarmoja.

Haluan opastaa ja neuvoa lapsiani parhaani mukaan, toivon että osaan sen tehdäkin. Haluan myös, että lapseni tietävät vanhepinakin, että vanhemmat ovat aina tässä, kun he meitä tarvitsevat. Onneksi en ole yksin, vaan ihana mieheni on tukenani ja myös kasvattaa lapsia kanssani. Me yhdessä, meidän tavallamme.

Kukaan ei ole varmaan ikinä "valmis", niin lapsena kuin vanhempanakaan.

Lastenhoidosta

Luin juuri aiheesta, joka minua jaksaa ihmetyttää...

Nimittäin kotiäideistä, jotka laittavat vanhemman lapsensa päiväkotiin vauvan synnyttyä tai sitten vanhempi lapsi on jo ollut päivähoidossa ja annetaan edelleen olla siellä vaikka äiti on kotona. Perusteluina oli, että he haluavat helpottaa arkeaan, eivät voi tarjota vanhemmalle lapselle samanlaisia virikkeitä tai haluavat säilyttää hoitopaikan. NO HUH HUH!!!!! Näen punaista jälleen.

Tässä on minun "vastaukseni" heille: ne äidit, jotka haluavat helpottaa arkeaan, ei olisi kannattanut hankkia lapsia tai jättää lapsiluku siihen yhteen ja ainoaan! Jumankauta, ihan oikeesti. Onko ihmiset vaan niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia vai mistä on kysymys? Haluaako äidit vaan maata sohvalla, surffailla netissä ja vetää herkkuja naamaan?

Ne, jotka sanovat etteivät voi tarjota virikkeitä, niin on olemassa leikkipuistot, kerhot, avoimet päiväkodit ja harrastukset (uinti, jumppa jne...). Niin ja ihan omasta päästääkin voi keksiä virikkeitä ja heittäytyä lasten leikkiin mukaan! Kuulostaa niin tekosyyltä.

Sitten vielä ne jotka haluavat säilyttää hoitopaikan, niitä saa myöhemminkin! Hyvällä tuurilla samaan, tai sitten toiseen, mutta ei se tarkoita että muut paikat ovat huonompia kuin se missä lapsi on jo ollut. Se hoitopaikka on aina sellaiselta lapselta pois, jonka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Onhan se tietysti helppoa antaa lapsi toisten kasvatettavaksi, itse voi vain keskittyä toiseen ja olla vain illat ja viikonloput molempien kanssa kun isäkin on kotona. Tai miksi vähistä äitiysrahoista viitsii maksaa hoitopaikkaa? Entäs kun hoitovapaa alkaa, meneekö silloin äiti töihin vai vieläkö viitsii maksaa hoitopaikasta? Aivan naurettavaa, minulta ei heru arvostusta tai ymmärrystä tähän asiaan ollenkaan.

Itse olen kahden pienen lapsen kanssa kotona ja hyvin sitä pääsee liikkumaan ja tekemään vaikka mitä! Se on niin kiinni äidin omasta kiinnostuksesta, aktiivisuudesta ja halusta. Sitähän pystyy siihen, mitä pitää tärkeänä. On se kumma, jos minäkin olen pystynyt siihen ilman se suurempia ihmetekoja vaikka mies tekeekin 10 tuntisia työpäiviä eikä ole kahteen vuoteen pitänyt lomaa! Kotikin pysyy siistinä ja lapsilla on tekemistä ja virikettä. Onhan se omallekin mielelle virkistävää, kun puuhastelee lasten kanssa kaikenlaista.

Lapset ovat vain hetken pieniä ja on tärkeää, että jos vain on mahdollista he saavat olla vanhempien kanssa mahdollisimman paljon. Kyllä tulevaisuus maksaa kaiken sen ajan takaisin monin kertaisena!!

Avoin työpaikka: KOTIÄITI

Kotiäitiys on erittäin yleistä ja luonnollista. Siihen kuuluu paljon kaikenlaista ja se on rankkaakin, mutta samalla se antaa niin paljon, että uskallan väittää, että mikään asia ei saa aikaan samanlaista tunnetta. Yhtä hyvää tunnetta. Kotiäitiys on työtä siinä missä muukin, mutta valitettavasti sitä ei katsota niin suurella arvostuksella kuin olisi syytä.

Kotiäidin työssä on seuraavanlaisia kohtia:

• siivooja
• kokki (ruuan teko, suunnittelu, osto)
• lastenhoitaja
• pyykkäri
• ohjelmaorganisaattori, viihdyttäjä
• roudari
• autonkuljettaja
• pesijä
• opettaja/ kouluttaja
• nukuttaja
• pukija

Työaika on 24 tuntia vuorokaudessa, 7:nä päivänä viikossa. Olet hälytystilassa koko työajan. Työaikaan sisältyy ruokatunnit vai pitäisikö sanoa hetket, jonka aikana nouset pöydästä ainakin kolme kertaa ja/ tai syötät samalla pienempää lasta ja seuraat isompaa. Alla olevasta "esimerkki työpäivän kulusta" puuttuvat itkukohtaukset yms negatiivinen ja muu, jotka pidentävät tietyn asian loppuunhoitamista. Sekä vaippojen vaihdon ja potan tyhjennykset puuttuvat, joita molempia noin 5-9 kertaa päivässä. Suurimman osan päivästä vie ruokailut, ruuan teko ja sen miettiminen. Toinen aikasyöppö on siivous ja tavaroiden keruu ja laitto omille paikoilleen.

Kotiäidiltä vaaditaan hyviä hermoja, rehellisyyttä, empaattisuutta, positiivisuutta, rauhallisuutta, auktoriteettiä, mielikuvitusta, iloisuutta, stressin sieto kykyä. Lapsenmielisyys ja heittäytymiskyky ovat erittäin suotavia. Maalaisjärjenkäyttö sallittua ja suotavaa. Ilkeyttä, väkivaltaa, lapsellisuutta, huutamista yms ei tule olla lainkaan.

Palkka on todella huono, yö-, ilta-, likaisentyönlisää tms ei ole. Ainoa lisä on lapsilisä, joka on pieni ja menee ruokaan ja laskuihin. Ylimääräistä rahaa ei ole ja joudut kokoajan laskemaan varojasi, säästöön et saa juurikaan mitään. Koulutusta työhön ei ole. Kirjallisuutta löytyy paljon ja sitä voi halutessaan lukea. Lomia ei ole ja vapaa-aika on vieras käsite tällä alalla.

Esimerkki työpäivän kulusta:

Työpäivä alkaa aamupalalla, jonka ensin tai samaan aikaan kanssasi syö lapset. Laitat aamupalan esille, syöt itse ja syötöt toista, peset kädet ja naamat syönnin jälkeen. Ruuat takaisin kaappeihin, pyyhit pöydän ja lattian. Vähän meikkiä, hiusten laittoa ja dödöä kainaloon. Hampaiden harjaus yhdessä lasten kanssa.

Sitten pyykkäät, likaiset koneeseen, puhtaat pois narulta, viikattuina kaappeihin. Siivoukseen kuuluu seuraavat: pyyhit pölyt, imuroit, peset wc:n ja mahdollisesti lattiat. Tätäkään kaikkea et saa tehtyä kerralla ilman keskeytyksiä. Valmistat ruuan. Kattaat pöydän, syötät ja syöt mahdollisesti itse. Lapsien käsien ja kasvojen pesut, pöydän siistiminen ja siivoaminen. Jossain välissä uloskin? Pian päiväunille nukutukset, menee yhtäaikaa tai ei. Yleensä ei. Saat omaa vapaata aikaa noin tunnin päivässä, joka menee netissä...

Sitten välipalaa, syönnin jälkeen taas pesut ja pöydän siivoamiset. Ja ai niin, ne pyykit koneesta narulle! Sitten leikkipuistoon. Mutta se lähteminen ei olekaan niin nopeaa. Pitää antaa isommalle vaatteet, joka pukee itse melkein oikein, vähän pitää auttaa. Puet vauvan, puet itsesi. Pakkaat mukaan kaiken tarpeellisen (avaimet, puhelin, lompakko, aurinkolasit, vaipat, puhdistusliinat, pyyhkeen, rasvat, aurinkorasvan, vettä, hedelmiä...) otat rattaat ja menoksi. Matkalla muistuta liikenteen vaaroista ja olet silmä tarkkana koko ajan. Samoin siellä puistossa, vahdit lapsia ja rattaita ja samalla juttelet muille ja lapsillesi. Kotiinlähtö, taas tsekkaus, että kamat kasassa ja mitään ei puutu. Lapset rattaisiin (tai autoon) ja kotiinpäin.

Sitten kotiin, käsipesut ja syömään. Pöydän kattaus, syöttäminen ja syöt itse, vahdit taas isompaakin. Käsien ja kasvojen pesut, pöydän korjaus ja siivous. Tiskikoneen tyhjennys ja uudelleen lataus, leikkimistä, tavaroiden laittamista paikoilleen, riitojen selvittelyä, neuvomista jne. Tässä välissä usein kauppaan, mutta mielellään ilman lapsia, niin se on nopeampaa ja helpompaa ja muistaa ehkä ostaa kaikki tarvittavat.

Pian jo iltapala ja taas pöydän kattaminen, syöttäminen, pesut ja siivoukset. Iltakylvyt ja rasvaukset, rauhoittuminen ja nukuttaminen. Tavaroiden omille paikoilleen laittaminen, jotta aamulla on mukava herätä. Itse on niin poikki, että nukahtaa ajoissa itsekin. Yöllä heräämiset 0-3 kertaa, yleensä ainakin sen kerran. Sitten taas aamulla aikaisin ylös...

Tästä esimerkistä saattaa puuttua jotain, mutta sallittakoon se tältä kotiäidiltä, sillä raskaus ja kotiäitiys pehmittävät päätä ja aivotyöskentely on suht hidasta, jos on kyse muusta kuin arjen pyörityksestä. Siksi ja jotta kotiäiditkin jaksaisivat paremmin pitää lapsista huolta, heidän pitää pitää itsestään huolta! Sitä omaa aikaa olisi hyvä löytyä myös harrastuksen merkeissä, mielellään liikunnan ja yhdessä ystävän kanssa! Päivässä tuntuu usein tunnit olevan vähissä ja oman harrastuksen mahduttaminen aikatauluun tuntuu stressaavalta.

Lopuksi vielä tsemppiä: HYVÄ ME ÄIDIT! :)

Must Be Funny In The Rich Mans World

Minulla on kamala säästövimma!

Outoa minulta, koska en ole koskaan oikein osannut säästää. Se menee mitä tulee, mitään ei jää säästöön. Ei minkään varalle, ei pahan päivän eikä ostosten.. Huonompi homma.

Säästövimman on saanut aikaan pian alkava hoitovapaa, joka tarkoittaa tulojen suurta romahdusta ja vuoden päähän sijoittuva etelänmatka!! Siihen kun saisi vähän säästettyä... Ja tietysti muutenkin se olisi ihan hyvä tapa. Osata säästää siis.

Ainahan sitä voi parantaa kulutustaan.. Kait. Vaikka olen tähänkin asti elänyt suht niukasti, pystyn karsimaan. Teen edelleen tyhmiä hankintoja, kuten shoppailen silloin tällöin. En läheskään siinä määrin kuin ennen lapsia, mutta kuitenkin. Lapsillehan sitä voisi ostaakin kaupat tyhjiksi! Samoin ruokakaupassa alan tutkimaan vielä tarkemmin tarjoukset ja ostan ruuat vaikka kolmesta eri kaupasta, jos tarve vaatii. Inhoan ainaista rahan riittämisen laskemista, mutta minkäs teet. Yritän ajatella positiivisesti, että aika aikaansa kutakin ja toivon, että tämä ajan jakso on elämämme köyhintä.

Nyt alkaakin sitten semmoinen kausi, että MITÄÄN en osta itselleni (uskokaa vaan, saatte nähdä!), paitsi välttämättömät kuten meikit tai rikkinäisten sukkien tilalle uudet ;) Vaatteita on, jotain voisin myydäkin kirppiksellä, niin saisi sitäkin kautta vähän rahaa. Samoin lasten vaatteita. Olen aina laittanut kaikki UFF:ille vain siksi, koska se on niin helppoa ja saan käyttämättömät vaattet nopeasti pois tilaa viemästä. Kirppispöydän varaaminen ja sinne meneminen yms tuntuvat kovin hankalalta. Eihän se ole, kun vaan menisi ja tekisi.. Pistetään mietintään...

Liikaa jos ajattelee rahaa, sen säästämistä, määrää (tai vähyyttä) yms. tulee hulluksi! Silloin iskee stressi ja ahdistus. Tuntuu niin mahdottomalta tai epätoivoiselta edes yrittää saada jotain säästöön. Ei saa ajatella, pitää yrittää pitää pää kylmänä, ajatella muuta. Mutta entäs, jos haluaa tehdä jotain lasten kanssa? Harva juttu on ilmaista tai edes halpaa. Tai sitten pitää mennä autolla ja bensakin on liian kallista... Nyt olen muutenkin ajanut aika paljon, vaikka olisin voinut mennä bussilla. Se kun on ilmaistakin. No, aletaan säästää siinäkin! :) Bussilla ja junalla liikkuminenhan on lapsillekin pientä seikkailua! Niin, ja onhan minulla jalatkin!

Köyhä on kekseliäämpi. Kyllä sitä vähälläkin rahalla saa, kun en muutenkaan tarvitse merkkituotteita. Tuotteen hinta ei ole suoraan verrannollinen sen kestävyyteen, parempaan ulkonäköön tai käyttöikään tai tuotteesta riippuen parempaan makuun tai hajuun. Sen olen todennut itse useasti.

Äh, nyt raha pois mielestä..!

H-hetki lähestyy

Iiik ääk ja öök!! :)

Vain kaksi päivää ja sitten ne on, hääjuhlat! Kamala stressi ja ihan sekavat ajatukset... :) Vahingossa muistin hääkarkitkin, joita sitten ostin kilon liikaa... Uuups! Se oli kyllä hyvä vahinko, vaikka ei ne kovin hyvältä maistunut vaikka onkin italialaista suklaata. Kaikki jäi nyt kovin viime tinkaan, kun olin viikon mökillä enkä luonnollisestikaan sieltä hoitanut mitään hääjuttuja. Kakun koriste tosin löytyi vahingossa, vaikka olin jo ajatellut olla ilman! Musiikkia tarvitaan kahdeksalle tunnille, joten se puoli on vielä hieman hakusessa... Alkaa tässä vaiheessa tuntua se, että ei otettu DJ:tä sangen huonolta idealta... No, mutta se minkä rahassa säästää, loppu jää nähtäväksi! (Aika hyvin keksitty vai mitä?!?) Tai "loppu on aina yllätys" kävis myös.

Pahin pelkoni on, että juhlista tulee tylsät. Kaikki vaan on ja istuu ja ihmettelee. Ei ole meininkiä.. Paniikki alkaa tulla, enhän edes tiedä että missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu.. Ensin syödään ja sitten leikataan kakku ja sitten varmaan tanssitaan ja sitten vaan... ollaan. Apua! Entäs jos se oleminen onkin sit ihan boring? Täytyy varmaan paeta hotelliin siinä vaiheessa! Nämä nyt on vähän tavallisesta poikkeavat häät (kuten hääparikin), kun ei ole bestmania ja kaasoa..

Eilen panikoin miehelleni, että entä jos juhlissa tulee tylsää, kun ei ole ohjelmaa (se ei toisaalta pelasta mitään). Sanat menivät hieman sekaisin ja sanoin: kun nämä ei ole mitkään perinteiset häät kun ei ole sulhasta ja bestmania... :D Siitä se riemu repesi!! Olisi kyllä pikkaisen epätavalliset häät... En sentään ole niitä tyttöjä, että sulhanen kyllä löytyy. Ja hyvä sellainen löytyykin! Vaikka partsikukat kuoli veden puutteeseen mökkireissuni aikana, mutta on se hyvä mies silti! :) Hihii..

Pikku hiljaa alkaa metrien pituinen tehtävälistakin supistua... Kaikki minut tuntevat tietävät tämän lista-hulluuteni. Aina pitää kirjoittaa lista kaikesta... Siivouspäivälle jopa kotitöistä! Niitä on sitten kiva ruksailla, kun on tehnyt ja nähdä miten tehtävät vähenevät :) Sanokaa vaan hulluksi, ei se kaukaa liippaa! :)

Siis ajatella, jos minulla olisi ollut vuosi aikaa järjestää häitä.. jos nyt jo stressaan näin, niin mikä se stressitaso voisi olla sitten? Verisuonethan siinä menis alta aika yksikön. Olisin kamala bridezilla enkä ollenkaan varma saapuisiko sulhanen paikalle!

Tietyt hommat olen poistanut omalta tehtävälistaltani kokonaan kuten opastekyltit ja musiikki. Tosin musiikkia olen vähän kasannut, mutta pääasiassa en tee sitä. Opastekyltit taas ei kiinnosta yhtään. En jaksa edes miettiä minne ja kuinka monta ja milloin ne laitetaan ja haetaan pois ja kuka ja kenen kanssa... Kaikki vieraat ovat niin tuttuja että ihan hyvin voi puhelimessa neuvoa ja osaahan nyt ihmiset karttaa lukea herran jestas sentään. Tai ostakoot navigaattorit, on muuten erinomainen keksintö!! Ten points.

Toivon niin kovasti, että juhlista tulee kivat ja kaikilla on mukavaa ja hyvä fiilis! :) Kai sitä pitää alkaa rukoilemaan, jos jotain extra-apua sais...

Kesäsuunnitelmia...

Alkaa elämä taas hymyillä ja palata raiteilleen! :)

Oma burn out-olo alkaa siis hellittämään. Thank god. Aivot heitän lopullisesti narikkaan ensi viikolla, kun lähden lasten kanssa MÖKILLE!! Kyllä, siis minä, joka inhoan hyönteisiä ja muita ötököitä joka vuosi yhä enemmän. Sitä niin kaupunkilaistuu, kun käy vaan kerran vuodessa max. viikon verran mökkeilemässä. Niin, ja ajomatkaa on 4h/ suunta ja lähden siis yksin lasten kanssa.. Saas nähdä mitä siitäkin tulee. Toivottavasti saan sen navigaattorin!

Tein listaa, mitä pitää pakata mukaan...... Mahtui juuri A4:selle! Ou mai gaad! Nyt taisin muistaa kaiken, koska lista tuntuu loputtomalta. Olisikin kamalaa, jos nyt pitäisi ahtautua junaan! Eihän ne edes asemalla seiso niin kauaa, että saisin kamppeet ja lapset kyytiin! Halvemmaksikin tulee mennä omalla autolla, että se tästä ekologisuudesta sitten. Mutta on se vaan niin, että edestakas lippujen hinnalla saan reilun tankillisen bensaa vaikka bensan hinta onkin nyt tosi korkea.

Nyt on luvattu hyviä säitäkin, toivottavasti toteutuu! Viime vuonna mökkeily meni 15 asteessa ja sadetta pidellessä, kuumeista lasta hoidettaessa. Nyt todella toivon, että sama ei toistu vaan saadaan kaikki nauttia siitä, mistä kesällä kuuluukin eli auringosta ja lämmöstä! Pääsisi B vesileikkeihin ja kokemaan kunnon mökkikesää. Päästään sitten katsomaan heppojakin! :)

Tänään käytiin Lintsillä! Oli paljon ihmisiä, mutta laitteisiin ei ollut jonoja. Lokkeja oli ihan hirmuisesti ja kakatkin tulivat erään seurassa olleen päällä :( Ne on kyllä niin inhottavia! Hämmästykseni oli suuri, kun katsoin narunvedon hintaa 2,50 € (voitko usko?!?) ja samat jämälelut palkintoina.. Hei haloo! Ei mistään sekundasta viitsisi maksaa edes euroa. Luulisi ettei näin lama-aikaan edes kannttaisi hintoja nostella, mutta ehken ihmiset sitten kuitenkin maksaa. Minä en viitsisi. B pelkäsi Lintsi-pelle maskottia, joka käveli ihmisten keskuudessa. Voi sitä, mutta on ne aika pelottavia. Parempi katsella vähän etäämmältä ;)

Nyt kyllä ajatukset ja odotukset ovat mökkimatkassa ihan täysin. Suuri harmi on ettei mieheni pääse mukaan. Se olisi tehnyt hänellekin hyvää, kun ei ole pitänyt lomaa pariin vuoteen. Viikon loma on tiedossa, ajankohta ei vielä. No, parin viikon päästä pääsemme hotelliin, joten se tuo jo jotain pientä luxusta arkeen! :)

"Mä maalaispoika oon, laitan suihketta kainaloon....."

Suloista kesää <3

Yks v***n päivänsäde

Minun Jing ja Jang eivät ole balanssissa...

Mulla on negatiivisia ajatuksia ihan liikaa! :( Höh. Ennen olin iloinen ja yritin ajatella positiivisesti, nyt tuntuu että negatiiviset tunteet ovat saaneet vallan! Pienikin joku vastoinkäyminen saa mut ihan super negatiiviseksi. Esimerkiksi naapurin pappa, vanha kun Jeesus, oli todella vihainen ja hyökkäävä ystävääni kohtaan, joka on nuori nainen, joka oli parkkeeraamassa autoaan MEIDÄN ruutuun!! Voi jumaleisson, kun keihahtaa edelleen. En ole sen episodin jälkeen häntä nähnyt, mutta mitään hyvää sanottavaa minulla hänelle ei ole enkä aio suutani pitää kiinni!! Negatiivisista tunteista sen verran, että jos väkivalta olisi sallittua, niin antaisin mennä oikein kunnolla!

Sitten kun rupean kuuntelemaan itseäni... Mietin, että miksi ajattelen noin? Okei, on ok suuttua, mutta ei tarvitsisi ajatella ihan niin pahasti. Onneksi en toimi kuten ajattelen. Ainakaan toistaiseksi :) Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka nuppi sekoaa vaikka järjissään sitä yrittääkin pysyä. Niin, palataanpas nyt taas takaisin siihen, MISTÄ tämä negatiivisuus nyt johtuu? Väsymys? Uupumus? Stressi? Kyllä varmaan juu. No, miten tästä ongelmasta päästään eroon? En todella halua olla mikään jurmu, joka ajattelee pahoja ajatuksia... Ainakaan väsymystä ei korjata muutaman tunnin tai päivän levolla, ehei. Sitä on kerääntynyt niin pitkältä ajalta, että se ei ihan hetkessä lähde. Mutta en edes halua olla perheestäni erossa. Hyvin ristiriitaista.. Ja siksi juuri se tekee tästä vaikeampaa.

Vaadin itseltäni varmaan liikaa. Vaikka en kuitenkaan toteuta kaikkea, mitä itseltäni vaadin. Esimerkiksi en tee joka päivä kunnolla ruokaa. Kyllä lapsille on, mutta ei silleen että jäisi vielä miehellekin. Nopeasti vain pastaa ja pakkasesta jotain kasvispihviä tai sitten paistan vain jauhelihaa. Jippii.. Ulkonakin voisimme olla paljon enemmän. Minusta kodin pitää olla siisti ja puhdas, imuroin vähintään kaksi kertaa viikossa, nyt enemmän kun hiekkaa tulee ihan hirveästi sisään ja vihaan muruja lattialla koska kuljen paljain jaloin. Muruja tulee aina! Kokoajan saa olla rätti kourassa pyyhkimässä pöytää, lattiaa, kaatunutta maitoa ja niitä hiivatin muruja pöydillä ja joka puolella!! Tällä käsi-ihottumalla ei paljoa pyyhittäisi, mutta en vaan jaksa laittaa puuvillahanskaa ja kumihanskaa sitä varten, että saan pyyhkäistyä jotain. Siis sen pienen hetken ajaksi! Montakohan kertaa päivässä nekin pitäisi laittaa käteen!?

Pyykkivuori ei ikinä pienene tai jos pienenee, niin parin päivän päästä se on taas saman kokoinen. Omaa aikaa ei tosiaan tunnu jäävän, edes sellaista rauhoittumista. Väsymykseen kroppa kaipaa piristystä ja juonkin jääkahveja, vaikka tavallista kahvia en ikinä juo! En ole oppinut. Silloin, kun B oli pieni join myös kahvia ja sitten sekin jäi jossain vaiheessa. Nekin olivat erikoiskahveja, ei tavallista silloinkaan. En yleensä haali etukäteen tekemistä, koska sitten iltaisin alkaa ahdistamaan, että ei en jaksaisi huomenna lähteä sinne ja sinne.. Mutta jos kalenteri on tyhjä, on keksittävä jotain tekemistä, koska muuten päivä tuntuu tylsältä, jos mietin ettei ole mitään tekemistä. Hullua, aivan hullua.

Tekisi mieli vaan olla. Tai nukkua viikon putkeen, herätä aamulla kauniiseen aurinkoiseen kesäsäähän. Tai saada kodinhoitaja... Siihen en suostu, että pilaan lasten lapsuuden sillä että äiti on kamala lähiömutsi ja raivoo vaan kaikille ja kaikesta. Tai varsinkaan lapsilleen, jotka eivät ole siihen syyllisiä. No joo, kyllähän kaikki väsyy, minä en toisaalta suostu sitä tunnustamaan, koska haluan olla se super-äiti, joka hoitaa kaiken ja vielä hymyssä suin!

Pienin askelin parempaan, ihan niinkuin se on mennyt huonompaan.

PS. Tänään K täytti 7 kk ja oppi nousemaan makuuasennosta istumaan! <3 Se kullannuppu on kyllä äidin mussukka, voi että.

Kauneus tulee sisältä päin

Vihdoin tiedän, mikä minusta tulee "isona"!

Minusta tulee meikkaaja-maskeeraaja. En tiedä, miksi en ole sitä aiemmin keksinyt/ tiedostanut. Olen aina pitänyt meikkaamisesta ja laittautumisesta. Kauneus ja terveys on aina kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen! Yhtä hyvin voisin olla personal trainer, jumppaohjaaja tai ravitsemusterapeutti. Ah, niin kiinnostavaa! :) Olenkin tässä kotona ollessani kerännyt tietoa erilaisista lähteistä ja itse kasvattanut tietouttani ja kirjoitellut asioita ylös. Olen jotenkin tosi innostunut!

Motivaatiota ja innostusta on ihan mielettömästi! Jos K olisi vähän isompi, niin menisin kouluun saman tien! K on vielä liian pieni, enkä siksi ole valmis vielä työelämään. Tai olen valmis työelämään, mutta en ole valmis laittamaan K:ta tarhaan. Siksi meikkaaja-maskeeraaja -kouluunkaan en vielä mene, vasta sitten kun pystyn suoraan koulusta siirtymään työelämään. Ja töitähän ehtii tehdä, tämä aika pienten lasten kanssa on koko ajan hupenemassa ja se on arvokasta aikaa.

Terveys kiinnostaa kauneuden ohella. Kehon hyvinvointi on samalla mielen hyvinvointia. Haluan itse huoltaa kehoani oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla. Tällä hetkellä molemmat ovat hakusessa, mutta ajatus löytyy. Haluan huoltaa kehoani, jossa ja jonka kanssa elän.
Nyt olen päättänyt jättää herkut vain viikonlopuille, jotta imetyksen lopettamisen jälkeen ei tulisi ylimääräisiä kiloja ihan turhaan. Samalla kasvotkin pysyvät näpyttöminä ja hampaatkin säästyvät turhilta sokereilta! Tilanne on siis win-win. Eikä tämä herkuttomuus ole tuntunut kamalalta, en tosin tiedä johtuuko päänsärkyni sokerin puutteesta vai univelsta vai jumittuneista hartioista. Tai kenties kaikista noista yhteensä? Tulipahan taas (päänsärky) hyvään aikaan, että vaikea sanoa. No, joka tapauksessa, en ole siinä asiassa, mistä piti kirjoittaa. Vaan....

En ymmärrä miksei ihmiset huolehdi itsestään! Jos suomalaisista puolet on jo ylipainoisia, niin voi apua! Enkä ymmärrä miksi lihavat ihmiset luulevat, että laihdutuspillerit tai tv-Shopin ihmevekottimet ("käytä vain 10 min/ pv ja saat pysyviä tuloksia viikossa!") auttavat tai ovat juuri se oikea keino. Helppous, sitä kaikki haluaa. Ihmiset eivät halua nähdä vaivaa, vaan kaiken pitäisi tapahtua sormia napsauttamalla, mitään muuttamatta! Miksi normaali, varmasti toimiva ja turvallinen, syö vähemmän, terveellisemmin, monipuolisesti ja usein sekä liiku enemmän, miksi sitä ei toteuteta?? Miksi vähäinen liikunta ja ruokatottumusten yms elintapojen muutoksettomuus muka vaikuttaisi siihen, että paino laskisi ihme pillereitä ja laitteita käyttämällä nopeasti, vaikka paino on noussut useiden vuosien ajan?? Ja kuinka helpostihan se nousee, pudottaminen on pitkä tie, mutta sinnikkäät palkitaan.

Yksi erittäin hyvä esimerkki liikunnan hyödyistä on isoäitini. Hän on jo yli 80-vuotias ja erittäin reipas ja hyväkuntoinen! Hänkin on aina harrastanut enemmän hyötyliikuntaa, liikkunut kävellen ja pyörällä ja onn käynyt näin eläkkeellä vanhusten voimistelussa ja harrastaa runonlausuntaa ja kuorossakin ollut.

Lapsilleni haluan opettaa, että liikunta on mukavaa ja normaalia, joka kuuluu arkeen. Aina ei tarvitse autoa ja liikunnan erimuodot tulisivat tutuksi, jotta he löytäisivät omansa. Sama siis terveellisen ruokavalion kanssa. Herkkuja vain viikonloppuna tai jossain juhlissa. Siellä saa mehua, muuten ei mielellään ja limua ei ollenkaan. Onneksi muumi-purkka on kova sana, samoin fluoritabletit! Lapsethan liikkuisivat paljon enemmän, mitä nyt liikkuvat. Taitaa äiti olla laiska :) No ei. Aina ei vain pysty, kun arjessa on muitakin velvoitteita... Ikävä kyllä minulla ei ole talouden hoitajaa!

Nyt huomaan, että minulla on muutenkin menossa henkistä kasvua. Huomaan sen raha-asioita miettiessäni. En ole koskaan osannut säästää. Nyt huomaan ajattelevani eri tavalla. Haluan saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön enkä mitään lainaa!! Haluan saada autolainan ja luottoni niin nopeasti maksettua kuin mahdollista. Stressaavaa... Ihan typerää, luotto siis. Ihmisten huijausta ja juuri sitä heti-kaikki-mulle-tänne -asenteen ruokkimista. Ja ne pikavipit!! Kuka hel****i ne keksi tai sallii??! Niihin en ole sortunut, mutta liian moni on. Se jos mikä on ihmisen ajattelu- ja ymmärrystason alentumisen hyväksikäyttöä.

Olisi ihanaa aloittaa aamut joogalla. Tai edes venyttelyillä. Pitäisi lapsillekin ottaa päivittäinen jumppa-hetki, jossa touhuttaisiin kaikenlaista kivaa! Voi voi, kaikkea sitä onkin ideoita mielessä, mutta toteuttaminen aina jotekin jää tai vähän kärsii... Kyllähän sitä ehtii, eikä stressiä siitä oteta!

Nyt kaikki kävelylle, jonka jälkeen jalat kylpyyn ja rasvaukseen, kasvoille kuorintaa ja naamiota ja kropalle kuorintaa ja ihanaa kosteusvoidetta! Ja omalta kullalta vielä hartiahieronta! Voilá!

Tuhma Uhma!

Se on rasittava vieras, mutta kuitenkin niin tarpeellinen ellei miltei pakollinen. Se tulee pyytämättä, pysyy liian kauan eikä lähde edes käskemällä. Se on rasite lapselle ja vanhemmille. Se näyttäytyy, kun sitä vähiten toivoo. Se iskee lapseen kuin salama ja muuttaa hänen käyttäytymistään huonommaksi kuin oikeasti onkaan. Sitä se uhma on.

Se on nyt siis meilläkin. Jonkun aikaa mietin, että onko se nyt sitä vai mitä. En siis osaa sanoa, koska se nyt tarkalleen tai suunnilleen on edes alkanut. Mutta se nyt on SITÄ, huoh. Hyvä ja huono. Hyvä, että tulee kun kerta kuuluu normaaliin kehitysvaiheeseen. Huono, koska se on niiiin ärsyttävää! Entä milloin se loppuu? Veljelläni se on kestänyt jo 22 vuotta. =/

Kaikki on ei, sitten joo ja sitten taas ei ja taas joo. Ahaa... Ei se taida tietää itsekään. No, eihän se tiedäkään. Jossain kirjassa luki, että pitää antaa kaksi vaihtoehtoa: "Syötkö puuroa vai muroja? Syötkö puuroa vai et mitään? Punainen vai sininen paita?" Meillä kun kysyy, otatko maitoa, ei siihenkään aina tule vastausta! Ensin vastaus on ei. Okei, ajattelet ja laitat maidon takaisin jääkaappiin. Siinä samassa lapsen mieli muuttuu ja sanoo haluavansakin maitoa. Selvä, maito pois jääkaapista ja lasiin. Ole hyvä. Tällä välin mieli on saattanut muuttua ensin ei ja sitten taas kyllä. Ja auta armias, jos ensimmäisen emmä-haluu:n jälkeen pidät maidon jääkaapissa etkä annakaan sitä lapselle. Huuto kuuluu varmaan naapurin naapuriin saakka. Ei kai se nyt niin vaarallista ole antaa maitoa ensimmäisen ei:n jälkeen, joka on taas muuttunut kylläksi..

No, se mitä nyt oppii itsekin uhmasta, voi hyödyntää seuraavaan uhmailijaan. Kun B:llä uhma loppuu, niin K:lla se taitaa alkaa.

Voi niitä uhmalapsia, joiden vanhemmat ovat itse hukassa. Meinaan vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsistaan. He tuskin jaksavat uhmailua. Toisaalta, tuleeko heidän lapsille uhmaa, koska heillä ei välttämättä ole perusturvaa luotuna ja eivät siksi uskalla uhmata (tai siis uhmaa ei tule), koska pelkäävät joutuvansa hylätyiksi. Nämä lapset eivät voi muutenkaan kiukutella vanhemmilleen, koska se ei ole turvallista.

Yritän oppia lapseni uhmailusta ja uhmasta. Yritän miettiä keinoja, jotka olisivat hyviä, kasvattavia, selkeitä ja rauhallisia. Kuinka kohtaan uhmalapsen? Miten puhun, mitkä ovat eleeni, tunteeni, sanani ja äänenpainoni. Vielä en ole lähellekään valmis, en ole löytänyt keinoja, en edes kovin miettinytkään. Tämä siis tästä hetkestä eteenpäin...

...Ensiksi siis pitää ymmärtää lasta. Miksi se uhmailee? Olen lukenut, että lapsi tuntee uhmaillessaan itsensä hyvin turvattomaksi ja epävarmaksi. Pitää rohkaista ja olla lähellä, mutta lapsen on itse annettava syliintulon merkki. Lasta ei missään nimessä saa jättää yksin itkemään ja uhmailemaan. Eikä sylittelyn hetkeä hukata. Selitysten aika on vasta rauhoittumisen jälkeen. Näin ollaan yritettykin toimia, onhan tuo ihan maalaisjärjellä ja äidinvaistollakin toteutuvaa toimintaa. Joku fiksu on vaan tajunnut kirjoittaa siitä muillekin! :)

"Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään...."

Hei me mennään naimisiin!

Päätimme kolmisen viikkoa sitten mennä naimisiin. Ihanaa! <3 Siihen on nyt aikaa reilu viikko!! Juhlat pidämme kuitenkin heinäkuun puolella. Ihme oli, että löysin vapaan juhlapaikan, joka on aivan mahtava! Juuri meidän tarpeisiin sopiva sisustukseltaan, palvelun sisällöltään, sijainniltaan ja hinnaltaan.

Olen järjestellyt asioita, eikä ole stressiä. Päinvastoin, järjestely on kivaa eikä stressiä ehdi syntyä, kun asioita ei ehdi kovin pitkään miettiä. Päätökset on tehtävä hyvin nopeasti. Sopii meille ja meidän tyyliin loistavasti!

Hääpukua lähdin etsimään ja alle 6 tunnin päästä oli puku jo ostettu! Ja se on niiin kaunis!! Sekin oli hyvin hyvin edullinen. (Pakko mainostaa, koska yleensähän häiden kustannukset nousevat pilviin!) Hunnun tilasin netistä, joka sekään ei maksanut juuri mitään. :) Hieman epätavallistahan tämä on, eihän meillä ole edes bestmania tai kaasoa! Vuoden häiden suunnitteluaika on nyt puristettu 1-2 kk sisään. Kaikki on kuitenkin sujunut tähän mennessä erittäin hyvin.

Vielä pitäisi hommata pöytäkoristeita, hääkarkit, opastekyltit... Siinä se suunnilleen on.

Minusta ei ainakaan tule bridezillaa :)

Sillisalaattia

Huh, meitä on nyt koeteltu tautien merkeissä! Toivottavasti se olisi tältä erää ohi... Pääsee taas normaalirytmiin kiinni.

Lapset nukkuvat samaan aikaan ja tuntuu niin oudolta, että MITÄ sitä tekisi... En mitään, istun vain ja ihmettelen. Ja mietiskelen...

Pikkuvarpaan rakko muistuttaa eilisestä tanssitunnista! Ja ihan hyvällä muistelen :) Eilen tanssin ensi kertaa tanssilenkkarit jalassa.. nooh, sanotaanko vaikka niin, että pitää tottua niihin. Tanssipaikassa on epätavallinen lattia, pehmeä ja "tahmea" eli sukkasillaan on ollut miellyttävä tanssia. Kengät jalassa pitää opetella, kun tuntuu että liukuaskelia ei voi tehdä, koska aina töksähtää! Normaalistihan tanssisalin lattia on liukas ja korkkareiden pohja myös, siksi juuri opettelemmekin, miten askeleet tulee ottaa ettei jalka lähde alta luisuun. Eihän sitä tuolla tunneilla edes tajua ajatella, ainakin viime tunnilla energia meni siihen, että sai jalat irti lattiasta! :) "yy et kaa.. koo et nee.. cha cha cha!"

Pitäisi vähän suunnitella ruokalistaa, kun tuntuu että aina ne samat ruuat kiertää ja itse olen lihaan taas vaihteeksi niin kyllästynyt. Ennen sain inspiraatioita tietyissä ruokakaupoissa kierrellessä, enää se(kään) ei onnistu. Jos kaupassa ei ole listaa, ei osaa mitään ostaakaan.. Surkeeta, I know. Onneksi on nettisivuja toisensa perään täynnä reseptejä!

On vielä tuo lastenhuone-projektikin. Pakko saada tavarat järjestykseen! Tällä hetkellä näen punaista, kun katson kirjoja, jotka ovat lattialla olevissa laatikoissa. Pitää hommata minikirjahylly tai pari Lack-hyllyä Ikeasta seinälle. En vielä tiedä, kumpi olisi parempi vaihtoehto. Ja aina tuntuu, että pieneksi jääneitä vaatteita on lipaston päällä odottamassa laittamista omaan paikkaan. Tällä hetkellä lastenhuone näyttää muutenkin kaaokselta, koska ensi talvea varten pitää laittaa lasten talvivaatteita säilöön, jonnekin, josta saan ne sitten helposti enkä unohda niitä. Kuulostaa niin "hyvältä", kun tätä säilytystilaa ei ole mitenkään erityisen paljoa. Varsinkaan vapaana! Pitäisi varmaan tehdä kaappien ruhtinaallinen kevätsiivous ja heittää kaikki turha pois. Sen voisinkin toteuttaa heti päikkäreiden jälkeen! :) Voipi myös olla mahdollista, että joutuu käymään Ikeassa vielä tänään... Sinne B olisi halunnut jo eilen mennä!

Heti asunto mulle tänne!

Tämä aika on kamalaa... Haluan sen asunnon niin kovasti!!

Mutta on vielä niin monta mutkaa ja asiaa, jotka täytyy hoitaa ja selvittää, että ei elämä, se asunto on mennyt ennenkuin se on meidän... Ja sehän ei sovi! Miksi en voisi kurkistaa tulevaisuuteen ja saada tietää, että mistä, millainen ja milloin saadaan meille uusi koti! Tämä epävarmuus ja epätietoisuus on aivan kamalaa....

Pitää vaan ajatella, että jos se on meille tarkoitettu, saamme sen. En halua ajatella, että joku muu saa sen.... Toisaalta tiedän, että me emme saa sitä. Mutta en jaksa enää odottaa, koska pääsemme muuttamaan!

...Ennemmin tai myöhemmin totuus valkenee meille. Ensi viikolla luulisi asian selviävän johonkin suuntaan...

Touch of Spring

Upea ilma ja samanlainen fiilis! :)

Eilen pääsin pitkästä aikaa tanssitunnille. On liian monta (kolme) jäänyt välistä, kun on ollut sairasteluja perheessä. Aloinkin jo olla vihainen ja väsynyt. Tänään ei tunnu enää yhtään siltä. Aamunkin aloitin lasten kanssa mukavasti -lähdimme shoppailemaan! B oli innoissaan saamastaan hampurilaisateriasta, mutta söi silti pelkät ranskalaiset ja vain muutaman haukun hampparia. :) Käytiin myös pesemässä auto ja se "pesukone" oli niin kiva ja jännä. Siinä samalla meni sitten K:n imettäminenkin ja vauva oli sitten taas turvaistuimessaan, kun piti koneesta ajaa ulos. Kätevää. :)

Huomenna saan viettää tyttöjen iltaa ihanan serkkuni kanssa! <3 Toivon syvästi etten nyt tule kipeäksi. Se olisi kyllä niin sitä mun tuuria. :/ Peukut pystyyn!

Tänään pitäisi vielä siivota ja pyykätä niin ja tehdä se ruoka. As allways. Samat hommat joka päivä, jota kuinkin. No, niin se arki pyörii ja pitää pitää rutiineista ja rytmistä kiinni! Muuten menee hommat uusiksi -ainakin lisääntyy! Nyt on päässyt niin käymään... Hups! Ei vielä pahasti ja tänään se korjaantuu.

Kevät on kyllä ihanaa aikaa! Aurinko, lämpö, sulat tiet.. Tuntuu, että ihmisetkin heräävät ja tulevat positiivisemmiksi. Alkaa tulla enemmän tekemistä ja on se kesän tulo tullut lähemmäs ja varmemmaksi. En osaa valita lempi vuoden aikaani, pidän kaikista. Vaihtelu virkistää! Jokaisessa on puolensa ja on piristävää, että vuodenajat ovat olemassa. Ikikesää tai -talvea en välttämättä jaksaisi.. Kesä saisi tosin olla hiukan pidempi ja talvi lyhyempi, mutta eivät kuitenkaan kokonaan poissa!

Ei burn, mutta ihan out

Nyt olo on ihan tilt.

Sitä kamalasti ajattelee, mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta ei oikein saa aikaiseksi mitään. Kaupassakaan en osaa ajatella, että mitä tarvitaan, kun kauppalista jäi kotiin. Ajatus ei juokse ollenkaan vaikka kuinka yrittää ajatella. Se on ihan hirveä tunne! On vain tyhjää, sekavaa eikä mikään ole järjestyksessä pään sisällä. Tuntuu, että kaikki ajatukset menee tuhatta ja sataa edes takaisin eikä yhtäkään saa kiinni tai sitten ajatukset ovat yksi iso möykky, jota ei saa avatuksi.

Jalat painaa tonnin ja niska on jäykkä. Tänään piti imuroida, tyhjentää astianpesukone ja pyykätä... Niin, piti. Tein ruuan ja muutaman tunnin päästä lähdettiin ulos, käytiin kaupassa. Sitten vasta meni B nukkumaan, iltapäivällä ja nukkuu vieläkin. On välillä heräillyt, mutta jatkanut uniaan.

Tiedän, mistä tilt-oloni johtuu. Olen väsynyt, koska yöuneni ovat katkonaisia K:n heräilyjen takia. Olen ollut jo reilun viikon nuhassa ja sekin verottaa jaksamista. Huomaan myös, että tanssitunneilta saan virtaa ja hyvää fiilistä, jota nyt ei ole ollut, koska en ole päässyt tanssimaan. On minulla ollut hyväkin fiilis, mutta tunneilta saa erilaista virtaa ja voimaa.

Väsyneenä olen muutenkin maailman huonointa seuraa. Olen hyvin pahantuulinen ja sanon asioita, joita ei pitäisi. Väsymys on kamalaa.. Tosin nyt olen ollut niinkin väsynyt, että en jaksa edes puhua. Mielessäni annan vastauksen jokaiseen kysymykseen ja kommentoin (ihan positiivisestikin), mutta ulosanti on nollan luokkaa. Joku hassu hymähdys saattaa tulla, muttei todella sen enempää. Tai sitten ulos saatettu lause on suuren työn takana. Yösyötöilläkin istun sängyn reunalla silmät kiinni ja havahdun jossain vaiheessa, kun huomaan että K on lopettanut syömisen ja nukkuu sylissäni. Laitan hänet omaan sänkyyn ja kaadun itse omaani. Ei mene kauaa, kun olen taas höyhensaarilla.

Tällainen väsymys herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä ajattelen, että se on ok tunnustaa ja se on "normaalia", ihminen väsyy ja siitä toipuu. Toisaalta ajattelen, että ei, en ole niin heikko että väsyn. Miksi väsyn? Luulenko vai olenko vain laiska? En ole hyvä äiti, jos väsyn eli en saa väsyä. Samalla myös tunnen syyllisyyttä, koska olen poikki.

Kohta alkaa olla ne hetket käsillä, kun voin totuttaa vauvani nukkumaan yöt putkeen, ihanaa! Sitten helpottaa väsymys, kun saa itsekin nukkua yöt. ainakin suurimman osan. :) Katsotaan, niin siitä unikoulu-vaiheesta ei tule helppo. On sellainen tunne..

Kop kop.. kuka siellä?

Tämä asuntoasia kummittelee ja koputtelee olkapäähän... Nyt se on vielä yltynyt: TONTTI-asiatkin ovat alkaneet koputella.. Vaikka juuri kirjoitin, että emme ole rakentajiksi ehken sopivia... Ja toiseksi, olemme vain katselumielellä vielä.

Kamalasti asioita, joita pitää miettiä, tutkia, pohtia, punnita..... Miksei se ole yhtä helppoa, kun shoppailu? "Yksi ihana uusi, tilava, avara ja valoisa omakotitalo, mielellään valkoinen ja rapattu, suurella tontilla, kahden auton tallilla ja rauhallisella, lapsiystävällisellä sijainnilla kuitenkin keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä, eikä mielellään kovin kallis." Miksei se voisi olla noin helppoa?!

Olemme katselleet netistä ja käyneet muutamissa esittelyissäkin. Aina niissä on ollut jotain, joka ei miellytä, ei kolahda. Nettikuvissa kuvat ovat saattaneet näyttää paremmilta kuin livenä tai asuinalue ei ole sitä, mitä on ehkä kuvitelmissaan ajatellut... Ei sinnepäinkään.

Yleensäkin koko asunnon etsimisprojekti alkaa jo paljon ennen kuin niitä alkaa edes katselemaan. Se alkaa siitä, kun mielessään pyörittelee ajatusta uudesta kodista. Yleensä tilan tarve -enemmän tai vähemmän- on se alkusysäyksen antaja. Tai jos kodissaan on jokin toimimaton osa ja siihen on perin kyllästynyt ja kaipaa muutosta. Sitten myytäviä asuntoja aletaan vilkuilemaan netissä ja/ tai lehdissä, puhutaan puolison kanssa, että "olen tässä vähän miettinyt, miltä kuulostaa?" ja sitten puidaan omat ja yhteiset arvot ja ne tärkeimmät asiat, mitä haluaa, mistä, millä hinnalla ja missä kunnossa. Etsitään yhdessä ja aletaan käymään esittelyissä ja pankissa tietysti. Siis kamalasti työtä! Ja kuinka kauan se kestääkään..... Välillä tuntuu, että soudetaan ja huovataan. Omat fiilikset menevät ihan aaltona, ei sinne tai sittenkin ehkä, ei sellaista tai miksipä ei.. Uskon, että sitten kun Se Oikea Koti löytyy, niin sen kyllä tietää ja sen saa.

Ja, voi luoja, ne välittäjät! Miksi ne ovat semmoisia... ärsyttäviä?? Liian päällekäyviä ja haluavat sanoa sen, minkä haluat kuulla. Kaikki myyjät ovat rasittavia, hakevat vaan omaa etuaan ja pitävät asiakasta pomputettavana. Tosin viime näytössä oli niin hissukka (!!) välittäjä, että sekin ärsytti. Ajattelin, että saako se mitään ikinä aikaiseksi. Oven raosta vielä kyseli rahoituksesta ja kyseessä oli kerrostalo! Haloo, en halua koko rapun tietävän, mistä ja onko jo rahoitusta. Eikä siellä mikään ryysis ollut, että olisi voinut ihan hyvin kysyä siellä asunnossa kaikki asiat.

Kun isäni myi asuntonsa, niin välittäjä oli ihan ok, rento, mutta hoiti asiansa ajallaan. Sama välittäjä oli eräässä esittelyssä, jossa olimme olleet ennen kuin isäni alkoi asuntoaan myymään ja siellä esittelyssä välittäjä oli samanlainen kuin muutkin, ärsyttävä. Ei suostunut edes tinkimään hinnasta, ei yhtään. Tosin me emme sitä edes kysyneet, kuuntelin vain, mitä muut hänen kanssaan juttelivat. Kyllä he muuttuvat, onko kyseessä ostaja vai myyjä.

Etuovi.com minne se meidän asunto mennyt on?? :)

Oppia ikä kaikki

Elämässä ehtii tehdä sen, mikä tuntuu itsestä tärkeältä. Jos joku ihminen on sinulle oikeasti todella tärkeä ja läheinen, ehdit nähdä häntä vaikka hän asuisi lentomatkan päässä. Sama pätee asioita, tekemisiä, tunteista jne. Jos ne ovat tärkeitä, teet ne ja saat raivattua täyteen buukatusta kalenterista niille aikaa. Ilman, että se edes tuntuu kamalalta. Ne asiat tekee mielellään!

Minua ärsyttää se, että sanotaan yhtä ja tehdään toista. Tai sitten ei sanota mitään. Tekosyillä siirretään tekemistä myöhemmäksi.. "Emmä nyt, ensi viikolla sitten.." Just joo, ei siitä ikinä mitään tule. Eikö voisi suoraan sanoa, että ei nyt tai ei kiinnosta, kysy joltain muulta.

Tyttäreni B on nyt 2-vuotias. Häntä seuraamalla huomaan, miten aikuiset ovat sulkeutuneita, mielistelijöitä, kaksinaamaisia.. Minne se rehellisyys ja avoimuus häviää? En tarkoita, että aikuisten pitäisi sanoa ihan kaikki mitä mieleen tulee, vaan sitä, että miksi omista tunteista ei puhuta ellei joku kysy? Jos edes siis silloinkaan.. Miksi omia tunteita piilotellaan? Siinä pelossako, että joku on toista mieltä tai tyrmää ne? Mitä aikuiset pelkää? Vai onko vaan huono omatunto, joka ei kestä mitään?

Lapset ovat niin elämäniloisia, aidosti iloisia toisten näkemisestä, pilkesilmäkulmassa ja aina puuhailemassa jotain. Negatiivisetkin tunteet näytetään ja sitten siitä päästään yli. Eikä siitä sitten sen enempää, koska se on normaalia, ei siitä tarvitse tehdä numeroa. Näin ei syntyisi aikuisillekaan patoutumia, koska asiat jutellaan ja sitten kaikki on taas hyvin. Elämäänhän kuuluu niin hyvät kuin kurjatkin tunteet, mutta se miten hallitsee omat tunteensa ja miten osaa pahaa oloaan purkaa on se tärkein asia. Epäilen, että kulttuurimme on sulkeutunutta ja omasta pahasta olostaan ei saa puhua. Jokaisella pitäisi olla edes yksi ihminen, jolle voi sydämensä huolet purkaa ja pudottaa taakan harteiltaan. Eikä omaa tunteiden purkaustaan pidä koskaan pyytää anteeksi! Anteeksi voisi itseltään pyytää silloin, kun on pitänyt kaiken sisällään.

Väitän, että meillä aikuisilla on niin paljon opittavaa lapsilta! Aikuinen ja lapsi elävät symbioosissa. Aikuinen antaa lapselle turvan, kodin, rakkauden ja rajat, opettaa ja ohjaa. Lapsi antaa aikuiselle aitoa iloa, rakkauden, aitouden ja avoimuuden. Ja kipeät vatsalihakset :) Yhtälailla kuin lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, voin sanoa, että olen minäkin riippuvainen lapsistani.

Lapset ovat luonnollisesti kokoajan liikkeessä ja tarvitsevat virikkeitä, he haluavat usein ulos leikkimään. Me aikuiset istumme aina kun voimme ja laiskottelemme. Liikkumaan lähdetään jonnekin esim. salille tms, koska emme liiku muuten tarpeeksi. Lapset tekevät tämän kaiken ihan luonnostaan. Jostain luin, että huippu-urheilijatkaan eivät pysty samaan energiankulutukseen kuin lapset. Enkä yhtään ihmettele.

Lapset tekevät kaiken sen luonnostaan, jonka me aikuiset teemme tekemällä.

Kirppuostoksilla

Olen aina tykännyt shoppailla, niinkuin useammat meistä naisista. Se on vaan niin kivaa!

Shoppailuakaan ei voi kovin usein harrastaa, koska se on niin kallista. Minusta ostamisen ilo on niin suuri ja hyvin usein tulee tunne, että on pakko ostaa jotain. Sama se ostanko vaatteen, kengät, laukun, meikkejä vai ruokaa. Kunhan saan ostaa! Ilo syntyy siitä, kun saa kierrellä kaupoissa ja tutkiskella tuotteita rauhassa.. Katsella ja hypistellä. Ei se maksaminen siis ole se nautinto vaan se katselu, kiertely ja sitten maksamisen jälkeen se tunne, että nyt se on minun. Ostopäätöksen tekeminenkin saa aikaan hyvänolon tunteen!

Nyt olen sitten ylittänyt erään kynnyksen. Kävin nimittäin kirpparilla ja ostin lapsilleni vaatteita! Tätä en ole ikinä tehnyt enkä ole ajatellut tekevänikään.. En ole kirppari-ihmisiä ollenkaan. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut sopeutua niihin.. Se alkoi lastenkirjoista. Olen kyllä hyvin hyvin tarkka siitä, mitä ostan. Pitää olla tosi siistin, käyttämättömän näköistä ja puhdasta. Se likaisuus puoli minua on aina inhottanutkin, kirpparivaatteet tuntuvat likasilta.. Ne ovat olleet jonkun tuntemattoman käytössä jo. Enhän voi mistään tietää, miten niitä on pidetty, miten usein tai hyvin pesty jne.. Jotenkin puistattaa vähän vieläkin. Kierrellessäni ja kassalle mennessäni ajattelin vaan, että "en saa ajatella, että joku toinen on niitä käyttänyt tai että ne voivat olla likaisia.." Hyvä puoli oli, että ne olivat halpoja! Ja pesukoneeseenhan ne heti menivät ihan niinkuin kaupankin tuotteet.

Jos tätä puhtauspuolta nyt rupeaisi oikein kunnolla ajattelemaan, niin samalla tavallahan kaupantuotteet voivat olla täynnä bakteereita ja likaa! Niitä hypistelee monet eri ihmiset ties kuinka huonon käsihygienian kanssa, välillä ne tippuvat lattialle, jossa on lukuisat ihmiset kävelleet likasilla kengillään... Juu ei tämäkään kuulosta hyvältä.. Mutta jokin hohto niissä uusissa on. Ne ovat uusia ja käyttämättömiä. Tosin myös kalliita. Vaatteen hinta tippuu huomattavasti, kun sitä on vähän käytetty. Lastenvaatteissa ei yleensä ole kovin suuri käyttöikä tai sitten niitä kasaantuu niin paljon, ettei kaikkia ehdi käyttää ja siksi ne ovat lähes uudenveroisia -ja melkein ilmaisia. Kunnon hintatajuahan minulla ei ole kirpparilla vähäisen kokemuksen takia, joten kuulun siihen kastiin, joka ostaa kirpparihinnoittelun mukaan ylihintaisia tuotteita! Onnelliset ne myyjät, joiden pöytään unohdun :)

Kyllä kirppareita kannatan, onhan se jo ekologistakin ja sitäkin puolta on hyvä ajatella. Lapsillammehan pitää olla hyvä tulevaisuus. Ja jos saisi rahaa vähän enemmän säästöön, niin voisi säästää vaikka ulkomaanmatkaa varten!

Lomaa ja lämpöä kohti tavoitellaan, joten kirpparille suunnataan :)

Elämän suuria asioita

Sanotaan, että parisuhde rikkoontuu, kun aletaan rakentaa taloa yhdessä. Millainen parisuhde hajoaa? Millainen sen kestää? Millainen minun parisuhteeni on??

Minua on puraissut asuntokärpänen! Tuntuu, että niin monilla ympärillämme on asunnon vaihto menossa, että siitä innostuneena... Siispä olemme katsoneet asuntoja nyt viime aikoina, eikä ainoastaan siksi, että MINÄ olen halunnut vaan että HÄNKIN on. Olemme katsoneet läheltä ja vähän matkan päästä. Joskus olemme puhuneet oman kodin rakentamisesta, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta. En tiedä rakennammeko koskaan, olemme VAIN puhuneet. Puheethan eivät vielä tarkoita mitään.

Palataan nyt tähän nykyhetkeen.. Kävimme kolmessa asuntoesittelyssä ja yksi niistä tuntui minulle hyvältä. Se oli sieltä vähän matkan päästä, iso kuin mikä, mutta vaatii täyden remontin. Hintapyynnöstä pitäisi reilusti tinkiä, kun muutaman kilometrin päästä saisi ihan uuden, vain vähän pienemmän samalla hinnalla! Siitä saisi niin hienon ja arvo nousisi. Se asunto olisi sellainen, missä asuttaisiin pitkään, luulen ainakin niin. Sellainen tunne minulle tuli. Miehenikin jo suunnitteli mitä kaikkea ja minnekin. Puhuttiin ja kaikki tuntui olevan vain pankista kiinni, asunto ei olisi kuitenkaan ihan 100 %:n varma.

Luulin siis miehenikin innostuneen, kunnes sitten aamulla herättiin. Aistin hänestä, että nyt ei asuntoasia ole ajankohtainen, ei kiinnosta. Hän oli hiljainen ja katsoi tekemääni laskelmaa sanomatta mitään. Aijaa, että silleen, ajattelin. Sitten kysyin ja sieltähän tuli se ei. Siis ei ole totta! Pitäähän sitä sanoa rehellinen mielipide, mutta ei saa innostaa toista, jos itse ei ole valmis muuttamaan! Jumantsukka kun rupes suututtamaan. On muuten suututtanut koko päivän. Ei niitä asuntoja mennä katsomaan, jos ei olla ostoaikeissa! Ei minua kiinnosta katsella asuntoja, jos ostaminen on jossain hamassa tulevaisuudessa!! Mitäs sitten, jos se ihanalta tuntuva koti löytyy ja menee... Sitten vuoden päästä kun katsellaan ostomielellä, niin ei löydykään mitään yhtä ihanaa. En nyt väitä, että sydämeni on viety katsomaamme asuntoon, mutta se tuntui hyvältä. Siitä saisi ihanan kodin.

Mieheni oli sitä mieltä, että asuntoja pitää katsoa puolivuotta ennen kuin ostaa. Ok, on niitä hyvä katsoa, olen samaa mieltä. Mutta mitään aika rajaa en laittaisi. Jos aina ajattelee, että ei vielä, vielä tulee parempi hinnaltaan, kooltaan, paikaltaan, pohjaltaan, kunnoltaan jne.. Niin ei se koti sieltä löydy koskaan! Ei aina voi odottaa. Joskus pitää olla rohkea, tehdä päätös ja ostaa hyvältä tuntuva asunto, josta tekee kodin. Olemme puhuneet alueista, joissa voisimme asua. Niitä ei ole kovinkaan montaa. Nyt sitten tämä alue, josta tämä remontoitava asunto löytyi ei sitten miellytäkään. Jaahas. Taitaa olla nyt perusasiat selvittämättä tai sitten hän ei todella halua/ ole valmis vielä muuttamaan.

Laina oli toinen asia, jota mieheni karttaa. Pakkohan se on lainaa ottaa tai muuten asumme kaksiossamme teini-ikäisten lastemme kanssa ennenkuin on rahaa tarpeeksi säästössä ettei lainaa tarvitse ottaa! Eikä meistä kumpikaan ole säästämisessä erityisen hyvä, niin eihän siitä mitään edes tulisi. Vaikka laina olisi suuri, niin menenhän minäkin jossain vaiheessa töihin ja sitten sitä voi lyhentää suurempaa määrää kerralla. En minäkään hypi onnesta, koska pitää ottaa lainaa, mutta ei sitä asuntoa ilman lainaa saa. Muutkaan. Yrittäjällä kuten ei tavallisella palkansaajallakaan ole tulotakuuta, joten sitäkään on turha murehtia etukäteen. Aina ihminen selviää jotenkin. Onhan tämä lama-aika vielä menossa ja aiheuttaa lisää mietittävää. Ja siis tietenkin, asiat pitää punnita hyvin. Peloille ei saa kuitenkaan antaa valtaa.

Tulevaisuutta ei kannata pelätä eikä siitä stressata, kun ei etukäteen voi millään tietää. Se olisikin helpottavaa, jos voisi kurkistaa tulevaisuuteen, että milloin ostaa, mistä ja millä hinnalla ja miten kaikki menee... Kyllä me nykyisessäkin asunnossammekin pärjäämme. Lapsetkin ovat vasta niin pieniä ettei kiirettä vielä ole. Enkä minä ole töissä, joten toimeentulomme on täysin riippuvainen miehestäni. Ymmärrän sen tuomat paineet.

Olemme aiemminkin katsoneet asuntoja, ihan ostoaikeissa. Sekään ei ollut hyvä kokemus, jäi huono maku suuhun. Sitä asuntoa ei löytynyt ja pankki itketti minua surkeilla virkailijoillaan... He saivat minut tuntemaan siltä, että "oman asunnonhankkiminen on minulta tyhmä idea, koska se ei toteudu ja nykyinenkin asumismuoto (asumisoikeus) on ihan idioottimainen, mitä järkeä siihen oli ryhtyä. Ja tajuatko, miten paljon maksat korkoja näin pitkällä laina-ajalla, ei kuule tyttö mitään järkeä." Pyysi vielä kollegansa siihen vääntämään veistä haavassa. Jälkiviisaana olisin voinut sanoa, että niillä koroilla maksan palkkaanne, olen teidän pankin tulevaisuus. Olisi muutenkin voinut pitää puoliaan, mutta tantat jyräsi. Menin sanattomaksi ja tuntui ettei elämässäni olisi tulevaisuutta. Kiitos Nordea!

Asuntoasia tuntuu olevan yksi meidän parisuhteen koetteleva kivi. Se minne muutetaan, milloin, minkälaiseen... Ei ole helppoa, ei todellakaan. Tuskin voimme ikinä rakentaa, tämä alkaa vaikuttaa siltä. Kuuluisimme varmasti niihin, joiden tiet eroaisivat, enkä halua sitä. Varsinkaan, että se johtuisi jostain hiivatin talon rakentamisesta! Materiasta, toisin sanoen.